Vakavia kemikaalionnettomuuksia sattuu harvoin. Niiden riski on kuitenkin kasvanut samalla, kun kemikaali-intensiivisiä toimialoja on syntynyt lisää. Ilmastonmuutos on lisännyt sään äärioloja ja sään vaihteluita, aiheuttanut liukkaita kelejä, vähentänyt lumipeitettä ja pidentänyt lumetonta ja pilvistä eli pimeämpää ajanjaksoa.
Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa myrkyllistä kemikaalia kuljettava säiliöauto suistuu tieltä liukkaassa kelissä ja kaatuu. Kuljetussäiliön kaula murtuu iskussa, ja suuri määrä kemikaalia vuotaa jäiseen maahan.
Tilannetta hoitamaan lähtenyt pelastuslaitoksen auto on yhtä lailla vaarassa suistua liukkaalla ja pimeällä tieosuudella. Kun etäisyydet erityisesti pohjoisessa ovat pitkiä, myös pelastustoimet viivästyvät ja tilanne voi pahentua. Alkuun paikalle saadaan usein riittämättömät resurssit niin pelastajien kuin kaluston osalta.
Onnettomuuspaikalla myrkyllisen kemikaalin laimentamiseen käytetään vesisumutusta. Joka paikassa on liukasta. Myös varusteiden pinnat jäätyvät. Pelastajat kastuvat. Hengityksensuojaimen ja paineilmalaitteistojen venttiilit voivat jäätyä.
Pakkanen, tuuli ja kastuminen jäähdyttävät pelastajia. Kädet palelevat, hienomotoriikka vaikeutuu ja toiminta kömpelöityy. Kovassa pakkasessa muovisen kemikaalipuvun alla oleva vaatetus määrittää, kuinka pitkään pelastaja pystyy työskentelemään ilman haitallista jäähtymistä. Pelkkä asemavaatetus ei ole riittävä.
Jos vaatetus on liian kevyt, se ei suojaa kylmältä. Pelastaja ei pysy toimintakykyisenä edes yhden paineilmapullon mahdollistamaa työskentelyaikaa.
Kylmässä maskiin kertyy hengitysilmasta kosteutta, joka jäätyy. Näkökenttä rajautuu olemattomiin, venttiilit voivat jäätyä ja kylmyys kangistaa niin varusteet kuin pelastajan. Turvallisuuden rajat tulevat nopeasti vastaan. Pelastustehtävän hallinta vähäisillä resursseilla on uhattuna.
Tutkimus tukee pelastustoimen varautumista
Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa tehtiin haastattelututkimus, jossa selvitettiin pelastustoimen varautumista ja suojautumisen käytäntöjä arktisissa oloissa. Tutkimuksessa huomioitiin ilmastonmuutoksen vaikutukset toimintaympäristöön.
Haastatteluiden perusteella kemikaaleilta suojautumisen harjoitukset tehdään yleensä vain lämpimässä. Aiempien tutkimusten mukaan paras oppimistulos saadaan, kun tehtävät opetellaan ensin lämpimässä ja sen jälkeen kylmässä.
Kun kemikaaleilta suojautumista harjoitellaan vaikeissa olosuhteissa, opitaan oikeat toimintatavat. Harjoituksessa perehdytään käytännössä myös siihen, mitä vaatteita kemikaalisuojapukujen alla tulee olla eri olosuhteissa. Näin autot osataan varustaa hankaliin sääoloihin soveltuvilla asuilla.
Tavoitteena on, että talvi ei yllätä pelastajaa
Suojainten toimimattomuus kylmässä saattaa yllättää kokeneenkin pelastajan, jos tilanteita ei ole harjoiteltu ja niihin varauduttu.
Erityistä haastetta aiheuttaa hengityksensuojainten ja paineilmalaitteiden käyttö. Hengityksensuojainten venttiilien jäätyminen vesisumutuksen ja pakkasen vaikutuksesta estää niiden turvallisen toiminnan. Visiirit jäätyvät hengityksen mukana tulevasta kosteudesta, ja näkeminen voi vaikeutua.
Myös pelastajien käsien toimintakyvyn ja sorminäppäryyden säilyttämiseksi tarvitaan toimia. Kemikaalionnettomuudesta pelastettavat uhrit saavat myös kylmää kyytiä, jos heitä joudutaan pakkasessa huuhtomaan vedellä kemikaalien puhdistamiseksi.
Tarvitaan harjoituksia ja pohdintaa siitä, missä pelastajien omat turvallisen toiminnan rajat ovat ja miten näitä rajoja voidaan venyttää.
Työterveyslaitos tekee tänä vuonna uusia ohjeita pelastajien turvaamiseksi kylmässä. Ilman henkilökohtaista harjoittelua ohjeet eivät kuitenkaan vie riittävän pitkälle.
Lisätietoja:
Arktinen C-valmius ja suojautuminen – Valmiuden edistäminen vakavien kemikaaliuhkien varalta ja pelastajien suojautuminen pohjoisessa toimintaympäristössä (tutkimushankkeen esittely)
Vihreä siirtymä vaatii varautumaan kemikaalionnettomuuksiin (Pia Taxellin blogikirjoitus)
Kommentointi