Palvelujen koordinointi

Palvelujen koordinointi -osion opiskeltuasi tunnet työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujen koordinoinnin periaatteet ja osaat ohjata asiakastasi palvelujärjestelmässä hänen tarpeidensa mukaisesti.
Sisällysluettelo
Kuvituskuva

Mitä palvelujen koordinointi tarkoittaa?

Palvelujen koordinointi tarkoittaa palvelujen yhteensovittamista sekä ammattilaisten keskinäisestä työnjaosta ja vastuista sopimista. Sotete-sanaston mukaan koordinointi tarkoittaa asiakkaan palvelutarpeen mukaisten palveluiden tunnistamista, niihin ohjaamista ja yhteensovittamista siten että palvelut muodostavat eheän kokonaisuuden.

Asiakkaan palvelut ovat muuttuneet järjestelmälähtöisistä palveluista kunkin asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin perustuviksi palveluiksi. Kun ammattilainen koordinoi asiakkaansa työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluja ja etuuksia, hänen on tiedettävä asiakkaan palvelukokonaisuus sekä palvelujen vastuutahot. Ammattilaisen on tärkeä tuntea myös asiakkaansa työkyvyn tuen suunnitelma, johon asiakkaan palvelut ja niiden vastuutahot on kirjattu.

Asiakkaan palvelujen ohjauksen ja seurannan vastuu pitää nimetä tietylle taholle. On tärkeää, että kaikki asiakkaan palvelupolkuun osallistuvat ammattilaiset tietävät asiakkaan ja hänen tietojensa erilaiset siirtymävaiheet sekä niihin liittyvän yhteistyön ja tiedonkulun.

Palveluprosessi tarkoittaa yhteen tai useampaan palveluun tai muuhun tukeen liittyvää suunnitelmallista toimintojen sarjaa. Eri toimijoilla on erilaisia palveluprosesseja. Yleensä prosessiin kuuluu asian vireilletulo, palvelutarpeen arviointi, asiakkuuden suunnittelu, palvelun järjestäminen ja palvelun toteutus sekä arviointi.

Palvelujen koordinointi on tärkeää etenkin silloin, kun asiakas tarvitsee useita palveluja. Koordinointi auttaa samalla myös asiakasta itseään hahmottamaan omien palveluidensa kokonaisuuden. Palvelujen koordinointia helpottaa, jos asiakkaalla on selkeä tavoite ja kaikki etenevät yhdessä kohti samaa tavoitetta. Jos asiakas tarvitsee vain yksittäisiä tai yhden palveluntuottajan palveluita, koordinoinnin tarvetta ei yleensä ole. Joskus asiakas voi kuitenkin tarvita ammattilaisen ”rinnalla kulkevaa” palveluohjausta.

Koordinointi vaatii aina tiedon jakamista, mutta se voi olla myös ammattilaisten ja asiakkaan työskentelyä yhdessä. Asiakkaan suostumus tarvitaan siihen, että hänen tietojaan voidaan vaihtaa ammattilaisten ja organisaatioiden kesken. On hyvä muistaa, että tiedon jakaminen verkostoissa on yhtä tärkeää kuin tiedon vastaanottaminen. Yksi hyvä käytäntö on ylläpitää yhteistä tietopankkia tiedon jakamisen helpottamiseksi.

Tutustu videon avulla yhteen koordinoinnin menestystarinaan. Videon kesto on 3:28 minuuttia.

Mitä palveluiden ja yhteistyön koordinointi tarkoittaa?

Miksi asiakkaan palveluja on tärkeä koordinoida?

Asiakkaan asioita voidaan hoitaa kokonaisuutena, kun verkostoon kuuluvat ammattilaiset ottavat yhteisen vastuun asiakkaasta. Näin asiakasta koskeva tarpeellinen tieto on ammattilaisten käytössä ja asiakas saa tarvitsemansa palvelut oikeaan aikaan joustavasti ilman katkoksia ja odottelua. Asiakkaan työkyvyn tuki tehostuu, kun toiminnan päällekkäisyydet vähenevät ja koko verkoston osaamista hyödynnetään asiakkaan parhaaksi.

