3. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen tarkoittaa sitä kokemusta, joka meillä työssä käyvillä on siitä, miten työssä käyminen ja muu elämä sopivat yhteen. Yhteensovittamisen onnistuminen tarkoittaa sitä, että elämä sujuu ja eri elämänalueet tuntuvat sopivan kokonaisuuteen luontevasti toisiaan täydentäen.

Työ ja muu elämä – yhteinen palapeli

Kun muu elämä ja työ ovat voimavaroja toisilleen, se heijastuu myös työpaikalle hyvänä työpanoksena ja sitoutumisena organisaatioon. Kun aika, energia ja voimat eivät tunnu riittävän työn ja muun elämän asioiden hoitamiseen ilman ristiriitoja, työ ja muu elämä eivät ole tasapainossa. Ristiriidan kokemus heikentää työhön sitoutumista, ja lisää stressiä ja työuupumuksen riskiä sekä poissaoloja.

Työpaikalla pyritään järjestämään työt niin, että ne eivät aiheuttaisi turhaa kuormitusta ja stressiä vaan työ voisi olla voimavara ja henkisen hyvinvoinnin lähde. Tässä pyrkimyksessä työn ja muun elämän yhteensovittamistakin voi tarkastella yhtenä tapana kehittää henkilöstön työhyvinvointia.

Tutustu teemaan katsomalla ”Työ ja muu elämä – yhteinen palapeli” -video (kesto 1,5 min).

Onnistunut yhteensovittaminen – win-win

Kun työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu, henkilöstö voi keskittyä työhönsä, on tyytyväinen ja sitoutuu työpaikkaan. Se vaikuttaa myönteisesti myös työpaikan tuottavuuteen ja palvelun laatuun (Kuva 2).

Työ ja perhe ovat työntekijälle tärkeitä, siksi työpaikallakin kannattaa huomioida molemmat. Kun työnantaja tukee työntekijää työn ja muun elämän yhteensovittamisessa, hän osoittaa myös arvostavansa työntekijälle tärkeitä asioita ja hänen kokonaishyvinvointiaan.

kuvio: työpaikan perhemyönteiset käytänteet

Kuva 2: Työpaikan perhemyönteiset käytänteet tukevat työkykyä.

Työn ja muun elämän yhteensovittamista kaikissa työuran vaiheissa

Työntekijöiden mahdollisuus sovittaa työ ja muu elämä onnistuneesti yhteen on tärkeää kaikissa työuran vaiheissa – tarpeet ja tilanteet vain vaihtelevat.

  • Työuransa alkuvaiheissa oleva nuori on usein valmis joustamaan työajoissa ja työn sisällössä, mutta odottaa vastavuoroisesti samanlaista joustavuutta myös työnantajalta.
  • Pienten lasten vanhemmat yhteensovittavat perhevapaita ja työuraa tai opiskelua ja hyötyvät työaikajoustojen mahdollisuuksista.
  • Yhä useammilla erityisesti ikääntyvillä työntekijöillä on hoivavastuita myös omista vanhenevista vanhemmista tai muista läheisistä ja niihin liittyviä joustotarpeita.
  • Työn tärkeys elämänalueena on sekä miehillä että naisilla viimeisen 30 vuoden ajan pysynyt suurin piirtein samana, mutta perheen ja vapaa-ajan tärkeys on molemmilla kasvanut.

Johto, esihenkilöt ja HR yhteensovittamisen toteutumisessa

Johdon tehtävä on linjata työn ja muun elämän yhteensovittamiseen liittyvät tavoitteet ja toimintatavat esimerkiksi työpaikan strategiaan, tasa-arvo-/yhdenvertaisuussuunnitelmaan tai toimintaohjelmiin sekä huolehtia tarvittavasta seurannasta.

Esihenkilöt ovat keskeisessä asemassa työntekijöiden työn ja muun elämän onnistuneen yhteensovittamisen toteutumisessa. Esihenkilöiden tuki ja myönteinen suhtautuminen on tärkeää. Esihenkilöt hyötyvät siitä, että heillä on tietoa työpaikan käytössä olevista mahdollisuuksista järjestellä työntekijöiden työtä tarvittaessa ja siitä, että heillä on hyvät vuorovaikutustaidot asioiden puheeksi ottamiseksi. Esimerkiksi työaikajoustot, mahdollisuus etätyöhön, toimivat sijaisjärjestelyt, toimintakäytännöt työhön palaamisessa sekä ylipäänsä pelisäännöt ja niiden tasapuolinen soveltaminen ovat keinoja edistää työn ja muun elämän yhteensovittamista.

HR-prosessit, esimerkiksi kehityskeskustelut, ilmapiirikyselyt sekä rekrytointi- ja perehdytystilanteet tarjoavat luontevan paikan yhteensovittamisen kysymysten esille ottoon.
 

