Työaikojen kuormittavuuden arviointi

Hyvin suunnitelluilla työajoilla voidaan vähentää työn kuormittavuutta ja työstressiä sekä tukea työkyvyn ja työmotivaation säilymistä.
Väsyneen näköinen naishoitaja kahvikuppi kädessä
Sisällysluettelo

Miksi työaikojen kuormittavuutta pitää arvioida?

Työajoilla on monia vaikutuksia työhyvinvointiin, terveyteen, työkykyyn ja tuottavuuteen 

  • Vuorotyö lisää monien kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, aikuisiän diabeteksen ja mahdollisesti joidenkin syöpien, kuten rintasyövän riskiä. Vuorotyö lisää myös sairauspoissaoloja. 
  • Aamu- ja yövuorojen yhteydessä nukkuminen häiriintyy ja työvireys heikkenee. Tällöin esimerkiksi tapaturmien riski kasvaa. 
  • Työn ja muun elämän yhteensovittaminen vaikeutuu, mikäli ennakointi- ja vaikutusmahdollisuudet työaikoihin ovat vähäisiä. 
  • Hyvät vaikutusmahdollisuudet työaikoihin parantavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja lisäävät työhön osallistumista, kun esimerkiksi sairauspoissaolot vähenevät ja työurat pitenevät. 

Päivätyöstä ja säännöllisestä vuorotyöstä poikkeavat työaikamuodot toteutetaan Suomessa pääsääntöisesti työaikalain mukaisena jaksotyönä. Kunta-alalla jaksotyötä tehdään perinteisesti eniten sosiaali- ja terveydenhuollossa. Palvelusektorin kasvu, matkustus- ja kansainvälinen työ, työelämän joustot sekä työskentely työpaikan ulkopuolella ovat lisänneet tarvetta arvioida työaikoihin liittyviä haitta- ja vaaratekijöitä monipuolisemmin. 

Työturvallisuuslaissa (738/2002, muutos 329/2013) työajat mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava etukäteen. 

Työaikoihin liittyviä kuormitustekijöitä ovat 

  • työpäivien pituus 
  • mahdollisuudet säädellä itse työpäivän pituutta 
  • kokonaistyöaika 
  • peräkkäisten työvuorojen toistuvuus 
  • työvuorojen kiertosuunta 
  • ylityö 
  • työn ajoittuminen 
  • työaikojen ennakoitavuus 
  • työhön sidonnaisuus 
  • mahdollisuudet riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja työpäivien välillä. 

Työaikojen kuormituksen arvioiminen mahdollistaa konkreettiset kehittämistavoitteet työaikojen suunnitteluun ja kuormittavuuden vähentämiseen. Esimerkiksi yhteisöllisen työvuorosuunnittelun edistäminen lisää vaikutusmahdollisuuksia, mutta samalla tulee varmistaa, ettei työvuoroluetteloja suunnitella liian kuormittaviksi. 

Miten työaikojen kuormittavuutta voi arvioida jaksotyössä?

Työterveyslaitos on laatinut ”liikennevalomallin” eli suositukset työaikoihin liittyvän kuormituksen arvioimiseksi jaksotyössä. Suositukset perustuvat tutkimustietoon työaikojen yhteydestä terveyteen ja turvallisuuteen. Kuormitustasoja kuvaa liikennevalo, jossa vihreä viittaa hyväksyttävään kuormitukseen, keltainen kohonneeseen ja punainen ylikuormitukseen. Liikennevalomallin tavoitteena on tunnistaa työaikojen kriittiset kuormitustekijät sekä tukea työaikojen hyvää suunnittelua ja toteutusta.

Työaikojen kuormittavuutta mittaavat "liikennevalot" ja niihin liittyvät suositukset tukevat työaikojen hyvää suunnittelua ja toteutusta erityisesti jaksotyössä. Suositukset perustuvat uusimpaan tutkimustietoon työaikojen yhteydestä terveyteen, turvallisuuteen ja palautumiseen.

