46 § Ensiapu

Jokaisella työntekijällä tulee olla perustiedot työpaikan ensiapujärjestelystä ja avun hankkimisesta onnettomuustapauksissa. Vastaavat tiedot on oltava silloinkin, jos työtä tehdään muualla kuin kiinteässä työpisteessä. 

Ensiavun järjestämisessä on otettava huomioon työntekijöiden lisäksi myös muut työpaikalla olevat henkilöt, kuten asiakkaat tai muiden työantajien esimerkiksi kuljetusliikkeen palveluksessa olevat.  

Työpaikalla on oltava tarkoituksenmukaisesti saatavissa ensiavun kannalta tärkeimmät apuvälineet. 

Työntekijälle on tarvittaessa annettava työn edellyttämät ensiapuvälineet mukaan, jos hän tekee työtä muualla kuin kiinteässä työpisteessä tai jos hänet lähetetään työmatkalle kohteeseen, jonka hygienia- ja terveydenhuolto-olot ovat heikot.

Ensiapuvälineiden sijainti on merkittävä asianmukaisesti.

Ensiapuvalmiuden suunnittelussa on syytä käyttää apuna työterveyshuoltoa, jonka tehtäviin kuuluu osallistua tässä laissa tarkoitetun ensiavun järjestämiseen työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan. 

Työpaikkaselvityksessä arvioidaan myös työpaikan ensiapuvalmiuden tarve.  

Ensiapua annetaan sopivassa paikassa. Käytännössä erityinen ensiapuhuone on tarpeen suurella ja tapaturma-alttiilla työpaikalla. Ensiapuhuoneessa on oltava hyvä ilmastointi. Huone ja sinne johtavat kulkutiet on mitoitettava niin, että niissä voidaan liikkua helposti paarien kanssa. 

Ensiapua koskevia säännöksiä sisältävät muun muassa valtioneuvoston asetukset: 

• työpaikkojen terveellisyys- ja turvallisuusvaatimukset (577/2003) 
• rakennustyön turvallisuus (205/2009) 
• puunkorjuutyön turvallisuus (749/2001). 

Myös vakuutusyhtiöillä on suosituksia työpaikkojen ensiapuvalmiudesta. 

Ensiapumerkeistä säädetään valtioneuvoston asetuksessa työpaikkojen turvamerkeistä ja niiden vähimmäisvaatimuksista (687/2015). 

Ensiapuvalmiuden tarve ja toteutus perustuvat työnantajan tekemään vaarojen arviointiin ja työterveyshuollon työpaikkaselvitykseen. Jos työpaikalla on erityisiä vaaratekijöitä, kuten terveydelle vaarallisten kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä tai varastointia, ensiapuvalmiuden tarve on tavanomaista laajempi.

Ensiapuvalmiudelle ei ole määritelty tarkkaa sisältöä eikä koulutettujen henkilöiden määrää. Yleisenä tavoitteena on, että vähintään viidellä prosentilla työntekijöistä on voimassa oleva ensiapukoulutus.

Työnantaja on velvollinen huolehtimaan ensiapuvalmiudesta. Tehtävä ei kuulu työterveyshuollolle. Työnantaja voi kuitenkin hankkia esimerkiksi ensiapukoulutusta työterveyshuollon kautta.

Työterveyshuoltoyksiköt ja Suomen Punainen Risti (SPR) järjestävät ensiapukursseja, joista peruskurssilla omaksutaan ensiavun perusasiat ja jatkokurssilla perehdytään vaikeammin selvitettäviin tilanteisiin. 

Tapaturman tai sairastumisen varalta ensiapuvälineiden riittävyys, asianmukaisuus ja säilytyspaikan kunto on tarkastettava kerran kuukaudessa. (VNa 577/2003)