Monissa palveluissa, etuuksissa ja hallinnollisissa luokituksissa ihmiset typistetään edustamaan yhtä ominaisuutta tai tilannetta. He ovat joko maahanmuuttajia, osatyökykyisiä, pitkäaikaistyöttömiä, nuoria, mielenterveyskuntoutujia tai toimeentulon saajia. Nämä nykyisen palvelujärjestelmän kannalta välttämättömät, mutta yksinkertaistavat määrittelyt eivät kuitenkaan voi koskaan kuvata ihmisiä kokonaisuutena. Kun tarkastelemme tarkemmin esimerkiksi maahanmuuttajia tai osatyökykyisiä, huomaamme, ettei kyseessä ole yhtenäinen ryhmä, vaan monien erilaisten elämäntilanteiden ja haasteiden kudelma.
Yksipuolisen määrittelyn ongelmia
Työmarkkina-asema lienee kuitenkin selkeä asia? Työttömälle tarjotaan työllistymisen tukea ja työssä käyvälle henkilölle työkyvyn tukea. Ei välttämättä. Työtön henkilö voi olla esimerkiksi nuori ensimmäisen työpaikan etsijä, vastavalmistunut henkilö, pitkäaikaistyötön, alan vaihtaja tai irtisanottu työntekijä, joka etsii uutta työtä. Ja voihan henkilö olla työtön myös tilapäisesti esimerkiksi projektin päättymisen jälkeen.
Yksi määre ei siis onnistu kuvaamaan ihmistä ja hänen tilanteensa kokonaisuutta, koska se ei tavoita kaikkia mahdollisia haasteita ja niiden vaikutuksia. Tänä vuonna käynnistyneessä Työkyvyn tukemisen ja työhön osallistumisen ekosysteemi (KEKO) -hankkeessa etsimme tähän ratkaisuja. Hyödynnämme laajaa rekisteriaineistokokonaisuutta, josta ryhmittelemme työikäisiä ja vaikeasti työllistyviä henkilöitä työkykyyn liittyvien asioiden mukaan. Tarkoitus on ottaa paremmin huomioon erilaisten haasteiden risteävät vaikutukset.
Palvelut todellisten tarpeiden mukaan
Ryhmittelemme hankkeessa työikäiset sekä vaikeasti työllistyvien joukon erilaisten työkykyisyyteen liittyvien asioiden perusteella siten, että niiden risteävät vaikutukset tulevat samanaikaisesti huomioitua. Tällä hetkellä saman palvelun sisältä voi paljastua keskenään hyvin erilaisia tilanteita ja ihmisiä. Lisäksi eri tilanteet voivat yhdistyä samankaltaisiksi kokonaisuuksiksi. Menetelmämme avulla voidaan tunnistaa erilaisten haasteiden ja tarpeiden yhdistelmiä, jotka jäävät yksittäisiin luokituksiin perustuvassa tarkastelussa piiloon. Menetelmän myötä syntyneet ryhmät kuvaavat ihmisten konkreettisia tilanteita tarkemmin, kuin esimerkiksi pelkästään iän tai koulutuspohjan perusteella tehtävä luokittelu.
Koko työikäisten joukolle tehdyssä ryhmittelyssä muodostui ryhmä keski-ikäisiä henkilöitä, joilla selkeästi oli terveyshaasteita. Silti ryhmään kuuluvat henkilöt osallistuivat työelämään enemmän kuin kaikkien ryhmien keskiarvo. Ryhmittely paljasti siis olennaista tietoa terveyden ja työhön osallistumisen välisestä suhteesta. KEKO-hankkeessa teemme saman ryhmittelyn vaikeasti työllistyville. Erityisesti sote- ja TE-palveluiden yhteistyössä tarvitaan tällaista tarkempaa katsetta, joka kiinnittää huomion haasteiden kerrostumiseen ja kasautumiseen samoille henkilöille. Näin voidaan yhdessä pohtia, miten eri palvelut voidaan kohdentaa parhaiten.
Kommentointi