Asbesti

Asbestia on Suomessa käytetty rakennusmateriaaleissa ja monissa muissa tuotteissa 1920-luvulta lähtien yhteensä noin 300 000 tonnia. Eniten asbestia käytettiin rakennusmateriaaleissa 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin asbestin kokonaiskäyttö oli enimmillään yli 10 000 tonnia vuodessa, mutta se väheni muutamaan sataan tonniin kotimaisen asbestituoteteollisuuden loputtua vuonna 1988. Asbestin uuskäyttö kiellettiin Suomessa vuonna 1993 ja koko EU:n alueella vuonna 2005. Suuri osa kaikesta käytetystä asbestista on kuitenkin vielä jäljellä Suomen rakennuskannassa. Asbestituotteita ei saa käyttää uudelleen, joten rakennusten purkujätteet kuljetetaan kunnallisille kaatopaikoille.

Asbestin runsaaseen käyttöön johtivat sen hyvät tekniset ominaisuudet ja halpuus. Palonsuojaukseen asbestia käytettiin rakennuksilla ja laivoilla levyinä ja massana. Eristeenä (levynä, kankaana, naruna) asbesti suojasi kipinöiltä, kuumalta, kylmältä ja kemikaaleilta. Sideaineena ja kulutuksenkestoa parantavana asbestia käytettiin sementtilevyissä sekä jarru- ja kytkinlevyissä. Maaleissa ja liimoissa asbesti esti valumista. Akustiikan parantamiseen asbestia käytettiin levynä ja pinnoitteena. Kevyenä, helposti työstettävänä ja kiinnittyvänä aineena asbestia käytettiin myös pintojen verhouksessa. Kuitumaisena aineena asbesti sopi hyvin tekstiiliteollisuuden käyttöön. Laajemmin asbestin käyttöä on kuvattu Asbesti rakennusmateriaaleissa -julkaisussa.

Asbestia esiintyy paikoittain myös Suomen kallioperässä. Antofylliittiasbestia louhittiin vuoteen 1975 saakka Paakkilassa ja aiemmin myös Outokummun Maljasalmella, joilla paikkakunnilla sitä edelleen saattaa esiintyä runsaasti maa- ja kallioperässä. Muuten asbestiesiintymät Suomen kallioperässä ovat harvinaisia.

Asbestipölyn pitoisuus ilmoitetaan vähintään viiden mikrometrin mittaisten kuitujen määränä kuutiosenttimetrissä ilmaa (k/cm³). Kahdeksan tunnin sitova raja-arvo oli vielä 1980-luvun alussa 5 k/cm³, mutta sitä alennettiin vaiheittain pitoisuuksiin 2 k/cm³, 1 k/cm3, 0,5 k/cm³ ja 0,3 k/cm³ ja vuonna 2006 pitoisuuteen 0,1 k/cm³. Nykyään suurin sallittu pitoisuus asbestityössä on tuo 0,1 k/cm³. Ns. puhtaan tilan raja-arvo on 0,01 k/cm³.

Kaikessa asbestimateriaalien käsittelyssä 1980-luvulla ja ennen sitä altistuttiin asbestipölylle, jonka pitoisuus varsin usein ylitti suurimman sallitun pitoisuuden. Kaupunki-ilmassakin oli mitattavia pitoisuuksia. Erilaisissa töissä eri vuosina mitattuja altistumistasoja on esitetty Asbesti rakennustyössä -julkaisussa.

Nykyisin asbestipurkutyöt ovat tarkasti säänneltyjä ja luvanvaraisia ja niitä saavat tehdä ainoastaan asbestipurkutyöluparekisterissä olevat yritykset ja asbestipurkutyöhön pätevien henkilöiden rekisterissä olevat työntekijät. Kevään 2018 jälkeen rekistereissä arvioidaan olevan 320–350 yritystä ja 3100–3300 työntekijää. Purkutyöntekijät ja purkukohteiden lähistöllä olevat henkilöt saattavat kuitenkin edelleen altistua asbestikuiduille, mikäli työtä ei tehdä lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Onkin olemassa näyttöä siitä, että asbestipurkutöitä koskevia määräyksiä ei aina ole noudatettu, jolloin asbestikuituja on levinnyt ympäristöön.

