Tutkimme työssä käyvien mielenterveyden muutosta poikkeuksellisessa rekisteriaineistossa, joka mahdollistaa työterveyshuollon eri toimien tarkastelun. Kun käsitellemme 1,6 miljoonan suomalaisen työntekijän rekisteriaineistoa, vastaan tulee mitä erilaisimpia tilanteita.
Osa ”jännistä” tuloksista korjaantuu koodia ja ajatusta tarkistamalla. Sitten on myös tilanteita, joissa kaikki on tehty viimeisen päälle kunnolla ja poikkeavat tulokset säilyvät. Mitä silloin tulisi tehdä?
Alun kuvitteellisen esimerkin 836 yrittäjää ovat häviävän pieni osa koko aineistosta, joten voisimmeko sivuuttaa havainnon ja jatkaa eteenpäin?
Vai pysähdymmekö pohtimaan, mitä poikkeava kehitys kertoo heidän työelämänsä rakenteista, mahdollisuuksistaan hakea hoitoa työkykyhaasteisiin tai siitä kokonaistilanteesta, johon globaali ympäristö on heidän toimialansa ajanut? Millainen on työterveyshuollon rooli työkyvyn tuessa näissä olosuhteissa?
Tutkimus tekee näkyväksi mielenterveyden kehityskulkujen eroja
Tutkimus on osoittanut esimerkiksi, että lyhytpsykoterapiaa saaneilla työkyvyttömyys vähenee terapian alun jälkeen. Tiedämme, että ne, joilla työkyvyttömyys on hankalinta, käyttävät eniten työterveyshuollon palveluja.
Rekisteriaineisto mahdollistaa tulosten tarkastelun eri työntekijäryhmien, esimerkiksi ylempien toimihenkilönaisten ja työntekijämiesten, välillä.
Erilaisten alaryhmätarkastelujen ansiosta tiedämme, että työkyvyttömyys vähenee myös terapiaa saaneiden verrokkiryhmillä eli niillä, jotka eivät ole saaneet terapiaa. Tiedämme myös, että runsaasta palvelukäytöstä huolimatta tiettyjen ryhmien työkyky ei täysin palaudu.
Toisin sanoen, tutkimuksemme tekee näkyväksi työntekijäryhmien mielenterveyden kehityskulkujen eroja, kun työterveyshuolto on mukana siihen vaikuttamassa.
Miten hyvin työterveyshuolto vastaa eri ryhmien työkykyhaasteisiin?
Työterveyshuolto toimii työntekijän terveyden, sosiaalisen tilanteen sekä työelämä- ja osaamiskysymysten risteyskohdassa.
Kysymys kuuluu, missä määrin työterveyshuollon vakiintuneet toimintatavat, rahoitusrakenteet ja ammatilliset lähtökohdat vaikuttavat siihen, miten hyvin se vastaa eri työntekijäryhmien työkykyhaasteisiin.
Tutkimuksemme nostaa esille työkyvyn tuen haasteita tekemällä näkyväksi työntekijäryhmiä, joiden työkyvyttömyys ei ratkea sillä, että käytössä on työterveyshuolto. Seuraava askel onkin miettiä, mitä haasteille tulisi tehdä.
Käsittelemme tutkimuksemme tuloksia 23.9.2026 pidettävässä maksuttomassa webinaarissa Työntekijöiden mielenterveys, työkyky ja työterveyshuolto: mitä tuore tutkimus kertoo ja mitä datavirroilla voi ennakoida? Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!
Webinaarin lopuksi kysymme osallistujilta, millaisia työkyvyn tukitoimia pitäisi kehittää tulosten perusteella. Toivon, että osallistut webinaariin ja siihen liittyvään keskusteluun ja tuot näkemyksesi esille. Hyödynnämme sitä kehittämissuositusten muotoilemisessa.
Lisätietoja:
Työterveyshuollon tuloksellisuus mielenterveyskysymyksissä – Typsy (Työsuojelurahaston rahoittaman tutkimushankkeen esittely)
Lyhytpsykoterapiat osana tulevaisuuden työterveyshuoltoa (Kelan rahoittaman tutkimushankkeen esittely)
The association of employee and workplace characteristics with work disability trajectories before, during and after psychotherapy in occupational health services – a Finnish register-based longitudinal study (alkuperäistutkimus, BMC Health Services Research)
”Työterveyshuolto, sitä on niin vaikea tutkia” (Sanna Selinheimon blogikirjoitus)
Työterveyshuolto – järjestelmä, josta riittää oma näkökulma jokaiselle keskustelijalle? (Sanna Selinheimon blogikirjoitus)
Lyhytpsykoterapia ja muu keskusteluhoito toteutuu vaihtelevasti työterveyshuolloissa (alkuperäistutkimus, Duodecim-lehti)
Kommentointi