Vaikka Suomi on rekisteritutkijan luvattu maa, ei terveysrekistereitämme ole suunniteltu tutkimus edellä. Ne on suunniteltu hallinnollisiin tarpeisiin (tosin olen alkanut epäillä, etteivät ne aina sitäkään tarkoitusta palvele).
Merkittävä osa tutkimuksen toteuttamisen vaatimasta ajasta kuluu datan muokkaukseen, jotta aineisto olisi tilastollisesti käsiteltävissä. Useissa eri vaiheissa tulee vastaan tilanne, että eri rekisterien muuttujissa on aukkoja tai verrattaessa rekistereitä eivät samaa kuvaavat muuttujat vastaakaan toisiaan.
On selvitettävä, miten aineistot ovat muodostuneet ja mistä erot johtuvat. Tämä pohjatyö vie varsinkin aluksi leijonanosan eri tutkimuskysymyksiin vastaamiseen vaadittavasta ajasta. Tätä työtä olemme ryhmässämme nyt pitkään tehneet, ja putken toisesta päästä alkaa pilkottaa valoa (lue: tuloksia).
Miksi tätä verraten hidasta työtä kannattaa tehdä?
Kun aloitimme tutkimustamme, kirjoitin tyhjiöstä, joka koskee työterveyshuollon tuloksellisuuskeskustelua. Tyhjiö tarjoaa tilaa monille, toistensa kanssa riitelevillekin näkökulmille: Lisääkö työterveyshuolto terveyden eriarvoisuutta? Vai tulisiko työkykyyn satsata kaikki mahdollinen huoltosuhteen heiketessä?
Vaikka työterveyshuolto ei ole uusi keksintö, sen kokonaisuuden tutkimukseen on laitettu aika vähän panoksia. Viime vuosina on julkaistu isoissa seuranta-aineistoissa toteutettuja tutkimuksia, joissa on selvitetty työterveyshuollon käyttötapojen yhteyttä työkyvyttömyyden kehittymiseen.
On saatu tärkeitä tuloksia esimerkiksi työterveyshuollon suurkuluttajista ja yksittäisten palveluiden vaikutuksista. Jostain syystä nämä asiat eivät juuri kuulu julkisessa keskustelussa.
Aikaisemmassa tekstissäni viittasin tarinaan sokeista miehistä. He tunnustelevat norsua oppiakseen tuntemaan, millainen se on.
Tällä hetkellä työterveyshuollon tutkimus on tunnistanut jo kärsän ja vasemman syöksyhampaan sekä korvien merkityksen lämmönsäätelyssä. Myös poskihampaiden eli molaarien merkitys alkaa konkretisoitua.
Jotta työkyvyn tuen koko kuva hahmottuisi, tarvitaan pitkäjänteistä työtä työpaikkojen, työterveyshuollon ja sitä käyttävien työntekijöiden taustojen yhdysvaikutusten tunnistamiseksi. Yksi tutkimus on riittämätön vastaamaan siihen, mikä on työntekijän työkyvyn ylläpitämisen kannalta merkityksellistä.
Tässä tilanteessa kattavat rekisteriaineistot, jotka kuvaavat niin työpaikkojen kuin työntekijöiden taustaa ja terveyspalveluiden käyttöä, voivat auttaa koko norsun hahmottamisessa ennen kuin viimeinenkin molaari on kaluttu loppuun. Se johtaisi norsun elinkaaren päättymiseen.
Kävi niin tai näin, olisi hyvä, että muutokset perustuisivat tutkittuun tietoon – hiihtoretkellä saadun idean sijaan. Tähän haasteeseen pitkäjänteinen rekisteritutkimus pyrkii vastaamaan.
Lisätietoja:
Työterveyshuolto – järjestelmä, josta riittää oma näkökulma jokaiselle keskustelijalle? (Sanna Selinheimon blogikirjoitus)
Alkuperäistutkimus: Lyhytpsykoterapia ja muu keskusteluhoito toteutuu vaihtelevasti työterveyshuolloissa (Duodecim-lehti)
Työterveyshuollon tuloksellisuus mielenterveyskysymyksissä – Typsy (tutkimushankkeen esittely)
Lyhytpsykoterapiat osana tulevaisuuden työterveyshuoltoa (tutkimushankkeen esittely)
Kommentointi