Kemikaalit ja työ -altistumistietosivusto sisältää tietoa kymmenen kemiallisen altisteen käytöstä

Tietoa kymmenestä kemiallisesta altisteesta

Kemiallisilla altisteilla tarkoitetaan sekä työssä käytettyjä kemiallisia aineita tai aineryhmiä että pölyjä, huuruja ja savuja, jotka syntyvät käytetyissä prosesseissa. Kemikaalit ja työ -altistumistietosivustolla on esitetty 10 kemiallista altistetta, jotka haitallisten ominaisuuksiensa, ammattitautirekisterin tai korkeiden altistumistasojen perusteella voivat aiheuttaa työperäisiä sairauksia tai työhyvinvoinnin heikkenemistä. Esitettäviin altisteisiin on valittu yleisimmin käytettyjä tai esiintyviä sekä aiemmissa tutkimuksissa esille nousseissa työtehtävissä tai ammateissa esiintyviä tärkeimpiä altisteita.

Erityisesti työterveyshuollot, yritykset, viranomaiset ja tutkimuslaitokset sekä oppilaitokset voivat hyödyntää Kemikaalit ja työ -altistumistietosivustoa, kun pyrkivät arvioimaan ja hallitsemaan kemiallisten altisteiden aiheuttamaa altistumista.

Kemikaalit ja työ -altistumistietosivuston lähdemateriaali

Kemikaalit ja työ -altistumistietosivuston lähdemateriaalina ovat mm. Työterveyslaitoksen rekisterit ja tietokannat, TUKES:n kemikaalituoterekisteri ja tullin tilastopalvelut sekä ainekohtaisesti haetut julkaisut. Työterveyslaitoksen asiantuntijat ovat koonneet sivuille tietoa, missä työtehtävissä altisteita käytetään tai missä prosesseissa niitä muodostuu sekä esittäneet mitattuja ja arvioituja altistumistasoja sekä niihin liittyviä terveysriskejä. Kerättyä altistumistietoa on verrattu voimassaoleviin altistumisen raja-arvoihin ja muihin vertailuarvoihin. Yleiset riskien hallinnan perusperiaatteet on koottu tälle sivulle ja kunkin altisteen kohdalla esitetään tarkemmin soveltuvia riskinhallintatoimenpiteitä. Olemassa olevat riskienhallinnan malliratkaisut, KAMAT-tietokortit, OVA-ohjeet, HTP-arvojen perustelumuistiot ja Työterveyslaitoksen määrittämät tavoitetasot ja muut lähteet on linkitetty mukaan.

Esitettyjen altisteiden osalta pohjana on käytetty vuonna 2005 julkaistun Kemikaalit ja työ -kirjan sisältöä, mutta tiedot rekistereistä ja tietokannoista on päivitetty vastaamaan vuosien 2008-2016 tilannetta.

HTP-arvot

Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet eli HTP-arvot ovat työpaikan ilman epäpuhtauksille asetettuja arvoja, jotka työnantajan on otettava huomioon työn vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa sekä työympäristön suunnittelussa työpaikan ilman puhtautta, työntekijöiden altistumista ja mittaustulosten merkitystä arvioidessaan. HTP-arvot on vahvistettu työturvallisuuslain (738/2002) 38 § 4 momentin nojalla annetulla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (538/2018). HTP-arvojen asettamisen perustelut löytyvät HTP-arvojen perustelumuistioista.

Biologisten näytteiden ohjeraja-arvot

Työpaikan ilman epäpuhtaudelle altistumisen kuvaamiseksi voidaan käyttää epäpuhtauden tai sen aineenvaihduntatuotteen pitoisuutta työntekijän virtsassa, veressä tai uloshengitysilmassa tai muuta elimistön vastetta altistumiselle. Myös muuten kuin hengitysteitse, esimerkiksi ihon kautta altistuminen aiheuttaa epäpuhtauden pitoisuuden nousua virtsassa, veressä tai uloshengityksessä tai muun biologisen vasteen muutoksia. Biologisen indikaattorien ohjeraja-arvon ylittyessä on siten otettava muutkin mahdolliset altistustiet kuin hengitystiet huomioon. Biologisten indikaattorien ohjeraja-arvot on vahvistettu asetuksella (538/2018), ja ne löytyvät HTP-julkaisun liitteestä 2 (sivu 55).

