Työhön liittyvät sairaudet, työkyvyn tukitoimien tarve ja jatkotoimenpiteet työterveyshuollon tietojärjestelmissä

Työterveyshuollon perustehtäviä ovat työhön liittyvien sairauksien ja työkyvyttömyyden ehkäisy ja työkyvyn ja työhön paluun tukeminen. Työterveyshuollossa onkin tärkeää, että käynnin mahdollinen yhteys työhön kirjataan jokaisella käynnillä strukturoidusti potilastietojärjestelmään. Samalla otetaan kantaa yksilön työkykyyn ja tarvittaviin työkyvyn tukitoimiin. 

Yksinkertaisella ja strukturoidulla luokittelulla saadaan näin rekisteröidyksi työhön liittyvät oireet ja sairaudet sekä työkyvyttömyyttä ehkäisevien ja työ- ja toimintakykyä edistävien toimenpiteiden tarve ja suunnitellut toimenpiteet työterveyshuollon seurantaa ja arviointia varten.

Sairauksien ja oireiden työhön liittyvyys ja työkyvyn tukitoimien tarve on tärkeää kirjata valtakunnallisesti yhtenäisesti potilastietojärjestelmiin. Alla esitetään suositeltava kirjaamistapa. 

Kirjaamistapa on käytännönläheinen, ja siinä erotetaan työn terveellisyyden ja turvallisuuden lisäämiseen ja työkyvyn tukemiseen liittyvät toimenpiteet toisistaan. Tässä muodossa tuotetut tiedot kerätään THL:n Avohilmo-tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmään osana työterveyshuollon tietosisältöä. 

Työhön liittyvät sairaudet ja toimenpiteet

Kysymykset:

• Onko kyseessä työperäinen ja työn pahentama sairaus? Jos kyllä, mitä toimenpiteitä käynnistetään?
• Onko työkyvyn tukitoimiin tarvetta? Jos kyllä, mitä toimenpiteitä käynnistetään?

Työperäinen sairaus ja työn pahentamat sairaudet ja oireet

Työperäinen sairaus on sairaus, joka on pääasiallisesti työn aiheuttama (ammattitauti) tai työ on osasyynä sen syntyyn. Työ voi myös pahentaa sairauden oireita. Aina ei tarvita sairauden diagnoosia, vaan myös oireilu ilman selkeää diagnoosia voi olla työperäistä tai työ voi pahentaa oireilua. 

Työperäisiä tai työn pahentamia sairauksia tai oireita voivat olla esimerkiksi kädet koholla työskentelevän rakennustyöntekijän tai sähköasentajan olkapääongelmat, siivoojan tenniskyynärpää tai ylipäätään työn aiheuttamaksi tai pahentamaksi epäillyt tuki- ja liikuntaelinoireet. 

Muita esimerkkejä ovat työyhteisökriisin aiheuttama unettomuus tai työn aiheuttaman, pitkittyneen psykososiaalisen kuormituksen aiheuttama työuupumus, märkätyössä tai kemikaalialtisteisessa työssä tulleet ihottumaoireet tai pölyisessä työssä pahentuneet astmaoireet. 

Vastaanottotilanteessa on olennaista pysähtyä miettimään, herääkö epäily siitä, että työ on aiheuttamassa tai pahentamassa sairautta tai oiretta.

Työkyvyn tukitoimien tarve

Työkyvyn tukitoimien tarpeella tarkoitetaan tässä arvioinnissa tilannetta, jossa potilaan työkyvyn todetaan alentuneen tai työkyvyn aleneman nähdään uhkaavan häntä ja työkyvyn tukitoimet todetaan tarpeellisiksi. 

Esimerkkinä toimivat samantyyppiset tilanteet kuin edellä on kuvattu, jos niihin liittyy työperäisyyden lisäksi työkyvyn alenemaa tai uhka työkyvyn menettämisestä. 

Toisaalta työkyvyn tukitoimille voi olla tarvetta myös tilanteissa, joissa yhteyttä työhön ei muutoin ole. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi pitkittyneet tuki- ja liikuntaelinoireet ilman selkeää yhteyttä työhön, työkykyä alentavat masennus- ja ahdistusoireet tai olemassa olevan perussairauden (esimerkiksi MS-tauti tai diabetes) vaatimat työkyvyn tukitoimet. Arvioinnilla ei haeta tilanteita, joissa esimerkiksi lyhytaikainen, akuutti sairaus alentaa työkykyä väliaikaisesti ja vaatii lyhyen sairauspoissaolon. 

Työhön liittyvyyden kirjaaminen

Työhön liittyvyyden kirjaaminen on potilastietojärjestelmissä tyypillisesti sidottu diagnoosin (ICD-10) tai käyntisyyn (ICPC-2) asettamiseen. Kun vastaanottaja asettaa potilaalle potilastietojärjestelmässä diagnoosin tai käyntisyyn, hänen tulee ottaa kantaa siihen, onko kyseinen oire tai sairaus työperäinen tai työn pahentama ja onko työkyvyn tukitoimille tarvetta. Hänen tulee ottaa kantaa myös suunniteltuihin jatkotoimenpiteisiin. 

Työhön liittyvyyteen otetaan kantaa kaikilla sairaanhoitokäynneillä. Myös ennalta ehkäisevän työterveyshuollon käynneillä kantaa voidaan ottaa silloin, kun kirjaamisessa käytetään diagnoosi- tai ICPC-2-koodeja.

Työhön liittyvyyden arvioinnissa on tärkeää muistaa, että kyseessä on paras mahdollinen asiantuntija-arvio vastaanottotilanteessa eikä esimerkiksi työperäisyydestä tarvitse olla varmuutta. Pelkkä epäily riittää valinnan tekemiseen. 

Yhtenäinen kirjaaminen mahdollistaa kansallisen tason tiedon saamisen siitä:

• kuinka paljon työterveyshuolloissa hoidetaan työhön liittyviä sairauksia
• kuinka suuressa osassa käyntejä todetaan tarve työkyvyn tukitoimille ja
• minkälaisia toimenpiteitä käynnistetään edellä mainittujen hoitamiseksi. 

Työterveyshuoltoon kertyy samalla tietoa, joka mahdollistaa nykyistä aktiivisemman roolin työhön liittyvien sairauksien hoidossa (myös työhön puuttuen), ehkäisyssä ja työkyvyn systemaattisemman tukemisen. Työterveyshuollon sairaanhoitoa ja resursseja kyetään suuntaamaan tarkoituksenmukaisemmin, ja tieto auttaa suunnatumman työterveysyhteistyön tekemisessä.

Yhtenäisen kirjaamisen kautta tuotettu tieto auttaa kirkastamaan työterveyshuollon roolia osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisjärjestelmää, ja se tuottaa vertailutietoa työterveyshuoltojen toiminnasta. Rekisterin tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää päätöksenteossa (kansallisen ja paikallisen tason ohjauksessa). Tällainen tieto on kansainvälisestikin ainutkertaista.

Nissinen S, Soini S. (2025). Työterveyshuollon kirjaamisopas 2.0. (yhteistyotilat.fi)