Lintuinfluenssalta suojautuminen

Tartunnan saaneet linnut erittävät virusta hengitysilmaan sekä suuret määrät ulosteisiin. Ihminen voi saada tartunnan koskettelemalla lintuja tai niiden kypsentämättömiä osia tai jätöksiä. Tartunnan saaneissa linnuissa ja niiden läheisyydessä on todennäköisesti virusta maa-ainesten ja pölyn seassa. Pölyn levittämistä ilmaan on vältettävä. 

• Viruksen on todettu leviävän pisaroissa korkeintaan yhden (1) metrin, mutta sisätiloissa, joissa lintuja on paljon, koko ilmatila saattaa olla saastunut leijuvan pölyn ja aerosolin vuoksi.
• Painepesu voi levittää virusta aerosolina ilmaan.
• Kypsentämättömän, tartunnan saaneen linnun lihan ja veren käsittely.
• Tartunnan saaneiden lintujen osissa, esimerkiksi sulissa ja höyhenissä, voi olla virusta.

Virus voi säilyä päiviä, jopa viikkoja linnun ulosteessa. Kylmä pidentää viruksen säilymisaikaa. Auringon valo ja kuumuus tuhoavat virusta. Virusta hävitetään desinfektiokoneella laboratorio-olosuhteissa. Käytännössä tehoaa 60 asteen kirjopesu pyykkikoneessa.

Desinfektioaineet tuhoavat virusta ainekohtaisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Iho desinfioidaan alkoholipitoisella desinfektioaineella.

Kun lintuinfluenssan viruskanta on sellainen, että se voi tarttua ihmiseen, tartunta on mahdollista silmien, suun tai hengitysteiden kautta. Tartuntavaaraa lisää likaisin käsin syöminen tai tupakointi ja silmien tai nenän hierominen.
Esimerkkejä tartuntatavoista:

• suora kosketus eläviin tartunnan saaneisiin lintuihin, niiden ulosteisiin tai muihin elimistön nesteisiin tai eritteisiin
• hengittäminen ilmassa leijuvaa pölyä tai aerosolia, jossa on lintujen ulosteita tai muita elimistön nesteitä
  • Ulosteiden painepesu synnyttää aerosolia.
  • Ahtaissa paikoissa ryömiminen nostaa pölyä ilmaan.
  • Lintujen hengityksessä syntyy aerosolia ja niiden liikkeet lisäävät viruksen pitoisuutta ilmassa.
  • Myös linnut aivastelevat sairaina ja voivat aiheuttaa pisaratartunnan.
• kosketus kontaminoituneisiin häkin, vajan tai muiden tilojen pintoihin, joissa on ollut sairaita lintuja
• kosketus lintuinfluenssaan kuolleisiin lintuihin.

Linnun voi jättää paikoilleen luonnossa asutusalueiden ulkopuolella. Asutusalueella ja muutoin vakituisessa kohteessa lintu on syytä hävittää. Esimerkkejä hävitystavoista.
Linnun voi ottaa tiiviiseen muovipussiin koskematta käsin lintuun ja likaamatta pussin ulkopintaa.

• Tee pussin suuhun leveä taitos. Avaa pussin suu. Laita kädet taitoksen sisään. Pidä pussi vartalosi ja linnun välissä. Työnnä lintu pussiin. Vedä tekemäsi taitos auki. Sulje pussi.

Etenkin isoa lintua pussiin laitettaessa on varmuuden vuoksi käytettävä käsineitä.

• Taita pussin suuhun leveä taitos. Nosta lintu pussiin esimerkiksi lapiolla. Laita käsineesi pussiin. Avaa taitos koskematta pussin sisäpintaan. Sulje pussi.

Linnun voi laittaa muovipussissa sekajätteisiin tai haudata ilman muovipussia noin 40 senttimetrin syvyyteen paikkaan, jossa hautaaminen on sallittua. Hautaaminen ei ole sallittua vedenottamon suoja-alueella tai I-luokan pohjavesialueella. Hautaamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Lintua haudattaessa siihen kosketaan vain lapiolla.

Kädet pestään hyvin saippualla ja vedellä. Ennen käsien pesua ei tule syödä, tupakoida eikä hieroa silmiä tai nenää.

Paikka, jossa lintu oli tai esine, jolla lintua koskettiin, on pestävä, jos on todennäköistä, että paikkaan tai esineeseen tullaan koskemaan käsin, tai on kyse ruokailu- tai pikkulasten oleskelupaikasta. Sade huuhtelee ja auringonvalo hävittää viruksia, joten luonnontilaisia paikkoja ei käsitellä.

Lintujen joukkokuolemalla tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa samalta alueelta löytyy sairaana tai kuolleena viisi tai useampi vesilintu tai yli kymmenen muihin lajeihin kuuluvaa lintua. Lintujen lähelle ei mennä eikä niihin kosketa. Paikalliseen kunnaneläinlääkäriin tai läänineläinlääkäriin otetaan yhteyttä viipymättä. Kerrotaan lintujen sijainti, lintujen arvioitu määrä ja mahdollinen lajitunnistus. Virkaeläinlääkäri päättää jatkotoimenpiteistä.