Ammattilaisten ymmärrys asiakkaasta laajenee, kun tehdään verkostotyötä. Jokainen ammattilainen on asiakkaan kannalta merkityksellinen. Yhteistyö tekee jokaisen ammattilaisen roolin näkyväksi, mikä tekee työstä mielekästä ja palkitsevaa. Kun asiakkaan palvelut ja ammattilaisten yhteistyö suunnitellaan asiakaslähtöisesti, asiakkaan tarpeet ja ammatillinen osaaminen kohtaavat. Tämä auttaa myös asiakasta ymmärtämään yhteistyön merkityksen, mikä puolestaan motivoi ja sitouttaa häntä omiin palveluihinsa.

Ammattilaiset hyötyvät verkostotyöstä, kun heidän osaamisensa yhdistyy ja he oppivat toisiltaan onnistuneista ratkaisuista. Ammattilaisten ymmärrys asiakkaasta laajenee, kun he tuovat esille erilaisia näkökulmiaan asiakkaasta. Yhteistyö tekee jokaisen ammattilaisen roolin näkyväksi, mikä tekee ammattilaisen työstä mielekästä ja palkitsevaa. Asiakkaan kannalta jokainen ammattilainen on tärkeä.

Yhteiskunnan tasolla syntyy säästöjä, kun mahdollisimman moni on mukana työelämässä ja heidän osaamisensa on käytössä. Yhteiskunta saa verotuloja ja säästää sosiaalietuuksien maksamisessa.

Esimerkki

Matiaksella on keskivaikea aivovamma lapsena sattuneen liikenneonnettomuuden seurauksena. Se on vaikuttanut hänen koulunkäyntiinsä, ammatinvalintaansa, ammatillisiin opintoihinsa ja työuraansa.

Matiaksen kuntoutuminen ja kouluttautuminen on edellyttänyt erilaisia tukitoimia (Kuva 1), joiden kustannuksista on vastannut liikennevakuutuskeskus ja sairaanhoitopiiri. Ammatinvalinnan kannalta erityisen tärkeä oli palvelujen koordinointi kohti työelämää. Työkykykoordinaattori koordinoi hänen työkyvyn tukeaan, johon sisältyi kuuden kuukauden työkokeilu apteekissa farmanomin tehtävissä. Työkokeilun perusteella hän haki opiskelemaan ja valmistui farmanomiksi kahden vuoden opiskelun jälkeen.

Kuviossa kuvattuna Matiaksen saamat tukitoimet 10 vuoden aikana.
​​​​​
Kuva 1. Matiaksen saamat tukitoimet 10 vuoden aikana.

Matiaksen saamat kuntoutustoimenpiteet 10 vuoden aikana maksoivat yhteensä 84 920 € (Kuva 2). Ammatillisena kuntoutuksena maksettu nuoren kuntoutusraha (30 720 €) oli kolmannes kaikkien työkyvyn tukitoimien kustannuksista. Jos Matias työskentelisi farmanomina kokopäiväisesti koko työuransa ajan, hänen ansionsa koko työuran aikana tulisivat olemaan 716 058 euroa. Hän maksaisi tuloveroa yhteensä 142 138 euroa ja arvonlisäveroa arviolta 70 870 euroa. Näiden laskelmien perusteella Matiaksen kuntoutus on ollut taloudellisesti kannattavaa sekä hänen itsensä että yhteiskunnan kannalta.

Kuvassa esitetty Matiaksen saamien tukitoimien kustannukset 10 vuoden aikana.

Kuva 2. Matiaksen saamien tukitoimien kustannukset 10 vuoden aikana (tiedot Liikennevakuutuskeskus).
Kuvassa vertaillaan kustannuksia ja tuloja yhteiskunnalle, jos Matias jatkaa työelämässä tai jos Matias jää eläkkeelle.

Kuva 3. Kustannukset ja tulot, jos Matias on työelämässä tai eläkkeellä.

Kuka koordinoi asiakkaan palveluja?

Kaikkien työkyvyn tuen ammattilaisten pitää osata koordinoida asiakkaan palveluja. Ammattilaisten on tärkeä tietää, mitä palveluita heidän asiakkaansa tarvitsevat, kuka palveluista on vastuussa ja miten palvelut ja etuudet voidaan sovittaa yhteen. Koordinointia tarvitaan erityisesti silloin, kun asiakas tarvitsee useita palveluita.

