Maantieliikenteen työterveyshuolto

Kuljettajien työpaikkaselvityksessä työolojen monipuolisuus ja työn liikkuva luonne asettavat haasteita työpaikkaselvityksen teolle.

Arvioitaessa kuljettajan työoloja tulee ottaa huomioon

• auto ja sen lisävarusteet
• työajat
• työtavat, -menetelmät ja -järjestelyt lastaus- ja purkutyössä
• asiakaspalveluun liittyvä ihmissuhdekuormitus
• tapaturma- ja tieliikennevaarat.

Esimerkkilista kuljettajien työn kuormitustekijöistä ja altisteista työpaikkaselvityksen pohjaksi löytyy Maantieliikenteen ammattikuljettajien työterveyshuolto -oppaan sivuilta 24–25. Lista sisältää tyypillisimmät vaarat, jotka ovat tulleet esiin kuljetusalan riskien arvioinneissa. Vaarat on jaoteltu sosiaali- ja terveysministeriön Riskien arviointi työpaikalla -työkirjan mukaan.

Kolme liikenneturvallisuuden kannalta keskeistä sekä väestössä yleistä ja kasvavaa terveysongelmaa, joihin on hyvä kiinnittää huomiota:

1. päihteiden ja huumaavien lääkkeiden käyttö
2. lihavuus ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt
3. heikko fyysinen kunto

Lisätietoa terveystarkastusten erityiskysymyksistä löytyy Maantieliikenteen ammattikuljettajien työterveyshuolto -oppaan sivuilta 33-40.

Ravitsemusneuvonnan tavoitteena on edistää ammattikuljettajan työvireyttä ja ehkäistä lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien kehittymistä. Tavoitteena on, että kuljettajat syövät säännöllisesti terveellistä ja monipuolista ruokaa. Jos kuljettaja työskentelee yöllä, neuvonnassa käsitellään työkykyä edistävän yöruokailun erityispiirteet.

Ravitsemusneuvonnan lähtökohtana voidaan käyttää terveystarkastuksen esitietolomakkeen ruokailukysymysten vastauksia yhdessä mittaustulosten (paino, vyötärön ympärys, laboratoriokokeet) kanssa. Kuljettajan muutosprosessin vaihe on syytä ottaa huomioon neuvonnassa ja sopeuttaa neuvonta siihen.

Ravitsemusterapeutin konsultaatiota harkitaan, jos

• ruokatottumuksissa on paljon muutettavaa
• kuljettaja tekee yötyötä
• sokeriaineenvaihdunnassa on poikkeavuuksia
• veren rasva-arvoissa on poikkeavuuksia
• kuljettajan verenpaine on koholla
• kuljettajalla on nukkumista häiritseviä vatsavaivoja, esimerkiksi närästystä.

Ravitsemusterapeutti voi osallistua työpaikkaselvitykseen työaikaisen ruokailun kehittämiseksi. Hän voi myös pitää luentoja esimerkiksi ruokailun periaatteista yötyössä.

Ravitsemusohjauksessa käsiteltävät keskeiset asiat ovat

• säännöllisen ateriarytmin toteutus ja hyödyt työvireyden ja painon kannalta
• lautasmalli apuna ruokailussa ja eväiden teossa
  • kuitupitoisten ruokien hyödyt ja niiden tunnistaminen
  • pehmeää rasvaa leivälle ja piilorasvan saanti kuriin
  • vähän suolaa etenkin, jos verenpaine on koholla
• kahvileivän vaihtoehdot ja se, miksi ja miten ruokavaliosta vähennetään sokeria
• grilliruokailun vaihtoehdot
• nestetasapaino, juomat ja työkyky
• ruokailu yövuorossa.

