Palvelujärjestelmä ja yhteistyö

• Palvelujärjestelmä tarkoittaa eri palveluista ja toimijoista muodostuvaa järjestelmää tai verkostoa. Palvelujärjestelmän toimijoilla on omat tehtävänsä ja vastuunsa.
• Liikkumisen edistäminen on yksi palvelujärjestelmän keino, jolla on mahdollista tukea työikäisten terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä. Liikkumisen lisääminen voi liittyä vammojen ja sairauksien hoitoon ja kuntoutumiseen sekä työssä ja arjessa pärjäämiseen.
• Monialainen yhteistyö tarkoittaa sitä, että eri hallinnonaloilla toimivat ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa tarpeiden pohjalta. Monialainen yhteistyö hyödyttää sekä asiakasta että ammattilaisia. Asiakas hyötyy, kun verkoston koko osaamista hyödynnetään hänen parhaakseen. Ammattilaiset hyötyvät monialaisesta yhteistyöstä, kun he voivat yhdistää osaamistaan ja oppia toisiltaan. 
• Liikuntaneuvonta on liikunnan- tai terveydenhuollon ammattilaisen toteuttamaa asiakaslähtöistä ja vuorovaikutuksellista ohjausta. Sen tavoitteena on liikunnallisemman elämäntavan tukeminen, työ- ja toimintakyvyn edistäminen sekä hyvinvoinnin lisääminen etenkin henkilöille, jotka liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. 

Tässä osiossa kuvataan työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmä ja ammattilaisten roolit liikkumisen edistämisessä. Lisäksi osiossa kuvataan moniammatillisen ja monialaisen yhteistyön periaatteet.

Tämän osion opiskeltuasi

• tiedät liikkumista edistävät palvelut sekä eri toimijoiden roolit ja vastuut palveluissa
• tiedät moniammatillisen ja monialaisen yhteistyön periaatteet ja oman roolisi yhteistyössä

Palvelujärjestelmä tarkoittaa eri palveluista ja toimijoista muodostuvaa järjestelmää tai verkostoa (kuva 1). Liikkumisen edistäminen on yksi palvelujärjestelmän keino, jolla on mahdollista tukea työikäisten terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä.

Palvelujärjestelmä koostuu toimijoista, joilla jokaisella on omat tehtävänsä ja vastuunsa. Lainsäädäntö määrää ammattilaisten tehtävistä ja ohjaa asiakkaan prosessin toteutumista. Jotta palvelujärjestelmä toimisi optimaalisesti, jokaisen toimijan pitää tuntea sekä oma roolinsa että muiden toimijoiden roolit ja vastuut. Ammattilaisten yhteistyö on tärkeää, koska kukaan ei pysty yksin hallitsemaan koko palvelujärjestelmää.

Työikäisen auttaminen voi edellyttää ammattilaisten monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Ammattilaisten yhteiset tavoitteet ja tietoisuus toistensa osaamisesta, rooleista ja vastuista helpottavat yhteistyötä. Monialaiset työkyvyn tuen palvelut toteutetaan yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Palveluiden järjestäminen ja yhteistyöverkostot voivat olla alueilla erilaisia.

Liikkumisen edistämisen palvelut voivat käynnistyä, kun asiakas ottaa yhteyttä palveluntuottajaan. Työikäinen voi hyödyntää palveluja joko itsenäisesti verkossa tai ammattilaisten tapaamisessa kasvokkain tai etäpalveluna. Myös palveluntuottaja voi ottaa asiakkaaseen yhteyttä ja käynnistää palvelut, jos palvelutarvetta osoittavat asiakasjärjestelmät tai potilastietojärjestelmät ilmoittavat asiasta. Alueilla on tärkeää sopia, missä tilanteissa asiakkaaseen otetaan yhteyttä ja kenen vastuulla yhteydenotto on.

Työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmän toimijat osallistuvat työikäisten liikkumisen edistämiseen eri tavoin. Liikkumista edistämällä pyritään parantamaan työikäisten työ- ja toimintakykyä, ehkäisemään sairauksia sekä tukemaan hoitoa ja kuntoutumista.

