Sähkömagneettiset kentät

Sähkömagneettiset kentät ovat osa ionisoimattoman säteilyn spektriä, joka jaetaan sähkömagneettisiin kenttiin ja optiseen säteilyyn. Erotuksena ionisoiva säteily (röntgen- tai radioaktiivinen säteily) on lyhytaaltoisempaa, suurienergistä hiukkassäteilyä, joka pystyy irrottamaan elektroneja väliaineen atomeista.

Sähkömagneettiset kentät jaetaan säteilyn taajuuden mukaan:

Sähkömagneettiset kentät	Taajuus
Staattinen sähkö- ja magneettikenttä	0 - 1 Hz
Pientaajuinen sähkö- ja magneettikenttä	1 Hz - 100 kHz
Radiotaajuinen sähkö- ja magneettikenttä	100 kHz - 300 GHz

Sähkömagneettisten kenttien vaikutukset

Pientaajuiset sähkömagneettiset kentät aiheuttavat kehossa kiertäviä sähkökenttiä ja induktiovirtoja. Suuret kentät aiheuttavat kihelmöinnin tunnetta lihaksissa ja hermostossa sekä voivat aiheuttaa näköaistimuksia eli fosfeeneja.

Radiotaajuisen säteilyn aiheuttamat induktiovirrat lämmittävät kudoksia.

Sähkömagneettiset kentät taajuudesta riippumatta voivat häiritä aktiivisten lääkinnällisten implanttien, kuten sydäntahdistimien, toimintaa.

Sähkömagneettisten kenttien ohjearvot

Suomessa sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaa vaaraa työpaikoilla määrittelee työturvallisuuslaki ja Valtioneuvoston asetus 388/2016, joka antaa ohjearvot altistumiselle ja toimenpidetasot työpaikan sähkö- ja magneettikentille. Väestön altistusta säätelee Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (1045/2018) ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen rajoittamisesta.

Lainsäädännön mukaan:

Työnantajan on tunnistettava työstä aiheutuneet vaaratekijät ja siis tehdä vaaran arviointi työpaikan sähkömagneettisista kentistä ja niille altistuvat.
Sähkömagneettisten kenttien lähteet täytyy tunnistaa ja niiden suuruus arvioida. Sen voi tehdä työpaikka itse tukeutuen laitevalmistajaan ja kirjallisuuteen.
Jos kenttien aiheuttamaa vaaraa ei pysty arvioimaan, pitää käyttää ulkopuolista konsulttia arvioimiseen tai kenttien mittaamiseen.
Erityisherkät työntekijät kuten aktiivisen tai passiivisen implantin käyttäjät ja raskaana olevat tulee erityisesti huomioida vaaran arvioinnissa
Erityisherkille työntekijöille on tehtävä yksilöllinen vaaranarviointi.

Jos ohjearvot ylittyvät, työantajan on tehtävä toimintasuunnitelma altistumisen vähentämiseksi alle ohjearvojen: