Tutkimuskatsaus: Työkyvyn tukemisessa parhaaseen tulokseen päästään yhdistämällä eri toimenpiteitä

Erilaisilla työkyvyn tukitoimilla voidaan lisätä työntekijöiden hyvinvointia ja terveyttä sekä vähentää sairauspoissaoloja, pitkäaikaista työkyvyttömyyttä ja työstä poistumista. Työterveyslaitoksen tutkijoiden toteuttama tutkimuskatsaus tunnisti tukitoimet, joista on tällä hetkellä vahvinta näyttöä.
-
Jenni Ervasti

Jenni Ervasti

Job title
vanhempi tutkija
Ari Väänänen

Ari Väänänen

Job title
tutkimusprofessori

Kyvykkyyttä työhön on mahdollista tukea monin eri tavoin. Erilaisten toimenpiteiden yhdistäminen, esimerkiksi työympäristön, työtapojen, työaikojen ja elintapojen yhtäaikainen kehittäminen, on usein yksittäisiä toimenpiteitä vaikuttavampaa, kertoo Työterveyslaitoksen tutkijoiden toteuttama tutkimuskatsaus.

Vahvinta näyttöä myönteisistä vaikutuksista terveyteen ja työkykyyn löytyi seuraavista toimenpiteistä:

  • terveellisten elintapojen edistäminen
  • korvaavan työn malli / työn muokkaus
  • osasairauspäiväraha
  • yksilölähtöinen stressinhallinta
  • eräät yksilöpsykoterapian muodot

Tarkastelun kohteena oli yhteensä 14 erilaista työkyvyn tukitoimea, joista kymmenestä löytyi vähintään kohtuullista näyttöä.

Työkyvyn tukitoimet voivat tuottaa taloudellisia hyötyjä, mutta tietoa vaikutuksista tarvitaan enemmän

Tukitoimien työkyky- ja terveysvaikutuksista on enemmän näyttöä kuin taloudellisista vaikutuksista. Tieteellinen näyttö kustannusvaikutuksista on toistaiseksi heikkoa. Seuraavat toimet saattavat kuitenkin tuottaa yhteiskunnallisia kustannussäästöjä:

  • terveellisten elintapojen edistäminen
  • yksilölähtöinen stressinhallinta
  • fyysisen työergonomian parantaminen
  • osasairauspäivärahan käyttö
  • eräät yksilöpsykoterapian muodot

Paljon vaikuttavuuspotentiaalista on selvittämättä

Tukitoimet, joista oli vahvin näyttö, kohdistuivat enimmäkseen yksilöön. Myös joidenkin työyhteisöön kohdistuvien toimien myönteisistä vaikutuksista oli kohtuullista näyttöä. Yksi näistä oli psykososiaalisen työympäristön kehittäminen, jolla tarkoitetaan esimerkiksi työn johtamisen, organisoinnin ja yhteistyön sujuvoittamista ja joka on tutkimuksissa vaikuttanut myönteisempiin arvioihin esihenkilöiden toiminnasta, tiedonkulusta työyksikössä tai omasta hyvinvoinnista. Suora näyttö työkyky- ja terveysvaikutuksista on riittämätöntä.

– Tutkimuksesta nousee esille se, että työyhteisön toimivuudella on tärkeä rooli työkyvyn ja terveyden rakentamisessa. Työyhteisöä tukevien toimien vaikuttavuuden osoittaminen tarvitsee kuitenkin lisää näyttöä, sanoo tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitoksesta. 

– Lisäksi on ensiarvoista huomioida työelämän rakenteelliset muutokset ja ennakoida työkykyhaasteiden kehittymistä työikäisen väestön muuttuessa,  Väänänen jatkaa.

Vaikuttavuustutkimusta tarvitaan niin lainsäädäntömuutoksista, työelämän joustoista kuin työkykyjohtamisesta.

– Näytön puuttuminen ei tarkoita vaikutusten puuttumista. Monia tukitoimia tulee tutkia lisää, korostaa hankkeen vastuututkija Jenni Ervasti Työterveyslaitoksesta.

Kun jatkossa tehdään uudenlaisia työkyvyn tukitoimia, on Ervastin mukaan tärkeää panostaa vaikutusten arviointiin. Ne tulee toteuttaa asianmukaisissa tutkimusasetelmissa, jotta saadaan luotettavaa tietoa päätöksenteon perustaksi.

Työkyvyn tukitoimet voivat tuottaa monenlaisia hyötyjä. Työpaikka-, alue- ja yhteiskuntatason toimenpiteisiin ja niiden systemaattiseen arviointiin on syytä jatkossa panostaa.

Kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin tutkimus- ja asiantuntijatietoa 14:stä työkyvyn tukitoimesta. Raporttiin sisältyy noin 350 viitettä, joista kansainvälisiä katsausartikkeleita on yli 100. Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Lisätiedot

  • vanhempi tutkija, FT, dos. Jenni Ervasti, Työterveyslaitos, p. 043 825 5475, [email protected]
  • tutkimusprofessori Ari Väänänen, Työterveyslaitos, p. 050 511 0530, [email protected]

Tutustu

Avainsanat

työkyvyn tuki

Jaa sisältö somessa!