Ulosteisiin varotaan koskettamasta. Jos koskettamista ei voida välttää, käytetään tiiviitä kertakäyttökäsineitä. Käytön jälkeen käsineet suljetaan tiiviiseen jätepussiin, joka hävitetään sekajätteen joukossa. Kädet pestään hyvin saippuavedellä. Ennen käsien pesua ei tule syödä, tupakoida eikä hieroa silmiä tai nenää.

Jos saatavilla ei ole puhdasta vettä, voidaan käyttää ihon desinfiointiin tarkoitettua ainetta (esimerkiksi 70 prosenttia alkoholia ja glyserolia sisältävä valmiste). On huomioitava, että aineen teho on heikko, jos kädet ovat hyvin likaiset.

Tiivis kumi- tai muovikäsine voi olla liukas tai saattaa olla, että se ei ole mekaanisesti riittävän kestävä käsillä olevaan työhön. Tällöin tiiviin käsineen voi pukea muiden työkäsineiden alle. Työkäsineet on hävitettävä tiiviiden käsineiden mukana.

Noudatetaan tavallisia puhtauteen liittyviä käytäntöjä. Esimerkiksi ulkopöydät ja penkit pestään linnunulosteista ennen ruokailua. Tartuntavaara ei lisää tarvetta linnunjätösten hävittämiseen, kun paikalla ei ole ollut kuolleita tai sairaita lintuja.

Pesu

• Uloste pestään vedellä ja pestävälle pinnalle sopivalla pesuaineella hyvin pois.
• Ulostetta varotaan pölyttämästä tai levittämästä painepesurilla ilmaan.
• Käytetään tiiviitä käsineitä.
• Tarvittaessa käytetään kumisaappaita, jotka pestään käytön jälkeen.
• Pesuvälineet suljetaan jätepussiin ja laitetaan sekajätteisiin tai pestään huolellisesti ja kuivatetaan auringonvalossa.
• Jos käsineillä on kosketettu likaista pesuvettä tai pesukohdetta, ne joko suljetaan jätepussiin tai pestään pesuaineella ja vedellä ensin ulkopinnalta käsineet kädessä ja sitten sisäpinnalta. Käsineet kuivatetaan nurinpäin. Käsineitä ei käytetä muuhun tarkoitukseen.
• Lopuksi kädet pestään saippualla ja puhtaalla vedellä.

Useissa työtehtävissä joudutaan paikkoihin, joissa on paljon linnunjätöksiä. Tällaisia paikkoja saattavat olla esimerkiksi kaatopaikat, rantakalliot, tornit, mastot ja merenkulun turvalaitteet. Tällöin käyttöön valitaan helposti pestävät ja umpinaiset jalkineet, mieluiten kumi- tai polyuretaanisaappaat. Saappaat, joissa ei ole voimakkaita pohjauria, on helpompi pestä. Työvaatteen housunlahkeet puetaan saappaiden varren alle. Saappaiden varsien tulee olla riittävän pitkät, jotta housujen tahriintuminen ei ole mahdollista. Saappaiden sijasta voidaan myös käyttää kertakäyttöisiä jalkineidensuojaimia, jos ne kestävät työssä.

Kun joudutaan suojaamaan myös muuta vartaloa kuin jalkoja, suojavaatteeksi soveltuu kertakäyttöinen tyypin 3B mikrobeilta suojaava vaatetus tai tyypin 4B suojavaatetus, joka täyttää standardin ISO 16604 luokan 6 virusläpäisevyysvaatimukset. Tyypin 3B ja 4B mikrobeilta suojaavat vaatteet täyttävät standardin EN 14126. Lahkeiden irtoaminen saappaista hankalissa paikoissa voidaan estää ilmastointiteipillä. Kun käytetään suojavaatteita, huomioidaan suojavaatteiden pukemis- ja riisumisohjeet. Käteen laitetaan tiiviit käsineet. Alla on kuva mikrobeilta suojaavien käsineiden merkinnästä.

Saappaat vaihdetaan käytön jälkeen toisiin jalkineisiin. Ne huuhdotaan irtoliasta, pestään pesuaineella ja niiden annetaan kuivua. Pesussa käytetään riittävän pitkävartisia, tiiviitä käsineitä. Pesun jälkeen pesuvälineet ja -allas pestään. Allasta ja pesuvälineitä ei käytetä ruokavälineiden pesuun. Jos työkohteessa ei ole mahdollisuutta pestä saappaita, saappaat on kuljetettava pesuun pakattuna tiiviiseen pussiin. Kuljetuspussi suljetaan jätepussiin heti käytön jälkeen.

Jos linnunjätöksiin joudutaan koskemaan, käytetään tiiviitä ja kyynärvarteen ulottuvia EN 374 -standardin mukaisia mikrobeilta suojaavia käsineitä. Käsineissä on siis oltava sivun lopussa oleva merkintä. Myös välineiden ja suojainten pesussa käytetään näitä käsineitä. Käsineet joko suljetaan jätepussiin tai pestään ensin ulkopinnalta käsineet kädessä ja sitten sisäpinnalta pesuaineella ja vedellä. Käsineet kuivatetaan nurinpäin. Käsineitä ei käytetä muuhun tarkoitukseen. Lopuksi kädet pestään vedellä ja saippualla.

Hengityksensuojaimia käytetään, jos on epäily, että paikalla on ollut sairaita lintuja tai paikalla on tuulettumista estäviä rakenteita eli ollaan esimerkiksi sillan alla. Etenkin alle kaksi tuntia kestävään työhön soveltuu FFP3-luokan suodattavat puolinaamarit.

Silmät on suojattava silmiensuojaimella, jossa on EN 166 -merkinnän jälkeen myös numero 5 (esimerkiksi EN 166 3459 B). Käytössä voi olla myös hengityksensuojain, joka peittää koko kasvot (kokonaamari, huppu tai visiiri).

Hyvin pölyiset kohteet saattaa olla järkevää kostuttaa pölyn sitomiseksi.

• Hengityksensuojaimet: puhallinsuojain ja yhdistelmäsuodatin, joka suojaa sekä pölyltä (TMP3) että kyseiseltä desinfektioaineelta.
• Kemikaaleilta ja mikrobeilta suojaava suojavaate
  • nestetiivis kemikaalinsuojavaate, tyyppi 3 ja tyyppi 3B
  • Jos altistumisvaara on vähäinen tai kemikaalin vaikutukset ihmiseen ovat vähäisiä, käytetään roisketiivistä suojavaatetta, tyyppi 4 ja 4B).
    • Suoja-asun tulee suojata viruksen lisäksi myös desinfektioaineelta, kun ollaan tiloissa, joissa sitä on aerosolina tai kaasuna ilmassa. Tämän vuoksi suojavaatemateriaalin kemikaalikohtaisen läpäisyajan tulee ylittää aika, jossa altistutaan.
  • Kaksinkertaiset tiiviit käsineet, joista toiset ovat paksut, suojaavat yleensä hyvin tavallisimpien desinfektioaineiden käyttöpitoisuuksilta.
    • Laimennettaessa aineita on varottava saamasta ainetta käsineille.
    • Käyttäessäsi aldehydejä varmistu, että käsineen läpäisyaika on pidempi kuin aika, jonka aldehydi voi olla kosketuksessa käsineeseen.
  • Saappaat

Hengityksensuojaimen tehokkuus kemikaaleilta suojauduttaessa

Eri kemikaaleilla on erilaiset hengityksensuojaimen suodattimet. Käyttöturvallisuustiedotteessa tulee olla mainittuna suodattimen tyyppi.

Hengityksensuojainta käyttämällä haitallisen kemikaalin pitoisuutta hengitysilmassa vähennetään arvoon, joka on ympäristön ilman pitoisuus jaettuna hengityksensuojaimen suojauskertoimella. Tarkoituksena on päästä alle haitalliseksi tunnetun pitoisuuden (HTP-arvot, Sosiaali- ja terveysministeriön asetus).

HTP, haitallinen tunnettu pitoisuus 15 min altistukselle on 0,5 ppm. Jos mitattu tai arvioitu pitoisuus ilmassa on 12 ppm, tarvittava suojauskerroin on 12 ppm jaettuna 0,5 ppm = 24.

Työhön käy hengityksensuojain, jonka suojauskerroin on selkeästi enemmän kuin 24, jotta altistuminen jää varmasti alle haitalliseksi tunnetun pitoisuuden. Suojain voi olla esimerkiksi TH3PB2 SL tai TM3B2P SL.

• TH = puhallinlaite varustettuna suodattimilla ja hupulla, kasvosuojuksella tai kypärällä
• Kaasunsuodattimen tyyppi B2 = epäorgaaniset kaasut, kaasunsitomiskyvyltään keskisuuri suodatin
• P-suodatin suodattaa hiukkasia (S) ja nesteaerosoleja (L).

1.    Ota kiinni käsineen rannekkeesta. Älä koske käsivarteen.
2.    Vedä käsine pois kädestä. Käsine jää nurin.
3.    Kokoa riisuttu käsine nyrkkiin koskematta kumpaankaan käsineeseen vapaalla kädellä.
4.    Ota kiinni riisumattoman käsineen suusta. Työnnä käsine käden ja nyrkissä olevan käsineen yli nurin.
5.    Laita käsinemytty jätepussiin. Solmi jätepussi kiinni.
6.    Pese kädet.

Suojainten tehokkuus on varmistettu testeillä, kun ne on hyväksytty Euroopan markkinoille. Suojautumisen epäonnistuminen johtuu yleensä virheestä suojainten riisumisessa. Virhe saattaa pahimmillaan mitätöidä koko suojautumisen. Harjoittelu on välttämätöntä.

