63 § Työturvallisuusrikkomus

Työturvallisuusrikkomuksella tarkoitetaan työturvallisuuslaissa tai sen nojalla annetussa säädöksessä säädetyn velvoitteen vähäistä laiminlyöntiä. Sen tunnusmerkistö on osittain erilainen ja yksilöidympi kuin työturvallisuusrikoksen. Työnantaja tai tämän edustaja voi syyllistyä rikkomukseen kuudella tavalla.

Käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksista säädetään esimerkiksi 

• valtioneuvoston asetuksessa työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (403/2008)
• rakennustyön turvallisuudesta (205/2009)
• alusten lastauksen ja purkauksen työturvallisuudesta (633/2004). 

Selvitys ja suunnitelma on muun muassa valtioneuvoston asetuksen räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011) 3 §:ssä yksilöity turvallisuussuunnitelma ja 5 § säädetty räjäytyssuunnitelma. 

Suojalaitteella viitataan lähinnä koneturvallisuussäännöksiin perustuvista suojalaitteista huolehtimiseen, mutta myös suojakaiteen, turvaköyden tai muun suojalaitteen puuttumiseen esimerkiksi rakennustyössä. Työnantajan tulee tietyissä töissä varata henkilönsuojain työntekijän käyttöön.

Työhön tarvittavasta luvasta tai siitä tehtävästä ilmoituksesta säädetään esimerkiksi 

• valtioneuvoston asetuksessa räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011)
• rakennustyön turvallisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (205/2009)
• valtioneuvoston asetuksesta asbestityön turvallisuudesta (798/2015). 

Käyttö- ja huolto-ohjeista on säädetty työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (403/2008) 3 §:ssä. 

Työnantajan tulee myös pitää työturvallisuuslaki työntekijöidensä nähtävillä, minkä laiminlyönti voidaan tuomita työturvallisuusrikkomuksena. 

Ensimmäistä kohtaa sovelletaan lähinnä työntekijän tai työpaikan ulkopuolisen henkilön tekoon. Erillisten varoituskylttien ja -merkkien anastaminen tai tuhoaminen on rangaistavaa tämän lainkohdan perusteella. 

Muissa kohdissa rangaistusuhka liittyy yhteisellä rakennustyömaalla tai telakka-alueella toimivien tahojen laiminlyönteihin huolehtia velvoitteistaan. 

Jos rakennuttajan, päätoteuttajan, telakka-alueella pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan ja työnantajan edustaja laiminlyö huolehtia siitä, että yhteisellä rakennustyömaalla tai telakka-alueella työskentelevällä henkilöllä on asianmukainen tunniste, voi laiminlyönnistä seurata rangaistus. 

Rangaistuksen uhka koskee myös itsenäistä työnsuorittajaa, joka laiminlyö asianmukaisen tunnisteen käytön.

Rangaistavaa on myös luettelon pitämisen ja säilyttämisen laiminlyönti sekä luettelon pitämiseksi tarpeellisten tietojen toimittamisen laiminlyönti. 

Rikoksen tunnusmerkistö 

Rikostunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä työtapaturman sattumista tai ammattitaudin ilmenemistä, vaan pelkästään työturvallisuusmääräysten vastainen tila voi olla työturvallisuusrikos.

Niissä tapauksissa, joissa kysymys on myös tapaturmasta tai ammattitaudista, joudutaan erikseen arvioimaan myös, onko joku syyllistynyt rikoslain 21 luvun mukaiseen kuoleman- tai vammantuottamukseen tai vaaran aiheuttamiseen.

Työturvallisuusrikokseen voi syyllistyä vain työnantaja tai tämän edustaja, mutta niiden tunnusmerkistöt koskevat kaikkia. Näin esimerkiksi toinen työntekijä tai ulkopuolinen henkilö voi myös joutua syytteeseen näistä rikoksista. 

Vähäinen rikkomus

Työturvallisuusrikoksena ei pidetä yksittäistä työturvallisuusmääräysten rikkomista, joka on työturvallisuuden kannalta vähäinen ja josta säädetään rangaistus työturvallisuuslain 63 §:ssä, työterveyshuoltolain 23 §:ssä tai eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain 13 §:ssä. 

Vastuun kohdentuminen

Kun arvioidaan, kuka tai ketkä työnantajan organisaatiossa ovat aiheuttaneet lainvastaisen olotilan, kiinnitetään erityistä huomiota eri ihmisten tehtäviin ja toimivaltuuksiin. Henkilöiden tulee olla tehtäviinsä päteviä ja heillä tulee olla riittävät taloudelliset mahdollisuudet ja käskyvaltaa asiassa.