Maantieliikenteen ammattikuljettajien liikuntaneuvonnan tavoitteena on edistää heidän liikunnan harrastamistaan. Ammattikuljettajien liikuntaneuvontaan panostamiselle on selkeät perusteet:

Kuljettajilla on paljon ylipainoa, sydän- ja verenkiertoelimistön sekä liikuntaelinten sairauksia ja -oireita. Työhön kuuluu sydäntä, verenkiertoelimistöä sekä liikuntaelimistöä ajoittain hyvinkin kuormittavia ponnistuksia. Liikuntaelinten sairaudet ovat myös tärkein eläköitymisen syy maantieliikenteen ammattikuljettajilla.

Huono fyysinen suorituskyky vaikuttaa kuljettajan terveyteen, työkykyyn ja sitä kautta työ- sekä liikenneturvallisuuteen. Siksi työterveyshuollon liikuntaneuvonnan kohderyhmään tulee kuulua kaikki maantieliikenteen ammattikuljettajat. Työterveyshuollossa toteutettavan liikuntaohjauksen etu on, että se tavoittaa kaikki työntekijät. Ohjauksen keskeinen haaste on ammattikuljettajien työn epäsäännöllisyys.

Suoritealakohtaisten erojen takia työn kuormittavuus on aina pidettävä mielessä, kun valitaan liikuntamuotoa  ja määritellään liikunnan tehoa ja suorituskertoja. Tutkimusten mukaan kuljettajan työn aiheuttama kuormitus (energiankulutus) on ajaessa 1.5–3 MET (1 MET = energiankulutus levossa). Lastaus- ja purkutilanteissa kuormitus voi nousta  6–7 MET:hen raskaiden nostojen ja siirtojen vuoksi. Kuormitusta voivat lisätä stressi, puutteellinen tauotus, pitkät työpäivät ja yksilölliset ominaisuudet, kuten huono kunto ja ylipaino. Vaikka 6–7 MET:n kunto riittäisi työssä selviytymiseen, terveyden ja toimintakyvyn kannalta se ei ole riittävä.

Työstä selviytyäkseen kuljettajalla ei tarvitse olla urheilijan kestävyyskuntotasoa, vaan normaali kunto riittää. Ammattikuljettajan tulee pyrkiä noin 8 MET:n kuntotasoon. Se tarkoittaa kykyä kävellä noin 8 kilometriä tunnissa. Tällainen kunto tuottaa liikunnan terveyshyödyt ja mahdollistaa sekä työkuormituksesta palautumisen että aktiivisen toiminnan vapaa-ajalla.

Esimerkkejä liikunnan keskimääräisistä kuormitus/energiankulutustasoista (MET):

• 3–4 MET Kevyt fyysinen aktiivisuus: siivoaminen, rauhallinen kävely, puutarhatyöt
• 5–7 MET Kohtalainen fyysinen aktiivisuus: reipas kävely, kuntosaliharjoittelu, tanssi, lumityöt
• 8–9 MET Reipas fyysinen aktiivisuus: jumpat, pallopelit
• 10–12 MET Kestävyysharjoittelu: juoksu tai hiihto 12 kilometriä tunnissa, pyöräily 25 kilometriä tunnissa, kova joukkuepeli

Ammattikuljettajien liikuntaneuvonnan tuloksellinen kehittäminen edellyttää suunnitelmallisuutta sekä yhteistyötä työterveyshuollon, kuljetusyrityksen ja ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Terveysliikunnan edistämisen tavoitteet tulisi kirjata kuljetusyritysten työterveyshuollon toimintasuunnitelmiin. Näin varmistetaan, että toiminta on pitkäjänteistä ja että liikuntaneuvonta liittyy työpaikan muuhun työsuojelu- ja työturvallisuustoimintaan.

Ergonomiaohjaus pyrkii ehkäisemään ammattikuljettajien työtapaturmia ja haitallista kuormittumista työssä sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöön ja liikuntaelimiin kohdistuvaa kuormittumista.

Maantieliikenteen ammattikuljettajan ergonomiaohjaus koostuu niistä fyysisen, kognitiivisen ja organisatorisen ergonomian tekijöistä, jotka voivat olla työhyvinvoinnin sekä työ- ja liikenneturvallisuuden riskitekijöitä.

Työterveyshuollon rooli on asiantuntijana tuottaa tarvittavaa ergonomiatietoa yrityksille ja kuljettajille. Kuljetusyrityksille suunnattu ergonomiaohjaus pyritään liittämään kiinteäksi osaksi yritysten työterveys- ja työsuojelutoimintaa.

Ammattikuljettajien työaikoihin liittyvä neuvonta on tärkeä osa työterveyshuollon työtä. Toimialalla tarvitaan yleisesti tietoa työaikojen vaikutuksesta vireyteen ja työkykyyn, jotta eri osapuolet (sekä työnjohto että yksittäiset kuljettajat) pystyvät tekemään ei-kuormittavia valintoja työaikojen suhteen.

Ajoergonomian ohjaus sisältää istumatyöhön, toistotyöhön ja autossa tehtävään ”näyttöpäätetyöhön” liittyvän ohjauksen. Istumatyö altistaa kuljettajan liikuntaelinten, kuten niskan ja alaselän, oireille erityisesti silloin, kun se yhdistyy tärinäaltistukseen.

Hyvästä ajoasennosta huolehtiminen on kuljettajan vastuulla

• Kuljettajia tulee ohjata säätämään istuin aina itselleen sopivaksi.
• Istuimen ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa hankintavaiheessa. Siksi myös työnantajalle tulee antaa tietoa istuimen merkityksestä kuljettajan kuormittumiselle työssä.
• Hyvä istuin on ajonopeuksien ja renkaiden tasapainotuksen lisäksi keino, jolla kuljettaja pystyy vähentämään tärinän aiheuttamaa riskiä ajon aikana ja siten ehkäisemään selkävaivoja.
• Myös erityisistuimia on saatavilla. Niiden hankinnassa yritys voi käyttää työterveyshuollon asiantuntemusta.

Tietoteknisten laitteiden käyttö ja sijoittelu autojen ohjaamoissa aiheuttavat ergonomisia haasteita. Auton hyttiä ei ole suunniteltu tietotekniseen työhön. Autoissa tehtävän ”näyttöpäätetyön” ohjauksen haasteet painottuvat kognitiiviseen ergonomiaan ja näköergonomiaan. Myös työasennot ja fyysinen kuormitus pitää huomioida, jos laitteiden yhtäjaksoiset käyttöajat ovat pitkiä tai kuljettajalla on jo ennestään liikuntaelimistön oireita.

Edellisten ohella ammattikuljettajat hyötyvät työtapoihin ja työliikkeisiin kohdistuvasta ohjauksesta. Toistoliikkeitä esiintyy esimerkiksi auton ajamisessa, hallintalaitteiden käytössä, noustessa autoon ja sieltä pois sekä henkilöliikenteessä rahastuksessa.

Toistoliikkeiden kuormittavuuteen vaikutetaan

• välttämällä pitkiä yhtäjaksoisia ajoaikoja (mieluummin useita lyhyitä taukoja työvuoron aikana, esimerkiksi kerran tunnissa tai ainakin kerran kahdessa tunnissa)
• huolehtimalla elpymisliikunnasta ajon aikana (mikrotauot, elvyttävät liikkeet)
• huolehtimalla taukoliikunnasta.

Lastaus- ja purkutyön ergonomiaohjaus

Vaikeat työasennot sekä raskaat nostamiset ja taakkojen siirrot ovat erityisesti selän ja olkapäävaivojen riskitekijöitä. Niitä esiintyy esimerkiksi jakelu- ja säiliöautokuljetuksissa sekä pitkän matkan linja-autoliikenteessä. Kuljettajia kannattaa ohjeistaa nosto- ja siirtotilanteiden kokonaisvaltaiseen analysointiin sekä apuvälineiden käyttöön.

Työ- ja terveys Suomessa 2006 -tutkimuksen mukaan nostoapuvälineiden puute tai käyttämättömyys on melko yleistä. Apuvälineiden puute, kiire ja huonosti suunnitellut lastausalueet kasvattavat tapaturmariskiä ja altistavat liikuntaelimistön ylikuormittumiselle.

