Melu

Melu on häiritsevää tai kuulolle haitallista ääntä. Kaikki ihmiset altistuvat sille jossakin määrin, ja liian voimakkaana se häiritsee työtä, keskittymistä tai lepoa. Taustamelua voidaan käyttää hyödyksi peittämään tarpeettoman informaation leviämistä. Liiallinen melulle altistuminen nostaa riskiä saada kuulovaurio joko pidemmän ajan kuluessa tai äärimmillään lyhyelläkin altistumisella.
Sisällysluettelo

Melulle altistumisen viitearvot

Kuulolle haitallista melua esiintyy tyypillisesti tuotannossa, jossa käytetään suuria energiamääriä joko valmistukseen tai kuljetukseen. Kuulolle erityisen haitallista impulssimelua esiintyy esimerkiksi metalli- ja rakennusteollisuudessa. 

Meluntorjuntaan ja kuulonsuojainten valintaan ja käyttöön liittyvät meluasetuksen mukaiset vaatimukset on esitetty alla olevassa taulukossa. Työperäisessä altistumisessa melun energia-annos määritetään aina kahdeksan tunnin laskennalliselle työpäivälle, jotta eri pituiset ja -tasoiset altistumiset saataisiin vertailukelpoisiksi. Tätä tietoa tarvitaan työpaikan riskien arviointiin ja meluntorjuntatoimenpiteiden suunnitteluun. 

Melun energiasisällön lisäksi myös sen iskumaisuus voi olla kuulolle vahingollista. Iskumaisuutta mitattaessa käytettävät asteikot ovat erilaisia kuin energiasisältöä selvitettäessä (A-taajuuspainotukset melun energisisällölle ja C-taajuuspainotukset iskumaiselle melulle). Iskumaisessa melussa yksittäinenkin riittävän kova meluhuippu voi olla kuulolle vaarallinen.  

Yksittäinen äänitasolukema tai edes yhden yksittäisen työpäivän mittaus ei välttämättä anna riittävästi tietoa melulle altistumisen tason selvittämiseksi. Meluvamma syntyy usein pitkän altistumisen jälkeen. Tällä perusteella myös altistumisen selvitysten tulee pystyä antamaan arvio siitä, miten todennäköisiä haittavaikutukset ovat pidemmällä aikavälillä kaikille samanlaista työtä tekeville. 

Oheisten lukuarvojen lisäksi melun haitallisuutta tulee arvioida myös sen aiheuttaman onnettomuusriskin ja muiden kuulovaurion vaaraan vaikuttavien tekijöiden suhteen. Näitä tekijöitä ovat samanaikainen altistuminen tärinälle tai korvamyrkyllisille kemikaaleille.

Lukuarvo Merkitys asetuksessa (meluasetus 85/2006)

80 dB(A) tai äänenpaineen huippuarvo (iskumainen melu) 135 dB(C)

Arvioidaan ilman kuulonsuojainten vaikutusta.

Alempi toiminta-arvo:
Toiminta-alueen ylittyessä on tarpeen toteuttaa direktiivin tarkoittamia ehkäiseviä toimenpiteitä työntekijöiden kuulovaurioriskien estämiseksi:

  • Työntekijöillä on oikeus asianmukaisiin, hyvin istuviin kuulonsuojaimiin.
  • Työntekijöiden, joiden altistuminen ylittää alemman toiminta-arvot, on voitava käydä ennaltaehkäisevässä audiometrisessä kuulotestissä. Työntekijöille on tiedotettava riskeistä ja oikeudesta kuulotesteihin tai tarkastuksiin.
     

85dB(A) tai
äänenpaineen huippuarvo
(iskumainen melu) 137dB(C)

Arvioidaan ilman kuulonsuojainten vaikutusta.

Ylempi toiminta-arvo:
Riskin vähentämiseksi alemman toiminta-arvon edellyttämien toimenpiteiden lisäksi tarvitaan lisätoimenpiteitä:

  • Työnantajan on laadittava meluntorjuntaohjelma ja annettava työntekijöiden käyttöön kuulonsuojaimet.
  • Työntekijä velvoitetaan kuulonsuojainten käyttöön. Työpaikalla on merkittävä alueet, joissa tällaista altistumista voi esiintyä ja pääsyä niille alueille on rajoitettava.

87dB(A) tai

äänenpaineen huippuarvo
(iskumainen melu) 140dB(C)

Arviossa huomioidaan kuulonsuojainten vaikutus.

Raja-arvo:
Tätä arvoa ei saa ylittää.

Melulle altistumisen raja-arvo on taso, jota ei saa ylittää kuulonsuojaimen sisäpuolella. Työsuojelutoiminnan tarkoituksena on suojata työntekijää työympäristön haittavaikutuksilta, joten käytännössä tavoitteena on kahdeksalle tunnille lasketun altistustason jääminen alle 80 dB(A) ja iskumaisen melun korkeimpien tasojen jääminen alle 135 dB(C). Tällöin myös melun haittavaikutuksille herkimpien työtekijöiden terveys saadaan turvattua riittävän hyvin.

