Uudista kehittämiskäytäntöjä

Resilientissä työyhteisössä opitaan ja kehitetään yhdessä. Uudistamista kaipaavat usein myös itse kehittämisen käytännöt. Erilaiset häiriöt ja ongelmat tarjoavat mahdollisuuden analysoida tapahtuman syitä ja seurauksia sekä pohtia asioita uudesta näkökulmasta.
Sisällysluettelo

Ennen kuin työyhteisössä otetaan käyttöön työkaluja oman toimintanne sujuvuuden, ennakoinnin, joustavuuden ja yhteisen oppimisen kehittämiseksi, kannattaa miettiä, mitkä ovat työyhteisön nykyiset oppimisen ja toiminnan kehittämisen tavat.

Työssä kohdataan jatkuvasti ennakoimattomia tilanteita, häiriöitä ja katkoksia. Usein työntekijä pyrkii selviämään tilanteista itse. Haasteena on, että vaikka ongelma ratkeaisi, tieto onnistuneesta ratkaisusta jää helposti vain yksilölle itselle. Nopea ratkaisu ei välttämättä puutu ongelman ydinsyihin. Seuraava työntekijä on kohta saman ongelman edessä.

Resilientin työpaikan kehittäminen edellyttääkin, että yksittäisen työntekijän ideoinnin ja oma-aloitteisuuden lisäksi on yhteisiä foorumeja, joissa pähkäillään ja ideoidaan työn tekemisen tapoja yhdessä sekä jaetaan oppeja ja oivalluksia kaikille työyhteisössä.

-

Resilienssiä syntyy, kun pikaratkaisun ohella pysähdytään yhdessä analysoimaan ongelmaa ja ratkaisua tarkemmin. Mistä ongelma johtui ja miten se liittyi työprosessiin, työvälineisiin, yhteistyöhön tai työnjakoon? Ongelmaa tarkastellaan siis osana koko järjestelmän kehittämistä. Tämä on samalla työyhteisön yhteistä oppimista. Uudistuva toiminta luodaan yhdessä.

Kun työpaikalla on tarjolla mahdollisuuksia pulmien yhteiseen käsittelyyn, yksittäinen työntekijä voi itsenäisen ongelmanratkaisun lisäksi viedä pulmat yhteiseen käsittelyyn. Tämä ilmenee kuvassa nuolina alapolulta yläpolulle, yksilötasolta järjestelmätasolle. Tämä on tärkeää erityisesti usein toistuvien poikkeamien kohdalla.

Kartoita työssäoppimisen tapoja ja käytäntöjä

Seuraavaa tarkistuslistaa voi hyödyntää työyhteisön työssäoppimisen käytäntöjen tunnistamisessa. Mikäli listalta löytyy käytäntöjä, joita organisaatiossa ei vielä ole, on hyvä pohtia, edistäisikö kyseinen käytäntö yhteistä työssä oppimista. Kaikki listassa olevat asiat eivät välttämättä ole tarpeellisia kaikilla työpaikoilla.

  • Työntekijät tuovat esille kehityskohteita.
  • Työpaikalla on yhteisiä palavereja, joissa käsitellään työntekijöiden työssään kohtaamia ongelmia ja niiden ratkaisuja.
  • Koulutuksissa käsitellään myös työn tavallisimpia pulmia ja sujumattomuuksia.
  • Työpaikalla käsitellään yhteisesti onnistuneita ratkaisuja työssä kohdattuihin pulmatilanteisiin.
  • Oppimista tapahtuu työn ääressä, esimerkiksi parityöskentelynä.
  • Työpaikalla otetaan aktiivisesti puheeksi, millaisissa tilanteissa työntekijät ovat kehittyneet työssään ja minkälaiset tilanteet ovat antoisia oppimisen kannalta.
  • Työpaikalla on tietojärjestelmä, joka tukee henkilöstön työssä oppimista ja työn kehittämistä.
  • Jo työntekijöiden perehdytyksessä tuodaan esille, mitkä ovat työpaikkamme tavat oppia työssä ja kehittää työtä yhdessä.
  • Koulutus on tarkoitettu enimmäkseen tuoreille työntekijöille tai uusien tietojen opiskeluun.
  • Koulutuksissa kokeneet työntekijät opastavat tuoreita työntekijöitä, jotka puolestaan nostavat esille muualla oppimiaan asioita.
  • Koulutusten sisältö opastaa toimimaan silloin, kun työ sujuu suunnitelman mukaisesti.
  • Koulutuksissa opastetaan toimimaan oikein ongelmatilanteissa (esimerkiksi kehen otetaan yhteyttä ja millä välineellä).

Avainsanat

organisaatioresilienssi