39 § Fysikaaliset tekijät ja sähköturvallisuus

Toimenpiteet altistumisen vähentämiseksi riippuvat altistavan tekijän ominaisuuksista ja työn luonteesta. Tässäkin altistuksen syntyminen pyritään estämään. Vaarallinen tekijä pyritään korvaamaan vähemmän vaarallisella tai se voidaan koteloida, eristää taikka vaimentaa. 

Ellei yleisillä teknisillä menetelmillä saavuteta riittävää tulosta, altistumisaikaa vähennetään tauotuksella tai työtehtäviä vaihtelemalla. 

Altistumisen haitallisia seurauksia voidaan usein vähentää myös henkilönsuojaimilla. 

Sähkölaitteista, niiden turvallisuudesta sekä sähkötyön turvallisuudesta on säädetty lähinnä sähköturvallisuuslaissa (1135/2016) ja sen nojalla annetuissa alemman asteisissa säädöksissä. 

Myös valtioneuvoston päätös rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) sisältää rakennustyön aikaisia sähkötöitä ja sähkölaitteita koskevia säännöksiä.

Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006) sisältää muun muassa säännökset melualtistuksen laskemisesta, melun arvioinnista ja mittauksesta sekä melutyötä tekevien lääkärintarkastuksista ja meluntorjuntaohjelmasta. 

Tärinästä on säädetty valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta (48/2005). 

Lisäksi voimassa on valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi optiselle säteilylle altistumisesta aiheutuvilta vaaroilta (146/2010) ja valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisista kentistä aiheutuvilta vaaroilta (388/2016).

Ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla on annettu valtioneuvoston asetus ulkona käytettävien laitteiden melupäästöistä (621/2001). 

Säteilyyn liittyviä säännöksiä on myös säteilylaissa (859/2018) ja valtioneuvoston asetuksessa ionisoivasta säteilystä (1034/2018).

Työhuoneen ilman lämpötilalle ja kosteudelle ei ole laissa annettu sitovia raja-arvoja. Arvioinnissa otetaan huomioon työn laatu, suoritustapa ja tuotantomenetelmät sekä mahdollinen terveydelle aiheutuva haitta.

Jos lämpötilaa ja kosteutta ei voida säätää terveydelle sopivaksi, altistumisaikaa lyhennetään tai käytetään henkilönsuojaimia.

Terveydelle sopiva ja miellyttävä lämpötila riippuu useista tekijöistä. Näitä ovat ilman virtausnopeus, ilmankosteus, säteilylämpö, työn kuormittavuus ja työntekijän vaatetus. Lämpötilalle voidaan kuitenkin määritellä seuraavia tavoitearvoja:

• kevyt istumatyö: 21–25 °C
• muu kevyt työ: 19–23 °C
• keskiraskas työ: 17–21 °C
• raskas työ: 12–17 °C.

Kuumassa työskentely aiheuttaa terveysvaaraa. Lämpösairauksia ovat auringonpistos, lämpöpyörtyminen, lämpöuupuminen ja vakavimpana lämpöhalvaus. Työntekijöitä suojataan liialliselta lämmöltä esimerkiksi tehostamalla ilmanvaihtoa tai viilentämällä huoneilmaa. 

Työtilojen lämpötilan tulisi pysyä tavoitearvoissa ensisijaisesti teknisin toimin. Kuumissa olosuhteissa on huolehdittava myös sopivasta vaatetuksesta ja riittävästä nesteytyksestä.

Jos työskentelypaikan lämpötila teknisistä toimenpiteistä huolimatta esimerkiksi hellekaudella ylittää 28 °C, altistumisaikaa pyritään lyhentämään 50 minuuttiin tunnissa. Jos lämpötila ylittää 33 °C, altistumisaikaa lyhennetään 45 minuuttiin tunnissa.

Ilmankosteus vaikuttaa pölyn leviämiseen työpaikan ilmassa sekä bakteerien kasvuun ja leviämiseen. Lisäksi se vaikuttaa ihon ja limakalvojen kosteustasapainoon. Näin ilmankosteus voi välillisesti aiheuttaa terveyshaittoja. Haittoja voidaan ehkäistä säätämällä työhuoneen kosteutta. Miellyttävänä ilman suhteellisena kosteutena pidetään yleensä 30–70 prosenttia.

Altistuminen työympäristön haittatekijöille pyritään ensisijaisesti ehkäisemään kokonaan tai rajoittamaan mahdollisimman vähäiseksi. Toimenpiteet riippuvat altistavien tekijöiden ominaisuuksista sekä työn luonteesta.

Työnantajan on ensisijaisesti käytettävä yleisesti vaikuttavia, vaaraa vähentäviä keinoja. Tällaisia ovat esimerkiksi turvalliset tuotantotekniikat ja altisteiden leviämisen rajoittaminen.

Jos yleisillä teknisillä keinoilla ei saavuteta riittävää suojaustasoa, altistumisaikaa voidaan vähentää esimerkiksi tauottamalla työtä tai vaihtelemalla työtehtäviä. Altistumisen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää myös henkilönsuojaimilla.

Lisäksi on huolehdittava siitä, että altistumisen määrää ja mahdollisia terveysvaikutuksia seurataan asianmukaisesti.

Laki edellyttää työnantajalta myös yksilöllisiä toimenpiteitä erityisesti silloin, kun työntekijä on altistumiselle tavanomaista herkempi. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi raskaus ja imetys.