Henkilökohtainen suojautumistarve

Linnuissa esiintyviä ihmisille infektioita aiheuttavia mikrobeja on useita, mm. salmonella, kampylobakteerit ja lintuinfluenssaviruksen eri alatyypit. Vain pienellä osalla luonnonvaraisista linnuista esiintyy influenssaviruksia, jotka voivat tarttua ihmisiin. Yleensä lintujen mikrobitartunnoilta suojautuminen vaatii vain kosketuksen välttämistä. Jos lintuja on kuitenkin kosketeltu, kädet pestään kosketuksen jälkeen hyvin vedellä ja saippualla. Tarvittaessa käytetään lisäksi alkoholipitoista käsihuuhdetta.

Kun linnuissa on todettu nk. korkeapatogeeninen eli suuren taudin aiheuttamiskyvyn omaava lintuinfluenssavirus, tartunnan saaneita lintuja koskettelevia ammattilaisia ohjataan suojautumaan huolellisesti. Muita kuin ammattilaisia ohjataan välttämään tilanteita, joissa kosketus tartunnan saaneisiin lintuihin ja niiden ulosteisiin voi syntyä. Havaitut luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemat on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille eikä lintuihin tule koskea.

Työnantaja on vastuussa työntekijöihin kohdistuvien riskien arvioinnista ja hallinnasta. Arvioinnissa huomioidaan riskin vakavuus ja riskiin liittyvän terveysvaikutuksen todennäköisyys. Todennäköisyydeltään ja vakavuudeltaan merkittävät riskit on pienennettävä riskejä poistamalla ja pienentämällä niitä esimerkiksi eristämällä kohde ja muilla teknisillä menetelmillä tai myös lääkitsemällä tai rokottamalla, jos on kyse biologisista riskeistä. Jos riskejä ei pystytä muutoin poistamaan, valitaan käyttöön riittävän tehokkaat ja työntekijöille ja työhön sopivat henkilönsuojaimet. Työntekijöiden on käytettävä ja hoidettava työnantajan määrittelemiä suojaimia saamiensa ohjeiden mukaan.

Alta löytyvissä ohjeissa on tietoa niin yksittäisten kuolleiden lintujen ja lintujen ulosteiden havaitsijoille kuin ammattilaisille, jotka joutuvat työskentelemään lintujen saastuttamissa paikoissa tai käsittelemään tartunnan saaneita tai todennäköisesti tartunnan saaneita kuolleita tai eläviä lintuja. Ohjeita voi soveltaa tarpeen mukaan.

Ruokavirasto seuraa ja tiedottaa jatkuvasti lintuinfluenssasta ja monista muista eläintaudeista eli zoonooseista. Ruokavirasto  antaa ohjeita ja rajoituksia siipikarjan ja harrastelintujen suojaamiseksi sekä lintujen metsästykseen: http://www.ruokavirasto.fi .

Viranomaisille tarkoitetut ohjeet ovat Eviranetissä, johon vain viranomaisilla on lukuoikeudet.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilla on tietoa lintuinfluenssasta ja tartuntataudeista: http://www.thl.fi.

Lintuinfluenssavirukselle altistuminen

Lintuinfluenssaviruksen lähteet 

Tartunnan saaneet linnut erittävät virusta hengitysilmaan sekä suuret määrät ulosteisiin. Ihminen voi saada tartunnan koskettelemalla lintuja tai niiden kypsentämättömiä osiä tai jätöksiä. Tartunnan saaneissa linnuissa ja niiden läheisyydessä on todennäköisesti virusta maa-ainesten ja pölyn seassa. Pölyn levittämistä ilmaan on vältettävä.

  • Viruksen on todettu leviävän pisaroissa korkeintaan 1 m, mutta sisätiloissa, joissa lintuja on paljon, koko ilmatila saattaa olla saastunut leijuvan pölyn ja aerosolin vuoksi.
  • Painepesu voi levittää virusta aerosolina ilmaan.
  • Kypsentämättömän, tartunnan saaneen linnun lihan ja veren käsittely.
  • Tartunnan saaneiden lintujen osissa, esimerkiksi sulissa ja höyhenissä voi olla virusta.

Viruksen säilyvyys ja tuhoutuminen

Virus voi säilyä päiviä, jopa viikkoja linnun ulosteessa. Kylmä pidentää viruksen säilymisaikaa. Auringon valo ja kuumuus tuhoavat virusta. Virusta hävitetään desinfektiokoneella laboratorio-olosuhteissa. Käytännössä tehoaa 60°C kirjopesu pyykkikoneessa.

Desinfektioaineet tuhoavat virusta ainekohtaisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Iho desinfioidaan alkoholipitoisella desinfektioaineella.

Tartuntatavoista ja -reiteistä

Kun lintuinfluenssan viruskanta on sellainen, että se voi tarttua ihmiseen, tartunta on mahdollista silmien, suun tai hengitysteiden kautta. Tartuntavaaraa lisää likaisin käsin syöminen tai tupakointi ja silmien tai nenän hierominen.