Melu aiheuttaa ammattitauteja

Melu on merkittävä ammattitauteja aiheuttava altiste. Melun aiheuttamien, korvattujen ammattitautien määrä, vuonna 2006 oli vielä 1200 tapausta vuodessa.  Vuonna 2014 korvattujen ammattitautien määrä oli yli 400 kpl. Vuonna 2016 korvattujen ammattitautien määrä oli yli 300 kpl. Suurimmat melulle altistuvat ammattiryhmät ovat metallialan sekä rakennusalan työntekijät. Vaikka melun aiheuttamien ammattitautien kokonaismäärä on laskenut, kehitys ei ole yhtä myönteinen jos meluvammojen määrä suhteutetaan melulle altistuvien työtekijöiden lukumäärä.  

Varoitusmerkkejä kuulolle haitallisesta melusta 

  • Jos työpäivän jälkeen tuntee kuulevansa huonosti, niin on altistunut liialle melulle. (niin sanottu tilapäinen kuulonalenema) 
  • Jos korvat soivat työpäivän jälkeen, niin on altistunut liialle melulle. 
  • Jos työympäristössä täytyy huutaa, kun puhuu metrin päässä olevalle henkilölle, on liian meluisaa. 
  • Useimmat työmaiden käsityökalut tuottavat yli 95 db(A) melutason. Jos niitä käytetään säännöllisesti alle 10 m päässä, niin on altistunut liialle melulle. 
  • Lakisääteisesti kovameluiset paikat pitää merkitä. Kannattaa siis katsoa ympärilleen.

Melun torjunta

Meluntorjunta on tarpeettoman äänen haittojen vähentämistä tai poistamista. Valtioneuvoston asetus 85/2006 velvoittaa työnantajan laatimaan ja toimeenpanemaan meluntorjuntaohjelman, jos melualtistustaso ylittää ylemmän toiminta-arvon.

Melun haittavaikutusten hallinta 

  1. melun syntymisen estäminen 
  2. melun etenemisen estäminen 
  3. melun vaimentaminen akustoinnilla 
  4. henkilökohtaiset kuulonsuojaimet 
  5. melussa oloajan rajoittaminen 

Yllä olevassa luettelossa ensimmäisenä mainitut keinot ovat yleensä tehokkaimpia, toisin sanoen saavutettava hyöty on kustannuksiin suhteutettuna suurempi kuin esimerkiksi akustoinnilla saavutettava hyöty. Meluntorjuntakeinojen järjestys ja keinot on yksilöity nykyisessä meluasetuksen (VNa 85/2006 ) 12 §:ssä.  

Kohdat 4 ja 5 eivät ole varsinaisia meluntorjuntatoimenpiteitä. Melun haittavaikutusten torjunnassa tulee toteuttaa kohdista 1-3 ne toimenpiteet, jotka ovat teknisesti ja taloudellisesti mahdollisia. Tämän jälkeen kohtien 4 ja 5 toimenpiteillä huolehditaan siitä, että jäljelle jäävä melun aiheuttama riski on mahdollisimman matala. 

Työnantajan on otettava melualtistuksen ennaltaehkäisyssä tai vähentämisessä erityisesti huomioon seuraavat seikat: 

  • vähemmän melua aiheuttavat työmenetelmät 
  • sellaiset asianmukaiset työvälineet, jotka aiheuttavat työn luonne huomioon ottaen mahdollisimman vähän melua 
  • työvälineiden, työpaikan ja työpaikalla käytettävien laitteiden ja niihin liittyvien järjestelmien huolto- ja kunnossapito-ohjelmat 
  • työpaikkojen ja työpisteiden suunnittelu 
  • työntekijöiden opastaminen ja työvälineiden oikeaan ja turvalliseen käyttöön melulle altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle 
  • melun tekninen vähentäminen esimerkiksi vaimennusta, eristystä, melusuojia, kapselointia tai ääntä absorboivaa kattamista käyttäen 
  • melualtistuksen keston ja voimakkuuden rajoittamista 
  • työn suunnittelua siten, että riittävät lepoajat huomioon ottaen melualtistuminen mahdollisuuksien mukaan aika ajoin vähenee tai keskeytyy. 

Mikäli työntekijällä on työn luonteesta johtuen käytettävissä työnantajan vastuulla oleva lepotila, työnantajan on huolehdittava melun vähentämisestä tässä tilassa sen käyttötarkoituksen ja olosuhteiden edellyttämälle tasolle. 

Lainsäädäntö

Kysy lisää asiantuntijoiltamme

Erkko Airo

Job title
vanhempi asiantuntija
Sähköpostiosoite
erkko.airo [at] ttl.fi
Puhelin
+358 30 474 2933
Marko Ikäheimo

Marko Ikäheimo

Job title
erikoistyöhygieenikko
Sähköpostiosoite
marko.ikaheimo [at] ttl.fi
Puhelin
+358 30 474 8643
Riikka Helenius

Riikka Helenius

Job title
tutkija
Sähköpostiosoite
riikka.helenius [at] ttl.fi
Puhelin
+358 30 474 7589
Ville Hyvärinen

Ville Hyvärinen

Job title
erikoistyöhygieenikko
Sähköpostiosoite
ville.hyvarinen [at] ttl.fi
Puhelin
+358 30 474 6116

Avainsanat

melu