Harjoiteltaessa varmistuvat riisumisohjeiden soveltuvuus suunniteltuun tilanteeseen, suojainten yhteensopivuus sekä sopivuus työtekijöille. Suojainten pukeminen tietyssä järjestyksessä varmistaa suojainten tiiviyden ja mahdollistaa suojainten riisumisen oikein.

Jos harjoiteltaessa todetaan, että suojainta on mahdotonta riisua joutumatta käsin koskettamaan suojainten saastuneita ulkopintoja, on käytettävä kolmia käsineitä. Niiden käyttö kuuluu myös tiettyjen ammattiryhmien perusohjeisiin, eikä näitä ohjeita ole syytä muuttaa. Vaihtoehtona kolmien käsineiden käytölle voidaan käyttää käsien desinfektiota riisumisen aikana.

Varaa riisumispaikalle jätepussi ja tiivis jäteastia kertakäyttöisille suojaimille. Jos kaikkia suojaimia ei käytetä kertakäyttöisinä, varaa desinfektioaine ja –välineet sekä suojaimet desinfektiota varten. Jos suojaimia joudutaan säilyttämään ennen desinfiointia, tarvitaan riisumispaikalle tiiviit säilytysastiat ja –pussit.

Voidaan myös harkita mahdollisuutta seuraavanlaisen toimenpideketjun käyttämiseen:
1.    Käytetyt, ei-kertakäyttöiset suojaimet kerätään talteen puhdistusta ja desinfektiota varten.
2.    Saadaan työkohteesta tutkimustulokset siitä, oliko siellä vaarallista virusta.
3.    Jos virus havaittiin, kerätyt suojaimet hävitetään suljetussa astiassa tai desinfioidaan suojaustoimenpiteitä noudattaen.
4.    Jos virusta ei havaittu, suojaimet puhdistetaan ja otetaan käyttöön uudelleen.

Suojainten erilliset pukemis- ja riisumisalueet sovitaan tarvittaessa ennen työn aloittamista tehtäväkohtaisesti. Ylimääräisten henkilöiden pääsy työ-, pukemis- ja riisumisalueelle estetään. Pukeutumisalueella ei saa olla tartuntalähteitä. Jos virkaeläinlääkäri toteaa, että lintujen käsittelyn jälkeen työ- ja riisumisalue muodostavat tartuntavaaran, nämä puhdistetaan ja desinfioidaan. Luontokohteita ei yleensä käsitellä.

Riisumisalueella erotetaan puhdas ja likainen alue. Riisuuduttaessa on pystyttävä astumaan likaiselta alueelta puhtaalle ja nostamaan puhtaalta puolelta likaiset saappaat ja suojavaate jäteastiaan. Jäteastia ja mahdollisten desinfioitavien tarvikkeiden astia laitetaan puhtaan ja likaisen alueen rajalle. Puhtaalle alueelle varataan mahdollisuuksien mukaan pesuvesi ja saippua, mutta vähintään desinfektioaine (esimerkiksi ihon desinfektioon tarkoitettu tuote, jossa on 70 prosenttia etanolia ja glyserolia). Puhtaan ja likaisen alueen rajalle voidaan asettaa myös jalkineiden pesuvälineet ja desinfektioallas. Riisumisalueella varotaan suojainten ylimääräistä liikuttelua saastuneen pölyn leviämisen estämiseksi.

Hyvin pölyisissä oloissa työskentelyn jälkeen voi avustaja sumuttaa avustettavan päällä olevan suojapuvun ohuella vesisumulla riisumisalueen likaisella puolella pölyn leviämisen ja hengitysteiden altistumisen estämiseksi, minkä jälkeen puvun voi pyyhkiä imukykyisellä paperilla. Käytön jälkeen sumutuspullo ja paperi hävitetään muun tartuntavaarallisen jätteen mukana. Jos pölyä on hyvin paljon, tulee käyttää nestetiivistä suojavaatetta (tyyppi 3B) ja suihkuttaa avustettava ennen riisumista. On varmistettava, että valitun hengityksensuojaimen kanssa voi käydä suihkussa. Hengityksensuojainten suodattimiin ei suihkuteta vettä suoraan.

Suojainten oikeassa järjestyksessä pukemiseen ja riisumiseen on olemassa useita eri ohjeita. Valitun ohjeen käytännön toimivuuteen ja kehittämiseen otetaan kantaa harjoittelulla. Harjoittelulla varmistetaan, että suojaimet puetaan siten, että niiden riisuminen pystytään tekemään kontaminoimatta itseä ja vaarantamatta muiden kontaminoitumista.