Seuraavassa on esimerkkejä keinoista, joilla palvelujärjestelmän toimijat voivat edistää työikäisten liikkumista:

1. Hyvinvointialue edistää asukkaidensa liikkumista erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hyvinvointialueella toimii monialaisia työkyvyn tuen tiimejä, joissa liikkumisen asiantuntijana toimii yleensä fysioterapeutti. Sote-keskuksissa tai terveysasemilla liikuntaneuvoja tarjoaa maksutonta matalan kynnyksen tukea ja ohjausta liikkumisen aloittamiseen, elintapamuutoksiin ja arkiaktiivisuuden lisäämiseen. Liikuntaneuvonta on näin osa hyvinvointialueiden tarjoamia hoitopolkuja. Hyvinvointialueella toimii myös apuvälinelainaamo, josta voi saada maksutta liikkumisen apuvälineitä. Hyvinvointialueilla pyritään tunnistamaan vähän liikkuvat ja ohjaamaan heidät tuen piiriin. Laki velvoittaa hyvinvointialuetta asettamaan tavoitteet hyvinvoinnin edistämiselle ja seuraamaan toimenpiteiden vaikuttavuutta. 
2. Työterveyshuolto tarjoaa liikkumiseen liittyvää ohjausta ja neuvontaa osana työntekijän työkyvyn tukea. Liikkumisen edistäminen sisältyy työterveyshuollon prosesseihin, kuten toimintasuunnitelman laatimiseen, työpaikkaselvityksiin, työpaikkakäynteihin, terveystarkastuksiin sekä  työterveyteen liittyvään neuvontaan ja ohjaukseen. 
3. Työpaikat tukevat työntekijöidensä liikkumista osana työn tekemistä. Työ voidaan suunnitella ja organisoida siten, että työ sisältää liikkumista ja palauttavia taukoja eikä työssä ole pitkäkestoista paikallaanoloa. Työpaikalla voidaan myös tukea työstä palautumista osana organisaatiokulttuuria. Lisäksi työnantaja voi tarjota liikuntaetuja, tukea työmatkaliikkumista ja järjestää liikuntatapahtumia. Joillakin työpaikoilla on myös omia liikuntatiloja työntekijöiden käytössä.
4. Erikoissairaanhoito ohjaa ja neuvoo työikäisiä potilaitaan, miten he voivat liikkua edistääkseen omaa hoitoaan ja kuntoutumistaan. Terveydenhuollon ammattilaiset antavat kirjallisia ja suullisia ohjeita ja suosituksia arkiliikkumisesta sekä potilaalle sopivista lajeista ja liikkumisen määrästä. Liikkuminen on osa sairauden tai vamman hoitoa tai kuntoutusta. Yliopistosairaalat ovat yhteistyössä kehittäneet kaikille avoimen Terveyskylän, joka sisältää myös liikkumiseen liittyviä ohjeita eri sairauksiin ja vammoihin liittyen.
5. HYTE-palvelut tarkoittavat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palveluja. Ne ovat kunnissa, hyvinvointialueilla ja järjestöissä toteutettavaa ennaltaehkäisevää toimintaa, jolla tuetaan asukkaiden terveyttä, turvallisuutta, osallisuutta ja toimintakykyä. Kuntien tehtävänä on luoda liikkumisen edellytyksiä järjestämällä eri kohderyhmät huomioon ottavia liikuntapalveluita sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa ja rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Liikuntaneuvonta on esimerkki kuntien liikuntapalveluiden ja hyvinvointialueiden terveyspalveluiden yhteistyöstä.
6. Järjestöt tarkoittavat tässä liikuntajärjestöjä ja urheiluseuroja sekä potilasjärjestöjä, jotka tarjoavat tietoa, liikuntamahdollisuuksia sekä ohjausta ja neuvontaa eri kohderyhmille. Järjestöillä on liikkumista koskevaa tiedotusmateriaalia ja kampanjoita, jotka pyrkivät lisäämään tietoa liikkumisen merkityksestä ja kannustavat aktiiviseen elämään. 
7. Kuntoutuspalvelut voivat sisältää liikkumisen ohjeita ja räätälöityjä liikuntaohjelmia, jotka on suunniteltu tukemaan työikäisten fyysistä toipumista ja työkyvyn palautumista. Kuntoutus voi sisältää muun muassa fysioterapiaa, joka painottaa liikkumista ja aktiivista elämäntapaa osana kuntoutumista. 
8. Kelan kuntoutus sisältää fyysisen toimintakyvyn arviointia, liikkumiseen liittyvää ohjausta ja neuvontaa sekä liikuntaharjoittelua. Kelan tarjoamilla kuntoutuskursseilla liikkuminen eri muodoissa on osa asiakkaan kuntoutumista, ja kursseilla pyritään löytämään osallistujalle soveltuvia tapoja liikkua. 
9. Työllisyysalueet edistävät liikkumista osana työllistymistä tukevia ohjelmia. Aktiivinen elämäntapa voi olla osa työllistymisvalmiuksia parantavia kursseja tai ohjelmia, jotka auttavat ylläpitämään ja parantamaan työkykyä. Työvoimapalveluissa on myös tietoa siitä, millaisia vaatimuksia eri ammatit edellyttävät. 
10. Tapaturma-, liikenne- ja työeläkevakuuttajat voivat tarjota kuntoutuspalveluita ja ohjelmia, jotka sisältävät liikkumista osana vammojen tai sairauksien jälkeistä toipumista. Työeläkevakuuttajat voivat myös tukea työpaikan työkykyä edistäviä ohjelmia. Työnantajan tapaturmavakuutus voi kattaa myös vapaa-ajalla tapahtuneet tapaturmat poislukien tietyt riskialttiit liikuntalajit. 
11. Koulutuspalvelut tarjoavat liikunta-alan tutkintokoulutusta (liikuntaneuvoja, liikunnanohjaaja, liikunnanopettaja) sekä liikkumiseen liittyviä opintojaksoja osaksi muita tutkintoja tai ammatillista täydennyskoulutusta. 
12. Muut palveluntuottajat tarkoittavat tässä yksityisiä liikuntapalvelujen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia sekä liikuntayrittäjiä. Yksityiset palveluntuottajat voivat myydä liikkumisen palveluja myös julkisille toimijoille. 

