Suosituksia työvuorojen suunnitteluun

Työntekijät nukkuvat ja voivat paremmin työskennellessään 12 tunnin vuoroissa verrattuna 8 tunnin vuoroihin, osoittaa Työterveyslaitoksen tutkimus. Myös itsearvioitu palautuminen ja tyytyväisyys työhön olivat parempia 12 tunnin järjestelmässä.  

12 tunnin nopea vuorokierto, jossa on kaksi peräkkäistä yö- ja aamuvuoroa, voidaan valita 8 tunnin vuorojärjestelmien sijasta ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. Nopeasti eteenpäin kiertävää 8 tunnin vuorojärjestelmää voidaan puolestaan pitää suositeltavampana kuin hitaasti eteenpäin kiertävää 8 tunnin vuorojärjestelmää. 

12 tunnin nopea vuorokierto soveltuu fyysisesti melko kevyisiin tehtäviin teollisuudessa. Sopivuus erityistä tarkkaavaisuutta vaativiin tai fyysisesti raskaisiin töihin, samoin kuin tehtäviin, joissa altistutaan kemiallisille, biologisille tai fysikaalisille työympäristötekijöille, tulee selvittää tapauskohtaisesti. 

Aamuvuoroihin liittyvän unen ja vireyden kannalta vuorovaihtojen ajankohdiksi suositellaan klo 7 ja klo 19 verrattuna aikaisempiin, esimerkiksi klo 6 ja klo 18 tapahtuviin vaihtoihin. 

Työterveyslaitoksen tutkimuksen tulokset ja perustuvat pääosin AAYY—— (2/6) vuorojärjestelmään. Hankkeessa kerätyn tiedon perusteella myös AA-YY—– (2/5) järjestelmä koettiin hyväksi. Tähän järjestelmään liittyy todennäköisesti vähemmän kasautuvaa kuormitusta kuin 2/6 järjestelmään. 

Työntekijöiden jaksamisen ja vireyden tukemiseksi 12 tunnin järjestelmässä suositellaan työkiertoa, mahdollisuutta vaihtaa työpistettä ja/tai työskentelyasentoja sekä riittävästä työn tauotuksesta huolehtimista. Edellä mainitut keinot ovat tärkeitä erityisesti yövuorojen loppupuolella. 

Jotta 12 tunnin vuorot toteutuvat sujuvasti, tarvitaan moniosaamista, tiedonkulkuun ja varamiesjärjestelmään paneutumista sekä näistä asioista sopimista.   

Uuteen vuorojärjestelmään siirtymiseen tarvitaan riittävä valmisteluaika ja siirtyminen on syytä aloittaa riittävän pitkällä esimerkiksi 12 kuukauden määräaikaisella kokeilulla.

Tutustu lisäksi 

Suosituksia työturvallisuuden kehittämiseksi pitkiä työvuoroja käyttäville työpaikoille

Maantieliikenteen kuljettajien ajo- ja lepoaika-asetuksessa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 561/2006 säädetään maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoajoista, tauoista ja lepoajoista. Tavoitteena on työolojen ja liikenneturvallisuuden parantaminen. 

Keskeisiä kohtia

• Vuorokautinen ajoaika on enintään yhdeksän tuntia. 
• Viikoittainen ajoaika on enintään 56 tuntia. Kahdessa viikossa ajoaika on enintään 90 tuntia. 
• Jokaisen 4,5 tunnin ajon jälkeen on pidettävä vähintään 45 minuutin tauko. 
• Vuorokautinen yhdenkestoinen lepoaika on vähintään 11 tuntia. 
• Viikoittainen yhdenkestoinen lepoaika on vähintään 45 tuntia. 

Tärkeää: Ajonaikaista väsymystä ei voida poistaa pelkästään kuljettajien ajo- ja lepoaikoja noudattamalla. Erityisesti ajaminen yöllä ja varhain aamulla altistaa voimakkaalle väsymykselle. Tarvitaan myös yksilöllisiä keinoja (esimerkiksi nukkumismahdollisuuksien hyödyntäminen ja omasta kunnosta huolehtiminen) ja työpaikan keinoja (esimerkiksi työvuorojen ergonominen rytmitys ja mahdollisuus nukkumiseen lepotaukojen aikana), jotta kuljettajan vireys säilyy hyväksyttävällä tasolla.

Terästehtaan (Fundia, Koverhar) työntekijät halusivat parantaa työvuorojärjestelmää. 

