44 § Onnettomuuden vaara

Tässä säädetään suuronnettomuuden vaarasta ja siihen varautumisesta, muutoin sen torjunnasta säädetään pääosin kemikaalilainsäädännössä. 

Suuronnettomuus on esimerkiksi suuri kemiallisen aineen päästö, tulipalo, räjähdys tai muu vastaavaa tapahtuma, joka johtuu toiminnan aikana hallitsemattomiksi muuttuneista oloista ja joka johtaa välittömästi vaikuttavaan tai viivästyneeseen työntekijöitä uhkaavaan vaaraan. 

Suuronnettomuuden vaara voi olla muun muassa ydinvoimaloissa, räjähdysaineteollisuudessa sekä palavien, räjähdysherkkien tai myrkyllisten aineiden valmistuksessa, kuljetuksessa, käytössä tai varastoinnissa. 

Vaaratilanteista ja niihin varautumisesta on säännöksiä myös pelastustoimesta, räjähdysvaarallisista aineista tai kemikaaleista annetussa lainsäädännössä. 

Esimerkiksi pelastuslainsäädännön mukaan rakennuksen omistaja ja haltija sekä toiminnanharjoittaja on velvollinen varautumaan esimerkiksi henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa sekä varauduttava tulipalojen sammuttamiseen ja muihin sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät. 

Tietyissä tapauksissa on myös laadittava pelastussuunnitelma. 

Työnantajan on annettava työntekijöille tarpeellista opetusta ja ohjeet vaaran torjunnasta ja menettelytavoista. Lisäksi työpaikalla on tarvittaessa järjestettävä harjoituksia, joilla selvitetään ohjeiden ja menettelytapojen toimivuutta käytännössä. 

Säännöstä täydentävät 45 §:n 2 momentin mukaan annettavat ohjeet ja harjoitusten järjestäminen tulipalon varalta.

Muiden kuin suuronnettomuusvaaratilanteiden ennaltaehkäisemiseen, torjuntaan ja torjuntatoimien valintaan vaikuttavat esimerkiksi työn luonne, työssä käytettävien raaka-aineiden syttymis- ja räjähdysvaara, koneiden, laitteiden ja muiden työvälineiden käytössä esiintyvä syttymisvaara, sähkölaitteiden ja staattisen sähkön aiheuttama vaara sekä työolot. 

Myös esimerkiksi vaarallisten aineiden säilytys, tavaroiden varastointi ja jätteiden käsittelyn järjestäminen vaikuttavat vaaratilanteiden syntyyn ja ehkäisemiseen.

Niin sanottu ATEX-työolosuhdelainsäädäntö koskee työnantajia, joiden työntekijät voivat joutua alttiiksi palavista nesteistä, kaasuista tai pölyistä aiheutuvalle räjähdysvaaralle. Tällaisille työpaikoille tulee laatia räjähdyssuojausasiakirja. 

Työturvallisuuslain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta (576/2003). 

Voimassa ovat: 

• valtioneuvoston päätös työntekijöille aiheutuvan suuronnettomuusvaaran torjunnasta (922/1999) 
• valtioneuvoston asetus räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta (576/2003). 

Yhteinen työpaikka asettaa vaatimuksia osapuolten yhteistoiminnalle. Pääasiallista määräysvaltaa käyttävä työnantaja vastaa muun muassa työpaikan yleisestä turvallisuudesta sekä urakoitsijoille annettavista ohjeista ja perehdyttämisestä. Turvallisuus- ja pelastussuunnitelma on juuri tällainen asiakirja, johon laissa viitataan.

Pelastuslaissa (379/2011) säädetty toiminta- ja huolellisuusvelvollisuus edellyttää hätäilmoituksen tekemistä yleiseen hätänumeroon 112 sekä välittömiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Hätäkeskus välittää tiedon tarvittaessa edelleen toimivaltaisille viranomaisille.

Muu lainsäädäntö voi edellyttää, että toiminnanharjoittaja ilmoittaa onnettomuuksista, tapaturmista ja vakavista vaaratilanteista. Toiminnanharjoittaja on usein myös työnantaja. Esimerkiksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ylläpitää ilmoitus- ja onnettomuusrekisteriä valvomillaan toimialoilla. Liikenne- ja viestintävirasto kerää ilmoituksia lento-, merenkulku- ja rautatieliikenteessä sattuneista onnettomuuksista ja vakavista vaaratilanteista.

Työnantajan on viipymättä ilmoitettava vakavat työtapaturmat työsuojeluviranomaiselle ja poliisille. Vakavaksi tapaturmaksi katsotaan tapaturma, jonka seurauksena on esimerkiksi mahdollinen pysyvä terveydenhaitta, vakava vamma tai vaarallinen sairaus. 

Räjähdysvaara koskee työpaikkoja, joissa käsitellään helposti syttyviä aineita tai materiaaleja. Euroopan unionissa noudatetaan räjähdysvaarallisia tiloja koskevia ATEX-direktiivejä. Työnantajan on varmistettava, että olosuhteet ja tiloissa käytettävät laitteet ovat direktiivien mukaisia.

Työn vaarojen arvioinnin tulee kattaa vaarallisten aineiden aiheuttama räjähdysvaara. Arvioinnin perusteella laaditaan räjähdyssuojausasiakirja, jossa kuvataan työtilojen ja laitteiden luokittelu, toteutetut toimenpiteet sekä teknisten laitteistojen tarkastukset ja huolto.

Työntekijät koulutetaan tunnistamaan räjähdysvaara, noudattamaan turvallisia työtapoja ja varautumaan hätätilanteisiin tarvittaessa järjestettävien harjoitusten avulla. Räjähdysvaaralliset alueet tulee merkitä selvästi ja niissä toimiseen tulee olla työohjeet.

Suuronnettomuusvaarallisissa kohteissa työpaikalle voidaan nimetä omaa ensiapu- ja pelastushenkilöstöä. He johtavat ensivastetta ja huolehtivat tilanteen hallinnasta siihen asti, kunnes viranomainen saapuu paikalle. Pelastustilanne ei kuitenkaan saa vaarantaa pelastushenkilöstön omaa terveyttä, toimintakykyä tai muuta toimintaa.

Pelastushenkilöstön kannattaa osallistua työpaikan suuronnettomuusvaarojen arviointiin, jotta he voivat suunnitella kykyjensä mukaisen ja tehokkaan ensivasteen. Henkilöstölle tulee tarjota tilanteiden ja olosuhteiden mukaiset suoja- ja viestintävarusteet sekä järjestää säännöllistä koulutusta ja harjoituksia. Niiden tulee kattaa pelastushenkilöstöltä edellytettävät toimenpiteet ja työpaikan riskeihin liittyvä erityisosaaminen.

Pelastushenkilöstön tehtävissä tarvittava terveys ja toimintakyky kannattaa varmistaa työterveyshuollossa. Toimintakyvyn ja fyysisen kunnon testaamisen ja ylläpitämisen järjestäminen työaikana voi myös olla perusteltua. 

Onnettomuustilanteen jälkeen tulee varmistaa psykologinen tuki ja mahdollisuus käsitellä traumaattisia kokemuksia.