49 § Yhteisellä työpaikalla toimivien huolehtimisvelvoite

Käytännössä lähes kaikilla toimialoilla työskentelee samalla työpaikalla samanaikaisesti eri työnantajien palveluksessa olevia työntekijöitä tai itsenäisiä työnsuorittajia. Säännös kattaa kaikki työpaikat toimialasta riippumatta, kun siinä asetetut muut edellytykset täyttyvät. 

Säännöstä sovelletaan, kun työpaikalla työskentelee oman työnjohtonsa alaisena joko kahden työnantajan työntekijöitä taikka yhden työnantajan työntekijä tai työntekijöitä ja vähintään yksi itsenäinen työnsuorittaja. 

Yhteinen työpaikka muodostuu tällöinkin vain, jos eri toimijoiden työt kohtaavat joko paikallisesti tai ajallisesti niin, että toisen työpaikalla toimivan tahon työ voi vaikuttaa toisen työnantajan tai toimijan työntekijöiden turvallisuuteen tai terveyteen. Säännös edellyttää siten samanaikaisten töiden yhteensovittamista. 

Lisäksi perättäin tehtävien töiden vaikutukset on otettava huomioon niin, ettei edeltävästä työstä aiheudu seuraavana työskentelypaikalle tuleville vaaraa tai haittaa.

Säännöksessä yhteisellä työpaikalla ei tarkoiteta tilanteita, joissa kaksi tai useampia toimii samoissa tiloissa, kuten teollisuus- tai liikehallissa. Näitä koskee lain 54 § Työpaikkojen yhteisten vaarojen torjunta.

Yhteisen työpaikan käsite edellyttää lisäksi jonkun työnantajista olevan sellaisessa asemassa, että sen voidaan katsoa käyttävän pääasiallista määräysvaltaa työpaikalla. 

Pääasiallinen määräysvalta on useimmiten varsin selkeästi todettavissa kyseisen työnantajan tosiasiallisesta asemasta lähinnä urakointi- tai alihankintasopimuksen perusteella. Esimerkiksi telakkayhtiöllä tai suurella teollisuuslaitoksella on pääasiallinen määräysvalta alueellaan tehtävissä töissä.

Säännös koskee kaikkia yhteisellä työpaikalla toimivia työnantajia ja itsenäisiä työnsuorittajia. Itsenäinen työnsuorittaja on yrittäjä tai ammatinharjoittaja, joka tekee työtä itse omissa nimissään toimeksianto- tai vastaavaan sopimukseen perustuen. 

Näiden tahojen tulee yhteistoiminnassa sovittaa ja järjestellä eri työt siten, että niistä ei aiheudu vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Jos yhteensovittaminen ei ole mahdollista, osapuolten tulee tiedottaa toisille työnantajille, jotta nämä voivat osaltaan ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että vaara on mahdollisimman pieni.

Tämä säännös ei miltään osin vähennä yhteisellä työpaikalla toimivan työnantajan muita työturvallisuusvelvoitteita, eikä työnantajan velvollisuutta huolehtia omista työntekijöistään.

Yhteinen työpaikka liittyy yleensä tilanteisiin, joissa käytetään alihankintaa. Pääasiallista määräysvaltaa käyttävä työnantaja ohjaa muiden työnantajien toimintaa yhteisellä työpaikalla, ohjeistaa muita toimijoita yhteisistä pelisäännöistä sekä sovittaa yhteen eri toimijoiden työtä. Määräysvalta tarkoittaa yleensä tilannetta, jossa yksi osapuoli hallinnoi tai omistaa työpaikan kiinteistön tai hankkii palveluja muilta toimijoilta.

Samalla fyysisellä työpaikalla toimiminen, esimerkiksi samassa kiinteistössä, jossa jokin osapuoli käyttää määräysvaltaa, ei yksinään täytä yhteisen työpaikan kriteeriä. Olennaista on se, voiko kunkin työnantajan työ vaikuttaa toisten työntekijöiden turvallisuuteen tai terveyteen.

Jos toiminta sisältää vaaratekijöitä, kuten kemikaalien käsittelyä, altistuminen voi koskea kaikkia tiloja käyttäviä tai siellä työskenteleviä henkilöitä. Siivouksen osalta näin voi olla, mutta samalla tulee arvioida myös sitä, onko vaara työntekijän kannalta olennainen.

Lähtökohtaisesti kukin työnantaja vastaa omien työntekijöidensä perehdytyksestä sekä siitä, että he tuntevat työnsä riskit ja toimintatavat. Alihankkijan työntekijöillä on omasta yrityksestään esihenkilö, joka vastaa heidän perehdytyksestään.

Pääasiallista määräysvaltaa käyttävä työnantaja on kuitenkin vastuussa urakoitsijoille annettavista ohjeista ja perehdyttämisestä työpaikan tiloihin, mahdollisiin vaaroihin ja yhteisiin pelisääntöihin. Lisäksi hänen vastuullaan ovat töiden yhteensovittaminen, liikenteen järjestelyt sekä työpaikan yleinen turvallisuus.