Nollatoleranssi epäasialliselle käytökselle - korulauseista käytäntöön

ARTIKKELI | PALVELUT
Olli Viljanen

Miksi epäasiallisesta käytöksestä on niin vaikea puhua?

Elämme työelämässä konfliktiherkkiä aikoja. Pandemia jätti jälkeensä niin työhyvinvoinnin huolia kuin kohtaamisvelkaakin, jota työpaikoilla yhä maksetaan. Lisäksi säästöjen ja tehostamisen tarpeet tai muutosneuvottelut pakottavat toimimaan paineen alla. Epäasialliselle kohtelulle syntyy otollinen kasvualusta – usein huomaamatta ja hitaasti.

Vaikka jännitteet työpaikalla korostuisivat, ei keskustelu aiheesta välttämättä lisäänny. Kunta10-tutkimuksessa on vuosia takaperin hätkähdyttänyt tulos, että noin puolet kiusaamista kokeneista ei ilmoita kokemuksestaan työnantajalle. Työterveyslaitoksen Sopuisa työyhteisö -hankkeessa todettiin, että keskeisimpiä syitä vaikenemiselle oli vaikeus tunnistaa kiusaaminen, kiire ja ajanpuute sekä aiheen arkuus ja tunnepitoisuus (Sopuisa työyhteisö –hanke). Saatamme siis pelätä seurauksia, vähättelyä tai työlästä käsittelyprosessia. Vastaukset pysäyttävät pohtimaan epäasiallisen kohtelun käsittelymallien ja -ohjeistusten toimivuutta.  

Toimintamalli antaa selkänojan, mutta ei kitke epäasiallista kohtelua

Hyvä toimintamalli epäasiallisen kohtelun käsittelyyn on kuin kartta, joka kertoo, mitä tehdä ja kenen puoleen kääntyä. Malli auttaa varmistamaan, että tilanne otetaan vakavasti, ja käsitellään johdonmukaisesti ja tasapuolisesti. Sen perusta on selkeys: työntekijä tietää, että hänen kokemuksensa kuullaan ja että organisaatiolla on keinot puuttua. Samalla yksikin kokemus hampaattomasta selvitysprosessista riittää nakertamaan luottamuksen pitkäksi aikaa.

Menetetyn luottamuksen voi kuitenkin aina ansaita takaisin. Selkeä toimintamalli haasteiden käsittelyyn ei vielä muuta kulttuuria, mutta mallin avulla käyty systemaattinen, organisaation lävistämä dialogi aiheesta voi sen tehdä.  

Korulauseet herätetään henkiin keskustelu kerrallaan

Aktiivisen puuttumisen rinnalla on tärkeää normalisoida aihe jo ennen kuin ongelmia ilmenee. Nollatoleranssista on puhuttava perehdytyksessä, kehityskeskusteluissa ja tiimipalavereissa – ei vain ongelmatilanteissa. Näin jokainen työyhteisön jäsen alkaa tunnistaa ilmiön, puuttumisen keinot ja oman roolinsa puuttumisessa. Työterveyslaitoksen tuella käytyyn kehittämisprosessiin osallistuneen sanoin: 

– Asioista puhumisen ja esille ottamisen kynnys on nyt matalampi, mitä ennen koulutusta. 

Toinen työpaikoilla toistuva toive on tarve konkretialle. Hyvä toimintamalli sisältää keinoja, apukysymyksiä ja ohjeistuksia käytännön tilanteisiin. Tämän lisäksi tilanteita voidaan harjoitella etukäteen. Case-työskentely tarjoaa esihenkilöille vertaistuellisen oppimisfoorumin, joka kasvattaa varmuutta puuttua. Kun tiimit pohtivat yhdessä kuvitteellisia tilanteita, he opettelevat samalla puheeksi ottamista ja luovat omat pelisääntönsä vaikeiden asioiden käsittelyyn. 

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan epäasiallisen kohtelun riskiä lisäävät esimerkiksi liiallinen työmäärä, huoli työtehtävien lakkauttamisesta ja se, että työpaikalla on paljon vasta-aloittaneita työntekijöitä. (Työterveyslaitos 2023) Toimivaksi havaittu keskustelutyökalu tiimeille on näiden riskitekijöiden käsittely. Tutkittu tieto ja keskustelun juoksuttamisen ohjeet apukysymyksineen antavat esihenkilölle ulkoisen auktoriteetin ja työkalun johon nojata, myös silloin kun aihe koetaan sensitiivisenä ja hankalana. 

Yhdessä hankittu osaaminen avuksi ristiriitatilanteisiin

Työterveyslaitoksen asiantuntijat auttavat asiakasorganisaatioita löytämään ratkaisuja erilaisissa haastavissa ristiriitatilanteissa. Tarjoamme myös koulutusta työpaikkakiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi. Kun koulutukseen yhdistetään työpaikalla käytävä keskustelu, työyhteisö oppii tunnistamaan ilmiön sekä jakamaan työkaluja ja käytäntöjä. Yhdessä hankittu osaaminen auttaa toimimaan, kun epäasiallista kohtelua ilmenee.

Kuten Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun henkilöstöpäällikkö Heljä Lätti tiivisti Opi Verkossa -webinaarissa: 

– Kannustan tähän kaikkia, syvällinen käsittely ennaltaehkäisevästi kannattaa.

Lopulta juuri tämä jatkuva, arjen tasolla näkyvä ennaltaehkäisevä ote tekee työpaikkakiusaamisen nollatoleranssista enemmän kuin iskulauseen – puheeksi ottamisesta tulee osa kulttuuria.