Usein kysytyt sisäilmakysymykset
Usein kysytyt kysymykset
Hyvä sisäilmasto, valaistus, akustiikka, ergonomiset kalusteet ja työvälineet sekä esteettömyys luovat pohjan tilassa viihtymiselle ja tehokkaalle työnteolle. Tilaratkaisuilla, esim. luonnonelementtien avulla, voidaan parantaa vireystilaa ja palautumista.
Työhyvinvoinnin kannalta keskeistä on, että työympäristö on yhteensopiva työntekijän tarpeiden ja toiminnan kanssa.
Lue lisää: Tietotyön työympäristöt
Huonoon sisäilmaan voi olla monia syitä. Syitä voivat olla mm. riittämätön ilmanvaihto, veto, liian matala tai korkea lämpötila, kuiva ilma, pölyt ja kuidut sekä rakennusmateriaaleista peräisin olevat kemialliset päästöt. Rakennuksissa voi esiintyä myös kosteusvaurioita ja niistä aiheutuvia epäpuhtauksia.
Usein riittämätön ilmanvaihto voimistaa muiden tekijöiden aiheuttamia haittoja. Alkunsa huono sisäilma on voinut saada rakennusvirheestä tai rakennuksen korjausten tai kiinteistöhuollon riittämättömyydestä. Myös rakennuksen virheellinen käyttö voi johtaa sisäilman huonontumiseen.
Kuntien omistamissa ja käyttämissä rakennuksissa merkittäviä sisäilmaongelmia esiintyy 5–18 % rakennusten kokonaisneliömäärästä. Kappalemääräisesti tämä tarkoittaa noin 1 300 rakennusta. Eniten merkittäviä sisäilmaongelmia esiintyy peruskouluissa ja lukioissa, sosiaali- ja terveystoimen rakennuksissa sekä päiväkodeissa.
Suomen ja Ruotsin kunnissa esiintyy lähes yhtä paljon merkittäviä sisäilmaongelmia. Suomessa ilmanvaihtoon liittyvät syyt, tunkkaisuus ja painesuhteet ovat yleisimmät syyt ongelmiin, kun ne Ruotsissa ovat lämpötila, ilman kuivuus tai kosteus sekä veto.
Suomessa on parempi sisäilma kuin monissa muissa Euroopan maissa. Pienhiukkasten pitoisuudet ovat Suomessa eurooppalaista keskitasoa pienemmät. Myös esimerkiksi asiantuntijoiden toteamia kosteusvaurioita on Suomen ja Alankomaiden kouluissa vähemmän kuin Espanjassa, ja suomalaisissa kouluissa mitatut mikrobipitoisuudet olivat pienemmät kuin Espanjassa ja Alankomaissa mitatut pitoisuudet.
Ainoastaan radonpitoisuudet ovat Suomessa eurooppalaisittain korkeita.
Jos epäilet työpaikalla sisäilmaongelmaa, tee asiasta haittailmoitus työpaikalla sovitun käytännön mukaisesti. Voit myös ilmoittaa asiasta esihenkilölle, joka laatii haittailmoituksen.
Haittailmoituksen voi vastaanottaa rakennuksen omistajan edustaja, kiinteistöhuolto, työsuojelu tai jokin muu ennalta sovittu taho, joka pystyy käynnistämään tarvittavat selvitykset/toimenpiteet ja viemään tarvittaessa haittailmoituksen sisäilmaryhmään.
Jos esihenkilö ei ole tehnyt haittailmoitusta, on esihenkilön kuitenkin hyvä olla tietoinen haittailmoituksesta.
Ilmoituksen tekijälle on syytä antaa tietoa ilmoituksen vastaanottamisesta, käsittelyajasta ja toimenpiteistä. Riittävä viestintä on sisäilmaongelmien hoidossa tärkeää.
Lue lisää:
Sisäilma työpaikalla - Oppimateriaalit - Työterveyslaitos (ttl.fi)
Selätä sisäilmastokiista – viesti viisaasti -opas
Jos epäilet kodissasi sisäilmaongelmia, niin ota asunto-osakeyhtiöissä ensimmäiseksi yhteys talo- tai kiinteistöyhtiön edustajaan eli useimmiten huoltoyhtiöön tai isännöitsijään. Vuokralainen ottaa yhteyden vuokranantajaansa. Omakotitalon omistaja vastaa itse talonsa kunnosta ja voi kääntyä suoraan selvityksiä tekevän asiantuntijan puoleen. Lista sertifioiduista rakennusterveysasiantuntijoista löytyy netistä Eurofinsin sivuilta.
