Tunnustan olleeni aiemmin toimistohiiri, jonka suhtautuminen etätyöhön oli vähintään epäilevä, ellei jopa totaalisen kielteinen. Koronakeväällä 2020 tuotin mielessäni perusteluja sille, miksi juuri minun oli välttämätöntä oleskella toimistolla, kun suurin osa porukkaa oli samaan aikaan etätöissä.
Varsin pian huomasin kuitenkin urautuneeni uuteen normaaliin. Koin aivan luonnollisena siirtymisen keittiön pöydästä työpöydän ääreen ja takaisin. Kontaktit työkavereihin ja asiakkaisiin jäivät sähköisten viestintäkanavien varaan.
Tämänkaltaisessa hajautuneessa työssä johtajuus hävisi melkein olemattomiin, ja puheet hyvinvoivasta työyhteisöstä joutivat romukoppaan.
Paluuta vanhaan olen tehnyt pikkuhiljaa. Aluksi tutustumalla toimistoon, sen vanhoihin ja uusiin asukkaisiin. Sitten asiakkaisiin ja moniin sidosryhmiin lähikoulutusten ja -kokousten kautta. Lopulta myös suureen yleisöön erilaisissa verkostoissa ja tapahtumissa niin työ- kuin siviilielämän puolella.
EuroSafety- ja Työhyvinvointimessut lienee ammattikuntamme suurin tapahtuma Suomessa. Messut jäivät välillä pahasti koronan jalkoihin, kun niitä jouduttiin pariinkin otteeseen siirtämään. Nyt kun messut viimein toteutuivat, ilmassa oli havaittavissa positiivista hyrinää ja ”urheilujuhlan tuntua”. Hieman kuin valoisa kesä olisi koittanut uudelleen pitkän pimeän jakson jälkeen.
Olin paikalla kaikkina kolmena messupäivänä. Päällimmäisenä jäivät mieleen ihmisten kohtaamisen synnyttämä ilo sekä varsin arkinen mutta aktiivinen keskustelu ja vuorovaikutus.
Tuttujen kanssa vaihdettiin nopeasti kuulumiset ja päivitettiin terveystiedot. Uusia tuttavuuksia lähestyttiin aluksi varovaisemmin, mutta pienen alkukankeuden jälkeen tarinaa riitti molemmin puolin.
Osallistujat lähestyivät asiantuntijoita jonkin akuutin ongelman kanssa, johon toivoivat ratkaisua tai suuntaa, miten jatkaa eteenpäin. Monia kiinnostivat myös lukuisat esillä olleet tekniset ratkaisut ja välineet.
Tietoiskut ja seminaarit ammattitaitoisine puhujineen rikastuttivat näyttelyosastojen monipuolista tarjontaa. Oman työpaikan muille toimijoille haluttiin välittää viestiä ja tietoa, missä työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin suhteen ollaan ylipäätään menossa.
Huomionarvoista lienee, että kättelyt tapahtuivat ihan perinteiseen tapaan, vaikka jotkut olivatkin omaksuneet modernimman nyrkkitervehdyksen. Kyynärpäätaklauksia ei enää kukaan esittänyt. Ylipäätään kaikki paikalla olleet olivat varmasti yhtä ihmeissään siitä, voiko kasvokkaisia tapaamisia enää syntyä tässä mittakaavassa.
Kaiken kaikkiaan tarjonta oli, edellisvuosien tapaan, antoisaa ja laadukasta. Messut jälkitöineen ovat jäämässä taakse, ja on aika siirtyä eteenpäin.
Vaikka et tällä kertaa olisikaan ehtinyt mukaan messuhumuun, ei paniikkia. Tarjoamme erinomaisen mahdollisuuden kohtaamisille, ajatusten rikastamiselle ja yhteiselle pohtimiselle heti vuodenvaihteen jälkeen.
Siirry sinäkin sanoista tekoihin. Ilmoita itsesi ja työkaverisi mukaan Työsuojelupäiville, niin nähdään siellä!
Jaa missä? No Tampereella tiätysti!
Lisätietoja:
Työsuojelupäivillä 10.–11.1.2023 paneudutaan siihen, miten työsuojelusta pitäisi puhua ja miten sanat muutetaan teoiksi. Päivät järjestetään Tampere-talossa ja verkossa.
Kommentointi