Työaikalainsäädäntö

Työaikalaissa säädetään minimivaatimukset vuorokausilevolle, keskimääräiselle viikkotyöajalle, yötyölle ja vuosilomalle. Lakia sovelletaan sekä työ- että virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Alle 18-vuotiaisiin henkilöihin sovelletaan lisäksi nuorista työntekijöistä annettua lakia. 

Työaikalakia ei sovelleta esimerkiksi työhön, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä. Esimerkiksi asiantuntijatyö on siten työaikalain alaista mutta työaikalain soveltamiseen on annettu useita poikkeuksia. 

Viime kädessä työajoissa määrätään kunkin alan työehtosopimuksilla ja mahdollisesti myös paikallisesti sopien työehtosopimusten määrittelemissä raameissa. Työaikalaki antaa työehtosopimuksille laajat valtuudet kansallisesta työaikalaista poikkeamiseen. 

Yleistyöajassa säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. 

• Viikoittainen työaika voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. 
• Viikoittainen työaika ei kuitenkaan saa ylittää kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa.
• Kun noudatetaan yleistyöaikaa, vuorokautinen ylityö tarkoittaa työtä, joka kestää yli kahdeksan tuntia vuorokaudessa. 
• Viikoittainen ylityö on työtä, jonka kesto on yli 40 tuntia viikossa, mutta joka ei ole vuorokautista ylityötä. 
• Jos on sovittu lyhyemmästä kuin 40 tunnin viikkotyöajasta, lisätyötä on työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.
• Uusia joustotyöaikamääräyksiä voidaan soveltaa, jos vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi päättää itsenäisesti.

Jaksotyössä työaika järjestetään kolmen viikon pituisina ajanjaksoina.

• Jaksotyössä työaika on kolmen viikon aikana enintään 120 tuntia tai kahden viikon aikana enintään 80 tuntia. Jaksotyötä voidaan käyttää vain laissa säädetyissä töissä.
• Uuden lain mukaan myös jaksotyössä pääsääntö on turvata työntekijälle 11 tunnin yhtäjaksoinen vuorokausilepo. Se tarkoittaa, että työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamisesta laskien seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika. Vuorokausilepo voidaan kuitenkin työn järjestelyihin liittyvistä syistä lyhentää yhdeksään tuntiin.
• Lisäksi työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin mittaisen lepotauon.

Yötyö on työtä, joka tehdään klo 23 ja klo 6 välisenä aikana. 

• Aiemmin yötyön määritelmässä oli ns. kolmen tunnin minimikesto. Nyt minimikesto mainitaan laissa vain rajoituksena peräkkäisten lyhyiden yövuorojen teettämiseen. Yötyön tarkempi määritelmä voi löytyä eri alojen työehtosopimuksista.  
• Yötyön rajoitukset eivät enää koske tilapäisesti teetettävää yötyötä. Tilapainen yötyö on mahdollista tilanteessa, jossa työnantajan tavanomainen toiminta sijoittuu päiväaikaan, mutta työnantajalle syntyy satunnainen tarve teettää työtä yöaikana.
• Yötyötä saa teettää uudessa työaikalaissa riippumatta siitä, onko työ järjestetty kahteen, kolmeen tai useampaan vuoroon. Näin ollen yötyö on sallittua esimerkiksi 12 tunnin vuorossa.
• Jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä työntekijällä saa teettää peräkkäin enää enintään viisi peräkkäistä yövuoroa, minkä jälkeen hänelle on annettava vähintään 24 tunnin keskeytymätön lepoaika. Yövuoroja saa teettää peräkkäin vielä kaksi, jos työntekijä antaa siihen suostumuksensa.
• Erityisen vaarallisessa, ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavassa työssä yöaikaan tehtävä työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia 24 tunnin aikana. 

Työturvallisuuslakia (738/2002, muutos 329/2013) täsmennettiin vuonna 2013. Työturvallisuuslain muutos korostaa työajan laaja-alaista arviointia työntekijöiden terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. 

• Työn vaarojen selvittämistä ja arviointia koskevassa pykälässä mainitaan, että työnantajan on selvitettävä ja arvioitava etukäteen työajoista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. 
• Työturvallisuuslain mukaan yötyötä tekevälle työntekijälle on tarvittaessa järjestettävä mahdollisuus työtehtävien vaihtamiseen tai siirtymiseen päivätyöhön.

Työturvallisuuslakiin tehtiin jälleen vuonna 2021 yötyöhön, työhön liittyvään matkustamiseen ja työajan ulkopuoliseen työhön liittyviä muutoksia. Uudistettu työturvallisuuslaki ohjaa työnantajia arvioimaan vaaroja ennakkoon ja vähentämään matkustamisesta sekä yötyöstä aiheutuvia terveyshaittoja aiempaa suunnitelmallisemmin. 

• Työnantajalla on velvollisuus selvittää, millä toimenpiteillä työn kuormitusta voidaan vähentää, jos yötyötä tekevän työntekijän työtehtävien vaihtaminen tai siirtyminen päivätyöhön ei ole mahdollista. 
• Yleensä kuormittavuutta voidaan vähentää esim. yövuoroja vähentämällä tai noudattamalla muita Työterveyslaitoksen suosituksia.
• Yötyötä tekevällä työntekijällä on lisäksi oikeus saada työnantajaltaan selvitys siitä, miksi työtehtävien vaihtaminen tai siirtyminen päivätyöhön ei ole mahdollista, vaikka se aiheuttaisi terveysvaaran. Selvitys annetaan työntekijän sitä pyytäessä ja sen voi antaa myös suullisesti. 

Valtioneuvoston asetuksessa yötyö määritellään tekijäksi, joka aiheuttaa erityistä sairastumisen vaaraa. Erityinen sairastumisen vaara edellyttää terveystarkastuksia. Työterveyslaitoksen suositukset terveystarkastuksista ja yötyön työterveyshuollosta löytyvät Duodecimin julkaisemasta kirjasta Altistelähtöinen työterveysseuranta.

• Jos työntekijä tekee kuukauden aikana kolme kertaa tai useammin vähintään kolmen tunnin mittaisen yötyövuoron klo 23–06 välillä, suosittelemme säännöllisiä terveystarkastuksia. 
• Terveystarkastustarpeen arvioimisessa voit hyödyntää Työterveyslaitoksen yötyökyselyä, jonka löydät alta.