Työasentoihin ja nostoihin liittyvää ohjausta tulee suunnata myös kuljetus- ja logistiikkayrityksiin, jotta niissä osataan kiinnittää huomiota fyysisesti raskaisiin työvaiheisiin ja huomioida työn kuormittavuus työtä organisoitaessa ja työtapoja kehitettäessä. Yritykset tarvitsevat ohjausta muun muassa tarkoituksenmukaisten purku- ja lastaustyöhön käytettävien apuvälineiden hankintaan, työympäristön kehittämiseen ja työntekijöiden perehdyttämiseen (katso Vnp 1409/1993).

Kuljetusalan työterveyshuollon tulee perustua riskinarviointiin. Maantieliikenteen riskien ja mahdollisten erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavien altiste- ja kuormitustekijöiden vuoksi on suositeltavaa saada kaikki ammattikuljettajat systemaattisen riskinarvioinnin piiriin.

Riskien hallintaan tähtäävät terveystarkastukset pitää suunnitella niin, että ne ovat osa kokonaisvaltaista riskinhallintaa ja niihin liittyy aina selkeä suunnitelma mahdollisista jatkotoimista.
 

Riskien hallintaan tähtäävien terveystarkastusten tavoitteet

1. Työhön liittyvän sairastumisen ja/tai tapaturman vaaran vähentäminen vaikuttamalla vaaraa aiheuttaviin työ- ja työolotekijöihin sekä yksilöllisiin riskitekijöihin. Esimerkkejä riskitekijöistä ovat työajat, melu, tärinä, lämpöolot, työhön liittyvä kiire ja väsymys sekä kuljettajan sairaudet.
2. Ajoterveyttä ja liikenneturvallisuutta uhkaavien sairauksien ennaltaehkäisy ja varhainen toteaminen sekä hoito ennen kuin sairaus vaarantaa ajoterveyden, liikenneturvallisuuden ja työkyvyn.
3. Työ- ja liikenneturvallisuutta heikentäviin elämäntapoihin vaikuttaminen. Tällaisia ovat esimerkiksi ruokavalio, riittämätön liikunta ja lepo, päihteiden käyttö ja tupakointi.
4. Kuljettajan ajoterveyden ja työhön sopivuuden arviointi lainsäädännön sitä edellyttäessä.
5. Ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista korostava riskien arviointiin ja hallintaan tähtäävä terveystarkastusmalli ottaa huomioon tarpeen ylläpitää kuljettajien ajoterveyttä ja työkykyä.

Terveystarkastusmalli sisältää

• alku/työhönsijoitustarkastuksen
• määräaikais/seurantatarkastukset
• mahdolliset tarkastukset erityistilanteissa.

Kaikissa kuljetustehtävissä ja kaikille kuljettajille terveystarkastusta ei tarvitse tehdä samansisältöisenä.  Tarkastuksen lopullisen sisällön ja toteutuksen määräävät tarkastettavan työtehtävään ja työolosuhteisiin sekä terveydentilaan mahdollisesti liittyvät riskitekijät. Nämä tulee kartoittaa jokaisessa tarkastuksessa.

Ammattiliikenteen parissa toimivan työterveyslääkärin tulee perehtyä ajoterveyden erityiskysymyksiin. Ongelmallisissa ajokyvyn arvioinneissa työterveyslääkäri käyttää apunaan erityisasiantuntijoita. Asiantuntija voi olla esimerkiksi liikenteen erityiskysymyksiin perehtynyt optikko, silmälääkäri, neurologi, neuropsykologi, psykiatri tai muu erityisasiantuntija.

Joskus arvioinnissa tarvitaan moniammatillista liikennelääketieteellistä arviointia, johon kykenee maassamme vain muutama yksikkö. Tietoa liikennelääketieteen erityispätevyyden omaavista lääkäreistä saa Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksestä.