Tapauskuvauksia

• Ensimmäisessä tapauskuvauksessa erikoissairaanhoito ja työterveyshuolto tekivät yhteistyötä. Työkykyasiat hoidettiin työterveyshuollossa, mutta itse leikkaus ja sen jälkeinen kuntoutus toteutuivat julkisessa terveydenhuollossa. Kun työterveyshuolto otettiin mukaan palveluketjuun, asiakas pystyi palaamaan työhön kuukautta aikaisemmin kuin aiemmalla toimintatavalla olisi ollut mahdollista. 
• Toisessa tapauskuvauksessa asiakas ohjattiin työterveyshuollosta muuhun terveydenhuoltoon. Yhteistyötä tehtiin työterveyshuollon, hyvinvointialueen ja kunnan liikuntapalveluiden kesken. Yhteistyö hyödytti sekä työikäistä asiakasta että palveluntuottajia.  
• Kolmannessa tapauskuvauksessa asiakas ohjattiin perusterveydenhuollosta työterveyshuoltoon. Hyvinvointialueen perusterveydenhuolto ja työterveyshuolto tekivät yhteistyötä työikäisen henkilön työkyvyn tukemiseksi. Näin pystyttiin varmistamaan asiakkaan työhön paluu ja ennaltaehkäistiin pitkittyvää ja pysyvää työkyvyttömyyttä. Työterveyspsykologin mukanaolo oli tärkeää, jotta oireiden mahdollista työperäisyyttä voitiin arvioida.

Tässä osiossa kuvataan kolmen henkilötapauksen avulla, miten terveydenhuollon toimijat voivat tehdä monialaista yhteistyötä asiakkaan tarpeiden pohjalta.

Tämän osion opiskeltuasi

• tunnet Työote-toimintamallin periaatteet erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteistyössä
• tiedät, miten asiakas voidaan ohjata työterveyshuollosta muuhun terveydenhuoltoon
• ymmärrät, miten perusterveydenhuolto ja työterveyshuolto voivat yhteistyössä tukea työikäisen henkilön työkykyä

Seppo on 52-vuotias kattoasentaja pienessä yrityksessä. 

Sepolle tehtiin erikoissairaanhoidossa oikean polven tekonivelleikkaus pitkälle edenneen nivelrikon takia. Leikkauksen jälkeen lääkäri määräsi hänelle neljän viikon sairausloman ja laati lähetteen työterveyshuoltoon työkyvyn tukemista varten. Sepon työpaikalla on suppea ennaltaehkäisevä työterveyshuoltosopimus, johon kuuluu työkyvyn tukeminen.  Aiemmin leikkauksen jälkeen kaikille on kirjoitettu rutiininomaisesti kolme kuukautta sairauslomaa, mutta Työote-toimintamallissa sairauslomaa kirjoitetaan vain neljä viikkoa ja potilas lähetetään omaan työterveyshuoltoonsa sairausloman jatkotarpeen sekä työhön paluun tukitoimien tarpeen arvioimiseksi. Menettely perustuu siihen, että työterveyshuollossa tunnetaan potilaan työ, ja sieltä on yhteys hänen työpaikkaansa.

Työterveyshuoltoon tehdyn lähetteen rinnalla Sepolle varattiin tekonivelleikkaukseen kuuluva käynti fysioterapeutille omaan hyvinvointikeskukseen. Lisäksi häntä ohjattiin tutustumaan Terveyskylään, jossa on liikkumiseen liittyviä ohjeita polven tekonivelleikkauksesta kuntoutumiseen.

Työterveyshuolto oli Seppoon yhteydessä lähetteen saapumisen jälkeen. Työterveyslääkäri arvioi, että polvi on kuntoutumassa hyvin, mutta Sepon toimintakyky ei vielä hetkeen vastaa työn fyysisiä vaatimuksia. Työssä on myös tapaturmavaara. Työterveyslääkäri sopi työterveysneuvottelusta Sepon ja hänen työnantajansa kanssa. Työterveysneuvottelussa esihenkilö kertoi, että työtä on mahdollista muokata ja keventää siten, että Seppo ei väliaikaisesti tee kattoasennustöitä, vaan siirtyy kattotuotteita valmistavalle verstaalle. Siellä työ on osin automatisoitua ja fyysisesti kevyempää kuin asennustyö. Työssä on mahdollista pitää taukoja ja istua, eikä se edellytä kyykistymistä. Seppo tunsi verstaan työtehtävät, joten ehdotettu työjärjestely sopi hänelle. Työterveysneuvottelussa sovittiin, että hän tekee muokattua työtä kuukauden ajan. Työnantajan mukaan muokattua työtä voi tarvittaessa tehdä myös pidempään. Seppo on pienelle yritykselle tärkeä työntekijä, ja työnantajan tuki tuntui Seposta hyvältä.