Kun työnantajana toimii yhteisö, tulee selvitettäväksi, kuka tai ketkä työnantajaa edustavat esimiehet ovat vastuussa työturvallisuusmääräysten vastaisuuksista. Työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

Rikoslain 47 luvun 7 §:n säännökset vastuun kohdentumisesta ja 8 §:n määritelmät koskevat työturvallisuusrikoksen lisäksi myös työturvallisuusrikkomusta. 

Ylin johto

Ylin johto vastaa työturvallisuuslain mukaisten velvoitteiden täyttämisestä, ellei toimenpidevastuuta ja -valtaa ole siirretty linjaorganisaatiossa alemmas.

Tyypillisesti ylin johto vastaa organisaation rakenteesta ja toimintakyvystä, muun muassa henkilövalinnoista, toimintavoimavarojen riittävyydestä, investointitoiminnan tarkoituksenmukaisuudesta, noudatettavasta työsuojelupolitiikasta sekä alempien esihenkilöiden osaamisesta ja valvonnasta.

Keskijohto

Keskijohto vastaa käytännön laitehankinnoista, turvallisuusohjeiden laadinnasta, turvallisuusvalvonnan järjestämisestä, opetuksen ja perehdyttämisen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä alempien esihenkilöiden osaamisesta ja valvonnasta.

Työnjohto

Työnjohto vastaa työn välittömästä valvonnasta, turvallisuusvalvonnasta koneiden, laitteiden, työmenetelmien ja suojainten osalta johdon asettamien tavoitteiden ja keskijohdon laatimien ohjeiden mukaisesti, työnopastuksesta ja -ohjauksesta sekä työntekijöiden työhön sijoittamisesta ja siinä menestymisen seuraamisesta.

Työntekijä

Työntekijä vastaa työnantajan antamien ohjeiden noudattamisesta. Työntekijäkin voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos hän luvattomasti tai ilman pätevää syytä poistaa tai turmelee tapaturman tai sairauden vaaran välttämiseksi tarkoitetun laitteen taikka ohje- tai varoitusmerkinnän sekä jos hän laiminlyö huolehtia työnsä vaikutuspiirissä olevien turvallisuuden huomioimisesta.

Työnantajan edustaja

Pelkästään vastuun siirtäminen ei ole mahdollista. Esimerkiksi etukäteen ei voida sopia siitä, kuka rikosoikeudellisesti vastaa yrityksessä sattuvista tapaturmista. Sen sijaan tehtäviä ja toimivaltuuksia voidaan siirtää alemmalle esihenkilölle, jolloin vastuu tehtävien asianmukaisesta suorittamisesta siirtyy. Siirtäjä vastaa kuitenkin normaalista työnjohdollisesta valvonnasta ja alaisilleen esihenkilöille tiedottamisesta.

Työnantajan edustajaksi ei voida katsoa henkilöä, joka organisaation alimmalla suoritusportaalla itse tekee sitä työtä, jonka turvallisuudesta on kysymys. Tämä merkitsee, että työnantaja ei voi pätevästi delegoida työturvallisuusvastuutaan osaksikaan työntekijäasemassa oleville, vaan matalassakin organisaatiossa on aina joku esimies, joka vastaa työturvallisuusmääräysten noudattamisesta.

Rangaistusvastuu linjaorganisaatiossa

Rangaistusvastuun kohdentaminen edellyttää aina työnantajaorganisaation ja sen vastuualueiden selvittämistä. Työnantajan edustaja saattaa samassakin yrityksessä olla eri henkilö erilaisten asioiden hoidossa. Toisaalta samakin tehtäväkokonaisuus usein jakautuu usean esihenkilöportaan vastuulle.

Esimerkiksi työnopastuksen yleisistä edellytyksistä ja organisoinnista vastaa ylin johto, sen tietosisällöistä ja työmenetelmävalinnoista keskijohto ja opastuksen toteutuksesta ja ohjeiden noudattamisen valvonnasta työnjohto.

Yhteisösakko

Rikoslain mukaan työnantajayhteisö voidaan tuomita yhteisösakkoon, jos oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävät esihenkilöt ovat olleet osallisina rikokseen tai ainakin sallineet rikoksen tekemisen tai jollei yrityksen toiminnassa ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi.

Yhteisösakko voi olla 850–850 000 €. Yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Laiminlyönnin ja johdon osuuden merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon tehdyn rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus sekä tekijän asema oikeushenkilön toimielimissä.

Lisäksi vaikuttavat oikeushenkilön velvollisuuksien rikkomisen piittaamattomuus lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä sekä muualla laissa säädetyt rangaistuksen mittaamisperusteet.

Taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos sekä muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat.

Taloudellinen hyöty

Työturvallisuusmääräyksiä saatetaan jättää noudattamatta muun muassa taloudellisista syistä. Suojaimen tai telineen hankkiminen voidaan kokea kalliiksi ja aikaa vieväksi. Rikoslain mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi (konfiskaatio).

Työturvallisuusrikoksissa hyötyä on useimmiten se kustannussäästö, joka velvoitteita laiminlyömällä on saatu. Tyypillisesti tällainen hyöty muodostuu joko toteuttamatta jätetyistä hankinnoista tai tekemättä jätetyistä toimenpiteistä koituvasta säästyneestä työajasta. Hyödyn ei tarvitse koitua rikoksentekijälle. Se voidaan tuomita menetetyksi, vaikka hyödyn saanut taho ei olisikaan muutoin osallisena rikokseen.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Työnantaja ja osaltaan myös asianomainen edustaja voivat joutua vahingonkorvausvelvollisiksi, jos työturvallisuusmääräysten vastaisesta tilasta on aiheutunut tapaturma, ammattitauti tai esinevahinko, joka on syy-yhteydessä työnantajan edustajan huolimattomuuteen.

Sopimusvastuu

Työnantaja on työsopimuksen perusteella velvollinen huolehtimaan työn turvallisuudesta. Jos työnantaja laiminlyö tätä sopimusvelvoitettansa ja siitä aiheutuu työntekijälle vahinkoa, on työnantaja ns. sopimusvastuun perusteella velvollinen korvaamaan aiheutuneen vahingon.

Työnantaja voi vapautua korvausvelvollisuudesta vain, jos kykenee näyttämään toimineensa työturvallisuusasioiden hoitamisessa riittävän huolellisesti. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa työturvallisuuslain 8 ja 10 §:n mukaisten velvoitteiden täyttäminen. Korvausvastuun syntyminen ei näin edellytä, että on tapahtunut rikos eikä edes, että jonkun työnantajan edustajan näytettäisiin toimineen huolimattomasti.

Työnantajan edustajan vastuu

Työturvallisuusmääräyksiä laiminlyöneen työnantajan edustajan ja esimerkiksi tapaturmassa loukkaantuneen työntekijän välillä ei tule kysymykseen edellä kuvattu sopimusvastuu, koska heidän välillään ei ole sopimussuhdetta. Tällöin työnantajan edustajan vahingonkorvausvastuu määräytyy vahingonkorvauslain mukaisesti. Esihenkilönä toimiva voi joutua ainakin osittaiseen vahingonkorvausvastuuseen, jos vahingon näytetään aiheutuneen hänen laiminlyönnistään.

Niin sanotun isännänvastuun mukaisesti työnantaja tuomitaan korvaamaan koko korvattavaksi katsottava vahinko. Pääsääntö on, että esihenkilön korvausvastuuta sovitellaan hänen toimintansa huolimattomuuden (tuottamus) mukaisesti tuomioistuimen harkinnan mukaan. Jos tuottamus on lievää, ei esihenkilö joudu lainkaan korvausvastuuseen. Tahallaan aiheuttamansa vahingon tämä taas joutuu korvaamaan kokonaisuudessaan.

Ankara vastuu

Tuottamuksesta riippumatonta niin sanottua ankaraa vastuuta on joissakin harvoissa yksitäistapauksissa sovellettu myös työturvallisuusjutuissa. Ankara vastuu merkitsee sitä, että vaikka kenenkään ei voida näyttää toimineen moitittavasti, toiminnan yleisvaarallisuuden perusteella on katsottu oikeaksi tuomita toiminnan harjoittaja korvaamaan toimintansa aiheuttamat vahingot.

Ankaraa vastuuta on sovellettu räjäytystöiden sekä erityisen vaarallisten koneiden taikka työmenetelmien käyttöön.

Koska henkilövahingoissa työnantajan tapaturmavakuutus korvaa pääosan työntekijälle työtapaturmasta aiheutuneista kuluista, vahingonkorvauskorvausvelvollisuus koskee sellaisia menetyksiä, joita vakuutus ei kata. Tällaisia ovat esimerkiksi korvaus kivusta ja särystä, kosmeettisesta haitasta ja pysyvästä haitasta siltä osin, kuin tapaturmavakuutus ei haittaa ole korvannut.

