33 § Työpaikan ilmanvaihto ja työhuoneen tilavuus

Työpaikalla ja muussa työn suorittamispaikassa tulee olla riittävästi kelvollista hengitysilmaa. Ilmanvaihdon ja kelvollisen hengitysilman riittävyydestä on erityisesti huolehdittava suljetuissa työtiloissa, kuten säiliöissä, tunneleissa ja laivojen sisärakennelmissa.

Ilman epäpuhtauksista säädetään lain 37 §:ssä. 

Lain 38, 39 ja 40 §:n nojalla voidaan antaa alemmanasteisia säädöksiä kemiallisten, fysikaalisten ja biologisten tekijöiden raja-arvoista ja haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista, mitkä on otettava huomioon sisäilman laatua arvioitaessa.

Ilmanvaihdolla tarkoitetaan poistoilman johtamista ulos ja korvausilman tuomista työskentelytilaan. Ilmastoinnilla hallitaan huoneilman puhtaus, lämpötila, kosteus ja ilman liike käsittelemällä tulo-, poisto- tai kierrätysilmaa. Riittävä tehokkuus edellyttää yleensä koneellista ilmanvaihtoa, jos työtiloissa syntyy tai esiintyy ilman epäpuhtauksia tai lämpökuormia.

Arvioitaessa sisäilman laatua sekä ilmanvaihdon ja ilmastoinnin riittävyyttä on huomioon otettava myös tilassa oleskelevat henkilöt, eläimet, ajoneuvot, koneet tai muut happea kuluttavat toiminnot. 

Sisäilmaa ja ilmanvaihtoa koskevat lisäksi monet rakentamista koskevat määräykset.

Työhuoneen tilavuutta ja pinta-alaa voidaan pitää riittävänä, kun työ voidaan tehdä tarkoituksenmukaisesti ja myös työn vaatimaan liikkumiseen on työhuoneessa tarpeeksi tilaa. Nämä edellytykset asetetaan yleisesti työhuoneelle. Vaatimuksia ei ole tarkoitettu sovellettavaksi esimerkiksi erityisiin työtiloihin, kuten säiliöihin, työkoneiden ohjaamoihin tai tunnelirakennelmiin.

Voimassa on valtioneuvoston asetus työpaikkojen terveellisyys- ja turvallisuusvaatimuksista (577/2003). Myös rakennustyötä koskien on annettu tarkempia säännöksiä asetuksella.

Työtilassa tulee olla riittävästi ilmatilaa, vähintään 10 m3 kutakin työntekijää kohden, johon tilan korkeudesta lasketaan enintään kolme ja puoli metriä.

Ilmanvaihdolla tuodaan työtilaan puhdasta ilmaa ja samalla poistetaan epäpuhtaudet. Ilmanvaihto mitoitetaan henkilömäärän, tilassa tapahtuvan toiminnan tai tilan koon mukaan, ja se voidaan todentaa ilmavirtoja mittaamalla. Tavanomaisen työtilan ilman tulee vaihtua vähintään kerran kahdessa tunnissa.

Ilmanvaihdon arvioinnissa otetaan huomioon tilan käyttötarkoitus. Jos työtilassa syntyy tai esiintyy suunniteltua enemmän epäpuhtauksia tai lämpökuormaa, tehokas ilmanvaihto on yleensä tarpeen. Riittävyyttä arvioitaessa tärkeänä kriteerinä ovat myös käyttökokemukset. Ilmanvaihto ei saa aiheuttaa työntekijälle esimerkiksi vedon tunnetta tai häiritsevää ääntä. 

Puun työstössä syntyvän pölyn määrä, hiukkaskoko ja koostumus vaihtelevat. Puupölyn haitalliseksi tunnettu pitoisuus on 2 mg/m3 kahdeksan tunnin työpäivän keskiarvona. Uusille ja uudistetuille laitoksille käytetään HTP-arvoa 1 mg/m3. Pitoisuuden luotettava selvittäminen edellyttää käytännössä puupölyn mittaamista hengitysvyöhykkeeltä.

Altistumisen ehkäisyssä ja pölyn hallinnassa tekniset keinot, kuten kohdepoistot, siivous sekä työjärjestelyt ja työtavat ovat keskeisiä. Myös henkilösuojainten käyttö voi olla tarpeen.

Kuiva puupöly voi myös muodostaa ilman kanssa räjähdyskelpoisen seoksen. Tämä edellyttää työnantajalta erityisiä toimenpiteitä räjähdysvaaran torjumiseksi.

Kattavat sisäilma- ja kosteustekniset tutkimukset antavat kokonaiskuvan rakennuksen sisäilman laadusta. Vaikka tutkimukset osoittaisivat sisäilman olevan hyvä, työntekijöiden oireet on otettava vakavasti. Työterveyshuolto tarjoaa apua työperäisten oireiden hoitoon. Oireiden pitkittyessä työnantajan tulee tukea työkykyä yhteistyössä työterveyshuollon kanssa, joko yksilö- tai työyhteisötasolla.

Työpaikoilla on tärkeää olla selkeät toimintatavat sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn, hallintaan ja ratkaisuun. Tilan käyttäjien huomioiminen, viestintä ja toimintatavat ovat keskeisiä sisäilmaongelmien ratkaisussa.

Sisä- ja ulkotyöt eroavat merkittävästi lämpöoloiltaan, ja nämä olosuhteet vaikuttavat työntekijän kuormittumiseen ja toimintakykyyn. Lämpöolojen terveydellisen merkityksen arviointi on osa työterveyshuollon työpaikkaselvitystä.

Työympäristön lämpötiloille ei ole tarkkoja raja-arvoja. Yli 28 °C lämpötilaa pidetään kuumatyönä, kun taas alle 10 °C lämpötilaa pidetään kylmätyönä. Lämpöoloja kannattaa mitata, ja joissain tapauksissa on hyödyllistä kerätä jatkuvaa mittausdataa lämpö- ja kosteusolosuhteista. Tärkeää on myös ottaa huomioon työn fyysinen kuormitus, sillä raskas ruumiillinen työ tuottaa keholle enemmän lämpöä.

Lämpökuormitusta voidaan ehkäistä säätämällä työtilan lämpötilaa ja kosteutta sekä mukauttamalla työntekijöiden vaatetusta. Kuormitusta vähennetään myös työtä keventämällä tai tauottamalla.