Ympäristöterveydenhuollosta saa neuvoja ja apuja sisäilmaongelman ratkaisemiseksi. Tarvittaessa asia voidaan laittaa vireille terveydensuojeluviranomaisessa (kunnan ympäristöterveydenhuolto), jolloin asiakkaan antamien tietojen pohjalta arvioidaan esim. asunnontarkastustarve. Asunnontarkastus tehdään terveyshaitan selvittämiseksi ja lisäselvitystarpeen arvioimiseksi.
Tärkeintä on saada selville ongelman aiheuttaja ja korjata se. Taloyhtiön vastuulla oleviin rakenteisiin ja järjestelmiin ei kuitenkaan voida tehdä avauksia tai muutoksia ilman taloyhtiön lupaa.
Rakennuksen korjaaminen on sen omistajan vastuulla.
Rakennuksissa voi olla monia tekijöitä (esim. puutteellinen ilmanvaihto, ilman epäpuhtaudet, kuiva ilma, korkea sisälämpötila), jotka voivat vaikuttaa viihtyvyyteen ja aiheuttaa oireilua. Haitat voivat olla moninaisia, mm. tunkkainen ilma voi aiheuttaa väsymystä ja päänsärkyä ja epäpuhtaudet voivat korkeina pitoisuuksina aiheuttaa limakalvojen ärsytystä ja hengitystieoireita.
Tärkeimpiä sairastumisen riskiä lisäävät epäpuhtaudet Suomessa ovat tupakansavu ja ulkoilman pienhiukkaset, jotka ovat tunnettuja sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän riskitekijöitä.
Kosteusvauriorakennuksissa asuvilla tai työskentelevillä voi esiintyä astmaa. Astmariskiä lisäävästä vaikutuksesta on näyttöä erityisesti lapsuuden astmassa, mutta aikuisastmassa näyttöä on vähemmän. Astman ja oireilun syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, erityisesti perimä. Kosteusvaurioita voidaan pitää yhtenä riskitekijänä muiden joukossa.
Tieteellinen näyttö ei tue käsitystä, että kosteusvauriot aiheuttaisivat esimerkiksi nivelsairauksia, kilpirauhassairauksia tai syöpää.
Asbesti voi lisätä riskiä sairastua syöpään silloin kun avataan asbestipitoisia rakenteita.
Radon voi lisätä riskiä sairastua syöpään radonalueilla rakennus- ja rakennetyypistä sekä rakennusajankohdasta riippuen.
Sisäilmaongelmia voidaan ehkäistä käyttämällä rakennuksia tarkoituksenmukaisesti, huolehtimalla rakennusten kunnosta ja ilmoittamalla havaituista haitoista eteenpäin esim. rakennuksen omistajan edustajalle tai esimiehelle.
Työpaikalla sisäilmaongelmien selvittämisessä olennaista on yhteistyö. Yhteistyötä helpottamaan kannattaa perustaa säännöllisesti kokoontuva sisäilmaryhmä.
Vastuut ja roolit
Tilojen käyttäjät ovat omalta osaltaan vastuussa tilojen oikeasta käytöstä. Käyttäjän pitää ilmoittaa havaitsemistaan sisäilmahaitoista työpaikalla sovituin menetelmin.
Työnantajan pitää seurata työpaikan olosuhteita terveellisyyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Työnantajan pitää arvioida ja poistaa työhön liittyviä haittoja ja vaaroja. Työnantajan pitää myös ohjeistaa, mitä tilojen oikea käyttö tarkoittaa ja miten haittailmoitus tehdään. Työnantaja on usein sisäilmaryhmän puheenjohtaja.
Työterveyshuolto edustaa terveydenhuollon asiantuntemusta työpaikalla ja arvioi olosuhteiden terveydellistä merkitystä käyttäjille. Työterveyshuolto tekee tarvittaessa sisäilmastokyselyt, arvioi terveyteen liittyviä tietoja ja antaa ohjeita.
