Minulle työturvallisuus on työolosuhteita ja työskentelyä niin, ettei kukaan loukkaannu, sairastu tai kuormitu haitallisesti.
Työturvallisuuteen kuuluu sekä fyysisen turvallisuuden että psykososiaalisten tekijöiden huomioiminen (kuormitus, yhteistyö, tuen saaminen) ja myös se, ettei työssä altistuta tarpeettomasti biologisille tai kemiallisille tekijöille.
Otsikon ajatus tulee Haruki Murakamin kirjasta ”Mistä puhun kun puhun juoksemisesta”. Tärkeintä ei ole nopeus, vaan jatkuvuus.
Sama ajatus sopii työturvallisuuteen. Se mielletään helposti suojavarusteiksi, mutta minulle se tarkoittaa ennen kaikkea ennakointia – ihmishenkien suojelemista ja haittojen ehkäisemistä arjen työssä.
Ennakointi perustuu vaarojen tunnistamiseen
Työturvallisuustyön ennakoinnin pohjana on vaarojen tunnistaminen ja niihin liittyvien riskien arviointi. Pysähdytään katsomaan, mikä työssä voi mennä pieleen, mitä siitä voi seurata, kenelle siitä voi aiheutua haittaa ja miten riskejä hallitaan.
Arvioinnin arvo syntyy teoista – siitä, että sovitut toimenpiteet viedään käytäntöön ja niiden toimivuutta seurataan. Koska työelämä muuttuu jatkuvasti, on yhtä tärkeää ennakoida myös muutosten vaikutukset työturvallisuuteen.
Turvallisuus tehdään arjessa
Työturvallisuutta ei tehdä ”valmiiksi”, vaan sitä tehdään jatkuvasti pieninä valintoina ja rutiineina.
Tavoite on yksinkertainen: työstä ja työolosuhteista ei aiheudu haittaa terveydelle. Kun riskit ja häiriöt vähenevät, työ sujuu paremmin ja viihtyvyys kasvaa. On hyvä työskennellä, kun turvallisuus on kunnossa.
Työturvallisuus kuuluu kaikille. Johto huolehtii suunnasta ja resursseista, esihenkilöt arjen johtamisesta (perehdytys, työn suunnittelu, puuttuminen poikkeamiin) ja työntekijät turvallisista työtavoista sekä havaintojen esiin tuomisesta.
Työsuojelun yhteistoimintaorganisaatio (työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu ja usein työsuojelutoimikunta) kokoaa asiat yhteen ja varmistaa, että sovitut parannukset viedään käytäntöön.
Jatkuvuus ja toistot ratkaisevat
Olen edistänyt työturvallisuutta yli neljännesvuosisadan. Aiempi kestävyysjuoksuharrastukseni muistuttaa minua siitä, että kehitys syntyy pitkäjänteisyydestä, ei spurteista.
Työturvallisuudessa on toki menty parempaan suuntaan, mutta työtä riittää edelleen. Tapaturmia ja altistumisia tapahtuu yhä, ja kiire sekä muutokset haastavat turvallisia toimintatapoja. Siksi jatkuvuus ratkaisee.
Siksi palaan Murakamiin vielä lopuksi:
Kampanjat voivat herätellä, mutta turvallisuus rakentuu arjen teoista ja toistosta. Kun turvalliset toimintatavat ovat osa työn suunnittelua, perehdytystä, viestintää ja palautetta, työturvallisuus vakiintuu luontevaksi osaksi arkea.
Kommentointi
Tekstin tärkein oivallus on se, että työturvallisuus ei ole vain suojavarusteita tai yksittäisiä kampanjoita, vaan ennakoivaa arjen työtä. Turvallisuus rakentuu jokapäiväisistä valinnoista, vaarojen tunnistamisesta ja toimivista rutiineista.
Monipuolinen näkökulma: Pitämällä mielessä myös psykososiaaliset tekijät (kuten jaksaminen, tuki ja ilmapiiri) fyysisen turvallisuuden rinnalla, työturvallisuudesta saadaan toimiva kokonaisuus. Henkinen jaksaminen ja hyvä yhteistyö ovat yhtä tärkeitä kuin fyysiset suojat.
Vertauskuva kestävyysjuoksuun (Murakami): Pitkäjänteisyyden vertaaminen juoksemiseen toimii todella hyvin. Turvallisuutta ei saada kerralla ”valmiiksi”, vaan se vaatii jatkuvaa työtä, seurantaa ja sitoutumista – kyseessä on marathon, ei sprintti.
Yhteinen vastuunottaminen: Teksti muistuttaa hienosti siitä, että turvallinen työympäristö syntyy kaikkien yhteistyöstä. Johdon tuki, esihenkilöiden ohjaus ja työntekijöiden omat havainnot muodostavat ketjun, jossa jokaisen rooli on yhtä tärkeä.