Työaikalainsäädäntö

Työaikalaissa säädetään minimistandardit vuorokausilevolle, keskimääräiselle viikkotyöajalle, yötyölle ja vuosilomalle. Lakia sovelletaan sekä työ- että virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Alle 18-vuotiaisiin henkilöihin sovelletaan lisäksi nuorista työntekijöistä annettua lakia.

Työaikalakia ei sovelleta esimerkiksi työhön, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä. Esimerkiksi asiantuntijatyö on siten työaikalain alaista.

Työaikalain soveltamiseen on kuitenkin myös muita poikkeuksia. Viime kädessä työajoissa määrätään työehtosopimuksilla vuoden 2020 aikana. Työaikalaki antaa työehtosopimuksille laajat valtuudet kansallisesta työaikalaista poikkeamiseen.

• Yleistyöajassa säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen työaika voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana ylittämättä kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa.
• Yleistyöaikaa noudatettaessa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Viikoittaista ylityötä on työ, joka ylittää 40 tuntia viikossa olematta vuorokautista ylityötä. Jos on sovittu 40 tuntia lyhyemmästä viikkotyöajasta, lisätyötä on työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.
• Uusia joustotyöaikamääräyksiä voidaan soveltaa, jos vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää.
• Jaksotyössä työaika on järjestetty siten, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Jaksotyötä voidaan käyttää vain laissa säädetyissä töissä.
• Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika. Uuden lain mukaan siis myös jaksotyössä pääsääntönä on 11 tunnin yhtäjaksoinen vuorokausilepo. Vuorokausilepo voidaan kuitenkin työn järjestelyihin liittyvistä syistä lyhentää yhdeksään tuntiin.
• Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Viikkolevon antamista ei enää kytkeä kalenteriviikkoon.
• Yötyötä on pääsääntöisesti kello 23:n ja 6:n välisenä aikana. Yötyön rajoitukset eivät enää koske tilapäisesti teetettävää yötyötä. Tilapainen yötyö on siten mahdollista tilanteessa, jossa työnantajan tavanomainen toiminta sinänsä sijoittuu päiväsaikaan, mutta työnantajalle syntyy luonteeltaan satunnainen tarve teettää työtä yöaikana.
• Yötyötä saa teettää uudessa työaikalaissa riippumatta siitä, onko työ järjestetty kahteen, kolmeen tai useampaan vuoroon. Näin ollen yötyö on sallittua esimerkiksi 12 tunnin vuorossa.
• Jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä työntekijällä saa työvuoroluettelon mukaisesti teettää peräkkäin enää enintään viisi peräkkäistä yövuoroa, minkä jälkeen hänelle on annettava vähintään 24 tunnin yhtenäinen vapaa. Yövuoroja saa teettää peräkkäin vielä kaksi, jos työntekijä antaa siihen suostumuksensa.
• Erityisen vaarallisessa tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavassa työssä työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia sellaisen 24 tunnin aikana, jona työntekijä tekee yötyötä.

Työturvallisuuslakia (738/2002, muutos 329/2013) täsmennettiin vuonna 2013 siten, että työn vaarojen selvittämistä ja arviointia koskevassa pykälässä työajat nimenomaisesti mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on työturvallisuuslain perusteella selvitettävä ja arvioitava etukäteen. Työturvallisuuslain muutoksen ansiosta työaikaan liittyvien tekijöiden laaja-alainen arviointi työntekijöiden terveydelle, turvallisuudelle ja hyvinvoinnille korostuu. Työturvallisuuslain mukaan yötyötä tekevälle työntekijälle on tarvittaessa järjestettävä mahdollisuus työtehtävien vaihtamiseen tai siirtymiseen päivätyöhön.

Työturvallisuuslakiin tuli muutoksia 1.10.2021 alkaen. Muutokset koskevat työajan ulkopuolista, työhön liittyvää matkustamista sekä yötyötä. Uudistettu työturvallisuuslaki ohjaa työnantajia arvioimaan vaaroja ja vähentämään matkustamisesta sekä yötyöstä aiheutuvia terveyshaittoja aiempaa ennaltaehkäisevämmin ja suunnitelmallisemmin. Yötyötä koskevassa muutoksessa työnantajan velvollisuutena on selvittää, millä toimenpiteillä työn kuormitustekijöitä voidaan vähentää niissä tilanteissa, joissa yötyötä tekevän työntekijän työtehtävien vaihtaminen tai siirtyminen päivätyöhön ei ole mahdollista. Yleensä kuormittavuutta voidaan vähentää esim. yövuoroja vähentämällä tai noudattamalla muita Työterveyslaitoksen suosituksia.

Yötyötä tekevällä työntekijällä on edelleen uuden Työterveyslain mukaan oikeus saada työnantajalta selvitys seikoista, joiden vuoksi työtehtävien vaihtaminen tai siirtyminen päivätyöhön ei ole mahdollista aiheutuvasta terveysvaarasta huolimatta. Selvitys on annettava ainoastaan työntekijän sitä pyytäessä, ja sen saisi antaa myös suullisesti.

Tässä asetuksessa yötyö on määritelty yhdeksi ”erityistä sairastumisen vaaraa” aiheuttavaksi tekijäksi ja edellyttää siten terveystarkastuksia. Työterveyslaitoksen suositukset terveystarkastuksista ja yötyön työterveyshuollosta löytyvät kirjasta Altistelähtöinen työterveysseuranta.

Suosittelemme terveystarkastustarpeen arvioimiseksi Työterveyslaitoksen yötyökyselyä: