Lyijymyrkytys

Ensisijainen keino lyijyaltistumisen arviointiin on veren lyijypitoisuuden määritys.

Yleisyys

Lyijylle voidaan altistua nykyään esimerkiksi sulatto- ja valimotyössä, metallien kierrätyksessä sekä ampumaradoilla, erityisesti sisäampumaradoilla. Altistuminen liittyy tilanteisiin, jossa ammunnassa käytetään lyijyluoteja ja/tai nalli on lyijypohjainen.

Työperäinen lyijyaltistuminen metalliteollisuudessa on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Työterveyslaitoksen FINJEM-altistumistietojärjestelmän arvion mukaan vuosina 2013–2015 Suomessa altistui lyijylle lähes 6 000 työntekijää.

Viime vuosina lyijyn aiheuttamia ammattitauteja on rekisteröity vuodessa nollasta kolmeen tapausta. 1990-luvun alussa myrkytyksiä todettiin hieman yli kymmenen vuodessa.

Lyijymyrkytyksen aiheuttajat

Eniten lyijylle altistuvat työtekijäryhmät ovat lyijysepät, lyijytöitä tekevät, laitosmiehet, muurarit ja metallin sulattajat.

Lisäksi biomonitorointitilastojen mukaan lyijylle altistuvat ampujat, ampumaradalla työskentelevät ja siellä asennustöissä olevat henkilöt sekä elektroniikka-asentajat, kolvaajat, korjausmiehet, sorvaajat, metallin valajat, valimotyöntekijät ja varastomiehet.

Lyijymyrkytyksen oireet

Lyijyn vaikutukset ihmiseen ja niiden annosvastesuhteet tiedetään hyvin. Lieviä subkliinisiä eli piileväoireisia hermostovaikutuksia saattaa esiintyä, kun veren lyijypitoisuus ylittää 1.9.2026 voimaan astuvan sitovan raja-arvon 150 µg/l.

Lyijyn muut toksiset vaikutukset liittyvät korkeampiin altistumisiin. Tällaisia vaikutuksia on esimerkiksi anemia. Kliinistä anemiaa tai munuaisvaikutuksia alkaa esiintyä aikuisilla vasta veren suurilla lyijypitoisuuksilla, jotka ovat yli 500 µg/l. Koliikkia esiintyy vielä tätä selvästi korkeammilla veren lyijypitoisuuksilla.

Raskaus- ja imetysaikana lyijyä voi vapautua luustovarastosta takaisin verenkiertoon, kun se seuraa kalsiumin aineenvaihduntaa.

Verenkierrossa oleva lyijy läpäisee istukan, joten vastasyntyneen napaveressä lyijypitoisuus on hyvin lähellä äidin veren lyijypitoisuutta.
Lyijy on haitallista kehittyvälle sikiölle ja pienille lapsille, koska se vaikuttaa keskushermoston kehitykseen.
Vaikutuksille ei voi nykytiedon perusteella asettaa turvallista rajaa. Niinpä raskaana olevat, raskautta suunnittelevat ja imettävät henkilöt eivät saa altistua lyijylle.

Tutkimukset

Työperäisen altistumisen ensisijainen arviointimenetelmä on veren lyijymittaus (B-Pb). Biomonitorointimäärityksen tulos korreloi suoraan terveysriskiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 113/2024 mukaan veren lyijyn sitova raja-arvo on 9.4.2026–31.12.2028 300 µg/l ja 1.1.2029 alkaen 150 µg/l.
Jos veren lyijypitoisuus ylittää sitovan raja-arvon aikaisemmin tapahtuneen altistumisen vuoksi, täytyy altistumisen hallintaa tehostaa. Lisäksi on varmistettava säännöllisellä seurannalla, että pitoisuudet laskevat kohti raja-arvoa.
Veren lyijypitoisuutta on seurattava synnytysikäisillä naispuolisilla työntekijöillä, joiden veren lyijypitoisuus ylittää työssään altistumattomien viitearvon (13 μg/l).
Kliinisillä menetelmillä havaittavia terveysvaikutuksia on seurattava työntekijöillä, joiden veren lyijypitoisuus ylittää 150 μg/l.
Keskushermostohaittoja voidaan seuloa Euroquest-oirekyselyllä. Löydät linkin kyselyyn alta.
Verenmuodostuksen häiriöitä voidaan tutkia veren punasolujen protoporfyriinimäärityksellä. Hemoglobiinin muutos on myöhäislöydös.

Lyijymyrkytyksen hoito ja ennuste

Jos veren lyijypitoisuuksissa todetaan työperäisestä altistumisesta johtuva nouseva trendi, tulee työpaikalla tehostaa altistumisen hallintaa.

Epäorgaaninen lyijy imeytyy hengitysteistä sekä vähäisesti ruoansulatuskanavan kautta. Verenkierrossa pääosa lyijystä on punasoluissa.
Lyijyn puoliintumisaika verestä on noin 30–40 päivää.
Lyijy seuraa aineenvaihdunnassa kalsiumia ja siirtyy verestä luustoon, josta sen poistumisen puoliintumisaika on noin 20 vuotta.

On huomioitava, että altistumistasot laskevat hitaasti altistumisen loputtua tai vähennettyä. Se johtuu siitä, että lyijy kertyy elimistössä luustoon ja vapautuu vähitellen verenkiertoon myös altistumisen loputtua.

Lyijymyrkytyksen ennaltaehkäisy

Lyijymyrkytyksiä ehkäistään parhaiten hyvällä työhygienialla ja teknisillä toimenpiteillä, jotka vähentävät altistumista.
Tarvittaessa voidaan tehdä sisäilman lyijypitoisuuden määritys.
Lyijylle työssä altistuvien työntekijöiden terveystarkastuksissa noudatetaan yleisiä ohjeita neurotoksisille aineille altistumisesta.
Työntekijälle kerrotaan alku- ja määräaikaistarkastuksissa lyijyn mahdollisista terveysvaikutuksista, altistumisen seurannasta ja torjunnasta sekä riskeistä raskaudelle ja imetykselle.
Valtioneuvoston asetuksen 143/2024 mukaan raskaana olevat tai imettävät työntekijät eivät saa tehdä tehtäviä, joissa on mahdollista altistua lyijylle.
Terveystarkastusten tarve ja tiheys perustuvat arvioon altistumisen ja riskin suuruudesta.
Lyijyaltistumista seurataan biomonitoroinneilla.
Keskushermostohaittoja voidaan seuloa oirekysely Euroquestin avulla. Löydät linkin kyselyyn alta.