• Tarkista, että suojaimet ovat kunnossa ja koot sopivia.
• Pukeudu ennalta sovitulla pukeutumisalueella.
• Pue ensin hengityksensuojain ja silmiensuojain sekä tarkista hengityksensuojaimen tiiviys.
  • Maskin asettuminen tiiviisti kasvoille tarkistetaan hengittämällä voimakkaasti sisään. Tällöin ei saa tuntua reunavuotoa.
• Pue alimmaiset suojakäsineet.
• Pue suojavaate.
  • Vaatteen rannekkeet tulevat käsineiden päälle.
  • Jos suojavaatteessa on peukalolenkit, vedä ne paikalleen.
• Pue saappaat ja vedä suojavaatteen lahkeet varsien päälle.
• Pue päällimmäiset suojakäsineet.
• Tarkista ja anna työtoverin tarkistaa suojainten yhteensopivuus. Kaikkien kehon osien on oltava suojattuina myös liikkuessa.
• Totea eri suojainten rajapintojen tiiviys.

• Tiiviyden säilyminen tarkistetaan venytettäessä käsiä ylös ja kyykistyttäessä.
• Jos suoja-asussa ei ole peukalolenkkejä, voidaan peukalo työntää asun läpi rannekkeen kuminauhan yläpuolelta. Tällöin käsine pitää teipata tiiviisti kiinni rannekkeesta suoja-asuun.
• Tiivistettäessä suojainten rajapinnat teippaamalla täytyy teipin palojen päät kääntää kaksin kerroin, jotta teipit saa riisuttaessa irti.
• Jos teippejä tarvitaan, teipattavat rajapinnat ovat
  • saappaat/suoja-asu
  • hengityksensuojain/suoja-asu (hupullista hengityksensuojainta, jossa on laaja kaulusosa, ei teipata)
  • käsineet/suoja-asu
  • suoja-asun vetoketju.
• Hengityksensuojaimen ja suoja-asun rajapintaa teipattaessa on käytettävä useita lyhyitä teipin paloja, jotta saadaan aikaan tiivis lopputulos.

• Riisuudu ennalta sovitussa paikassa.
• Riisu päällimmäiset suojakäsineet ja laita ne jätepussiin.
• Avaa suojavaatteen etulista sekä vetoketju ja riisu huppu kääntämällä sisäpuoli ulospäin.
• Vedä toisella kädellä toinen hiha alas selän takana.
• Poista vapaan käden käsine tarttumalla käsineeseen päällyspuolelta siten, että käsine jää nurinpäin ja laita se jätepussiin.
• Työnnä toinen hiha vaatteen sisäpuolelta olkapäältä alas nurinpäin ja riisu samalla toinen käsine työntäen se sisäpuolelta nurin.
• Laita käsine jätepussiin.
• Työnnä vaate alas koskematta ulkopintaan.
• Astu ulos jalkineista puhtaalle alueelle ja erota saappaat vaatteista ottamalla kiinni vaatteen sisäpuolelta, jos saappaita ei käytetä kertakäyttöisinä.
• Laita vaate tai vaate-saapasmytty varattuun jätepussiin koskien vain vaatteen sisäpintaan.
• Poista silmiensuojain ja hengityksensuojain ottaen kiinni takaa kiinnitysnauhastosta ja laita kertakäyttöiset suojaimet jätepussiin.
• Pese tai desinfioi kädet.

• Ota korut pois. Tyhjennä työvaatteen taskut ylimääräisistä tavaroista. Tarkista, että suojaimet ovat kunnossa ja koot sopivia.
• Tarkista hengityksensuojaimen liitokset ja puhaltimen akun kunto.
• Pue suojahaalari, saappaat ja alimmat käsineet.
  • Suojavaatteessa ei tarvita huppua. Jos sellainen on, sitä ei pueta.
• Pue hengityksensuojain. Avustaja auttaa tarvittaessa.
  • Kiinnitä puhallin vyötärölle ja käynnistä se.
  • Pue huppu.
  • Tiivistä huppu vetämällä hupun kiristysnauhasta.
• Hartioille ulottuvan hengityksensuojahupun alareuna jää suojavaatteen päälle. Suojavaatteen vetoketju suljetaan siten, että sen saa helposti auki, mutta kuitenkin niin, että suojaukseen ei jää aukkoja.
• Avustaja auttaa päällimmäisten käsineiden pukemisessa.
• Avustaja auttaa käsineiden ja mahdollisesti myös saappaiden teippauksessa suojavaatteeseen sekä suojavaatteen etulistan teippauksessa.
• Jos teippaus tehdään, se tehdään tiiviisti vetämällä teipattava kohta suoraksi.
• Teippien päät käännetään niin, että teipit voi vetää irti.

• Suojaimet sumutetaan tai suihkutetaan ja pyyhitään imukykyisellä paperilla tarvittaessa.
• Avustaja löysää suojahupun kiristysnauhan.
• Avustaja avaa avustettavan suojavaatteen vetoketjun ylhäältä.
  • Avustaja varoo koskemasta avustettavaan saastuneilla käsineillään. Hupun alareunaa työnnetään edestä ulkopinnalta ylöspäin, jotta vetoketjun voi avata.
• Avustaja ottaa puhallinlaitteen pois avustettavan vyötäröltä.
• Avustettava avaa lopun vetoketjustaan.
• Avustettava työntää suojavaatteen alas hartioilta koskemalla vain sen ulkopintaan ja riisuu suojapuvun itse tarttuen suojapukunsa hihoihin selän takana.
• Avustettava työntää suojavaatetuksensa saappaiden päälle.
• Avustettava astuu saappaistaan puhtaalle alueelle.
• Avustettava riisuu hengityksensuojaimen kasvo-osan, antaa sen avustajalle ja riisuu käsineensä nurinpäin.
• Avustaja laittaa puhaltimen pois päältä ja toimittaa hengityksensuojaimen puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi.
• Avustaja nostaa muut suojaimet jätepussiin.