Sairauslomaa jatkettiin yhteisymmärryksessä vielä kuukauden ajan ennen paluuta muokattuun työhön. Seppoa motivoitiin kuntouttamaan polveaan aktiivisesti hänen erikoissairaanhoidosta saamiensa ohjeiden mukaan. Liikunta on kuntoutumisen kulmakivi. Se lievittää kipua, palauttaa nivelen liikeradan, vahvistaa lihaksia, parantaa tasapainoa ja edistää arkeen palaamista sekä tukee tekonivelen pitkäaikaista toimivuutta.

Ennen paluuta normaaliin työhönsä Sepolle järjestettiin kontrollikäynti työterveyshuoltoon, jossa varmistettiin polven toipuminen. Hän aloitti muokatun työn kevennetyissä työtehtävissä kaksi kuukautta tekonivelleikkauksen jälkeen. Muokattua työtä hän teki kuukauden ajan ja palasi tämän jälkeen omaan työhönsä.

Tässä esimerkissä erikoissairaanhoito ja työterveyshuolto tekivät yhteistyötä. Työkykyasiat hoidettiin työterveyshuollossa, mutta itse leikkaus sekä sen jälkeinen kuntoutus toteutuivat julkisessa terveydenhuollossa. Kun työterveyshuolto otettiin mukaan palveluketjuun, Seppo pystyi palaamaan työhön kuukautta aikaisemmin kuin aiemmalla toimintatavalla, joka sisälsi kolmen kuukauden sairauspoissaolon. Seppo itse sekä hänen työnantajansa olivat tyytyväisiä järjestelyyn.  

Johanna on 57-vuotias lähihoitaja, joka tekee kolmivuorotyötä hyvinvointikeskuksen vuodeosastolla.  

Johannan työterveyshuoltoon kuuluvat kolmivuorotyön vuoksi säännölliset terveystarkastukset. Johannan määräaikaisterveystarkastuksessa havaittiin runsas ylipaino ja liikkumattomuus. Johanna kertoi, että painoa on pikkuhiljaa kertynyt noin 30 kiloa raskauksien myötä ja niiden jälkeen. Liikkuminen on jäänyt, ja ruokailutottumukset ovat muuttuneet epäterveellisemmiksi. Johanna kertoi, ettei hänellä ole motivaatiota ja aikaa liikkua eikä ystäviä, joiden kanssa liikkua. Yksin liikkumaan lähteminen tuntui hänestä vaikealta.

Johannan määräaikaistarkastukseen sisältyvissä verikokeissa todettiin, että veren sokeriarvot olivat kohonneet. Työterveyshuoltoon kuuluu myös suppea sairaanhoito, ja Johannalle tehtiin kahden tunnin sokerirasituskoe. Siinä todettiin kohonneet arvot, ja Johannalla diagnosoitiin tyypin 2 diabetes. Tämä ei tullut Johannalle yllätyksenä, sillä hän kertoi arvojen olleen koholla jo raskausaikoina.

Pitkäaikaissairauksien hoito ei kuulu työterveyshuoltosopimukseen, joten työterveyslääkäri teki Johannasta lähetteen tämän oman terveysaseman lääkärille ja diabeteshoitajalle. Jatkossa diabeteksen hoito ja seuranta tapahtuvat sitä kautta. Omakannan kautta Johannan työterveyslääkäri näkee ajantasaisen hoitotasapainon, jolla on merkitystä työn kannalta.

Diabeteksen hoidon lisäksi työterveyslääkäri otti puheeksi Johannan liikkumisen. Työterveyslääkäri tunsi hyvinvointialueen liikuntapalvelut ja ohjasi Johannan ottamaan yhteyttä kunnan liikuntaneuvojaan. Liikuntaneuvojan arvion mukaan Johanna voisi hyötyä ryhmämuotoisesta liikunnasta, joka tukisi painonhallintaa ja liikkumisen lisäämistä. 