Käytäntöjä työn ja muun elämän yhteensovittamisen helpottamiseen

  1. Joustavuus työajoissa. Työaikaan liittyvät joustot sekä yhteisesti sovitut järjestelyt, kuten työaikapankki ja työaikaliukumat, ovat tärkeimpiä keinoja helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista.
  2. Etätyö. Etätyön yleistymistä voi tukea kannustavalla ohjeistuksella, hyvällä teknisellä toteutuksella ja lähiesihenkilöiden myönteisellä asenteella.
  3. Toimivat sijaisjärjestelyt ja hyvät käytännöt työhön palaamiseen. Työpaikalla kannattaa varautua sekä ennakoitaviin että yllättäviin poissaoloihin. Työpaikalle tarvitaan toimintamalli esimerkiksi siihen, miten perhevapaalta työhön palaavia perehdytetään ja tuetaan.
  4. Kirjatut tavoitteet ja toimintaohjeet. Esihenkilöt tarvitsevat oman työnsä tueksi ylimmän johdon linjaukset ja tiedon niistä käytännöistä, joilla työn ja muun elämän yhdistämistä tuetaan.
  5. Sovitut pelisäännöt ja tasapuolisuus. Työpaikalla tulisi olla selkeät pelisäännöt, joita sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin työntekijöihin. Tasapuolisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla on aina samat oikeudet ja velvollisuudet ja ettei erikoistilanteita huomioitaisi. Avoin ja myönteinen ilmapiiri mahdollistaa asioista keskustelemisen ja sopimisen yhdessä. On hyvä tiedostaa, että esimerkiksi yksinhuoltajuus ja omaishoivavastuu voivat olla erityisen haastavia elämäntilanteita.
  6. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen osaksi henkilöstöprosesseja. Työpaikalla kannattaa seurata henkilöstön ikärakennetta, hoivavastuita ja sitä, miten työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu. Esimerkiksi kehityskeskustelut ja ilmapiirikyselyt tarjoavat mahdollisuuden ottaa nämä asiat puheeksi kahden kesken tai työyhteisössä.
  7. Yksityiselämän kysymykset osaksi työterveysyhteistyötä ja työkyvyn ylläpitoa. Henkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavat perhetilanteet ja yksityiselämän kysymykset kannattaa ottaa osaksi työterveyshuollon toimintaa ja selvityksiä. Esimerkiksi omaishoivatilanteiden tunnistaminen ja neuvonta on hyödyllistä.
  8. Tukea henkilöstölle työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Työpaikalla tulisi olla selkeästi määritelty, mitä työntekijän työtehtäviin kuuluu. Työn kuormituksesta palautuminen on tärkeä taito meille kaikille. Työn ja muun elämän yhteensovittamisen ratkaisut ja selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä, mutta jokainen voi harjoitella itsetuntemusta ja oman elämän hallintaa. Tukea voi antaa esihenkilö tai työtoveri, ja siihen voi järjestää myös koulutusta.
  9. Lastenhoito ja muut arkea helpottavat palvelut. Työpaikalla kannattaa keskustella, kokeeko henkilöstö tarvetta palveluille, jotka tukevat arkea. Tarvittaessa työnantaja voi selvittää työpaikan mahdollisuudet niiden järjestämiseen tai välittämiseen. Yksi esimerkki on työpaikan tarjoama sairaan lapsen hoitopalvelu.
  10. Perheen huomiointi työpaikoilla. Perheen olisi hyvä saada tutustua työpaikkaan ja työhön, sillä se auttaa ymmärtämään vanhemman, puolison tai oman lapsen työtä ja siihen liittyviä vaatimuksia. Esimerkiksi koko perheen yhteiset tapahtumat työpaikalla ovat hyviä keinoja tutustumiseen. Samalla työnantaja saa tilaisuuden tutustua työntekijän perheeseen, joka on tärkeä voimavara.

Työterveyslaitoksen Työ ja elämä -esihenkilövalmennus sisältää mm. Yhteensovittamisen hyödyt -harjoituksen. Esihenkilövalmennuksen avulla voidaan tukea henkilöstön työn ja muun elämän yhteensovittamista.
 

Harjoitus työpaikalle (esihenkilöille): Yhteensovittamisen hyödyt

Tavoite

Harjoituksen tavoitteena on pohtia ryhmässä, mitä hyötyä onnistuneesta työn ja muun elämän yhteensovittamisesta on henkilöstön työhyvinvoinnille. Tavoitteena on konkretisoida sitä, että yhteensovittamisen onnistuminen on tärkeää työhön keskittymisen, työsuorituksen ja työhyvinvoinnin kannalta. sekä motivoida esihenkilöt panostamaan asiaan omassa esihenkilötyössään.

Harjoituksen kulku

  1. Pyydä osallistujia miettimään työn ja muun elämän yhteensovittamisen onnistumisen ja epäonnistumisen tilanteita sekä niiden seurauksia. Tilanteet voivat olla sellaisia, joita he ovat kohdanneet tai omakohtaisesti kokeneet työurallaan. Pyydä heitä lisäksi arvioimaan mitä hyötyä onnistuneesta työn ja muun elämän yhteensovittamisesta on ollut sekä mitä haittaa siitä voi olla, jos työn ja muun elämän välillä on ristiriitaa. Miten nämä seuraukset voi huomata? Varaa pöydille kyniä ja paperia muistiinpanojen tekemiseksi.
  2. Kerätkää havainnot yhteisessä keskustelussa fläppitaululle tai PowerPoint-diaan. Hyödyt ja haitat voi kirjata erikseen. Keskustelkaa yhdessä siitä, että työn ja muun elämän yhteensovittamisen tilanteet eivät koske vain pikkulasten vanhempia vaan kaikkia.

Lähde: Toppinen-Tanner, S., Laine, M., Olin, N., Törnroos, K. & Viljanen, O. (2018). Työn ja muun elämän yhteensovittaminen -esimiesvalmennus. Helsinki, Työterveyslaitos.

Tutustu Työ ja elämä -palveluihin