Uhkasakko

Työsuojeluviranomaiset voivat kohdentaa hallinnollisia velvoitteita paitsi yrityksiin ja yhteisöihin, myös yhteisöjen hallintoelimissä toimiviin henkilöihin henkilökohtaisesti. Näin esimerkiksi toimitusjohtaja voidaan velvoittaa sakon uhalla huolehtimaan osakeyhtiölle kuuluvien työsuojeluvelvoitteiden täyttämisestä.

Jos velvoitteita ei asetetussa määräajassa täytetä, uhkasakko voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön. Samalla yleensä asetetaan uusi, korkeampi sakon uhka ja uusi määräaika.

Työturvallisuusmääräyksillä tarkoitetaan työturvallisuuslakiin, työterveyshuoltolakiin tai muuhun työturvallisuutta koskevaan lakiin sisältyviä tai sen nojalla annettuja säännöksiä. Näissä säännöksissä määritellään työn turvallisuutta tai terveellisyyttä koskevat vaatimukset, joita on noudatettava toisen suojelemiseksi.

Syyllistyminen lainvastaiseen tekoon edellyttää tuottamusta eli sitä, että toiminnassa laiminlyödään vahinkojen välttämiseksi vaadittava huolellisuus tilanteessa, jossa on velvollisuus estää vahinkojen syntyminen. Teon vakavuus riippuu näin ollen tuottamuksellisuuden asteesta.

Syyllistyminen ei kuitenkaan edellytä vahingon syntymistä. Pelkästään määräysten vastainen tila voi olla rangaistava.

Työturvallisuusrikkomuksella tarkoitetaan laissa säädetyn velvoitteen vähäistä laiminlyöntiä, jonka tunnusmerkistö on yksilöity tässä pykälässä mainituilla tavoilla. Työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistöön kuuluu tahallinen tai tuottamuksellinen menettely, minkä vuoksi se on rikkomusta vakavampi teko.

Rangaistukset on määritelty Työturvallisuuslain 63 §:ssä ja Rikoslain 47. luvussa. Tuomio on yleensä sakko tai rikoksissa enintään vuoden vankeus.

Käytännössä työturvallisuusrikoksista tuomitut sakot ovat hyvin alhaisia suhteessa tekojen haitallisuuteen ja vankeustuomiot ovat erittäin harvinaisia. Työturvallisuusrikoksia koskeva tuomitsemiskäytäntö Suomessa ei vastaa kansainvälistä tasoa eikä kansallisessa vertailussa muiden lievempinä pidettyjen rikosten tasoa.

Työsuojelupäällikkö ei ole henkilökohtaisesti vastuussa työnantajalle asetetuista velvoitteista, ellei hän samalla toimi työnantajan sijaisena (esihenkilönä) tai ellei työnantajalle kuuluvia tehtäviä ole nimenomaisesti delegoitu hänelle.

On tärkeää, että työsuojelupäällikön tehtävistä on sovittu kirjallisesti.

Työntekijän velvollisuudet on kirjattu varsin tarkasti ja yksiselitteisesti työturvallisuuslain 4. lukuun. Ne koskevat kaikkia henkilöitä, jotka ovat työnantajaan työ- tai virkasuhteessa. Työturvallisuuslain tai työnantajan antamien ohjeiden ja määräysten noudattamatta jättäminen rikkoo käytännössä työnantajan ja työntekijän välistä sopimusta.

Työntekijälle ei kuitenkaan voida osoittaa työnantajalle kuuluvaa vastuuta. Tämän vuoksi työntekijä ei voi syyllistyä työturvallisuusrikokseen. Työturvallisuuslain nojalla työntekijää voidaan rangaista ainoastaan 63 §:n toisen momentin ensimmäisen kohdan perusteella.

Työntekijä voi kuitenkin joutua vastuuseen rikos- ja vahingonkorvauslain perusteella esimerkiksi vamman- tai kuolemantuottamuksesta, jos hän on toiminnallaan aiheuttanut vahinkoa.

On työnantajan ja esihenkilöiden etu, että ainakin työturvallisuuslain 2. luvussa esitettyjen, työnantajaa koskevien velvoitteiden täytäntöönpano on dokumentoitu tai muulla tavalla luotettavasti osoitettu.

Laki ei esimerkiksi edellytä työn vaarojen arviointia kirjallisessa muodossa, mutta sellaisesta on kiistämättä hyötyä, mikäli työnantaja joutuu todistamaan asian.