Mitä tekoälyn virheet paljastavat asiantuntijuudesta?

Tekoäly kuulostaa asiantuntevalta, vaikka se antaisi väärän vastauksen. Se ärsyttää oikeaa asiantuntijaa. Ärsytys voi lopulta olla hyväksi.
-
Henkilökuva Kirsi Yli-Kaitala.
Kirsi Yli-Kaitala
erityisasiantuntija

Kuuntelin podcastia tekoälyn työelämävaikutuksista. Toinen juontajista kuvasi alan nopeita harppauksia ja niiden mahdollisia seurauksia, kun juontajapari huudahti närkästyneenä:

”Mutta eihän se tunnista edes superjulkkiksia, olen testannut!” 

Juontajan reaktio sai miettimään, miksi tekoälyn hallusinointi ja virheet herättävät usein tunteita, joskus voimakkaitakin: ärsytystä, pettymystä, turhautumista.

Teemme itse kukin jatkuvasti virheitä. Muistamme väärin, teemme vääriä johtopäätöksiä ja luotamme puutteellisiin tietoihin. Virheet eivät tunnu mukavilta, mutta useimmiten hyväksymme, että niitä tapahtuu.

Kun tekoäly tekee virheen, reaktio on usein toisenlainen. Se ärsyttää eri tavalla.

Ärsytys kummunnee osin epäuskosta siihen, miten tekoäly voisi lunastaa siihen liitetyt mittavat odotukset, jos se tekee typeriä virheitä. Voiko ärsytyksen taustalla olla muutakin?

Tekoäly on varma asiastaan, mutta vailla vastuuta

Ehkä kyse ei ole vain virheestä, vaan tavasta, jolla virheet tarjoillaan. Olemme tottuneet pitämään varmuutta osaamisen ja asiantuntijuuden merkkinä, ja varmalta kuulostamisenhan tekoäly osaa. Se ei epäröi, vaan puhuu pokkana potaskaa.

Kun virhe esitetään kovin itsevarmasti, se tuntuu enemmän huolimattomuudelta kuin erehdykseltä, enemmän petokselta kuin lipsahdukselta.

Tekoäly matkii asiantuntevaa sävyä, mutta sillä ei ole ihmisasiantuntijan ymmärrystä tai vastuuta. Juuri siksi virheeseen havahtuminen voi tuntua epämiellyttävältä.  Näemme, kuinka helposti tekoäly voisi johtaa meitä harhaan – ja vastuu jäisi meille.

Asiantuntijuus on arvioinnin taitoa ja suhteuttamista

Ärsytys voi olla hyvästä, ajattelen. Se on kuin varoitusvalo, joka estää lähtemästä sokkona seuraamaan sujuvalta kuulostavaa vastausta. Samalla se voi paljastaa jotain asiantuntijuudesta.

Asiantuntijuus ei ole vain sitä, että “tietää asioita”, vaan sitä, että osaa suhteuttaa uutta tietoa vanhaan – omaan kokemukseen, aiempaan tietoon ja kulloiseenkin kontekstiin.

Kun tekoäly heittää ilmoille itsevarmalta kuulostavan väitteen, joudumme väistämättä kysymään: Sopiiko tämä yhteen sen kanssa, mitä jo tiedän? Jos ei sovi, mihin kohtaan se särähtää?

Uskon, että tämä on usein se hetki, joka turhauttaa. Koska tekoäly kuulostaa varmalta, saatamme olettaa, että se “hoitaa” asian. Sitten huomaamme, että vastuu arvioinnista ja korjaamisesta jääkin meille.

Virhe ei siis ole vain väärä tieto, vaan katkos luottamuksessa ja tärkeä muistutus siitä, ettei ajattelua voi ulkoistaa.

Oman ajattelun tarkkailusta on hyötyä tekoälyn kanssa työskenneltäessä

Törmäsin hiljattain tutkimusartikkeliin, jossa tarkasteltiin generatiivisen tekoälyn vaikutusta luovuuteen työssä.

Kiinnostavaa oli, että tekoäly voi lisätä luovuutta, mutta hyöty ei synny automaattisesti. Hyöty näyttää riippuvan siitä, kuinka taitavasti käyttäjä osaa havainnoida ja ohjata omaa ajatteluaan työn aikana. Tutkijat puhuvat metakognitiivisista strategioista.

Hienolta kalskahtavat “metakognitiiviset strategiat” tarkoittavat käytännössä sitä, että pysähtyy tarkkailemaan omaa ajatteluaan. Luottaako johonkuhun vain siksi, että henkilö kuulostaa varmalta asiastaan? Eri tilanteissa voi myös tunnustella, etsiikö vahvistusta omalle ajattelulleen vai haluaako haastaa sitä, ja miksi niin tekee. 

Tekoälyn kanssa oman ajattelun tarkkailu näkyy pieninä työtapoina: vaihtoehtoisten näkökulmien, perustelujen ja vasta-argumenttien pyytämisenä sen sijaan, että ottaisi ensimmäisen hyvältä kuulostavan vastauksen käyttöön. Tällöin tekoäly ei ole totuuden jakaja, vaan ajattelun sparraaja.

Tekoälyn sparrailuapu ei ole ympäristölle ilmaista

Tärkeä kysymys on, missä määrin tekoälyä kannattaa käyttää oman ajattelun sparraamiseen ehtyvien luonnonvarojemme kustannuksella. Jokainen ”pohditaanpa vielä tätä...” -kehote ei ole vain oman ajatustyömme uloke, vaan kuluttaa energiaa ja materiaalisia resursseja. 

Tekoäly voi tehdä ajattelusta joko tarkempaa tai laiskempaa. Asiantuntijuuden ylläpidon kannalta kannattanee tähdätä sellaiseen käyttöön, joka syventää omaa ajattelua. Ja koska jokainen kehote on maapallomme kannalta kuluerä, on hyvä opetella lopettamaan ajoissa.

Työterveyslaitoksen Tekoäly asiantuntijatyöpaikoilla -hankkeessa selvitämme parhaillaan, miten tekoäly muuttaa asiantuntijoiden työtä. Kehitämme muun muassa laajan laadullisen aineiston pohjalta ratkaisuja, jotka tukevat tekoälyn kestävää käyttöönottoa asiantuntijatyöpaikoilla.

 

Lisätietoja:

Tekoäly asiantuntijatyöpaikoilla – tietoa, ratkaisuja ja visioita (Työsuojelurahaston rahoittaman hankkeen esittely)

Jaa sisältö somessa!