• Ota korut pois. Tyhjennä työvaatteen taskut ylimääräisistä tavaroista. Tarkista, että suojaimet ovat kunnossa ja koot sopivia.
• Tarkista hengityksensuojaimen liitokset ja puhaltimen akun kunto. Löysää kasvo-osan nauhasto.
• Pue suojahaalari, saappaat ja alimmat käsineet kuin edellä.
  • Käsineiden varret laitetaan hihojen alle.
• Pue hengityksensuojain.
  • Kiinnitä puhallin vyötärölle.
  • Käynnistä puhallin.
  • Sovita kasvo-osa nauhaston avulla tiiviisti päähän.
  • Vedä suojavaatteen huppu kasvo-osan reunojen päälle kiinnitysnauhaston kiinnikkeiden yli.
  • Pue päällimmäiset käsineet.
  • Avustaja teippaa lyhyillä teipeillä suojavaatteen ja hengityksensuojaimen rajan. Teippien päät käännetään niin, että teipit on mahdollista vetää irti.
  • Teippaus on välttämätöntä.
  • Avustaja auttaa saappaiden ja käsineiden teippauksessa suojavaatteeseen sekä suojavaatteen etulistan teippauksessa.
• Teippaus tehdään tiiviisti vetämällä teipattava kohta suoraksi.

• Suojaimet sumutetaan tai suihkutetaan ja pyyhitään imukykyisellä paperilla tarvittaessa.
• Avustaja irrottaa teipit hengityksensuojaimen ja suojavaatteen rajapinnalta sekä suojavaatteen vetoketjun päältä.
• Avustaja avaa avustettavan suojavaatteen vetoketjun vyötärölle asti.
  • Avustaja varoo koskemasta avustettavaan saastuneilla käsineillään.
• Avustaja ottaa puhallinlaitteen pois avustettavan vyötäröltä.
• Avustettava avaa lopun vetoketjustaan.
• Avustettava työntää suojavaatteen alas päänpäältä ja hartioilta koskemalla vain sen ulkopintaan ja riisuu suojapuvun itse tarttuen suojapukunsa hihoihin selän takana.
• Avustettava työntää suojavaatetuksensa saappaiden päälle.
• Avustettava astuu saappaistaan puhtaalle alueelle.
• Avustettava riisuu hengityksensuojaimen kasvo-osan, antaa sen avustajalle ja riisuu käsineensä nurinpäin.
• Avustaja laittaa puhaltimen pois päältä ja toimittaa hengityksensuojaimen puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi.
• Avustaja laittaa muut suojaimet jätepussiin.

Ensisijaisesti käytetään kertakäyttösuojaimia, joita ei desinfioida. Saastuneet suojaimet huuhdellaan ja desinfioidaan käyttäen vähintään

• silmiensuojaimia: EN 166 3
• hengityksensuojainta: FFP3
• mikro-organismeilta suojaavia, tiiviitä ja pitkävartisia käsineitä
• pitkähihaista työvaatetusta ja kertakäyttöistä muoviesiliinaa.

Käsineet puetaan työvaatteiden hihojen päälle.

Jos desinfioitavia suojaimia on useita tai ne ovat pahoin saastuneita, käytetään samanlaisia suojaimia kuin lintujen joukkokuolemien yhteydessä.

Kertakäyttösuojaimet suljetaan toimenpiteen jälkeen tiiviiseen muovipussiin ja jäteastiaan, joka lähetetään poltettavaksi. Käytetyt työvaatteet toimitetaan pesuun. Kädet ja muut käytetyt suojaimet pestään saippualla ja vedellä sekä desinfioidaan.

Avustaja tarvitsee vastaavat suojaimet kuin suojainten desinfioija, kahdet päällekkäiset käsineet ja kenkien kertakäyttösuojat. Kahdet käsineet tarvitaan, jotta hän voi avustus- ja puhdistustoimien jälkeen ottaa päällimmäiset pois ja sitten riisua omat suojaimensa tahrimatta itseään.

• Valmistajan desinfiointiohjeisiin tutustutaan.
• Puhallinosa puhdistetaan kostealla kangas- tai paperipyyhkeellä.
• Suodattimen ja letkuliitoksen ollessa kiinni puhaltimessa sen voi sumuttaa valmistajan suosittelemalla desinfektioaineella aineen käyttöohjeiden mukaisesti.
• Suodatin poistetaan lopuksi ja laitetaan tartuntavaarallisiin jätteisiin. Suodattimen ja letkun kierteet puhallinlaitteessa pyyhitään desinfektioaineella.
  • Desinfektioainetta ei saa sumuttaa sisään puhallinlaitteeseen.
  • Jotkin laitteet kestävät myös kuumennuksen 70 asteessa puolen tunnin ajan.
  • Suodatin poistetaan jätteisiin ennen lämmitystä.
  • Huppu tai visiiri ja vyötärönauha pestään. Desinfektio tehdään sumuttamalla tai upottamalla valmistajan suosittelemaan desinfektioaineeseen aineen käyttöohjeiden mukaisesti.

