Puhe rakentaa todellisuutta
Puhe ei pelkästään kuvaa todellisuutta, vaan se myös rakentaa sitä. Ilmiöt kuten resurssipula tai kuormittuneisuus ovat todellisia, mutta niille annetut merkitykset muodostuvat pitkälti puheessa. Työelämän muutosta voi tarkastella tästä näkökulmasta diskurssianalyysin avulla.
Diskursseja voi ajatella vakiintuneina tapoina jäsentää maailmaa ja merkityksellistää ilmiöitä. Diskurssit määrittelevät, millaisia asemia ihmisille on tarjolla ja millaista toimijuutta pidetään mahdollisena: kuka on aktiivinen toimija, kuka vastuunkantaja ja kuka tuen kohde.
Samalla puheessa syntyy usein jännitteitä ristiriitaisista odotuksista, esimerkiksi itsenäisyyden ja ohjeiden noudattamisen välillä. Nämä odotukset eivät aina ole näkyviä, mutta ohjaavat arjen toimintaa.
Mitä uudelta työntekijältä odotetaan?
Diskurssien merkitys konkretisoituu hyvin, kun tarkastelemme uusien työntekijöiden integroitumista sosiaali- ja terveydenhuollon työyksiköihin. Analyysimme osoittaa, että tulokkaista puhutaan kahdella keskenään jännitteisellä tavalla.
Yhtäältä tulokkailta odotetaan aktiivisuutta. Heidän toivotaan osallistuvan, ottavan vastuuta ja helpottavan työyhteisön kuormitusta.
Toisaalta tulokkailta odotetaan pidättyvyyttä. Heidän tulisi toimia varovaisesti, välttää virheitä ja tukeutua ohjaukseen.
Näiden odotusten väliin rakentuukin selkeä jännite: tulokkaan pitäisi olla samanaikaisesti aktiivinen mutta ei liian itsenäinen.
Onko kokenut työntekijä sopeutuja vai muutoksen airut?
Samankaltainen jännite näkyy myös kokeneiden työntekijöiden kohdalla. Heidän odotetaan sopeutuvan työyhteisön muuttuvaan moninaisuuteen, mutta samalla heiltä odotetaan aktiivista roolia ongelmien ratkaisemisessa. Näin syntyy epäselvyys siitä, ovatko kokeneet työntekijät ensisijaisesti sopeutujia vai muutosta aktiivisesti eteenpäin vieviä toimijoita.
Nämä jännitteet vaikuttavat moneen asiaan:
- Miten perehdytys toteutuu?
- Miten vastuuta jaetaan?
- Miten työn kuormitus jakautuu?
Jännitteiden vuoksi laajemmat rakenteelliset haasteet, kuten resurssipula tai perehdytyksen puutteet, saattavat alkaa näyttäytyä yksittäisten työntekijöiden ongelmina.
Millainen ”näkymätön kehys” ohjaa toimintaa?
Diskursiivinen näkökulma tuo työelämän kehittämiseen lisäarvoa tekemällä näkyväksi sellaisia merkityksiä ja oletuksia, jotka usein jäävät huomaamatta.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa yksinkertaisia, mutta olennaisia kysymyksiä.
- Miten uusista työntekijöistä puhutaan?
- Millaisia odotuksia heidän rooliinsa liitetään?
- Kenelle annetaan vastuu perehdytyksestä ja työyhteisön toimivuudesta?
- Missä kohdin odotukset vetävät eri suuntiin?
Näiden kysymysten kautta on mahdollista tunnistaa “näkymätön kehys”, joka ohjaa toimintaa. Kun kehys tehdään näkyväksi, siihen voidaan myös vaikuttaa.
Työelämän kehittäminen onkin paljolti myös merkitysten muuttamista. Usein muutos alkaa siitä, että opimme tunnistamaan, miten jo nyt puhumme – ja mitä tuo puhe mahdollistaa tai sulkee pois. Organisaatiot eivät muutu vain tekemällä toisin, vaan myös puhumalla toisin.
Lisätietoja
- Elina Weiste on mukana Monimenetelmäinen arviointitutkimus: Vetoa ja pitoa -valmennus (Läpimurto) -hankkeessa, jossa on selvitetty yhteiskehittämiseen perustuvan valmennusprosessin vaikuttavuutta ja seuraamuksia sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla.
- Tulossa oleva tutkimusartikkeli: Weiste, E., Koskela, I., Saari, E., Lappalainen, K. & Koivisto T.: Dilemmatic discourses on newcomers in social and healthcare organisations during workplace development programme to solve labour shortages
Kommentointi