Esimerkkejä tartuntatavoista:

  • suora kosketus eläviin tartunnan saaneisiin lintuihin, niiden ulosteisiin tai muihin elimistön nesteisiin tai eritteisiin
  • hengittäminen ilmassa leijuvaa pölyä tai aerosolia, jossa on lintujen ulosteita tai muita elimistön nesteitä
    • ulosteiden painepesu synnyttää aerosolia
    • ahtaissa paikoissa ryömiminen nostaa pölyä ilmaan
    • lintujen hengityksessä syntyy aerosolia ja niiden liikkeet lisäävät viruksen pitoisuutta ilmassa
    • myös linnut aivastelevat sairaina ja voivat aiheuttaa pisaratartunnan
  • kosketus kontaminoituneisiin häkin, vajan tai muiden tilojen pintoihin, joissa on ollut sairaita lintuja
  • kosketus lintuinfluenssaan kuolleisiin lintuihin.

Mitä tehdään, kun kohdataan kuolleita lintuja tai työkohteen ollessa lintujen ulosteen peittämä

Toiminta, kun havaitaan yksittäinen kuollut lintu

Linnun voi jättää paikoilleen luonnossa asutusalueiden ulkopuolella. Asutusalueella ja muutoin vakituisessa kohteessa lintu on syytä hävittää. Tässä on esimerkkejä hävitystavoista.

Linnun voi ottaa tiiviiseen muovipussiin koskematta käsin lintuun ja likaamatta pussin ulkopintaa.

  • Tee pussin suuhun leveä taitos. Avaa pussin suu. Laita kädet taitoksen sisään. Pidä pussi vartalosi ja linnun välissä. Työnnä lintu pussiin. Vedä tekemäsi taitos auki. Sulje pussi.

Etenkin isoa lintua pussiin laitettaessa on varmuuden vuoksi käytettävä käsineitä.

  • Taita pussin suuhun leveä taitos. Nosta lintu pussiin esim. lapiolla. Laita käsineesi pussiin. Avaa taitos koskematta pussin sisäpintaan. Sulje pussi.

Linnun voi laittaa muovipussissa sekajätteisiin tai haudata ilman muovipussia noin 40 cm syvyyteen paikkaan, jossa hautaaminen on sallittua. Hautaaminen ei ole sallittua vedenottamon suoja-alueella tai I-luokan pohjavesialueella. Hautaamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.- Lintua haudattaessa siihen kosketaan vain lapiolla.

Kädet pestään hyvin saippualla ja vedellä. Ennen käsien pesua ei tule syödä, tupakoida eikä hieroa silmiä tai nenää.

Paikka, jossa lintu oli, tai esine, jolla lintua koskettiin, on pestävä, jos on todennäköistä, että paikkaan tai esineeseen tullaan koskemaan käsin, tai on kyse ruokailu- tai pikkulasten oleskelupaikasta. Sade huuhtelee ja auringonvalo hävittää viruksia, luonnontilaisia paikkoja ei käsitellä.

Toiminta havaittaessa lintujen joukkokuolema

Lintujen joukkokuolemalla tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa samalta alueelta löytyy sairaana tai kuolleena viisi tai useampi vesilintu tai yli kymmenen muihin lajeihin kuuluvaa lintua. Lintujen lähelle ei mennä eikä niihin kosketa. Paikalliseen kunnaneläinlääkäriin tai läänineläinlääkäriin otetaan yhteyttä viipymättä. Kerrotaan lintujen sijainti, lintujen arvioitu määrä ja mahdollinen lajitunnistus. Virkaeläinlääkäri päättää jatkotoimenpiteistä.

 

Lintujen ulosteita ulkotyökohteessa – käsien suojaaminen

Ulosteisiin varotaan koskettamasta. Jos koskettamista ei voida välttää, käytetään tiiviitä kertakäyttökäsineitä. Käytön jälkeen käsineet suljetaan tiiviiseen jätepussiin, joka hävitetään sekajätteen joukossa. Kädet pestään hyvin saippuavedellä. Ennen käsien pesua ei tule syödä, tupakoida eikä hieroa silmiä tai nenää.

Jos saatavilla ei ole puhdasta vettä, voidaan käyttää ihon desinfiointiin tarkoitettua ainetta (esim. 70 % alkoholia ja glyserolia sisältävä valmiste). On huomioitava, että aineen teho on heikko, jos kädet ovat hyvin likaiset.

Tiivis kumi- tai muovikäsine voi olla liukas tai saattaa olla, että se ei ole mekaanisesti riittävän kestävä käsillä olevaan työhön. Tällöin tiiviin käsineen voi pukea muiden työkäsineiden alle. Työkäsineet on hävitettävä tiiviiden käsineiden mukana.

Vähäisten linnunjätösten pesu

Noudatetaan tavallisia puhtauteen liittyviä käytäntöjä: esim. ulkopöydät ja penkit pestään linnunulosteista ennen ruokailua. Tartuntavaara ei lisää tarvetta linnunjätösten hävittämiseen, kun paikalla ei ole ollut kuolleita tai sairaita lintuja.