Edellä lueteltujen toimijoiden lisäksi valtio ja tutkimuslaitokset tekevät työtä kansallisten liikuntaohjelmien ja liikuntastrategioiden kehittämiseksi. Ne voivat tarjota suosituksia ja ohjeita siitä, kuinka paljon ja millaista liikuntaa eri ikäryhmien tulisi harrastaa ja miten liikkumista voi lisätä. Kaikki nämä tahot toimivat osana laajempaa järjestelmää, joka pyrkii tukemaan työikäisten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä työ- ja toimintakykyä. 

Palvelujärjestelmässä toimivat ammattilaiset voivat edistää työikäisten liikkumista monella tavalla. Liikkumisen ja liikunnan ammattilaisilla liikkumisen edistäminen on keskeinen työn tavoite ja sisältö. Heillä on myös parhaat valmiudet koulutuksensa puolesta neuvoa ja ohjata asiakkaitaan.

Perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa toimivat ammattilaiset tarvitsevat tutkimusten mukaan lisää osaamista, aikaa ja työvälineitä ottaa liikkumista koskevia asioita puheeksi asiakkaiden tai potilaiden kanssa. Liikkumisen edistäminen on yksi työkyvyn tuen keino. Liikkumisen lisääminen voi liittyä vammojen ja sairauksien hoitoon ja kuntoutukseen sekä työssä ja arjessa pärjäämiseen.

Seuraavasta taulukosta voit katsoa, miten liikkumisen edistäminen nivoutuu osaksi ammattilaisten tehtäviä ja rooleja. Taulukosta näet myös ammattilaisten koulutustaustoja. Voit selata taulukkoa kuvan alla olevista nuolista.

Mitä monialainen ja moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa?

Monialainen yhteistyö tarkoittaa sitä, että eri hallinnonaloilla toimivat ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa tarpeiden pohjalta. Monialainen yhteistyö toteutuu usein erilaisissa verkostoissa, mutta se voi olla myös muuta yhteistyötä tai ammattilaisten spontaaneja yhteydenottoja. Tällöin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, kuntien liikuntatoimessa ja järjestöissä toimivat ammattilaiset tekevät yhteistyötä asiakkaansa liikkumisen edistämiseksi. Monialaista yhteistyötä voivat tehdä joko saman ammatin tai eri ammattien edustajat.

Moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa, että eri alojen ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa tarpeiden pohjalta. Ammattilaiset voivat tällöin toimia joko samalla tai eri hallinnonaloilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa, työterveyshuollossa, kuntoutuspalveluissa, liikuntatoimessa tai järjestöissä. Liikkumisen edistämisessä ammattilaisilla voi olla esimerkiksi terveydenhuollon, työterveyshuollon tai liikunta-alan koulutus. Työterveyshuolto on yksi esimerkki moniammatillisesta yhteistyöstä.

Miksi monialaista yhteistyötä tarvitaan?

Monialainen yhteistyö hyödyttää sekä asiakasta että ammattilaisia. Asiakas hyötyy, kun koko verkostossa olevaa laajaa osaamista käytetään hänen parhaakseen. Asiakkaalla on tällöin mahdollisuus saada monialaiset palvelut samasta paikasta eikä hänen tarvitse kulkea erillisistä palveluista toiseen.

