2 § Lain yleinen soveltamisala

Lakia sovelletaan työhön, jota työntekijä tekee työnantajalle työsopimuksen perusteella vastikkeesta tämän johdon ja valvonnan alaisena (työsuhde) sekä työhön, jota tehdään virkasuhteessa ja siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa. 

Käytännössä työturvallisuuslakia sovelletaan kaikkeen toisen palveluksessa tehtävään palkkatyöhön. 

Itsenäiset yrittäjät jäävät yhteisiä työpaikkoja lukuun ottamatta lainsäädännön soveltamisen ulkopuolelle. 

Työsuhde määritellään työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n ja sen soveltamiskäytännön mukaan. Laki koskee myös merityösopimuslain (756/2011) tarkoittamaa työtä suomalaisessa aluksessa. 

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukaan oppisopimus on työnantajan ja opiskelijan välinen kirjallinen määräaikainen työsopimus.  

Lakia sovelletaan virka- tai muussa siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevaan henkilöstöön, joka on valtion, kunnan, kuntayhtymän tai muun kunnallisen yhteisön, evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan tai niiden seurakuntien, Ahvenanmaan maakunnan tai muun julkisoikeudellisen oikeushenkilön palveluksessa. 

Tavanomainen harrastustoiminta ja ammattiurheileminen jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle myös silloin, kun ne täyttävät työsuhteen tunnusmerkistön. Ammattiurheilemiseen kuuluu myös siihen liittyvä harjoittelu.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jää tavanomainen harrastustoiminta muun muassa urheiluseuroissa, kansalais- ja työväenopistojen vapaa-ajan kursseilla sekä varhaisnuoriso- ja nuorisoyhdistyksissä. Soveltamisalan ulkopuolelle jää myös harrastustoiminnaksi katsottava lasten ja nuorten ohjaaminen urheiluseuroissa. Lakia ei myöskään sovelleta kyseisissä yhdistyksissä luottamushenkilönä tehtävään työhön. 

Laki velvoittaa työsuhteen sekä virka- ja muun siihen rinnastettavan palvelussuhteen osapuolia, työnantajaa ja työntekijää.  

Tätä lakia sovelletaan Suomessa tehtävään työhön riippumatta työnantajan tai työntekijän kansalaisuudesta tai kotipaikasta. Lain määräykset voivat vaikuttaa myös suomalaisen työnantajan suomalaisilla työntekijöillä ulkomailla teettämään työhön, koska työnantajan työturvallisuusvelvoitetta koskeva työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 3 §:n säännös voi tulla sovellettavaksi ja velvoittaa suomalaista työnantajaa myös ulkomailla.

Ahvenanmaalla työturvallisuuslakia sovelletaan sellaisenaan. 

Lakia sovelletaan myös Suomen ulkomaanedustustoissa tehtävään työhön. Suomen ulkomaan edustustot ovat valtion viranomaisia ja niissä tehtävään työhön sovelletaan Suomen lainsäädäntöä, myös työturvallisuuslakia. Paikallisista erityisolosuhteista, kuten ulkoilman lämpötila, ilman laatu tai sijainti kriisialueella, saattaa kuitenkin aiheutua ongelmia, joihin työnantajan toimenpitein ei ole mahdollista vaikuttaa. 

Joissakin tapauksissa saattavat myös paikalliset pakottavat säännökset, esimerkiksi rakennuslainsäädäntö tai asemamaasta palkatun henkilöstön työsuhteeseen sovellettava lainsäädäntö, poiketa Suomen vastaavista säännöksistä. Tällöin paikallisia säännöksiä on sovellettava joko yksinomaisina tai yhdessä suomalaisten säännösten kanssa. 

Tavoitteena kuitenkin on noudattaa ulkomaanedustustoissa työturvallisuuslakia niin pitkälle kuin se paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ja laissa edellytettävän työnantajan yleisen huolehtimisvelvollisuuden ja vaarojen arvioinnin pohjalta on käytännössä mahdollista. 

Eräissä muissa laeissa ja niiden nojalla annetuissa alemmanasteisissa säädöksissä on työturvallisuutta koskevia erityisiä säännöksiä. Näitä ovat esimerkiksi 

• kaivoslaki (621/2011)
• ydinenergialaki (990/1987)
• kemikaalilaki (599/2013)
• laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005)
• säteilylaki (859/2018)
• laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta (541/2023)
• sähköturvallisuuslaki (1135/2016)
• painelaitelaki (1144/2016). 

Tällaiset säännökset eivät syrjäytä työturvallisuuslakia, vaan niitä noudatetaan tämän lain ohella. 

Kyllä, työturvallisuuslakia sovelletaan työharjoittelijoihin ja oppisopimustyöhön. Asiasta on tarkemmin työturvallisuuslain pykälässä 4.  

Jos yksityishenkilö palkkaa suoraan työntekijöitä, hän toimii työnantajana, jolla on työturvallisuuslain mukaisia velvoitteita. Esimerkiksi yksityishenkilö, joka rakentaa omakotitaloa ja palkkaa itselleen ”apumiehiä”, toimii työnantajana.  

Asiasta on tietoa tarkemmin työturvallisuuslain pykälässä 7. 

Työturvallisuuslakia sovelletaan palkattuihin työntekijöihin. Yrittäjänä työtä tekevä vastaa kuitenkin siitä, ettei työn suorittaminen aiheuta ulkopuolisille henkilöille vahinkoja, joten työturvallisuuslain säännökset työn turvallisesta suorittamisesta on syytä huomioida. Yrittäjän mahdollinen henkilökohtainen vakuutusturva ei välttämättä korvaa aiheutuneita vahinkoja, jos työturvallisuudesta ei ole huolehdittu.

Yrittäjää, joka ei itse toimi työnantajana (itsenäinen työnsuorittaja), työturvallisuuslaki koskee vain osittain. Itsenäistä työnsuorittajaa koskeva soveltaminen on kuvattu työturvallisuuslain pykälässä 7. 

Työsopimuslaki ei tunne kevytyrittäjyyttä. Työturvallisuuslakia sovelletaan työsopimuksella tehtävään työhön. Työsopimuslaissa mainitut työsuhteen tunnusmerkit ovat työsopimus, henkilökohtainen työntekovelvoite, työn tekeminen toisen lukuun, työstä saatava vastike sekä työn johto ja valvonta. Aiheesta voi lukea tarkemmin tyosuojelu.fi-sivulta.