Kenelle Työterveyslaitoksen liikennevalomalli on tarkoitettu?

Suosituksista hyötyvät erityisesti työvuorosuunnittelijat sekä myös työvuorosuunnitteluun osallistuvat työntekijät ja työvuorosuunnitteluohjelmistoja valmistavat yritykset. 

Suositukset tukevat työaikojen hyvää johtamista. Niiden avulla voidaan arvioida työaikojen kehittämisen tarvetta.

Työaikojen liikennevalomalli

Työterveyslaitoksessa kehitetty liikennevalomalli auttaa tunnistamaan työaikoihin liittyvät kriittiset kuormitustekijät erityisesti jaksotyössä. Malli auttaa työaikojen suunnittelussa ja toteutuksessa. 

Liikennevalojen kuormitustasot (voimakas ylikuormitus, ylikuormitus, kohonnut kuormitus, kuormitus kunnossa) määräytyvät yksittäisistä kuormitustekijöistä ja niiden toistuvuudesta kolmen tai neljän viikon jaksossa. Yleensä vasta kuormitustekijän jatkuva toistuvuus johtaa ylikuormitukseen. Työntekijän kokonaiskuormitus muodostuu usean eri kuormitustekijän yhteisvaikutuksesta. 

Seuraavat kuormitustekijät tulee arvioida jokaisessa työvuoroluettelon suunnittelujaksossa: 

  1. työajan pituus 
  2. työajan ajoittuminen 
  3. palautuminen 
  4. työn ja muun elämän yhteensovittaminen 
  5. vaikutusmahdollisuudet työaikoihin. 

Näiden lisäksi työaikojen ennustettavuus tulee arvioida säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa.   

1. Työajan pituus

  Voimakas
ylikuormitus
Ylikuormitus Kohonnut
kuormitus
Kunnossa
 
Punainen liikennevalo.
Oranssi liikennevalo.
Keltainen liikennevalo.
Vihreä liikennevalo.
Kahden vapaapäivän välinen työjakso tunteina >55:00 48:01–55:00 40:01–48:00 ≤40:00
Työvuoron pituus tunteina kokoaikatyössä >14:00 12:01–14:00 10:01–12:00 4:00–10:00
Peräkkäisten työpäivien määrä kokoaikatyössä ≥8 tai 1 7 6 tai 2 3–5

Suositukset työajan pituudesta

Pitkät työajat vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja lisäävät terveysriskejä. Vaikka jaksotyössä ei ole määritetty viikkotyöaikaa, toistuvia yli 48 tunnin työjaksoja tulisi välttää ja suunnitella kahden vapaapäivän välinen työjakso enintään 40 tunnin mittaiseksi. Myös toistuvaa ylityötä tulisi välttää. Ylikuormituksen raja-arvon määrityksessä erityisperusteena on työaikalaki. 

Turvallisin työvuoron pituus on korkeintaan 10 tuntia. Alle neljän tunnin työvuorot lisäävät työhön sidonnaisuutta. Pitkät työvuorot lisäävät väsymistä, työkuormaa ja tapaturmariskiä. 

Peräkkäisiä työpäiviä tulisi olla kolmesta viiteen. Peräkkäisten työpäivien aikana voi syntyä kasautuvaa kuormitusta, jolloin väsymys lisääntyy. Myös toistuvat yksittäiset työpäivät lisäävät työhön sidonnaisuutta.  