Eri ammattiryhmät vastaavat asiakkaan palvelujen yhteensovittamisesta. Työterveyshuollon tehtävänä on koordinoida palvelujensa piirissä olevien työntekijöiden ja yrittäjien työkyvyn tukea. Työterveyshuollon ulkopuolella olevien yrittäjien, työntekijöiden ja työnhakijoiden työkyvyn tuen palveluissa koordinaatiovastuu on sosiaali- ja terveyskeskuksilla. Niissä toimivat työkyvyn tuen tiimit osallistuvat osatyökykyisten asiakkaiden palveluiden koordinointiin. Työnhakijoiden työkyvyn tuen palveluja voivat koordinoida myös TE-toimiston ja kuntien työllisyydenhoidon ammattilaiset. Opiskelijoiden työkyvyn tuen koordinoinnista vastaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS), joskin palvelujen koordinointi voidaan organisoida myös muilla tavoin.

Koordinoiva työ edellyttää ammmattilaisilta hyviä vuorovaikutustaitoja, jotta he pystyvät huomioimaan asiakkaidensa yksilölliset tarpeet ja rakentamaan luottamuksellisia siltoja asiakkaiden ja palvelujärjestelmän eri toimijoiden välille. Koordinoivaa työtä tekevät voivat työskennellä missä verkoston osassa tahansa, kunhan heillä on riittävät resurssit ja osaaminen.

Työkyvyn tuen palveluiden koordinointia voivat tehdä eri koulutustaustalla ja ammattinimikkeillä toimivat ammattilaiset (Kuva 3). Useimmat ammattilaiset tekevät palvelujen koordinointia osan työajastaan oman ammatillisen roolinsa ohessa.

Kuvassa laatikoissa esiteltynä yhdeksän kappaletta työkyvyn tuen palveluja koordinoivia ammattilaisia.

Kuva 4. Työkyvyn tuen palveluja koordinoivia ammattilaisia.

Työkykykoordinaattorit ovat suorittaneet ammatillisen täydennyskoulutuksen (10 opintopistettä). Heidän koulutustaustansa ja työkokemuksensa vaihtelevat. Työkykykoordinaattorit työskentelevät eripuolella palvelujärjestelmää kuten TE-toimistoissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa, työpaikan henkilöstöpalveluissa, työterveyshuolloissa, oppilaitoksissa, järjestöissä, rikosseuraamuslaitoksessa ja Ohjaamoissa. Erityisesti TE-toimistoissa työskenetelevät työkykykoordinaattorit palvelevat osatyökykyisiä työnhakijoita.

Miten ammattilaiset koordinoivat asiakkaan palveluja?

Koordinointi tarkoittaa, että ammattilainen ohjaa ja neuvoo asiakasta oikeisiin palveluihin, pitää häneen yhteyttä sekä välittää tietoa ja vastaanottaa sitä asiakkaalta ja ammattilaisilta. Koordinointi helpottuu, kun ammattilaisilla on yhteiset tavoitteet, kieli ja työvälineet. Koordinoinissa ammattilainen tarvitsee tietoa asiakkaan tilanteesta, tavoitteista, palvelutarpeesta sekä hänelle suunnitelluista palveluista, keinoista ja etuuksista. Ne voivat selvitä asiakkaalle laadituista suunnitelmista.

Ammattilaisten on tärkeä rakentaa ja ylläpitää luottamusta toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että ammattilaiset tunnistavat, tunnustavat ja arvostavat toistensa osaamista. Yhteistyö onnistuu, kun kaikki ammattilaiset tietävät vastuunsa ja yhteistyön käytännöt:

  1. Ammattilaiset tuntevat toistensa palvelut ja heillä on oikeus ja tahto keskinäiseen yhteistyöhön asiakkaiden parhaaksi.
  2. Ammattilaisia kannustetaan tekemään verkostotyötä.
  3. Tietojärjestelmät tukevat ammattilaisten yhteistyötä.
  4. Johto tukee ammattilaisten yhteistyötä ja siihen on varattu riittävästi resursseja.

Työkyvyn tukeen liittyvä ohjaus ja neuvonta oli tutkimuksen mukaan työkykykoordinaattoreiden ja muiden koordinoivaa työtä tekevien keskeisin työtehtävä. Keskeisimpinä työtehtävinään koordinoivaa työtä tekevät pitivät asiakkaan kuntoutus- ja palvelutarpeen tunnistamista, monitoimijaista yhteistyötä asiakasprosessissa sekä työkykyä tukevien keinojen ja menetelmien valintaa (Kuva 4).

Kuvassa esitetty koordinoivaa työtä tekevien keskeisiä työtehtäviä.

Kuva 5. Koordinoivaa työtä tekevien keskeiset työtehtävät (n=242, mahdollisuus valita 3–5 vaihtoehtoa). Juvonen-Posti, Nevala, Kaleva 2020.

