20 § Henkilönsuojainten käyttö ja soveltuva työvaatetus

Kun työnantaja on antanut työntekijän käyttöön 15 §:n mukaisesti henkilönsuojaimia tai muita varusteita, tulee työntekijän huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti käyttää ja hoitaa niitä. 

Monien varusteiden suojausvaikutus riippuu niiden oikeasta käytöstä ja hoidosta. Väärin tai huolimattomasti käytetyn suojaimen teho on tarkoitettua vähäisempi tai suojain voi toimia virheellisesti. 

Työntekijän on ilmoitettava suojaimissa olevista vioista tai puutteellisuuksista työnantajalle tai tämän edustajalle 19 §:n mukaisesti. 

Työntekijän velvoitteet ulottuvat myös hänen työvaatetukseensa siltä osin, kuin siitä voi aiheutua tapaturman vaaraa. Toisinaan väljä vaatetus saattaa synnyttää kiinnitarttumisen vaaran tai sähkötyössä paloherkkien keinokuituvaatteiden käyttö voi ratkaisevasti lisätä palovaaraa. Liukastumisvaaraan puolestaan vaikuttaa se, millaiset kengät työntekijällä on käytössään. 

Työntekijän tulee valita sellainen työvaatetus ja pitää se sellaisessa kunnossa, ettei se aiheuta tapaturman vaaraa. Tarvittaessa työnantajan on annettava ohjeet sopivista työvaatteista.  

Työnantaja määrittelee työnjohto-oikeutensa ja työn vaarojen arvioinnin nojalla työtä koskevat ohjeet, tarvittavat työvälineet ja henkilönsuojaimet, jos työn aiheuttamaa vaaraa ei voi poistaa tai vähentää yleisillä keinoilla.

Suojavaate on tyyppitarkastettu ja CE-merkitty henkilönsuojain, jossa on tekniset vaatimukset määrittävän EN-standardin lyhenne, tunnuskuva ja suojaustaso. Suojavaate suojaa käyttäjää fysikaaliselta, kemikaaliselta tai mekaaniselta vaaralta tai parantaa käyttäjän näkyvyyttä.

Työvaate on ammatti- tai työpaikkakohtainen vaatetus, esimerkiksi virkapuku, univormu tai ammattityövaate, jossa ei ole erityistä suojausominaisuutta. Ammattivaatetusta käytetään esimerkiksi terveydenhuollossa, hotelli- ja ravintola-alalla, suurkeittiöissä ja siivousalalla.

Rakennustyötä koskee Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009). Sen mukaan
”Rakennustyössä on käytettävä työn ja työolosuhteiden edellyttämää henkilökohtaista silmien suojausta. Työnantajan on annettava työntekijöille käyttöön suojalasit niissä töissä, joissa on merkittävä silmätapaturman vaara.”

Kaikkia tilanteita koskevaa vaatimusta suojalasien käytöstä rakennustyössä ei kuitenkaan ole. Vaatimus perustuu suurten rakennusliikkeiden tekemään vaarojen arviointiin, harkintaan ja hyviin käytäntöihin. Aliurakoitsijat noudattavat työmaalla pääurakoitsijan suojainvaatimuksia. 

Yleinen minimisuojainkäytäntö rakennusalalla on teollisuuskypärä kolmipisteleukahihnalla, silmänsuojaimet ja turvajalkineet.

Tavanomaisessa rakennustyössä voidaan käyttää suojalasien sijaan esimerkiksi EN 166 -standardin vaatimukset täyttävää F-luokan visiiriä.

Jos työnantaja edellyttää henkilönsuojainten tai työvaatteiden käyttöä työssä, työnantaja on velvollinen kustantamaan ne. Hankintakustannusten jakamisesta voidaan kuitenkin sopia, jos työntekijä saa käyttää suoja- ja työvälineitä myös vapaa-ajallaan.

Kyllä, jos välineen käyttö voi vaarojen arvioinnin perusteella aiheuttaa työntekijälle vaaraa. Esimerkiksi avainnauhan käyttö kaulalla asiakastyössä voidaan kieltää tai ohjeistaa sen turvallisesta käytöstä.

Työnantajan on valvottava määräystensä noudattamista yhdenvertaisesti ja puututtava rikkomuksiin tarvittaessa.

Työntekijän on noudatettava työnantajan ohjeita ja työturvallisuuslain määräyksiä. Näiden laiminlyönti rikkoo työ- tai virkasopimusta.

Työnantaja voi tilanteessa ryhtyä toimenpiteisiin, kuten antaa ohjausta ja opetusta. Jos kysymyksessä on työntekijän tuottamus, toistuva välinpitämättömyys tai törkeä laiminlyönti, seurauksena voi olla suullinen tai kirjallinen varoitus tai työsuhteen päättäminen.