Pesu:

  • Uloste pestään vedellä ja pestävälle pinnalle sopivalla pesuaineella hyvin pois.
  • Ulostetta varotaan pölyttämästä ilmaan tai levittämästä painepesurilla ilmaan.
  • Käytetään tiiviitä käsineitä.
  • Tarvittaessa käytetään kumisaappaita, jotka pestään käytön jälkeen.
  • Pesuvälineet suljetaan jätepussiin ja laitetaan sekajätteisiin tai pestään huolellisesti ja kuivatetaan auringonvalossa.
  • Jos käsineillä on kosketettu likaista pesuvettä tai pesukohdetta, ne joko suljetaan jätepussiin tai pestään pesuaineella ja vedellä ensin ulkopinnalta käsineet kädessä ja sitten sisäpinnalta. Käsineet kuivatetaan nurinpäin. Käsineitä ei käytetä muuhun tarkoitukseen.
  • Lopuksi kädet pestään saippualla ja puhtaalla vedellä.

Työskentely paikoissa, joissa on paljon etenkin vesilintujen linnunjätöksiä – käsien, jalkojen ja vartalon suojaaminen

Useissa työtehtävissä joudutaan paikkoihin, joissa on paljon linnunjätöksiä. Tällaisia paikkoja saattavat olla esimerkiksi kaatopaikat, rantakalliot, tornit, mastot ja merenkulun turvalaitteet. Tällöin käyttöön valitaan helposti pestävät, umpinaiset jalkineet, mieluiten kumi- tai polyuretaanisaappaat. Saappaat, joissa ei ole voimakkaita pohjauria, on helpompi pestä. Työvaatteen housunlahkeet puetaan saappaiden varren alle. Saappaiden varsien tulee olla riittävän pitkät, jottei housujen tahriintuminen ole mahdollista. Saappaiden sijasta voidaan myös käyttää kertakäyttöisiä jalkineidensuojaimia, jos ne kestävät työssä.

Kun joudutaan suojaamaan myös muuta vartaloa kuin jalkoja, suojavaatteeksi soveltuu kertakäyttöinen, tyypin 3B mikrobeilta suojaava vaatetus tai tyypin 4B suojavaatetus, joka täyttää standardin ISO 16604 luokan 6 virusläpäisevyysvaatimukset. Tyypin 3B ja 4B mikrobeilta suojaavat vaatteet täyttävät standardin EN 14126. Lahkeiden irtoaminen saappaista hankalissa paikoissa voidaan estää ilmastointiteipillä. Käteen laitetaan tiiviit käsineet. Alla kuvassa on mikrobeilta suojaavien käsineiden merkintä. Kun käytetään suojavaatteita huomioidaan suojavaatteiden pukemis- ja riisumisohjeet.

Saappaat vaihdetaan käytön jälkeen toisiin jalkineisiin. Ne huuhdotaan irtoliasta, pestään pesuaineella ja niiden annetaan kuivua. Pesussa käytetään riittävän pitkävartisia, tiiviitä käsineitä. Pesun jälkeen pesuvälineet ja -allas pestään. Allasta ja pesuvälineitä ei käytetä ruokavälineiden pesuun. Jos työkohteessa ei ole saappaiden pesumahdollisuutta, saappaat on kuljetettava pesuun pakattuna tiiviiseen pussiin. Kuljetuspussi suljetaan jätepussiin heti käytön jälkeen.

Jos linnunjätöksiin joudutaan koskemaan, käytetään tiiviitä, kyynärvarteen ulottuvia käsineitä, joissa on alla oleva merkintä eli EN 374 -standardin mukaiset mikrobeilta suojaavia käsineitä. Myös välineiden ja suojainten pesussa käytetään näitä käsineitä. Käsineet joko suljetaan jätepussiin tai pestään ensin ulkopinnalta käsineet kädessä ja sitten sisäpinnalta pesuaineella ja vedellä. Käsineet kuivatetaan nurinpäin. Käsineitä ei käytetä muuhun tarkoitukseen. Lopuksi kädet pestään vedellä ja saippualla.

Hengityksensuojaimia käytetään, jos on epäily, että paikalla on ollut sairaita lintuja tai paikalla on tuulettumista estäviä rakenteita eli ollaan esimerkiksi sillan alla. Etenkin alle kaksi tuntia kestävään työhön soveltuu FFP3-luokan suodattavat puolinaamarit.

Silmät on suojattava silmiensuojaimella, jossa on EN 166 merkinnän jälkeen myös numero 5 (esim. EN 166 3459 B). Käytössä voi olla myös hengityksensuojain, joka peittää koko kasvot (kokonaamari, huppu tai visiiri).

Hyvin pölyiset kohteet saattaa olla järkevää kostuttaa pölyn sitomiseksi.

 

Mikrobeilta suojaavien käsineiden merkintä