1. Onnistumisen eväät

Työpaikan keinoin tapahtuva terveyden edistäminen onnistuu parhaiten silloin, kun sitä suunnitellaan alusta lähtien yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa. Osa toiminnasta on hyvä kohdistaa koko työyhteisöön, ja osa tarpeen mukaisesti osaan henkilöstöstä (esimerkiksi riskiryhmät). Suunnittelussa kannattaa huomioida myös se, miten uudet työntekijät otetaan mukaan. Osallisuus lisää yhteisöllisyyttä ja tuo kokemuksen huomioiduksi tulemisesta.

Keskeistä on

• johdon pitkäjänteinen sitoutuminen terveyden edistämiseen työpaikalla,
• johdon, esihenkilöiden, työntekijöiden ja työsuojelun näkemykset kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista sekä
• työterveyshuollon toimiminen tarvittaessa asiantuntijana.

• Työpaikalla yksittäinen keino harvoin tuottaa merkittäviä tuloksia. Siksi tavoitteen saavuttamiseksi (esim. sairauspoissaolojen vähentämiseksi) on suositeltavaa valita sekä työpaikkatasoon kohdistuvia keinoja että kuljettajien elintapoihin kohdistuvia keinoja.
• On terveyden edistämisen täsmällinen tavoite mikä tahansa, niin työpaikalla on hyvä olla käytössä vähintään yksi keino työolojen kehittämiseen ja tarjolla vähintään kaksi keinoa kuljettajien terveellisten elintapojen tukemiseen (ks. kohta ”2 Ammattikuljettajan terveyttä edistävät keinot”). 

• Ihmisten terveydentilassa, mieltymyksissä ja elämäntilanteissa on merkittäviä yksilöllisiä eroja. Siksi terveyttä kannattaa edistää tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja, joista työntekijän on mahdollista valita hänen tilanteeseensa sopivimmat keinot.
• Yksilöllinen toteutus tarkoittaa sitä, että työntekijä soveltaa valittuja keinoja oman tilanteeseensa sopivalla tavalla, ottaen huomioon esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden edistämisessä oman kuntotasonsa ja elämäntilanteensa.  

• Keinoja valittaessa on tärkeää ottaa huomioon sekä tarve että työpaikan toimintaympäristö ja resurssit.
• Työpaikan omiin tarpeisiin, toimintaympäristöön ja resurssein soveltuvista keinoista on hyvä keskustella johdon, esihenkilöiden, työntekijöiden, työsuojelun sekä tarvittaessa työterveyshuollon kesken (ks. kohta ”1 Ota kaikki osapuolet mukaan jo suunnitteluvaiheessa”).
• Tavoitteena on, että valittavat keinot ovat vaikuttavia, toteutettavia ja yhteisesti hyväksyttyjä. 

• Työpaikka voi edistää työntekijöiden terveyttä parhaiten sisällyttämällä terveyden edistämiseen tähtäävät keinot jo olemassa oleviin toimintoihin.
• Esimerkkejä näistä toiminnoista ovat johtaminen, työturvallisuustoiminta, työhyvinvointitoiminta, kuljettajien koulutus, työn kehittäminen ja työterveysyhteistyö. Sisällyttämällä terveyttä edistävät keinot näihin toimintoihin, ne niveltyvät hyvin työpaikan muuhun toimintaan. Tämä säästää resursseja ja helpottaa toteutusta sekä sitouttaa osallistumaan.

• Uusia keinoja on kannattaa ensin kokeilla. Kokeilun voi aloittaa pienemmällä ryhmällä ja laajentaa sitä myöhemmin, jos keinot vaikuttavat toimivan. Laajemmalla ryhmällä saadaan luotettavampaa tietoa keinojen hyödyllisyydestä.
• Kokeilujakson on hyvä kestää viikoista kuukausiin.
• Kokeilujakson aikana ja lopussa kerätyn tiedon avulla voidaan päättää keinojen jatkamisesta ja mahdollisesta muokkaamisesta sekä laajentamisesta isommalle ryhmälle.
• Jo ennen kokeilujakson alkua, on hyvä päättää mitä tietoa arvioinnissa kerätään (esimerkiksi kokemukset kokeilluista keinoista, muutokset terveyskäyttäytymisessä, ehdotukset jatkoon).  Lisäksi tulee sopia, miten jatkosta päätetään.
• Arviointia kannattaa tehdä sekä jakson aikana että sen päättyessä.  

• Lyhyempikestoisilla kisoilla ja kampanjoilla voidaan innostaa alkuun, mutta pitkäkestoisimmat tulokset saadaan säännöllisellä toiminnalla ja tekemällä pysyviä muutoksia työarkeen (esim. hedelmät terminaalissa tarjolla).
• Verkko- ja mobiilisovellusten (esim. WhatsApp, sosiaalinen media) käyttötaidot vaihtelevat henkilöittäin. Tällöin osallistumista saattaa heikentää se, ettei henkilö osaa käyttää sovelluksia.
• Oman toiminnan seurannan mahdollistaminen edistää osallistumista. Mitä helpompaa oman toiminnan seuraaminen on, sitä todennäköisemmin sitä tehdään (esimerkiksi askelmittari, aktiivisuusranneke). Pidempikestoisissa ohjelmissa oman toiminnan seuranta saattaa hiipua, jos se koetaan työlääksi. Esimerkiksi ruokapäiväkirjalle vaihtoehtoinen ja ketterämpi keino voi olla puhelimella otetut kuvat ruoka-annoksista.
• Terveyskäyttäytymisen muutos voi olla jollain osa-alueella helpompaa ja jollain toisella haastavampaa – esimerkiksi liikunnan lisääminen voi olla jollekin vaativampaa kuin ruokavalion muuttaminen. Alussa asetettujen tavoitteiden tulisi olla riittävän maltillisia ja tuottaa onnistumisen kokemuksia muutoksen jatkamiseksi.
• Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on usein tehokkainta yhdistää sekä terveellinen syöminen että liikunnan lisääminen.