Sitovat raja-arvot

Työturvallisuuslain nojalla on säädetty suurimmat sallitut työpaikan ilman epäpuhtauspitoisuudet. Sitovat raja-arvot löytyvät HTP-julkaisun liitteestä 3 (sivu 56). Työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/37/EY on päivitetty (2017/2398). Päivitysten myötä sitovia arvoja on tulossa lähivuosina merkittävästi useille altisteille.

Työterveyslaitoksen vertailuarvoja

Biomonitoroinnin altistumattomien viiteraja

Biomonitorointi on yleisesti käytetty termi, jolla tarkoitetaan biologisten altistumismittausten suorittamista. Biomonitoroinnin altistumattomien viiteraja-arvo on pitoisuus, jota suomalaiset eivät yleensä ylitä ilman spesifistä, tavallisesti työperäistä, altistumista kemikaalille. Viiteraja erottaa altistuneet altistumattomista, mutta ei välttämättä kerro mitään altistumiseen liittyvästä terveysriskistä.

Biomonitoroinnin toimenpideraja-arvo

Toimenpideraja-arvo on pitoisuus, jonka alapuolella pysyminen yleensä tarkoittaa, että vakavia terveyshaittoja ei ole odotettavissa. Kaikille Työterveyslaitoksen tarjoamille biomonitorointianalyyseille ei ole asetettu toimenpideraja-arvoa.

Tavoitetasot

Työterveyslaitoksen asettamat tavoitetasot ovat suosituksia, jotka auttavat yrityksiä tavoittelemaan lakisääteistä tasoa parempaa työympäristöä ja toimivat uusien tilojen suunnittelun apuna. Työympäristön tavoitetasolla tarkoitetaan kemiallisten, fysikaalisten tai biologisten haittatekijöiden tai työympäristöön liittyvien muiden muuttujien tasoa, johon yrityksissä tulisi työolosuhteita kehitettäessä pyrkiä.

Työterveyslaitoksen asettamat tavoitetasot ovat ala- tai työtehtäväkohtaisia ja perustuvat kyseisellä alalla tai työtehtävässä todennettuihin parhaisiin työympäristön hallintatekniikoihin. Yleensä tavoitetasot ovat alhaisempia kuin lainsäädännölliset, selkeiden terveysriskien välttämiseksi asetetut tasot.

Työhygieenisten altistumismittausten rekisteri

Työhygieenisen palvelutoiminnan ja analyysipalvelujen tiedoista on koostettu työhygieenisten altistumismittausten rekisteri, josta Työterveyslaitos julkaisee tilastollisia katsauksia ja jota hyödynnetään työterveysalan tieteellisissä tutkimuksissa. Rekisteriin on kerätty eri tavoin mittaustietoja vuodesta 1950 asti.

Biologisten altistumismittausten rekisteri

Biologisten altistumismittausten rekisterin tiedot tuotetaan Työterveyslaitoksen tekemien työntekijöiden kemikaalialtistumisen arvioinnin biomonitorointimittauksissa kertyvistä tiedoista. Rekisterin tietoja hyödynnetään työterveysalan tieteellisissä tutkimuksissa ja rekisteristä julkaistaan tilastollisia katsauksia. Tietoja biologisista altistumismittauksista on taltioitu Työterveyslaitoksessa vuodesta 1950 lähtien.

Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri (ASA-rekisteri)

Työterveyslaitos on sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta ylläpitänyt syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteriä (ASA) vuodesta 1979. ASA-rekisterin tietoja voidaan käyttää työperäisen syövän tutkimukseen altiste-, ammatti- ja toimialakohtaisesti. ASA-lainsäädännön muutos on valmisteilla. Todennäköisesti vuonna 2020 voimaan astuvassa lainmuutoksessa se uudistetaan huomioimaan mm. EU-lainsäädännön CLP-asetus ja syöpädirektiivi. Tässä yhteydessä Syöpäsairauden vaaraa aiheuttavien tekijöiden luetteloon on tulossa muutoksia.