Liikuntaneuvoja ohjasi Johannan hyvinvointialueella toteutettavaan työikäisten painonhallintaryhmään. Ryhmämuotoinen ja säännöllinen toiminta tuntui Johannasta mielekkäältä, ja siihen hän motivoitui osallistumaan. Kokeillessaan uusia liikuntamuotoja ryhmässä Johanna innostui uimisesta ja kuntosaliharjoittelusta, joiden kautta hän sai myös uusia ystäviä. Liikkumisen lisääminen tuki myös diabeteksen hoitoa.

Terveystarkastukset ja työkyvyn tuki jatkuvat työterveyshuollossa hyvinvointialueen palveluissa tapahtuvan diabeteksen hoidon ja liikkumisen edistämisen rinnalla.

Tässä esimerkissä yhteistyötä tehtiin työterveyshuollon, hyvinvointialueen ja kunnan liikuntapalveluiden kesken. Yhteistyö hyödytti sekä työikäistä asiakasta että palveluntuottajia.  

Marja on 38-vuotias merkonomi. Hän on toiminut pitkään palkanlaskijana keskisuuressa yrityksessä. Hän on perusterve.

Marjan työnantajan työterveyshuoltosopimukseen ei kuulu sairaanhoito, joten hän asioi terveyskeskuslääkärillä.

Marjalla todettiin kaksi kuukautta sitten keskivaikea masennus. Aluksi hän sinnitteli töissä, mutta jaksaminen oli huonoa. Viisi viikkoa sitten Marja jäi sairauslomalle työstään. Masennuksen hoitona on ollut lääkitys ja lisäksi hän on käynyt depressiohoitajan vastaanotolla. Masennusoireet olivat väistymässä, mutta ajatus työhön paluusta jännitti Marjaa. Hänestä tuntui, ettei hän pysty palaamaan työhönsä heti kokoaikaisesti.

Terveyskeskuslääkäri pohti kontrollikäynnillä Marjan sairauspoissaolon jatkoa ja totesi työkyvyn tuen tarpeen. Hän muisti, että työkyvyn tuki on osa lakisääteistä työterveyshuoltoa, ja teki lähetteen TYÖOTE-mallin mukaisesti Marjan omaan työterveyshuoltoon työkyvyn tuen tarpeen arviointia varten.

Työterveyshuolto otti yhteyttä Marjaan. Työterveyshuollossa järjestettiin työterveysneuvottelu, jossa pohdittiin työhön paluun tukitoimia yhdessä Marjan ja hänen työnantajansa kanssa.

Neuvottelussa sovittiin, että Marja palaa töihin ensin osa-aikaisesti 50 prosentin työajalla osasairauspäivärahan turvin.  Lisäksi sovittiin, että työnkuvassa tehdään joitakin kiirettä vähentäviä muutoksia. Työhön paluun tueksi Marjalle järjestettiin myös käynti työterveyspsykologille, joka tuntee työpaikan olosuhteet. Ennen osasairauspäivärahakauden loppua sovittiin kontrollikäynti työterveyshuoltoon.

Masennuksen hoito jatkui omalla terveyskeskuslääkärillä lääkityksen ja depressiohoitajan tuen avulla. Sekä työterveyshuollossa että perusterveydenhuollossa Marjaa tuettiin lisäämään liikuntaa osana masennuksen hoitoa ja kuntoutusta. Liikunta toimii masennuksen hoidossa monella tasolla: se lisää mielihyvähormoneja, parantaa unen laatua, vähentää stressin ja ahdistuksen tunteita, parantaa itseluottamusta, luo arkeen säännöllisyyttä ja kohentaa fyysistä kuntoa. Liikunta on yksi tehokkaimmista kuntoutumista tukevista keinoista, ja sitä suositellaan osaksi lähes kaikkien masennuspotilaiden hoitoa.

Tässä esimerkissä hyvinvointialueen perusterveydenhuolto ja työterveyshuolto tekivät yhteistyötä työikäisen henkilön työkyvyn tukemiseksi. Työkyvyn tuen keinoilla pystyttiin varmistamaan Marjan työhön paluu ja ennaltaehkäisemään pitkittyvää ja pysyvää työkyvyttömyyttä. Tärkeää oli ottaa mukaan myös työterveyspsykologi, jotta pystyttiin arvioimaan myös oireiden mahdollista työperäisyyttä.