Suojaimet kerätään muovipusseihin, jotka pakataan jäteastioihin ja toimitetaan poltettavaksi ongelmajätelaitoksessa. Saastuneita suojaimia käsitellään käyttäen samoja suojaimia kuin suojainten riisumisen avustaja. Suojainten pakkaajan omat suojaimet suljetaan lopuksi tiiviiseen jätepussiin ja jäteastiaan, joka lähetetään poltettavaksi. Käytetty työvaate toimitetaan pesuun. Kädet ja käytetty silmiensuojain pestään saippualla ja desinfioidaan. Jäteastioita käsitellään tiiviit käsineet kädessä.

Suojaimet valitaan riskinarvioinnin perusteella. Riskinarvioinnissa otetaan huomioon mahdollinen tartuntalähde (linnut, lintujen osat, ulosteet, eritteet, aerosoli tai pöly ilmassa, pinnat), viruksen säilyminen sekä tartuntatapa ja -reitti. Altistuvien ja suojattavien henkilöiden määrä minimoidaan.

Suojainten valintaan vaikuttavat myös altistumisen määrä ja todennäköisyys. Erilaista suojautumista vaatii muun muassa työskentely aluksen kannella, kanalassa, autiolla luodolla ja sillan alla.

Suojainten valinnassa huomioidaan suojausta tarvitsevien henkilöiden ominaisuudet suojainten sopivuuden kannalta. Suojainkokoon ja mallivalikoiman on oltava riittävä.

Suojaimia hankittaessa huomioidaan erityisesti niiden käytettävyys, kun kaikki yhtä aikaa tarvitut suojaimet on puettu työntekijän päälle. Työntekijän on pystyttävä toimimaan suojavarustuksessaan esteettömästi.

Hengityksensuojaimen ja suojavaatetuksen käyttö on fyysisesti kuormittavaa eikä siksi sovi terveyssyistä kaikille eikä etenkään henkilöille, joilla on hengitysvaikeuksia. Työterveyshuollon on tarvittaessa otettava kantaa siihen, kenellä on riittävä terveys ja fyysinen kunto suojapukujen ja hengityksensuojainten käyttöä varten.

Suojainten käytön kuormittavuuden vuoksi niiden käyttöaika on määriteltävä työkohtaisesti.

• Yli kahden tunnin yhtämittaista työskentelyaikaa ei tule ylittää missään olosuhteissa käytettäessä tämän esityksen mukaisia suojaimia.
• Kuumassa ja raskaassa työssä työskentelyaika voi rajoittua 20 minuuttiin.
• Käyttöä tulee seurata 30–60 minuutin lepoaika, jonka aikana ei tehdä fyysisesti kuormittavaa työtä.

Suojainten kuormittavuuteen vaikuttavat työn kuormittavuus, työskentelylämpötila, suojainvalinnat ja suojaimien käyttökertojen määrä yhden työpäivän aikana.

Puhaltimella varustetut hengityksensuojaimet soveltuvat pitkäaikaiseen käyttöön paremmin kuin suojaimet ilman puhallinta.

• kahdet suojakäsineet
  • tiiviit kertakäyttökäsineet, joita käytetään riisuttaessa saastuneita vaatteita
  • mekaanisilta vaaroilta, kuten lintujen kynsiltä, suojaavat tiiviit käsineet, jotka saastuvat suojaimista eniten ja jotka riisutaan samanaikaisesti suojapuvun kanssa
• hengityksensuojaimet
• silmiensuojaimet
• haalarimallinen suoja-asu
• saappaat tai jalkineet kauttaaltaan peittävät suojat

Suojainten tulee olla hyväksytty henkilönsuojaimiksi, mistä osoituksena suojaimissa on CE-merkki. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin saappaat. Suositellaan, että hankitaan tavallisia kumisaappaita ja käytön jälkeen ne hävitetään kertakäyttösuojainten mukana.

Suojakäsineiden pakkausmerkinnässä kuvake osoittaa, että ne on tarkoitettu suojaamaan mikro-organismeilta.

• Pue alimmaksi tiiviit kertakäyttökäsineet ja päälle tiiviit, mekaanisesti riittävän kestävät suojakäsineet.
• Päällimmäisellä käsineellä on oltava hyvä puhkaisulujuus. Käsineen mekaanisen kestävyyden suojausluokan osoittaa vasarakuvakkeen vieressä oleva neljän numeron sarja, jossa suurin numero merkitsee parasta kestävyyttä.
  

