29 § Yksintyöskentely

Yleistä yksintyöskentelykieltoa ei ole, mutta joissakin tilanteissa yksintyöskentelyyn voi liittyä kohonnut riski. 

Tässä tarkoitetussa työssä edellytetään erityisiä turvallisuustoimia 10 §:n mukaisen vaarojen arvioinnin perusteella siksi, että työntekijä tekee työtään yksin ja että työhön tästä syystä liittyy ilmeinen vaara. Näitä töitä ovat usein esimerkiksi metsurin, kodinhoitajan, kotisairaanhoitajan ja kioskimyyjän työ. 

Työnantajan on järjestettävä työolosuhteet niin, että vaara on mahdollisimman pieni. 

Työn luonteen vuoksi voidaan käytettäviltä työvälineiltä ja henkilönsuojaimilta edellyttää erityisiä ominaisuuksia. 

Haittaa ja vaaraa voidaan välttää myös töiden ennakkosuunnittelulla ja työntekijöiden opastuksella. 

Työnantajan on järjestettävä mahdollisuus tarpeelliseen yhteydenpitoon. Hänen on saatava yhteys työntekijään, ja työntekijällä on oltava mahdollisuus saada tarvittaessa yhteys työnantajaan. 

Yhteydenpito on voitu järjestää myös työnantajan edustajaan tai muuhun henkilöön, kuten päivystävään työntekijään tai ulkopuoliseen tahoon. 

Yhteydenpidon tarve harkitaan tapauskohtaisesti, ja siihen vaikuttavat työn luonne, olosuhteet ja työskentelypaikka. 

Työnantajan on myös tarvittaessa varmistettava työntekijälle mahdollisuus hälyttää apua työpisteestään asianmukaisilla laitteilla. 

Työnantajan on hälytettävä apua, jos hän ei saa yhteyttä työntekijään ja on perusteltua syytä epäillä, että työntekijälle on sattunut tapaturma.

Lain 10 §:n mukainen vaarojen arviointi voi poikkeuksellisesti osoittaa, että työskenneltäessä yksin tietyissä työtehtävissä vaara on niin suuri, ettei sitä voida sallia. Esimerkkejä tällaisesta ovat savusukellus, vedenalainen rakennustyö ja tietyt säiliötyöt. 

Tilanne voi olla vastaava silloin, jos työpaikkaan on kohdistunut lyhyen ajan sisällä useita ryöstöjä, eikä turvallisuutta voida muutoin varmistaa.  

Valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta (749/2001) edellyttää, että työnantajalla on oltava yhteys työntekijään ainakin kerran työpäivän aikana ja välittömästi työvuoron päätyttyä. 

Yksintyöskentelystä on säännöksiä valtioneuvoston asetuksessa räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011).

Yksintyöskentely voi lisätä työturvallisuusriskiä ja pahimmillaan johtaa vakaviin seurauksiin. Vaaroja voivat aiheuttaa esimerkiksi väkivallan uhka, liian raskaiden taakkojen käsittely tai tapaturman riski. Myös työskentely yksin erilaisilla työkoneilla lisää riskiä.

Työnantajan riskinarvioinnin perusteella päätetään, tarvitaanko lisäapuvälineitä, teknisiä muutoksia tai voiko työtä ylipäätään tehdä turvallisesti yksin. 

Yksintyöskentely tarkoittaa tilanteita, joissa työntekijä on fyysisesti tai sosiaalisesti erillään muista ilman välitöntä kontaktia muihin työntekijöihin. Etätyö ei sellaisenaan ole aina yksintyöskentelyä, eikä se automaattisesti aiheuta erityistä vaaraa. Tilanne tulee arvioida tapauskohtaisesti: milloin etätyöstä voi syntyä haittaa tai riskejä, joihin on syytä puuttua.

Esihenkilön vastuulla on seurata myös etätyöntekijöiden kuormitusta. Lisäksi työpaikalla on tärkeää sopia selkeät yhteydenpitokäytännöt esihenkilön ja etätyöntekijöiden välille.

Työnantajan on järjestettävä työntekijälle mahdollisuus tarpeelliseen yhteydenpitoon. Yhteydenpito voidaan järjestää esimerkiksi työnantajan edustajaan, päivystävään työntekijään tai ulkopuoliseen tahoon. Vuorotyössä vuoromestari täyttää lain tarkoittaman yhteyshenkilön roolin.

Yhteydenpidon tarve riippuu työntekijästä, työn luonteesta, olosuhteista ja työpaikasta.

Kun työntekijä tekee työtään yksin, menettelytavat perustuvat riskien arviointiin. 

Työnantajan tulee varmistaa, että yksin työskentelevällä on mahdollisuus yhteydenpitoon ja avun hälyttämiseen. Tätä varten työntekijällä on tarpeen olla käytössään työpuhelin. 

Lisäksi on arvioitava, miten avun saaminen onnistuu hätä- tai tapaturmatilanteessa.