11 § Erityistä vaaraa aiheuttava työ

Säännös on yleisluontoinen. Sen soveltamisessa on keskeistä 10 §:ssä tarkoitettu työn vaarojen arviointi. Työnantajan on arvioitava, aiheuttaako työ erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa. 

Joskus vaaraa ei voida täysin poistaa ja riskin arvioinnissa päädytään siihen, että riski on hyväksyttävissä. Tällöin työn turvallisuus voidaan varmistaa perehdyttämällä työntekijä riittävästi niihin työmenetelmiin ja suojausratkaisuihin, joilla vaara voidaan välttää. Tässä otetaan huomioon toisaalta työ ja työolosuhteet sekä toisaalta työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet.  

Jos työnantaja arvioi työn erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa aiheuttavaksi, sitä ei saa tehdä muu kuin siihen työhön pätevä ja siihen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta sopiva työntekijä. Työtä saa pätevän työntekijän välittömässä valvonnassa tehdä myös työntekijä, jolla ei ole siihen vaadittavaa pätevyyttä. 

Muiden henkilöiden pääsy vaara-alueelle tulee estää. Erityisesti on pidettävä huoli siitä, ettei vaaralliselle alueelle voi päästä esimerkiksi ohjeisiin perehtymättömiä siivoojia, huoltohenkilöitä, kesätyöntekijöitä, ulkopuolisen yrityksen työntekijöitä tai muita henkilöitä.  

Säännös ei suoraan liity erityisiin tutkinto- tai koulutusvaatimuksiin, vaan pätevyyden ratkaisee työnantaja. Pätevyydellä tarkoitetaan tässä lähinnä riittävää ammattitaitoa ja kokemusta sekä riittävän opetuksen ja ohjauksen saamista.

Eräissä töissä, kuten asbestipurkutyössä ja räjäytystyössä, edellytetään tiettyä tutkinnolla tai koulutuksella osoitettua pätevyyttä. Ammateista ja tehtävistä, joissa vaaditaan erityistä pätevyyttä, on säädetty 14 §:n 2 momentin nojalla annetuissa valtioneuvoston asetuksissa. 

Säännös vastaa työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 3 §:ää, mutta kattaa myös soveltamisalaan kuuluvat muut kuin työsuhteessa olevat työntekijät. Säännöksen soveltamisalan piiriin kuuluvat raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet ja imettävät työntekijät. 

Lähtökohta säännöksen soveltamiselle on, että kyseinen työntekijä on ilmoittanut työnantajalle tilastaan. Raskaana olevalla työntekijällä tarkoitetaan siten raskaana olevaa työntekijää, joka on ilmoittanut raskaudestaan työnantajalle.

Imettävällä työntekijällä tarkoitetaan vastaavasti työntekijää, joka imettää ja on ilmoittanut siitä työnantajalleen.

Äskettäin synnyttänyt työntekijä on määritelty työsopimuslain 4 luvun 2 §:ssä. Sen mukaan äskettäin synnyttäneellä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, jonka raskausvapaan alkamisesta on kulunut enintään 14 viikkoa.

Raskaana olevalle, äskettäin synnyttäneelle tai imettävälle työntekijälle työstä tai työolosuhteista aiheutuvaa erityistä vaaraa ei lainkohdassa tarkemmin yksilöidä, vaan asia selvitetään 10 §:n mukaisessa vaarojen arvioinnissa. 

”Erityinen vaara” viittaa myös siihen, että työ ei välttämättä aiheuta vaaraa muille kuin raskaana oleville, äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille. Erityistä vaaraa aiheuttavat esimerkiksi työskentely korkeassa ylipaineessa, vedenalainen sukeltaminen sekä eräät biologiset ja kemialliset tekijät.  

Työnantajan on saatuaan tietää työntekijän tilasta ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vaaran torjumiseksi.

Työnantaja voi työoloja tai työaikoja muuttamalla rajoittaa työntekijän altistumista vaaraa aiheuttavalle tekijälle. Tällaisia torjuntatoimenpiteitä ovat esimerkiksi altistumisen vähentäminen rakenteellisin tai teknisin toimenpitein, altistumisaikojen lyhentäminen, työn tauotus tai yötyön määrän vähentäminen. 

Jos vaaran poistaminen ei ole mahdollista työnantajan käytettävissä olevin torjuntakeinoin, on työnantajan pyrittävä siirtämään raskaana oleva, äskettäin synnyttänyt tai imettävä työntekijä muihin työtehtäviin. 

Työntekijän aikaisemman työn tekeminen saattaa estyä tilapäisesti. Tällöin työntekijälle tulee osoittaa muuta hänelle sopivaa työtä työnantajan palveluksessa, jos se on mahdollista. 

Sairausvakuutuslain (1224/2004) ja sen nojalla annetun asetuksen säännökset määrittelevät raskaana olevan työntekijän oikeuden erityisraskausrahaan silloin, kun ei voida tarjota muuta työtä.   