Palvelujen koordinoinnissa pitäisi nykyistä paremmin pystyä ylittämään hallinto- ja organisaatiorajoja. Tämä edellyttää erilaisia tapoja sovittaa yhteen ja koordinoida asiakkaan palveluja. Sovitut toimintamallit näyttivät edistävän työikäisten siirtymiä kohti työtä ja koulutusta.

Työterveysneuvottelu on hyvä esimerkki siitä, miten työterveyshuolto koordinoi asiakkaan palveluja. Työterveysneuvottelussa työntekijä, esihenkilö ja työterveyshuolto sekä muut tarpeelliset tahot (esim. työkykykoordinaattori) neuvottelevat ja sopivat asiakkaan työkyvyn tuen keinoista, vastuista ja aikataulusta.

Koordinointia tehdään monella tasolla, mutta sen ydin on asiakkaan tuki, hoito ja kuntoutus sekä tiedonkulku. Koordinoinnin tasoja ovat:

  1. Työikäisen työkyvyn tuen yksilöllinen palvelupolku
  2. Tietosisällöt yhteisestä asiakkaasta
  3. Yhteistyökäytännöt
  4. Tieto vastuista ja yhteistyön käytännöistä
  5. Tiedon käytön ja säilyttämisen eli digitaalisten välineiden yhteensopivuus palveluihin.

Projektipäällikkö Raija Tiainen sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo työkykykoordinaattorin työstä ja koulutuksesta. Podcastin kesto on 19:47 minuuttia.

Podcastin sisällön tekstimuodossa löydät alla olevasta tiedostosta.

Työkykykoordinaattori auttaa, kun työkyky on alentunut

Koordinoinnin tukena alueelliset hoitoketjut

Alueellisia hoitoketjuja rakennetaan terveydenhuollossa yksittäistä sairautta, sairausryhmää tai laajempaa kokonaisuutta varten. Hoitoketjujen avulla pyritään sopimaan alueellisesti, miten kunkin sairauden hoito ja kuntoutus toteutetaan laadukkaasti ja asiakaslähtöisesti resurssit huomioiden.

Alueellisten hoitoketjujen rakentamisen koordinaatiovastuu on sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksiköllä. Sen tehtävänä on koota tietyn sairauden tai sairausryhmän hoitoon osallistuvien osaaminen ja kokemus, jotta saadaan aikaan yhteinen toimintatapa. Hoitoketjut pohjautuvat mm. Käypä Hoito suosituksiin ja muihin tieteellisesti tai käytännössä toimiviksi osoitettuihin keinoihin. Ne löytyvät Terveysportista, jossa on noin 600 alueellista hoitoketjua.

Palvelujen koordinoinnin nykytila

Videolla johtava asiantuntija Pirjo Juvonen-Posti kertoo koordinoinnin nykytilasta, kun kyseessä on työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelut.

Palvelujen koordinoinnin nykytilasta

Palveluiden ja etuuksien yhteensovittaminen

Asiakkaan onnistunut palvelukokonaisuus edellyttää palveluiden ja etuuksien yhteensovittamista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ansiotulon ja toimeentuloetuuksien yhdistämistä. Työkyvyn tuen palvelut järjestetään monitoimijaisesti ja palveluihin liittyy erillislainsäädäntöä. Se koskee asiakkaan palveluun pääsyä, asiakkaalle tehtäviä suunnitelmia ja toimeentuloetuuksia. Osa etuuksista maksetaan työntekijöille ja osa työnantajille.

Palveluiden ja etuuksien yhteensovittaminen on tärkeää etenkin useita palveluita käyttäville. Tämä edellyttää ammattilaisten yhteistyötä ja palveluiden koordinointia varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluissa, työllisyyspalveluissa ja Kelan palveluissa.

Ammattilaisen on tunnettava, mitä palveluja ja etuuksia on mahdollista yhteensovittaa asiakkaan eri tilanteissa. Asiakas ei näin ollen aina saa tarvitsemiansa palvelua, jos ne ovat mahdollisia vain tiettyä etuutta saaville.

Myös palveluita ja etuuksia järjestävillä tahoilla tulisi olla samanlaiset tavoitteet ja odotukset asiakkaalle. Työikäisten palveluissa asiakkaan tavoitteen tulisi pääsääntöisesti olla työkyvyn tukeminen ja työelämään suuntautuminen.