FINJEM-altistumistietojärjestelmä

FINJEM-työaltistematriisi (Finnish job-exposure matrix) on Työterveyslaitoksen kehittämä altistumistietokanta, joka kattaa yleisimpien työperäisten altisteiden ammattikohtaiset altistumisarviot. Matriisissa on tällä hetkellä 85 altistetta, joista 50 on yksittäisiä kemikaaleja tai yhdisteryhmiä. Arvioita on altisteesta riippuen tehty vuosille eri vuosijaksoille välillä 1945-2015. Ammattiryhmittäiselle altistumiselle esitetään sekä altistumisen esiintymisen yleisyys (prevalenssi) ammattiryhmässä että altistumisen taso. Tiedot perustuvat Työterveyslaitoksen keräämään dataan, joita useat asiantuntijat ovat käyttäneet asettaessaan arvioita. FINJEM sisältää myös työvoimatietoja, joiden avulla voidaan laskea altistuneiden lukumääräarvioita eri aineille ja altistumistasoille.

FINJEM-matriisia on käytetty usein rekisteritutkimuksissa altistumisen arviointivälineenä. Sen avulla voidaan myös tunnistaa haitallisen korkeiden altistusten esiintyminen eri ammattiryhmissä, mikä auttaa kohdentamaan torjuntatoimenpiteitä. FINJEM tietoa hyödynnetään myös Suomen työolojen seurannassa, riskinarvioinnissa ja altistumisen tietopankkina. FINJEM tieto on ammattiryhmäkohtaista, eikä sitä voi soveltaa yksittäisen työntekijän tai yrityksen altistumisen arviointiin.

Työperäisten sairauksien rekisteri (TPSR)

Työperäisten sairauksien rekisteri (TPSR) perustettiin Työterveyslaitokseen vuonna 1964 Suomen ammattitautirekisterinä. Rekisteri on tutkimusrekisteri, josta julkaistaan tilastokatsauksia ja jota hyödynnetään ammattitautien ja muiden työstä johtuvien sairauksien tutkimuksissa, selvittelyssä ja ehkäisyssä sekä diagnosoinnin ja hoidon kehittämisessä.

Työturvallisuuslain (738/2002) ja Kemiallisista tekijöistä annetun Valtioneuvoston asetuksen (715/2001) mukaan työnantaja on velvollinen tunnistamaan työpaikalla esiintyvät kemialliset vaaratekijät, arvioimaan niistä työntekijöille aiheutuvat riskit ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet riskien pienentämiseksi. Ennen riskinhallintatoimenpiteiden suunnittelua tulee siis tehdä riskinarviointi, johon kuuluu osana altistumisen tason arviointi.

Kemikaaleille altistumisen tavallisin altistumistie on hengitystiet, mutta joidenkin altisteiden kohdalla on otettava huomioon sen lisäksi myös ihoaltistuminen. Hengitystie-ja ihoaltistuminen voivat aiheuttaa myös toisistaan poikkeavia terveysriskejä. Likaisten käsien välityksellä voi tapahtua myös suun kautta altistumista. Altistumista mitataan yleisimmin ilmanäytteistä tai biomonitorointinäytteistä, jos menetelmä on altisteelle saatavilla.

Jos altistumisen tasoa ei voida muuten luotettavasti arvioida, altistumista voidaan selvittää työhygieenisillä mittauksilla. Mahdollisten muutostoimien vaikutus tulee myös todentaa mittauksin. Jos mittaustulokset ovat hyväksyttävällä tasolla, on tilanteen pysyvyyden toteamiseksi suoritettava tarvittaessa sopivin välein uusintamittauksia. Mitä lähempänä ilmapitoisuudet ovat raja-arvoa, sitä useammin pitoisuuksia on mitattava. Mittaustrategian standardiin (EN 689) on tullut uudistuksia, jotka tulee huomioida mittaustoiminnassa ja tulosten arvioinnissa. Biomonitorointi mittaa kokonaisaltistumista ja huomioi kaikki altistumistiet (ilma, iho, ruuansulatuskanava). Työhygieenisten ja biomonitorointinäytteiden samanaikaisella ottamisella voidaan saada kokonaiskuva niin työpaikan työhygieenisestä tilasta kuin suojainten toimivuudesta työpaikalla. Biomonitoroinnilla voidaan selvittää myös työntekijän yksilöllisen suojautumisen tehokkuutta.

Riskinhallinnassa tulee noudattaa riskien hallinnan perusperiaatteita eli tutkia mahdollisuudet riskien pienentämiseen järjestyksessä:

  • Aineen tai prosessin korvaaminen
  • Tekniset toimenpiteet (mm. eristäminen ja leviämisen estäminen)
  • Järjestelyihin liittyvät toimenpiteet (esim työnkierto)
  • Henkilösuojaimet

Työntekijän koulutus ja riittävä opastus ovat myös oleellinen osa riskienhallintaa. Järjestelmien säännöllisellä huollolla ja kunnossapidolla voidaan myös ennaltaehkäistä altistumista. Henkilösuojainten oikeanlainen valinta, asianmukainen huolto ja säilytys tulee myös huomioida

Altisteiden kohdalla, jotka imeytyvät ihon läpi tai jotka aiheuttavat kosketus- tai allergisia ihottumia tulee erityistä huomiota kiinnittää ihokosketuksen ehkäisemiseen ja ihon suojaukseen.

Yleiseen järjestykseen ja siivoamiseen tulee kiinnittää myös huomiota. Epäjärjestys ja likaiset sekä pölyiset tasot voivat lisätä työntekijän altistumista. Henkilönsuojainten käyttö voi myös haitata ympäristön havainnointia, mikä korostaa siisteyden, näkyvyyden ja valaistuksen merkitystä.

Kunkin altisteen kohdalla on esitelty yksityiskohtaisempia ratkaisuja. Ammatti- ja tehtäväkohtaisia ratkaisuja löytyy myös seuraavilta sivuilta:

  • Työterveyslaitoksen Riskienhallinnan malliratkaisut, jotka sisältävät työtehtäväkohtaisia ohjeita riskienhallinnan suunnitteluun ja toteutukseen.
  • KAMAT-tietokortteihin on koottu tietoa tärkeimmistä auto- tai metallialan ammateissa tai työtehtävissä yleisimmin esiintyvistä kemikaaleista, niille altistumisesta ja terveysriskeistä. Korteissa annetaan myös ohjeita altistumisen ja terveysriskien vähentämiseksi.
  • Asbesti: Markku Linnainmaa
  • Formaldehydi: Henna Veijalainen
  • Isosyanaatit: Marika Loikala
  • Jauhopöly: Salla Haapakka, Sanni Uuksulainen
  • Kromi: Mirja Kiilunen
  • Kvartsi (Kiteinen piidioksidi): Tapani Tuomi
  • Nikkeli: Mirja Kiilunen
  • Orgaaniset liuottimet: Marika Lehtola, Sanni Uuksulainen, Beatrice Bäck
  • Puupöly: Tuula Liukkonen, Kirsti Husgafvel-Pursiainen
  • Styreeni: Beatrice Bäck
  • Terveysriskien arviointi (kaikki altisteet): Tiina Santonen
  • Etusivun teksti: Sanni Uuksulainen
  • Lisäksi hankkeessa olivat mukana taustatietojen keräämisessä ja käsittelyssä: Jouni Mikkola (ASA-rekisteri ja biologiset altistumismittaukset/biomonitorointi), Johanna Lehtimäki (työperäisten sairauksien rekisteri), Sinikka Vainiotalo (työhygieenisten altiatumismittausten rekisterin tiedot) ja Vesa Aaltonen (työhygieenisten altistumismittausten rekisterin tietojen käsittely).