Vuonna 2026 turvallisuutta ei voi tarkastella yksittäisten ilmiöiden tai toimijoiden kautta. Häiriöiden määrä ja moninaisuus ovat muuttaneet toimintaympäristöämme niin, ettei vanhoihin oletuksiin voi enää nojata.
Työelämän näkökulmasta yhteiskunnan toimintakyky riippuu siitä, miten työpaikat kestävät arjen kuormitusta ja muutoksia. Kun arki on järjestetty selkeästi, luottamusta on rakennettu ja yhteistyötä vahvistettu, myös kriittiset palvelut ja tuotantoketjut pysyvät käynnissä. Työpaikat ovat se taso, jolla yhteiskunnan toimintakyky joko pitää tai alkaa pettää.
Toiminta jatkuu häiriöistä huolimatta, kun rakenteet ovat kunnossa
Pitkään työturvallisuuden parissa työskennellyt Työterveyslaitoksen Kokonaisturvallisuus-yksikön johtaja Tommi Alanko tietää, että arkiset käytännöt, selkeät vastuut ja toimiva yhteistyö luovat perustan, jonka varassa työpaikat pystyvät toimimaan myös yllättävissä tilanteissa.
– Kriisinkestävyys ei tarkoita vain valmiutta poikkeusoloihin, vaan kykyä ylläpitää toimintaa arjessa silloin, kun häiriöistä on tullut pysyvä osa toimintaympäristöä. Monilla aloilla toiminta jatkuu häiriöistä huolimatta juuri siksi, että rakenteita on kehitetty pitkään ja johdonmukaisesti. Tämä valmius kytkeytyy erittäin kiinteästi yhteiskunnan laajempaan toimintakykyyn kriiseissä, Tommi Alanko tähdentää.
Viime vuosien kriisit ovat tehneet yhteyden erittäin näkyväksi.
Koronaviruspandemian aikana työpaikkojen työsuojeluorganisaatiot ja yhteistyö työterveyshuollon kanssa kantoivat merkittävää vastuuta tilanteessa, jossa tietoa oli vähän ja ratkaisuja tarvittiin nopeasti. Niissä organisaatioissa, joissa arjen rakenteet olivat kunnossa, toiminta pysyi vakaampana.
Ilmiö jäi vähälle huomiolle, vaikka sen merkitys yhteiskunnan toimivuudelle oli suuri.
Toimintakyky ja resilienssi rakentuvat vähitellen
Kokonaisturvallisuus työelämässä – 13 näkökulmaa yhteiskunnan kriisikestävyyteen -julkaisussa Alanko esittelee havaintoja, jotka ovat nousseet esiin tilanteissa, joissa on tarvittu kykyä jäsentää kriisinkestävyyden kokonaisuutta nopeasti muuttuvassa ympäristössä.
Hän ei pyri kuvaamaan kokonaisturvallisuutta kattavasti, yksinkertaistamaan monimutkaista ilmiötä tai tarjoamaan valmiita toimintamalleja. Työelämän ja kokonaisturvallisuuden rajapinnassa on paljon sellaista, mikä ansaitsee rauhallista tarkastelua. Näkökulma on ajankohtainen niille, jotka tekevät päätöksiä ja pitävät toiminnan käynnissä muuttuvissa tilanteissa, joissa ei ole valmiita ratkaisuja ja käytännön vastuu jää työpaikoille.
– Taustalla on ajatus, että toimintakyky ja resilienssi rakentuvat vähitellen. Ne eivät synny kriisissä, vaikka kriisit tekevät ne näkyviksi. Keskeistä on se, miten arki on järjestetty ja miten pienet valinnat kertyvät ajan myötä. Haluan tehdä näkyväksi joitakin niistä yhteyksistä ja toimintatavoista, joiden varassa yhteiskunnan toimintakyky lopulta rakentuu, Alanko taustoittaa.
Nykyisessä turvallisuustilanteessa korostuu se, miten työelämä ja yhteiskunta ovat sidoksissa toisiinsa. Kyse ei ole siitä, että työpaikoista tulisi turvallisuusorganisaatioita, vaan siitä, että työn arki muodostaa perustan, jolle yhteiskunnan toimintakyky asettuu.
Tutustu
Lisätiedot
- Tommi Alanko, johtaja, Työterveyslaitos, p. 040 719 2521, tommi.alanko [at] ttl.fi