  

Hankitaan ensisijaisesti suodattavia kertakäyttöisiä puolinaamareita, joiden merkintä on FFP3. Jos FFP3-suojaimia ei ole saatavilla, hankitaan FFP2-suojaimia.

Pitkäaikaiseen työskentelyyn hankitaan puhaltimella toimivia suodatinsuojaimia, joissa on huppu, visiiri tai kokonaamari. Suodatinsuojaimet tulee varustaa P SL -suodattimilla. Tällöin ei tarvita erillistä silmiensuojainta. Suojainten tehokkuusluokan tulee olla vähintään TH2P SL. Tätä tehokkaampia luokkia ovat TH3P SL ja TM3P SL. Puhallinsuojain ei ole kertakäyttöinen, joten se täytyy desinfioida. Suodatin vaihdetaan jokaisen käyttökerran jälkeen.

Hengityksensuojaimia käytettäessä on FFP3-suojaimen kasvoille tiivistyminen varmistettava joko kvalitatiivisella tai kvantitatiivisella tiiviystestillä. Etenkin pienikasvoisille on usein hankalaa löytää hyvin istuvaa hengityksensuojainta. Puolinaamarin tiiviyttä ei saada riittäväksi parrakkailla henkilöillä eikä heille testata FFP3-suojaimen tiiviyttä. He tarvitsevat hengityksensuojaimen, jossa on huppu tai suuri visiiri.

Jos käytetään hengityksensuojaimia, jotka eivät ole kertakäyttöisiä, tulee järjestää suojainten desinfektio tai poistaa ne käytöstä. Hengityksensuojainten suodattimet ovat tartuntavaarallisissa työtehtävissä kertakäyttöisiä. Suodatinvalinnassa on huomioitava, että kaasunsuodattimet eivät suojaa hiukkasilta eivätkä hiukkassuodattimet kaasuilta.

Puhallinlaitteet ovat melko monimutkaisia suojaimia, joiden käyttöönottoa ohjaa yleensä myyjä. Niiden käyttö- ja puhdistusohjeisiin on tutustuttava. Niiden osat saa yhdistää toisiinsa vain valmistajan suosittelemalla tavalla. Työpaikalle voi olla järkevää valita vastuuhenkilö, joka huolehtii laitteen käyttökunnosta. Suojaimen käyttäjän on osattava varmistaa suojaimen käyttökunto aina ennen käyttöä.

Eräs toimintatapa on kerätä yleensä useaan kertaan käytettävä suojaimet suljettaviin pusseihin tai astioihin, odottaa taudinmääritysten tuloksia ja vasta sen jälkeen desinfioida tai hävittää suojaimet. Vaihtoehtoisesti voidaan vain pestä suojaimet ilman tarvetta suojautua sitä tehtäessä.

Hanki tiiviisti kasvoille asettuvia nesteroiskeilta suojaavia naamiomallisia silmiensuojaimia, ellei hengityksensuojaimen kasvo-osa suojaa silmiä. Silmiensuojaimissa tulee olla merkintä EN 166 ja sen jälkeen numerosarjassa numero viisi (EN 166 5). Numero viisi (5) osoittaa, että tuote suojaa aerosoleilta. Esimerkiksi merkintä EN 166 3459 B) osoittaa, että silmiensuojain suojaa kaasuilta, höyryiltä, aerosoleilta ja hienojakoiselta pölyltä.

Silmiensuojaimia hankittaessa on suunniteltava, tullaanko ne heittämään pois kertakäyttöisten suojaimien mukana vai desinfioimaan. Tarvitaan joko jäteastia tai desinfektioaineet ja -välineet. Jos päädytään desinfioimaan suojaimet, on myös sitä varten suojauduttava.

Standardin EN 14126 mukainen hupullinen suoja-asu, jossa kuvake ja tyyppimerkintä osoittavat mikrobeilta suojaavuuden (B = suojaa mikro-organismeilta)

• Jos tulee suojautua vähäisiltä nesteroiskeilta tai aerosolilta ilmassa, hankitaan tyypin 4B mukaisia suoja-asuja (roisketiivis). Tällöin myös tyyppi 3B soveltuu (nestetiivis). Kuolleet linnut ovat pieniä tai keskisuuria. Linnunraadon painuminen vaatetusta vasten ei ole todennäköistä.
• Jos joudutaan nojautumaan saastuneita pintoja vasten tai on riski, että lintu siirrettäessä tulee omaa kehoa vasten, hankitaan tyypin 3B suojavaatteita tai tyypin 4B suojavaatteita, joiden virusläpäisevyys täyttää standardin ISO 16604 luokan 6 vaatimukset. Tällöin materiaalin on todettu vastustavan bakteriofagin läpäisyä.

• kumi- tai polyuretaanisaappaat
• Saappaiden käytössä on huomioitava etukäteen se, tullaanko ne heittämään pois kertakäyttöisten suojaimien mukana vai desinfioimaan.
  • jäteastiat tai desinfektioaineet ja -välineet
  • suojautuminen desinfektiotyössä