Työsuojelupäälliköllä on yleensä merkittävä rooli yhteisistä toimintatavoista sovittaessa, niistä viestittäessä ja koulutuksia järjestettäessä.
Rakennuksen omistaja vastaa rakennuksen ylläpidosta ja kunnosta. Rakennuksen omistaja on usein joku muu kuin tiloissa toimiva yritys tai työpaikka.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa rakennuksen omistajaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin silloin, kun haitan aiheutuminen katsotaan olevan rakennuksen omistajan vastuulla. Jos haitta aiheutuu asunnon tai muun oleskelutilan käytöstä, joka ei ole tavanomaista, terveyshaitan poistamisesta vastaa asunnon tai muun oleskelutilan haltija.
Työsuojeluviranomainen (AVI) voi puolestaan velvoittaa työnantajaa ryhtymään toimenpiteisiin haitan selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi.
Kyllä voi. Kun oireiden aiheuttaja poistetaan, oireet useimmiten helpottuvat.
Oireilu ei kuitenkaan aina selity pelkästään rakennukseen liittyvillä tekijöillä. Tällöin oireet saattavat pitkittyä, vaikka olosuhteet ovat kunnossa.
Näissä tilanteissa on keskityttävä keinoihin, joilla oireiluherkkyydestä päästään eroon. Voi kestää pitkään, ennen kuin henkilön työ- ja toimintakyky palautuu.
Sisäilmaoireilua voi selittää rakennukseen liittyvien tekijöiden ohella myös yksilölliset tekijät, työn kuormittavuus ja työyhteisön toimivuus. Kun sisäilmaan liittyvää oireilua esiintyy, on ensiksi tutkittava, onko sisäilman laadussa puutteita.
Jos oireilu korjatussa rakennuksessa jatkuu, on arvioitava korjausten ja niiden jälkeen tehdyn siivouksen onnistuminen ja tarvittaessa tehtävä lisätoimenpiteitä.
Joskus oireet saattavat jatkua, vaikka rakennus on korjattu onnistuneesti tai on siirrytty kokonaan uuteen rakennukseen.
Tällöin ihmisen elimistö voi alkaa reagoida asioihin, jotka merkitsevät haittaa. Oireet ovat todellisia, ja ne ovat seurausta elimistön fysiologisista stressivasteista.
Asiaa on tutkittu muun muassa altistamalla kahta ihmisryhmää samalle hajulle. Toiselle ryhmälle sanottiin aineen olevan heille hyödyksi, toiselle haitaksi. Kummassakin tapauksessa ihminen reagoi odotustensa mukaisesti. Kun ihminen uskoi aineen olevan hyödyllistä, hänen vointinsa parani (plasebovaikutus). Kun ihminen uskoi aineen olevan haitallista, hänen vointinsa huononi (nosebovaikutus).
Aivojen automaattinen tulkinta tuotti tiettyjä reaktioita.
Ympäristöherkkyydellä on useita eri määritelmiä. Terveydenhuollolle annettujen ohjeiden mukaan ympäristöherkkyys on oireisto, joka aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa tai elämäntavan rajoittumista tietyssä työ- tai elinympäristössä, vaikka sama ympäristö ei suurimmalle osalle ihmisiä aiheuta oireita. Oireiden syntyminen ei selity altisteiden vaikutuksilla elimistöön.
Ympäristöherkkyys voi liittyä mihin tahansa haitalliseksi koettuun ympäristön tekijään, kuten kemikaaleihin, sähköön ja sisäilmaan.
Tyypillisesti oireita on useista elinjärjestelmistä, ja ne voivat ilmetä esimerkiksi äänen käheytenä, hengenahdistuksena, aivosumuna, keskittymisvaikeutena tai vatsakipuna.
Ympäristöherkkyys ei tarkoita ympäristötekijöiden aiheuttamia suoria elinvaikutuksia, kuten allergiaa tai ilman epäpuhtauksien ärsytysvaikutuksia limakalvoilla.
Lue lisää: Sisäilma, terveys ja oireilu (Työterveyslaitos)
Tutustu myös:
Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018–2028 - THL
Ympäristöherkkyydet - Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)