• Kokeilussa 44–54-vuotiaat hyötyivät eniten nopeasti eteenpäin kiertävästä vuorojärjestelmästä (2 aamu-, 2 ilta-, 2 yövuoroa, 4 vapaapäivää). 
• Unihäiriöt vähentyivät, vireys parani etenkin aamuvuoroissa. 
• Vuoden kuluttua 88 % työntekijöistä halusi jatkaa 222-mallissa. 
• Vuorojärjestelmä on otettu käyttöön kaikilla osastoilla ja lukuisissa muissakin teollisuusyrityksissä. 

HYKS, Jorvin sairaalassa ja Espoon kaupungin vanhusten palvelussa kehitettiin työaika-autonomiaan perustuva suunnittelukäytäntö. 

• Tuloksena henkilöstön työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen helpottui. Kuormittavaan kolmivuorotyöhön työaika-autonomia toi tervetullutta liikkumavaraa. 
• Työntekijät huolehtivat itse osastokohtaisesti työvuorojensa suunnittelusta. 
• Perusperiaatteena on työvuorojen sopiminen yhdessä, yhteisesti määritellyissä raameissa. 
• Osaston toiminnan lisäksi suunnittelun lähtökohtana ovat työntekijöiden yksilölliset tarpeet. 
• Hankkeeseen osallistujille järjestettiin koulutusta esimerkiksi virka- ja työehtosopimuksesta sekä työaikaergonomiasta. 

Terveet työajat -tutkimus- ja kehittämishankkeessa Helsingin terveyskeskuksen kuudella akuutti- ja pitkäaikaisosastolla tavoitteena oli tuottaa terveellisempiä työvuorojärjestelyjä hoitajien epäsäännölliseen jaksotyöhön. 

• Hyvällä työvuorosuunnittelulla voitiin edistää hoitajien työssä jaksamista ja työhyvinvointia. 
• Tulokset osoittivat, että palautumisajan lisääminen ilta- ja aamuvuorojen yhteyteen paransi merkittävästi hoitajien unta, vireyttä, työssä jaksamista ja heidän kokemaansa terveyttä iästä riippumatta. 
• Hyvällä työvuorosuunnittelulla voitiin vähentää hoitajien kokemaa hoitotyön fyysistä rasitusta, vaikka työn kuormittavuus säilyi ennallaan.

Lentokonehuollossa suoritetun tutkimushankkeen tavoitteena oli laatia ikääntyville työntekijöille paremmin sopiva vuorojärjestelmä. Järjestelmän piti tukea ikääntyvien työntekijöiden terveyttä, hyvinvointia ja työssä suoriutumista. Vuorojärjestelmällä haluttiin myös lisätä operatiivista työaikaa yöllä, jolloin huollettavien koneiden määrä on suurin. 

• Käytössä ollut vuorojärjestelmä (III– – AAA– –YYY– –, vuorot vaihtuivat pääosin klo 07, 15 ja 23) muutettiin nopeasti eteenpäin kiertäväksi vuorojärjestelmäksi (AIY– –, A on 10 tuntia klo 06–16, I on 10 tuntia klo 15–01 ja Y on 9 tuntia klo 21–06). 
• Järjestelmän edut olivat: ainoastaan yksi yövuoro kerrallaan, enemmän vapaa-aikaa yksittäisten vuorojen välissä ja eteenpäin tapahtuva kierto. Yötyön määrä tavallaan lisääntyi ilta- ja yövuorojen päällekkäisyyden vuoksi, mutta kuormitus siirtyi pois aamuyön tunneilta. Aamuvuoro alkoi aiempaan järjestelmään verrattuna tuntia aiemmin. 
• Nopeasti eteenpäin kiertävä vuorojärjestelmä vaikutti myönteisesti sekä nuorten että ikääntyvien työntekijöiden uneen, vireyteen ja suorituskykyyn työssä sekä yleiseen hyvinvointiin. Myönteiset vaikutukset näkyivät erityisesti ikääntyvien työntekijöiden nopeampana palautumisena. Vapaa-aika koettiin aiempaa laadukkaampana luultavasti paremman nukkumisen ja vireyden myötä. 
• Vuorojärjestelmä on otettu pysyvästi käyttöön lentokonehuollossa. 

Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluiden työaikojen ja työhyvinvoinnin kehittämiseksi suositellaan 

• välttämään lyhyiden (alle 11 tuntia ja erityisesti alle 8 tuntia) työvuorovälien toistuvaa viikoittaista esiintymistä 
• lisäämään mahdollisuutta vaikuttaa työaikoihin esimerkiksi työvuorotoiveilla 
• huomioimaan, ettei yksittäisille henkilöille kasaudu esimerkiksi pitkiä työvuoroja tai lyhyitä työvuorovälejä 
• parantamaan taukojen pitämisen järjestelyjä 
• tasaamaan iltavuorojen fyysistä kuormitusta työjärjestelyillä ja/tai tehtäväkierroilla 
• tarjoamaan työntekijöille tietoa vuorotyöstä ja palautumiskeinoista. 

Työaikojen pituus

• Hyvin pitkät, etenkin yli 48 tunnin viikkotyöajat tulee minimoida, sillä pitkä kokonaistyöaika lääkäreillä on yhteydessä kohonneeseen palautumisen tarpeeseen, heikompaan unen laatuun ja unihäiriöihin ja myös esimerkiksi aivohalvauksen riski voi kohota. Tämän hankkeen tuloksissa yli 48 tunnin viikkotyöaika oli yhteydessä riittämättömään uneen, työn ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeuksiin, jatkuvaan kiireeseen ja korkeisiin työn vaatimuksiin.
• Pitkien päivystysvuorojen määrää tulee minimoida, sillä ne ovat lääkäreillä yhteydessä univajeeseen, voimakkaaseen väsymykseen ja tarkkaavaisuuden katkeamiseen. Kansainvälinen näyttö yhdistää pitkät päivystysvuorot potilas-, työ- ja työmatkaturvallisuuden heikkenemiseen. Tässä hankkeessa sekä yli 12 että yli 24 tunnin päivystysvuorot olivat yhteydessä lyhyisiin sairauspoissaoloihin, ja päivystysten suuri lukumäärä lisäsi sekä sairauspoissaolo- että tapaturmariskiä.

Työn ajoittuminen

• Yötyön määrä tulisi olla kohtuullinen. Yötyö lisää lääkäreillä voimakkaan väsymyksen, unihäiriöiden ja tapaturmien riskiä. Tässä hankkeessa jo noin kaksi kertaa kuukaudessa toistuva yötyö oli voimakkaasti yhteydessä nukahtamisvaikeuksiin. Yötyö on yhteydessä myös vakavampiin terveysriskeihin, kuten rintasyöpään ja aivoverenkierron häiriöihin. Raskauden aikana korkeintaan yksi yöpäivystys viikossa on aiheellinen yötyöhön liittyvän raskauskomplikaatioiden riskin johdosta.
• Lyhyitä vuorovälejä ei tulisi olla toistuvasti, koska ne vaikuttavat negatiivisesti palautumiseen, unen laatuun ja työsidonnaisuuteen. Terveydenhuoltoalan henkilöstöllä lyhyiden vuorovälien on todettu lisäävän sekä sairauspoissaoloja että tapaturmia. Tässä tutkimuksessa toistuvat lyhyet vuorovälit olivat yhteydessä lyhyisiin sairauspoissaoloihin ja riittämättömään unen määrään.

Palautuminen

• Pitkissä päivystysvuoroissa kolmen tunnin yhtäjaksoisen lepojakson toteutuminen on tärkeää vireyden ylläpitämiseksi. Jos on mahdollista ottaa lyhyet nokoset yhtäjaksoisen lepojakson lisäksi, niiden tulisi olla maksimissaan 20–30 minuuttia uni-inertian välttämiseksi.

Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin

• Lääkäreiden mahdollisuuksia vaikuttaa omiin päivystystyöaikoihin tulee parantaa. Hyvillä vaikutusmahdollisuudet työaikoihin on useita myönteisiä vaikutuksia; ne edistävät työtyytyväisyyttä, työn ja muun elämän yhteensovittamista ja vähentävät lääkäreillä halukkuutta vaihtaa työtä. Tämän hankkeessa tutkituilla lääkäreillä työn ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeudet olivat selvästi yleisempiä kuin saman tutkimuksen muilla ammattiryhmillä, jotka tekevät epäsäännöllistä vuorotyötä.

Suositusten pohjana olevan tutkimustiedon viitteet löytyvät Päivystystyötä tekevien lääkäreiden työhyvinvointi, sairauspoissaolot ja työtapaturmat -hankkeen loppuraportista: https://www.julkari.fi/handle/10024/143244.

Tarkempien, esimerkiksi päivystysjärjestelmä- ja erikoisalakohtaisten, suositusten kokoamiseksi tarvitaan lisää tutkimustietoa.