2. Työajan ajoittuminen

 

  Voimakas
ylikuormitus
Ylikuormitus Kohonnut
kuormitus
Kunnossa
 
Punainen liikennevalo.
Oranssi liikennevalo.
Keltainen liikennevalo.
Vihreä liikennevalo.
Ennen klo 06:00 alkavien aamuvuorojen määrä
kolmessa viikossa
≥9 5–8 3–4 0–2
Ennen klo 06:00 alkavien aamuvuorojen määrä
neljässä viikossa
≥12 7–11 3–6 0–2
Peräkkäisten iltavuorojen määrä ≥6 5 4 0–3
Yövuorojen (vähintään kolme tuntia työskentelyä
klo 23–06 välillä) määrä kolmessa viikossa
≥9 5–8 3–4 0–2
Yövuorojen (vähintään kolme tuntia työskentelyä
klo 23–06 välillä) määrä neljässä viikossa
≥12 7–11 3–6 0–2
Peräkkäisten yövuorojen määrä ≥6 5 3–4 0–2

Suositukset työn ajoittumisesta

Hyvin aikaiset aamuvuorot lyhentävät unen pituutta ja lisäävät väsymystä työssä. Ennen klo 6:00 alkavia aamuvuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän. 

Peräkkäisiä iltavuoroja ei tulisi olla yli kolmea. Useat peräkkäiset iltavuorot vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista. 

Yövuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän. Runsas yötyö häiritsee uni-valverytmiä ja aiheuttaa monia terveys- ja turvallisuusriskejä. 

Peräkkäisiä yövuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän yötyötä sisältävässä jaksotyössä ja kolmivuorotyössä (katso Kuormitustekijöiden priorisointi yötyötä sisältävässä jaksotyössä). Raskaana olevilla naisilla tulisi olla korkeintaan yksi yövuoro viikossa kohonneen keskenmenoriskin vuoksi. 

3. Palautuminen

 

  Voimakas
ylikuormitus
Ylikuormitus Kohonnut
kuormitus
Kunnossa
 
Punainen liikennevalo.
Oranssi liikennevalo.
Keltainen liikennevalo.
Vihreä liikennevalo.

Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä kahden
vapaapäivän välisessä työjaksossa

≥3 2 1 0

Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä
kolmessa viikossa

≥9 5–8 2–4 0–1

Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä
neljässä viikossa

≥12 5–11 2–4 0–3

Yövuoron jälkeinen vapaa-aika tunteina
viimeisen yövuoron jälkeen

<11 11:00–27:59 28:00–48:00 >48:00

Viikkolevon pituus tunteina (välillä maanantai
klo 00:00 – sunnuntai klo 24:00)

<24:00 24:00–34:59 35:00–48:00

>48:00

 

Suositukset työstä palautumiseen

Työvuorojen välinen vapaa-aika tulisi pääsääntöisesti olla vähintään 11 tuntia. Lyhyet työvuorovälit vähentävät mahdollisuutta palautumiseen ja lisäävät sairauspoissaoloja ja tapaturmia. Ylikuormituksen raja-arvon erityisperusteena on työaikalaki. 

Työjakson viimeisen yövuoron jälkeistä vapaata tulisi olla vähintään 48 tuntia. Yötyöstä palautuminen kestää vähintään kaksi vuorokautta. 

Viikkolepo tukee työstä palautumista. Kerran viikossa tulisi olla vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön vapaa-aika.

4. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen

  Voimakas
ylikuormitus
Ylikuormitus Kohonnut
kuormitus
Kunnossa
 
Punainen liikennevalo.
Oranssi liikennevalo.
Keltainen liikennevalo.
Vihreä liikennevalo.
Vapaiden viikonloppujen (la–su) määrä kolmessa viikossa   0 1 2–3
Vapaiden viikonloppujen (la–su) määrä neljässä viikossa   0 1 2–4
Yksittäisten vapaapäivien määrä kolmessa viikossa ≥4 3 2 0–1
Yksittäisten vapaapäivien määrä neljässä viikossa ≥5 4 2–3 0–1
Katkovuorojen määrä kolmessa viikossa ≥3 2 1

0

Katkovuorojen määrä neljässä viikossa ≥4 2–3 1 0

Suositukset työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi

Viikonloppuvapaat tukevat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja työstä irtautumista. Vapaata tulisi sijoittautua viikonloppuun jokaisen kuukauden aikana. 

Yksittäisiä vapaapäiviä tulisi välttää, sillä toistuvat yksittäiset vapaapäivät lisäävät työhön sidonnaisuutta. 

