Työttömyyden merkitys menetettyjen työvuosien syynä on kasvanut ja työkyvyttömyyseläkkeen vähentynyt

Finanssikriisin jälkeisinä vuosina 2010–2016 odotettu työura piteni 50-vuotiailla, mutta 30-vuotiailla sen sijaan ei. Työttömyyden vuoksi menetetään yhä enemmän työvuosia ja työttömyys onkin korvannut työkyvyttömyyseläkettä menetetyn työajan suurimpana syynä. Toimialoittain tarkasteltuna eniten työvuosia menetetään majoituksen ja ravitsemuksen, hallinto- ja tukipalveluiden sekä taiteen ja viihteen aloilla, osoittaa Työterveyslaitoksen tutkimus. Tutkimus liittyy LIFECON-hankkeeseen.
Ravintola_ Lifecon tiedote

Tiedote 14.6.2022, LIFECON-hanke                                         

Vuonna 2016 työajanodote oli 30-vuotiailla miehillä 24,3 vuotta ja naisilla 24,6 vuotta, mikä oli molemmilla sukupuolilla jonkin verran vähemmän kuin muutama vuosi aikaisemmin 2013. Naisilla vuoden 2016 työajanodote oli jopa pienempi kuin 2010, välittömästi finanssikriisin jälkeen. Sen sijaan 50-vuotiaan työajanodote kasvoi jonkin verran ja oli vuonna 2016 naisilla yli ja miehillä alle yhdeksän vuotta.

Työajanodote kertoo tietyn ikäisten jäljellä olevien työvuosien määrän. Laskelmissa oletetaan ikäryhmittäisten työssäkäyntilukujen pysyvän samoina kuin mitä ne olivat mittaushetkellä.

Työttömyyden vuoksi menetetyt työvuodet lisääntyneet

Vuonna 2016 30-vuotiaalla odotettiin olevan edessään keskimäärin neljä vuotta työttömänä ja vajaat kaksi vuotta toistaiseksi voimassa olevalla täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä. Vuonna 2010 vastaavat luvut olivat noin kolme vuotta työttömänä ja 2,5 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä.

– Talouden laskusuhdanteessa työttömyyden merkitys työkyvyttömyydelle vaihtoehtoisena tukimuotona tyypillisesti korostuu, kertoo vanhempi tutkija Taina Leinonen Työterveyslaitoksesta.

– Tarkasteluajanjakson jälkeen pitkäaikaistyöttömyys on väliaikaisen vähenemisen jälkeen noussut taas korkealle tasolle, minkä vuoksi työvuosia todennäköisesti menetetään runsaasti lähitulevaisuudessakin, huomauttaa Leinonen.

Sairauspäivärahan, määräaikaisen työkyvyttömyyden, osatyökyvyttömyyseläkkeen ja vanhuuseläkkeen rooli menetetyissä työvuosissa pysyi tarkasteluajanjakson aikana suhteellisen samanlaisena.

Toimialakohtaisia odotteita laskettiin ensimmäistä kertaa – työuranäkymissä huomattavia eroja

Yleistä väestöä koskevien analyysien lisäksi tutkimuksessa tehtiin toimialakohtaisia tarkasteluja, joissa olivat mukana tarkasteluvuoden alkaessa työllisinä olleet.

– Vaikka vuosien 2008–2009 finanssikriisin välittömien työllisyysvaikutusten tiedetään näkyneen erityisesti teollisuuden ja rakentamisen aloilla, työurien kehitys kriisin jälkeisinä vuosina näyttää tutkimuksemme mukaan kuitenkin olleen kielteisintä muilla aloilla, kertoo Leinonen.

Eniten työvuosia menetettiin majoituksen ja ravitsemuksen, hallinto- ja tukipalveluiden sekä taiteen ja viihteen aloilla, merkittävimpänä syynä oli työttömyys.

– Tilanteen ei voida olettaa ainakaan helpottuneen viime vuosina, koska juuri näitä aloja koronapandemia on kurittanut erityisesti, huomauttaa Leinonen. I

Toisilla aloilla kehitys on sen sijaan ollut myönteisempää. Esimerkiksi miehillä teollisuuden sekä vesi-, viemäri- ja jätehuollon aloilla myös 30-vuotiaan työajanodotteet kasvoivat ja työttömyysaika vastaavasti lyheni.

Miksi laskea työajanodotteita?

  • Työajanodotteiden avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi eri väestöryhmien, vuosien tai maiden välisistä eroista kumulatiivisessa työuran pituudessa ilman, että yksilöitä olisi tarve seurata heidän koko työuransa ajan.
  • Odotelaskelmat tarjoavat työurien tilasta ajantasaista tietoa ennakoimalla tulevaa.
  • Työajanodote kertoo ajasta, jonka tietyn ikäisen henkilön odotetaan viettävän työssä oletuksella, että ikäryhmittäiset työssäolo- ja kuolleisuusluvut pysyvät samalla tasolla kuin mitä ne olivat mittausajanhetkellä.
  • Menetetyt työvuodet taas ovat työajanodotteiden vastinpari kuvastaen odotettua aikaa, joka työikäisenä vietetään muissa toiminnoissa kuin työssä.

Miten tutkimus tehtiin?

  • Tutkimuksessa laskettiin työajanodotteita ja menetettyjä työvuosia Suomen yleisessä väestössä sekä eri toimialoilla vuosina 2010, 2013 ja 2016.
  • Analyyseissä käytettiin kansallisesti edustavaa rekisteriaineistoa ja Sullivanin elinajantauluihin perustuvaa menetelmää. Työhön ja muuhun toimintaan osallistuminen määriteltiin ansainta- ja sosiaalietuusjaksojen perusteella.
  • Tutkimusta rahoitti Strategisen tutkimuksen neuvosto ”Väestörakenteen muutosten elämänkaari- ja talousvaikutukset” LIFECON-hankkeessa (345170) sekä Pohjoismaiden ministerineuvosto (1023600).

Tutkimusartikkeli

Leinonen T, Viikari-Juntura E, Solovieva S.  Työajanodotteet ja menetetyt työvuodet yleisessä väestössä ja eri toimialoilla vuosina 2010, 2013 ja 2016. Työpoliittinen aikakauskirja 2/2022.

Aikakauskirjan pääsivu  

Lisätiedot

Taina Leinonen, vanhempi tutkija, Työterveyslaitos, puh. 050 3271723, taina.leinonen[at]ttl.fi, @taina_leinonen

 

Jaa sisältö somessa!