Paitsi korjausrakentamisessa asbestille saatetaan Suomessa edelleen altistua myös kaivosteollisuudessa ja joissakin huoltotöissä. Vaikka asbestiesiintymät ovat harvinaisia Suomen kallioperässä, pienetkin esiintymät voivat aiheuttaa merkittävää altistumista, koska kuitumaisen kiven käsittely tuottaa enemmän pölyä kuin ei-kuitumaisen kiven käsittely, ja ohuet kuidut pysyvät ilmassa pitkään. Altistumisriskejä saattaa liittyä myös vanhojen autojen jarru- ja kytkinhuoltoihin sekä venäläisiin panssariajoneuvoihin, sillä niissä on käytetty asbestipitoisia osia.

Asbestia sisältävistä rakenteista (ilman purkutyötä) sisäilmaan irtoavat vähäiset määrät asbestikuituja eivät käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaan aiheuta merkittävää terveysriskiä. Koska asbesti kuitenkin on syöpävaarallinen aine, altistuminen sille on pidettävä mahdollisimman vähäisenä.

Mitatut asbestipitoisuudet

Työterveyslaitoksen vuosina 2004−2015 tekemissä mittauksissa asbestin enimmäispitoisuus 0,1 kuitua/cm³ on ylittynyt harvoin muualla kuin purkutyömailla osastointien sisäpuolella, jossa ilman asbestikuitupitoisuudet saattavat olla jopa useita kymmeniä kuituja kuutiosenttimetrissä ilmaa. Suurin osa kaikista muista mittaustuloksista on ollut menetelmän määritysrajaa ja ns. puhtaan tilan raja-arvoa 0,01 k/cm³ pienempiä, mutta joillakin työpaikoilla on mitattu melko korkeitakin pitoisuuksia osastointien ulospuhallusilmasta ja jopa hengityksensuojainten sisäpuolelta. Myös joissakin kaivoksissa ja rikastamoissa on mitattu korkeita asbestipitoisuuksia, mikä on usein tullut yllätyksenä työpaikkojen henkilöstölle.

Asbestille altistuneiden määrät ja altistumistasot

Työterveyslaitoksen FINJEM-altistumistietojärjestelmän arvioiden mukaan yli tuhat työntekijää saattaa Suomessa edelleen altistua asbestille, vaikka asbestin uuskäyttö on kielletty ja asbestipurkutyöt ovat luvanvaraisia. Pitoisuustasot ovat kuitenkin selvästi aiempaa alhaisempia (kuvat 1 ja 2).

Ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille altistuvien rekisteriin eli ASA-rekisteriin ilmoitettiin vuonna 2014 noin 1300 asbestille altistunutta työntekijää, joista noin 1230 oli miehiä ja 70 naisia. Altistuneiksi ilmoitetuista noin 500 toimi rakennusalalla (sähkö- ja putkiasentajat, kirvesmiehet ym.), noin 150 kaivosteollisuudessa, 250 julkisessa hallinnossa ja maanpuolustuksessa, 150 koneiden ja laitteiden korjauksessa ja huollossa sekä noin 250 työntekijää muissa työtehtävissä. 1980-luvun lopulla asbestille altistuneiksi rekisteröitiin yli 4700 työntekijää, mutta määrä on laskenut selvästi asbestipurkutöiden tultua luvanvaraisiksi vuonna 1988.

Altistuminen asbestipölylle voi aiheuttaa keuhkopussin paksuuntumia eli pleuraplakkeja, asbestoosi-nimistä keuhkojen toimintaa rajoittavaa pölykeuhkosairautta, keuhkosyöpää, keuhkopussin ja vatsakalvon syöpää eli mesotelioomaa sekä kurkunpää- ja munasarjasyöpää. Pleuraplakkien kehittyminen ja mesoteliooma voivat aiheutua jo vähäisestä altistumisesta, mutta asbestoosin ja keuhkosyövän kehittymiseen vaaditaan pitkäaikainen ja voimakas altistuminen. Asbestille altistumisen ja sairauden kehittymisen välillä on pitkä viive, jopa useita vuosikymmeniä.

Asbestin aiheuttamista syöpäsairauksista löytyy lisätietoa Ammattisyöpätyöryhmän muistiosta (2013).

Asbestin aiheuttamat ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt

Vuonna 2014 Työperäisten sairauksien rekisteriin (TPSR) ilmoitettiin 659 asbestin aiheuttamaa ammattitautia ja ammattitautiepäilyä. Niistä ammattitaudeiksi vahvistettiin 69 % eli 454 tapausta. Asbestiin liittyvistä ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä 94 % kirjattiin miehille, joista 68 % oli yli 65-vuotiaita. Yleisin asbestin aiheuttama ammattitauti tai sen epäily oli pleuraplakit, joita kirjattiin 413 tapausta, ja epäiltyjä hengityselinten syöpiä kirjattiin 88 tapausta. Vahvistetuista asbestin aiheuttamista ammattitaudeista 338 oli pleuraplakkeja, 35 asbestooseja, 38 asbestin aiheuttamia hengityselinten syöpiä ja 40 mesotelioomia (kuva 3).

Ammattiryhmistä rakennustyössä oli eniten asbestin aiheuttamia ammattitauteja ja niiden epäilyjä sekä vahvistettuja asbestisairauksia työllisiin suhteutettuna (kuva 4).

Uusi asbestilainsäädäntö astui voimaan 1.1.2016. Laissa eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (684/2015) säädetään asbestipurkutyöntekijöiden pätevyydestä, asbestipurkutyöluvista ja niihin liittyvistä rekistereistä. Valtioneuvoston asetuksella asbestityön turvallisuudesta (798/2015) säädetään asbestityön turvalliseen toteuttamiseen, asbestikartoitukseen, työmenetelmiin, altistumisen arviointiin, ilmoituksiin, työntekijöiden opetukseen ja ohjaukseen ym. liittyvistä asioista ja vaatimuksista.

Lisätietoa asbestista ja asbestiriskien hallinnasta rakennustyössä löytyy Asbesti rakennustyössä -julkaisusta. Yllättäviin asbestilöydöksiin liittyviä yleisiä periaatteita ja toimintaohjeita on puolestaan esitetty Asbestikuitujen löytyminen työtiloista -julkaisussa.

Kaivoksissa asbestikuiduille altistumista voidaan vähentää pölyntorjunnan yleisperiaatteiden mukaisesti. 

Asbestipurkutöiden turvallisuutta tulisi edelleen parantaa esimerkiksi torjuntatoimia kehittämällä ja tiedotusta lisäämällä. Tämän takia Työterveyslaitos aloitti vuonna 2017 yhteistyössä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n, Tampereen teknillisen yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kanssa hankkeen ”Asbestipurkutyön turvallisuuden ja siihen liittyvien testaus- ja mittaustoimintojen kehittäminen”. Hankkeen tavoitteena oli ennaltaehkäistä purkajien ja muiden henkilöiden asbestialtistuminen, tuottaa luotettavaa tietoa torjuntatoimien tehokkuudesta ja saada hengityksensuojainten tiiviystestaukset yleiseksi toimintatavaksi Suomessa.
 

• Katso myös työympäristön riskienhallinnan malliratkaisut -sivu

Ammattisyöpätyöryhmän muistio 2013. Tietoa työstä. Työterveyslaitos, Helsinki 2013.

Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2014. Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjatut uudet tapaukset. Katsauksia 170. Työterveyslaitos, Helsinki 2017.

ASA 2014. Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuneiksi ilmoitetut Suomessa. Katsauksia 169. Työterveyslaitos, Helsinki 2016.

Asbestikuitujen löytyminen työtiloista – Toimintaohje ja terveysvaarat, Työterveyslaitos 2016.

Asbesti rakennusmateriaaleissa, Työterveyslaitos 2016

Asbesti rakennustyössä – Mitä jokaisen rakentajan, isännöitsijän, kiinteistönhuoltajan ja asukkaan tulee tietää asbestista, Työterveyslaitos 2016.

Asbestiriskien hallintaohjeet kaivoksille. Tietoa työstä, Työterveyslaitos, Helsinki 2016.

Työhygieenisten altistumismittausten rekisteri. Työterveyslaitos, Helsinki. (julkaisematon)

Työterveyslaitoksen FINJEM-altistumistietojärjestelmä, versio 2016