Sosiaali- ja terveyskeskuksissa tavoitellaan sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota ja asiakkaan sujuvaa pääsyä työkyvyn tuen palveluihin. Palveluiden ja etuuksien yhteensovittaminen edellyttää ammattilaisten hyvää osaamista ja palveluiden sujuvaa koordinointia.

Palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen

Palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen on usein vaikeaa. Sosiaaliturva rakentuu pääsääntöisesti ansiosidonnaisuuden periaatteelle. Se on rakennettu pala kerrallaan vastaamaan tiettyyn ongelmatilanteeseen elämässä. Jokainen pala vaikuttaa toisiin palapelin tavoin, jolloin yhteensovittaminen voi olla vaikeaa:

  1. Kaikki etuudet toimivat oman toimintajärjestelmänsä periaatteilla ja oman lainsäädäntönsä mukaan.
  2. Osittaistakin palkkatuloa saavan pitäisi pystyä ennakoimaan ansiotulojaan.
  3. Ansiotyötä tekevän on seurattava, kuinka paljon hän voi saada palkkaa, ettei se vaikuta sosiaaliturvaan kuten eläkkeeseen.
  4. Ansiotuloja täydentäviksi tarkoitettujen ns. soviteltujen sosiaalietuuksien saaminen voi viivästyä.

 

Esimerkki eläkkeen ja ansiotulon yhteensovittamisesta

Janne on eläkkeellä ja saa eläkkeensaajan asumistukea. Hän aloittaa alle puoli vuotta kestävän keikkatyön. Ensimmäisenä vuonna ansaittu palkka ei vaikuta eläkkeensaajan asumistukeen, koska työtulo ei ole jatkuvaa. Jos keikkatyö jatkuu yli puoli vuotta, kyse on jatkuvasta työtulosta.

Vasta vuoden kuluttua keikkatyön aloittamisesta alkaa tarkistusjakso, joka kestää vuoden. Jos Janne aloittaa tarkistusjakson aikana uuden alle puolen vuoden työsuhteen, vaikuttavat tarkistusjakson aikaiset tulot eläkkeensaajan asumistukeen, mikäli hän ansaitsee yli 921 euroa.

Vaikka työtulo olisi suhteellisen helppoa sovittaa eläkkeeseen, asumistuessa haasteellista on se, että vuositulot olisi osattava arvioida kaksi vuotta tehdyn keikkatyön jälkeen. Tämä edellyttää tarkkaa suunnittelua ja ansiotuloista tulevaisuuden asumiskustannuksiin säästämistä.

Metropolia ammattikorkeakoulun hankkeessa on kehitetty verkkojulkaisu, jossa tarjotaan konkreettisia esimerkkejä sosiaaliturvan ja ansioiden yhteensovittamisesta: Etusivu - Tuettu keikkatyö (metropolia.fi).

Lue halutessasi lisää

Kelan tutkimusblogissa tutkijat pohtivat etuuksien ja palveluiden yhtäaikaista käyttöä. https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/6201

Kaikki mukaan työelämään: Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeen tuloksia ja suosituksia.

Työkykykoordinaattori, mitä oikein teet?

Juvonen-Posti P, Nevala N, Kaleva S. Koordinoivaa työtä tekevät palveluintegraation areenana. Raportissa Juvonen-Posti, Saikku, Turunen (toim.) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä. Työikäisten monialaisten palveluiden yhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi. Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminta. Loppuraportti, 2020. ss. 90-127. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162412/VNTEAS_2020_40.pdf

Nevala N, Turunen J, Tiainen R, Mattila-Wiro P. Matias valmistui farmanomiksi aivovammasta huolimatta. Työterveyslääkäri 2016; 34(4): 72-73. http://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/avaa?p_artikkeli=ttl01518

Nevala N, Tiainen R, Mattila-Wiro P. Työkykykoordinaattori osatyökykyisen asiakkaan tukena. Työterveyslääkäri 2016; 34(1): 96-100.

Nevala N, Turunen J, Tiainen R, Mattila-Wiro P. Osatyökykyiset työssä -toimintamallin (Osku) toteutuminen ja hyödyt erilaisissa toimintaympäristöissä. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos 2015. https://stm.fi/documents/1271139/1366077/STM_Osku_tutkimusraportti.pdf/d19bf119-70f8-427c-8201-b4e045c8b3a8

Osatyökykyisille tie työelämään (OTE, 2015-2019) kärkihankkeen tuloksissa otettiin huomioon kannustinloukut sekä ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80691