Putosin viikonloppuna sängystä ja löin leukani yöpöytään. Viikko alkoi turvonneen, tummanpuhuvan leukaheltan kera.
Putoaminen johtui vauhdikkaasta unesta, jossa aloittelevana karateharrastajana olin päätynyt itseäni teknisesti taitavamman vastustajan pariksi. Totesin pian, että en pärjää kuin korkeintaan voimalla, jos onnistuisin kamppaamaan parini.
Heräsin lattialta suunnilleen siinä vaiheessa, kun olin vääntämässä univastustajaa tatamiin. Nauratti. Onni, että ei sattunut pahemmin.
Myöhemmin mietin unta ja sitä, miksi ylipäätään olin kaiken logiikan vastaisesti päätynyt koettamaan voimalla. Ehkä se oli ainoa jäljellä oleva vaihtoehto, koska olin ollut liian hidas reagoimaan.
Vastustajalla taas oli näkemys siitä, millaisen lyönti- ja potkusarjan kautta viedä homma kotiin. Hän ymmärsi kamppailun systematiikkaa – sitä, mikä vaikuttaa mihinkin, miten horjuttaa sekä sisäinen että ulkoinen tasapainoni.
Ilmastokriisiin pitää etsiä ratkaisuja yksin ja yhdessä
Uni jälkipohdintoineen palautui mieleeni lukiessani Mikko M. Puumalan artikkelia ”Viekö ihmisen perusolemus kohti ilmastokatastrofia?” (2020; teoksessa toim. Kyllönen, S. & Oksanen, M., Ilmastonmuutos ja filosofia).
Puumala pohtii aihetta vertaillen eri tutkijoiden näkemyksiä. Ilmastonmuutoksen kaltaisten systeemisten ja globaalien haasteiden käsittäminen on ihmisille vaikeaa. Mittakaava on niin suuri ja ajattelumme puolestaan lyhytjänteistä.
Lisäksi empatiamme kohdistuu helpommin omaan ”sisäpiiriin” tai lähellä oleviin kuin ajallisesti tai paikallisesti kaukaisempiin lajitovereihimme.
Teea Kortetmäki (2020, sama teos) puolestaan tarkastelee ilmastokriisiä rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Se on samanaikaisesti lohduton ja lohdullinen tapa:
Meidän ei tarvitse syyllistää eikä syyllistyä yksilöinä. Ei, vaikka esimerkiksi kuluttajina vaikutamme päivittäin siihen, toistammeko totuttuja, epäoikeudenmukaisia käytäntöjä vai vaadimmeko ja luommeko muutosta.
Kenellä sitten on vastuu tarttua toimiin? Kortetmäki nostaa esiin yhteysvastuun: olemme vastuussa sekä yksilöinä että yhdessä siitä, että rakenteita muutetaan oikeudenmukaisempaan ja kestävämmän elämäntavan suuntaan.
Voimalla ja lyhytjänteisellä vääntämisellä emme selviä
Tässä vaiheessa palaan takaisin tatamille. Jotta olisin voinut pärjätä vastustajani kanssa, minun olisi pitänyt hallita välitöntä tunnereaktiotani (paniikki ja ärtymys). Minun olisi pitänyt käyttää harkintaa ja analysoida nopeasti, millä tekniikalla koettaisin muuttaa ottelun suuntaa.
Olisin tarvinnut kokonaisnäkemystä siitä, miten liike johtaa toiseen ja millaisten vaiheiden kautta kamppailu voisi edetä. Sekä osaaminen että harkinta kuitenkin puuttuivat minulta. En miettinyt seuraavaa liikettä pidemmälle.
Ilmastonmuutos on samantapaisesti ylivoimainen (joskin kytköksellisyytensä vuoksi monimutkaisempi) vastustaja.
Voimalla ja lyhytjänteisellä vääntämisellä emme selviä. Kun muutamme toimintatapaa tai prosessia yhtäällä, voimme saada aikaan sekä toivottuja että epätoivottuja vaikutuksia toisaalla.
On kyettävä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia ja arvioimaan toimiemme seurauksia. Meidän pitää olla ketteriä ja tarvittaessa suunnata toimintaamme uudelleen. Se on mahdotonta yhdelle yksilölle.
Tarvitaan yhteistä ja yhteisvastuullista ilmastotoimijuutta. Tässä matsissa ei valitettavasti ole sitä vaihtoehtoa, että heräämme kesken unen – jos saamme osuman leukaan, se on aito eikä välttämättä enää paikattavissa.
Lisätietoja:
Työpaikat ilmastotoimijoina, yhteiskehittäen kestäviin ratkaisuihin (TILKE) -hanketta rahoittavat Työterveyslaitos, Työsuojelurahasto ja JHL.
Työpaikan kestävät valinnat ovat yhteinen juttu – työntekijät mukaan ideoimaan (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Työtilat voivat ohjata kestäviin valintoihin työarjessa (Sara Malve-Ahlrothin ja Tarja Heikkilän blogikirjoitus)
Työelämä muuttuu jatkuvasti – ja me sen mukana. Työterveyslaitos on jo vuodesta 1945 rakentanut terveellisempää ja turvallisempaa työelämää, jotta jokainen voi saada hyvinvointia työstä. Tutustu tarinaamme ja siihen, miten olemme vaikuttaneet suomalaiseen työelämään.
Kommentointi