Työterveyspainotteinen sairaanhoito

Sairaanhoidon palveluista on tehtävä työnantajakohtainen sopimus, jonka sisältö ja laajuus tulee kirjata työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan. Työnantajalla on oikeus määritellä työntekijöilleen tarjoamansa sairaanhoidon laajuus. Työnantaja saa korvausta tarpeellisista ja kohtuullisista hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisista sairaanhoidon kustannuksista Kelan tarkemman ohjeistuksen mukaan.  

Sairaanhoidon tulee olla työntekijälle maksutonta ja sisällön laajuus sama koko henkilöstölle.  

Työnantaja voi myös halutessaan järjestää työntekijöilleen henkilökuntaetuna sairaanhoitopalveluja. Näihin palveluihin kuuluvat esimerkiksi sairauskuluvakuutuksen kautta järjestettävät palvelut. Ne eivät sisälly työterveyshuoltona korvattavaan toimintaan. Kustannusvastuista, sairaan- tai terveydenhoidon palvelujen laajuudesta ja käytön periaatteista tulee aina sopia selvästi työterveyshuoltoa koskevassa sopimusasiakirjassa sekä viestiä sovituista käytännöistä koko henkilökunnalle.  

Työterveyspainotteinen sairaanhoito eroaa painotuksiltaan perusterveydenhuollon sairaanhoidosta muun muassa näin:  

• Työntekijöiden ja työpaikkojen tarpeet huomioidaan sairaanhoidon järjestelyissä.  
• Sairauksien työperäisyys arvioidaan työlääketieteellisen osaamisen pohjalta.

Yksilön työ- ja toimintakykyä tuetaan vaikuttamalla yksilöön ja työtehtäviin, työympäristöön ja työyhteisöön.  
Työterveyspainotteisen sairaanhoidon tavoite on hyvän hoidon varmistaminen, tarvittavaan hoitoon ohjaaminen sekä työntekijöiden työkyvyn ja hyvinvoinnin seuranta ja tukeminen.  

Jos ehkäisevää työterveyshuoltoa ja sairaanhoitoa eivät toteuta samat ammattilaiset, työterveysyksikön tulee huolehtia työntekijän ohjauksesta asiakasorganisaation vastuutiimin arvioon työhön tai työkykyyn liittyvissä oireissa sekä tilanteissa, joissa työntekijän sairaus tai oire pitkittyy.

Työterveyspainotteisessa sairaanhoidossa tulee kehittää myös toimintamalleja, joilla lähestytään aktiivisesti erityisen tuen tarpeessa olevia, työkyvyttömyysriskissä olevia työntekijöitä ja helposti syrjäytyviä työntekijöitä.

Työterveyshuollon sairaanhoidossa käytetään usein tukipalveluina yleislääkäritasoisia laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia ja tarvittaessa konsultoidaan erikoislääkäriä. Työterveyshuollon palveluntuottajilla on vastuu hyvän käytännön mukaisten sairaanhoitopalvelujen tarjoamisesta.  

Ammattilaisten resurssit tulee kohdentaa tarkoituksenmukaisesti, ja työterveyshuollon sairaanhoidossa on syytä edelleen kehittää toimintamalleja erityisesti äkillisesti alkavien sairauksien hoidon porrastukseen. Omailmoitusmenettely sairauspoissaolon tarpeesta on usein käyttökelpoinen.  

Äkillisiä sairauksia voivat työterveyshuollossa hoitaa myös muun ammattiryhmän edustajat kuin työterveyslääkärit. Henkilö tulee ohjata aina omalle työterveyslääkärille, kun on kyse työhön liittyvistä asioista tai sairauspoissaolo uhkaa pitkittyä. 

Työterveyshuollon vahvuuksia ovat työn ja työpaikan tuntemus sekä osaaminen ja kokemus työn ja terveyden välisistä vaikutuksista. Sairaanhoitoa sujuvoittaa, kun hoitoon osallistuvat tahot kehittävät yhteistyökäytäntöjään.  

Pitkäaikaissairauksien, kuten diabeteksen, hoidossa käytännöt vaihtelevat paljon työterveyssopimuksen laajuuden mukaan. Usein pitkäaikaissairauksien hoitovastuu ei ole työterveyshuollossa. Pitkäaikaissairauksien hoidossa on tärkeää huomioida hoitoketjun hyvä toimivuus sekä potilaiden tarkoituksenmukainen ja sujuva ohjaus palveluntuottajalta toiselle. Vaikka pitkäaikaissairauden hoito toteutettaisiin työterveyshuollon ulkopuolella, on huolehdittava siitä, että sairauteen liittyvä työkyvyn seuranta ja arviointi tehdään työterveyshuollossa. Sote-toimijoiden yhteistyökäytäntöjä onkin kehitettävä alueellisesti, jotta työkykyyn vaikuttavissa sairauksissa mahdollistetaan varhainen työterveyshuollon arvio ja tarvittavat työkyvyn tukitoimet.

Kaikilla työterveyshuollon sairaanhoitoa toteuttavilla ammattilaisilla on oltava tieto niistä työterveysyksikön toimintatavoista ja prosesseista, jotka liittyvät erilaisiin työkyvyn tukitoimiin. Jos sairaanhoidon vastaanotolla havaitaan tarve työkyvyn tukitoimille, on varmistettava että potilas saa arvion tilanteestaan hänen työpaikkansa olosuhteet ja työkyvyn tuen toimintamallit tuntevalta työterveyshuollon ammattilaiselta. 

Sairaanhoitokäynnillä on otettava kantaa siihen, liittyykö oire tai sairaus ja aiheuttaako se mahdollisesti työkyvyn alenemaa.  

Sairaanhoitokäynneillä saatavaa tietoa voidaan hyödyntää työterveyshuollon ehkäisevässä toiminnassa tehokkaasti vain silloin, kun sairauden yhteys työhön tallennetaan potilaskertomukseen niin, että se voidaan tilastoida ja raportoida.  

Tähän kuuluu muun muassa sairauden työhön liittyvyyden tarkempi määrittäminen, työn vaatimusten ja työn muokkausmahdollisuuksien huomiointi, työntekijän omien käsitysten ja motivaation selvittäminen sekä työyhteisön tilanteen ottaminen huomioon. 

Sairauden tai oireiden työperäisyyden ja työkyvyn tukitoimien arviointi

Sairaanhoitokäynnillä arvioidaan, liittyykö työntekijän oire tai sairaus työhön ja alentaako se hänen työkykyään. Jos vastaus on kyllä, ryhdytään jatkotoimiin. Niihin kuuluvat:

• Käynnissä olevien työkyvyntukitoimien jatkuminen
• Hoidon tehostaminen työterveyshuollossa
• Tunnettuun terveysongelmaan liittyvä neuvonta työterveyshuollossa
• Työterveysteen liittyvä neuvonta ja ohjaus
• Ohjaus lääkärille tai hammaslääkärille
• Uusi vastaanottoaika
• Yhteydenotto työpaikalle
• Työympäristöaltisteiden selvitys
• Työn fyysisen kuormituksen tai ergonomian selvitys
• Työn psykososiaalisen kuormituksen selvitys
• Työkyvyn arviointi
• Lausunto työkyvystä
• Suositus osasairauspäivärahasta
• Ohjaus lääkinnälliseen kuntoutukseen
• Ohjaus ammatilliseen kuntoutukseen
• Ohjaus diagnostisiin jatkotutkimuksiin
• Ohjaus perusterveydenhuoltoon
• Lähete erikoissairaanhoitoon
• Tutkimukset ammattitautiepäilyn vuoksi
• Työterveyshuollon päätöksellä tehtävä työkokeilu
• Ohjaus asiakasvastaavalle työterveyslääkärille
• Ohjaus työfysioterapeutille
• Ohjaus työterveyspsykologille
• Ohjaus työterveyshoitajalle