Tarkentavia säännöksiä raskaana olevan, äskettäin synnyttäneen ja imettävän työntekijän suojelemisesta on annettu asetuksessa:

• Valtioneuvoston asetus raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden ja imettävien työntekijöiden suojelemisesta työssä vaaraa aiheuttavilta tekijöiltä (143/2024). 

Erityisen vaaran määrittely perustuu työn vaarojen arviointiin. Työtä ja työolosuhteita sekä työntekijän ominaisuuksia arvioidaan seuraavien kysymysten kautta:

Onko vaara erityinen työntekijän tai ammattiryhmän kannalta?

Laboratoriotyöhön koulutetulle ja pätevälle laborantille, joka tuntee työympäristön vaarat, työ laboratoriossa on tavanomaista. Esimerkiksi siivoojalle laboratorion työympäristö ja vaaratekijät voivat olla vieraita, ja ne edellyttävät toimenpiteitä riskin alentamiseksi.

Millaisia vaatimuksia työn turvallinen suorittaminen asettaa työntekijälle ja tämän työkyvylle?

Esimerkiksi pelastajan työkyvyn tulee riittää fyysisesti ja henkisesti vaativiin pelastusalan tehtäviin.

Työnantajalla on vastuu tunnistaa ja arvioida työn vaarat. Tämä edellyttää riittävää pätevyyttä ja perehtyneisyyttä. Tarvittaessa työnantajan on hyödynnettävä asiantuntijoita, erityisesti työterveyshuoltoa, jos työssä on merkittävä terveyden menettämisen vaara.

Työnantajan on myös huolehdittava siitä, että työntekijä on tietoinen vaaroista ja hänellä on tehtävän edellyttämä ammattitaito. Työntekijä perehdytetään menetelmiin ja suojausratkaisuihin, joilla vaarat voidaan välttää. Perehdyttäminen on erityisen tärkeää työssä, jossa turvallinen toiminta edellyttää työntekijältä tyypillisesti työnantajalle kuuluvaa päätöksentekoa paikan päällä, kuten asiakkaan kotona tai toimipaikassa tehtävässä työssä.

Riskejä voidaan pienentää esimerkiksi työjärjestelyillä, kuten välttämällä yksintyöskentelyä tai käyttämällä työparityöskentelyä. Työnantaja voi myös määrittää työn luvanvaraiseksi, jolloin sen tekeminen vaatii ennakkoon tehtyjä toimenpiteitä, kuten työkohtaista vaarojen arviointia.

Terveystarkastusten tarve määräytyy valtioneuvoston asetuksen (1485/2001) perusteella, joka koskee töitä, joissa on erityinen sairastumisen vaara. Tällaisia voivat olla esimerkiksi altistuminen melulle, yötyö, väkivallan uhka tai kemialliset tekijät.

Tarkastustarvetta arvioitaessa tulee huomioida myös työntekijän yksilöllinen alttius.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijän ammattitaito ja terveydentila vastaavat työn vaatimuksia. Esimerkiksi ajoneuvo- tai torninosturin kuljettajalla on oltava alan ammattitutkinto tai sen soveltuva osa. Tutkinnon kuvauksessa määritellään terveysvaatimukset, kuten riittävä näkökyky.

Lisääntymisterveydestä huolehtiminen korostuu erityisesti silloin, kun työssä on riski hedelmällisyydelle tai syntymättömän tai vastasyntyneen lapsen terveydelle. 

Työnantajan on otettava huomioon, että työntekijä voi tulla raskaaksi työsuhteen aikana, ja arvioitava työtehtävien mahdolliset vaarat lisääntymisterveydelle jo ennakkoon.

Työnantajan vastuulla on myös varmistaa, että työntekijä ymmärtää riskit ja osaa toimia oikein. Ennen työn aloittamista työntekijälle on kerrottava, jos työ voi aiheuttaa erityistä vaaraa hänen lisääntymisterveydelleen.

Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle tai työterveyshuollolle sellaisista työkykyyn vaikuttavista tekijöistä tai rajoitteista, jotka voivat vaarantaa hänen oman tai muiden työntekijöiden terveyden tai turvallisuuden. 

Raskaus on hyvä ilmoittaa työnantajalle riittävän ajoissa, jotta työtehtäviä voidaan tarvittaessa muokata turvallisemmiksi. 

Terveystiedot kuuluvat yksityisyyden suojan piiriin, eikä niitä saa luovuttaa työnantajalle ilman työntekijän suostumusta. Tästä syystä korostuvat hyvä yhteistyö, luottamus ja selkeät pelisäännöt työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon välillä. 

Työterveyshuolto voi pyynnöstä antaa lausunnon työntekijän soveltuvuudesta tiettyihin työtehtäviin.