Työpäivän jaksottaisuus tai katkovuorot lisäävät työhön sidonnaisuutta. Työpäivän tulisi muodostua yhdestä keskeytymättömästä työjaksosta.

5. Vaikutusmahdollisuudet

 

Ylikuormitus

Kunnossa

 
Oranssi liikennevalo.
Vihreä liikennevalo.
Työntekijät voivat esittää toiveita ja vaikuttaa työaikoihin Ei toteudu Toteutuu

Suositukset vaikutusmahdollisuuksista työaikoihin

Työntekijällä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa työaikoihinsa. Työaikojen kuormittavuuden, erityisesti ylikuormituksen tai voimakkaan ylikuormituksen, ei tulisi kuitenkaan kohtuuttomasti lisääntyä. Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin helpottavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja vähentävät sairauspoissaoloja.

Ajoittain arvioitava kuormitustekijä: työaikojen ennustettavuus

 

Voimakas ylikuormitus

Kunnossa

 
Punainen liikennevalo.
Vihreä liikennevalo.
Työaikojen ennustettavuus Työvuorot suunnitellaan korkeintaan kahdeksi viikoksi kerrallaan tai työvuoroluettelo julkaistaan alle viikko ennen uuden työvuoroluettelon alkua. Työvuorot suunnitellaan vähintään neljäksi viikoksi kerrallaan ja työvuoroluettelo julkaistaan yli viikkoa ennen uuden työvuoroluettelon alkua.

Kuormitustekijöiden priorisointi yötyötä sisältävässä jaksotyössä

Työterveyslaitoksen suositukset sisältävät useita eri kuormitustekijöitä. Käytännön työvuorosuunnittelussa voi olla haastavaa tuottaa työvuoroluetteloa, jossa ei esiinny lainkaan ylikuormitusta. 

Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella terveyden ja palautumisen kannalta kolme tärkeintä huomioitavaa asiaa yötyötä sisältävässä jaksotyössä ovat 

  • yövuorojen määrä (taulukko 2. Työajan ajoittuminen) 
  • peräkkäisten työvuorojen välinen vapaa-aika (taulukko 3. Palautuminen) 
  • työajan pituus kahden vapaapäivän välisessä työjaksossa (taulukko 1. Työajan pituus) 

Erityisesti näiden kolmen kuormitustekijän kohdalla ei tule hyväksyä punaisella näkyvää voimakasta ylikuormitusta.  

Jatkuvassa yötyössä suuri yövuorojen määrä kuitenkin aiheuttaa sen, että kuormitustaso on helposti punaisella eli tasolla voimakas ylikuormitus. Koska yksilölliset erot vuorotyöhön sopeutumisessa ovat suuret ja monet hakeutuvat jatkuvaan yötyöhön, voimakas ylikuormitus voidaan hyväksyä, mikäli jatkuva yötyö 

  • on vapaaehtoista
  • ei aiheuta yksilöllisiä terveyshaittoja, esimerkiksi vuorotyöunihäiriötä. Tämä voidaan arvioida työterveyshuollolle suositeltavalla Työterveyslaitoksen yötyö-kyselyllä, jonka voit ladata alla olevasta linkistä.

Yötyökysely työterveyshuolloille

Suosittelemme, että organisaatiot määrittelevät omat prioriteettinsa tärkeimmistä työaikojen piirteistä, myös muista kuin yllä listatuista kolmesta terveyden ja palautumisen kannalta tärkeimmästä. Tavoitteena tulee olla myös oranssilla näkyvän ylikuormituksen minimointi. 

Yksilöllinen jousto ja siihen liittyvät työvuorotoiveet ovat tärkeitä, mutta niitä tulee toteuttaa rajoissa, joissa ne eivät aiheuta punaisella näkyvää voimasta ylikuormitusta.

Avainsanat

työaika
jaksotyö
työvuoro
vuorotyö
työvuorosuunnittelu