Ovatko litiumioniakkujen riskit hallinnassa työpaikoilla?

Litiumioniakkuja käytetään työpaikoilla yhä enemmän tietokoneissa, puhelimissa, työkaluissa ja kulkuneuvoissa. Vihreä siirtymä lisää akkujen määrää, jolloin myös niiden tulipaloriskit kasvavat.
Nainen käyttää puhelinta samalla kun keskustelee kollegan kanssa varastohuoneessa
Henkilökuva Pasi Huuskonen
Pasi Huuskonen
erityisasiantuntija

Litiumakkupaloissa vapautuvista kemiallisista altisteista, niiden määrästä ja terveydellisistä vaikutuksista sekä suojautumisesta on saatavilla niukasti tietoa.

Teimme haastatteluja muun muassa akkujen valmistuksen, kierrätyksen ja vahinkojen torjunnan työpaikoilla. Selvitimme haastattelujen avulla, kuinka litiumioniakkujen riskit on työpaikoilla tunnistettu ja miten vaara- ja onnettomuustilanteessa on ohjeistettu toimimaan.

Litiumakkupaloihin varautuminen vaihteli toimialoittain

”Ei ole tarkoitus, että kukaan kokee pystyvänsä sammuttamaan litiumakkupaloa. Ei leikitä sankaria”, sanoi eräs työsuojelupäällikkö haastattelussa.

Litiumakkupaloriskit oli tunnistettu kaikilla haastatteluun osallistuneilla työpaikoilla, mutta varautumistoimenpiteissä oli toimialaan liittyvää vaihtelua.

Mahdollisten akkupalojen oletettiin tapahtuvan pääasiassa sisätiloissa, joten kaikilla työpaikoilla ensisijainen ohjeistus oli poistua ja evakuoida ihmiset tilasta välittömästi.

Vastuu akkupalon sammutuksesta jätettiin pääasiassa pelastuslaitokselle. Osassa työpaikoista oli varauduttu akkupaloihin ulkovesialtailla akkujen upotusta varten. Kierrätettäville tai viallisille akuille oli järjestetty myös erillisiä säilytysastioita tai -kontteja.

Työpaikoilla oli tunnistettu akkujen latausasemien ja latausturvakaappien tarve, mutta niitä oli vielä harvassa paikassa käytössä. Kaikki työpaikat erottelivat kierrätettävät akut asianmukaisesti jätteenkäsittelyyn.

Työpaikoilla järjestettiin yleisiä paloharjoituksia, mutta ne eivät liittyneet välttämättä akkupalotilanteisiin. Yleisesti tarjolla oli käsisammuttimia alkusammutukseen, mutta erilliset akkupaloihin suunnatut sammuttimet ja peitteet oli koettu tarpeettomiksi. Tämä johtui vaikeudesta saada akkupaloa sammumaan sen happea tuottavan reaktion takia.

Henkilökunnalle oli järjestetty koulutusta ja opastusta akkujen käsittelyyn osassa työpaikkoja. Myös parityöskentelyä suositeltiin.

Työpaikoilla pidettiin tärkeänä varautumiskeinona ennakointia ja suunnittelua niin, ettei akkupaloja pääsisi tapahtumaan. Lisäksi riskien arvioinnissa oli hyödynnetty muiden yritysten kokemuksia akkupaloista ja niihin varautumisesta.

Haitallisten päästöjen leviämisestä kaivattiin tietoa

Haastatteluissa nousi esiin epävarmuus siitä, milloin tiloihin voi palata turvallisesti akkupalon jälkeen. Akkupaloissa muodostuvat terveydelle ja ympäristölle haitalliset päästöt ja niiden leviäminen oli tunnistettu vaihtelevasti. Niistä kaivattiin lisää tietoa.

Yhteistyö ja kommunikointi paikallisen pelastuslaitoksen kanssa mahdollisista riskeistä nähtiin hyödylliseksi akkupaloihin varautumisessa.

Kehittyvä akkuteknologia tuo jatkossa lisää ratkaisuja, jotka helpottavat työelämää. Akkujen käyttö eri sovellutuksissa on pääasiassa turvallista, mutta niiden aiheuttamaan tulipaloriskiin on syytä varautua työpaikoilla.

 

Lisätietoja:

Haastattelut tehtiin osana Työterveyslaitoksen organisoimaa Akkupalo-hanketta (Akkupaloissa altistuminen, toiminta ja suojautuminen), jossa kerätään tietoa akkupalojen altisteista ja työpaikkojen varautumisesta sekä kehitetään työpaikoille toimintamalleja akkupaloissa toimimiseen ja suojautumiseen. Tutkimuksen päärahoittajana toimii Työsuojelurahasto.

Litiumioniakkujen (Li-ion) elinkaari – työturvallisuusriskit ja riskien hallinta (aiemman tutkimushankkeen esittely) 

Työelämä muuttuu jatkuvasti – ja me sen mukana. Työterveyslaitos on jo vuodesta 1945 rakentanut terveellisempää ja turvallisempaa työelämää, jotta jokainen voi saada hyvinvointia työstä. Tutustu tarinaamme ja siihen, miten olemme vaikuttaneet suomalaiseen työelämään.

Jaa sisältö somessa!