Myös ammattilaiset hyötyvät monialaisesta yhteistyöstä. Eri taustakoulutuksella olevat ammattilaiset voivat yhdistää osaamistaan ja oppia samalla toisiltaan. Ammattilaisilla on tällöin mahdollisuus etsiä yhdessä ratkaisuja asiakkaan tilanteeseen ja saada samalla tukea toisiltaan. Lainsäädäntö edellyttää monialaisen palvelutarpeen tunnistamista ja yhteistoimintaa.

Monialaisen yhteistyön tekeminen

Monialainen yhteistyö edellyttää toimintakulttuurin muutosta. Kun palveluja integroidaan ja ammattilaiset tekevät monialaista yhteistyötä, eri ammattiryhmät kehittävät ja yhdistävät osaamistaan. Johdon pitää mahdollistaa tämä muutos. Johdon tehtävänä on varmistaa resurssit ja muodostaa yhteistoiminnallisia rakenteita, jotta ammattilaiset voivat työskennellä monialaisesti.

Monialainen työ vaatii kaikkien sitoutumista ja hyvää vuorovaikutusta. Parhaimmillaan työ on joustavaa, yhteisvastuullista ja toisia arvostavaa. Työssä korostuu keskinäinen luottamus ja sujuva yhteistyö.

Monialainen yhteistyö helpottuu, kun palveluprosessit on kuvattu selkeästi ja prosessit ovat kaikkien tiedossa. Lisäksi yhteistyötä helpottaa, jos ammattilaisilla on yhteinen kieli sekä yhteiset pelisäännöt, toimintamallit ja työvälineet. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakkaan suunnitelmat, asiakkaan asettamat tavoitteet sekä työ- ja toimintakyvyn mittausmenetelmät.

Yhteistyö vaatii ammattilaisilta yhteistä osaamista erityisesti seuraavista aiheista:

• lainsäädäntö
• käsitteet
• palvelujärjestelmä
• eri toimijoiden roolit ja vastuut

Kuka koordinoi asiakkaan palveluja?

Koordinointi tarkoittaa, että ammattilainen ohjaa ja neuvoo asiakasta oikeisiin palveluihin, pitää häneen yhteyttä sekä välittää tietoa ja vastaanottaa sitä asiakkaalta ja ammattilaisilta. Koordinointi helpottuu, kun ammattilaisilla on yhteiset tavoitteet, kieli ja työvälineet. Koordinoinnissa ammattilainen tarvitsee tietoa asiakkaan tilanteesta, tavoitteista, palvelutarpeesta sekä hänelle suunnitelluista palveluista, keinoista ja etuuksista. Ne voivat selvitä asiakkaalle laadituista suunnitelmista.

Ammattilaisten on tärkeää rakentaa ja ylläpitää luottamusta toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että ammattilaiset tunnistavat, tunnustavat ja arvostavat toistensa osaamista. Yhteistyö onnistuu, kun kaikki ammattilaiset tietävät vastuunsa ja yhteistyön käytännöt:

1. Ammattilaiset tuntevat toistensa palvelut ja heillä on oikeus ja tahto keskinäiseen yhteistyöhön asiakkaiden parhaaksi.
2. Ammattilaisia kannustetaan tekemään verkostotyötä.
3. Tietojärjestelmät tukevat ammattilaisten yhteistyötä.
4. Johto tukee ammattilaisten yhteistyötä ja siihen on varattu riittävästi resursseja.

Palvelujen koordinointi edellyttää ammattilaisilta palvelujärjestelmän tuntemista sekä riittäviä resursseja ja osaamista. Lisäksi ammattilaisilla pitää olla hyvät vuorovaikutustaidot, jotta he pystyvät huomioimaan asiakkaidensa yksilölliset tarpeet ja rakentamaan luottamuksellisia siltoja asiakkaiden ja palvelujärjestelmän eri toimijoiden välille.

Kunnat edistävät liikkumista monialaisesti

Monialaisella hallintorajat ylittävällä yhteistyöllä vahvistetaan liikkumisen asemaa osana kuntien hyvinvointi- ja terveyspolitiikkaa sekä strategista kehittämistä. Liikkumisen huomioiminen osana kunnan strategista kehittämistä on keino edistää kuntalaisten liikkumista laaja-alaisesti. Kunnan sisäisen monialaisen yhteistyön lisäksi kunnat kehittävät myös paikallista yhteistyötä, jossa voivat olla mukana esimerkiksi paikalliset yritykset, järjestöt sekä sosiaali- ja  terveydenhuolto.

Kuntien on terveydenhuoltolain mukaan valmisteltava hyvinvointikertomus hyvinvointipolitiikan suunnittelun, arvioinnin ja raportoinnin työvälineeksi. Tarkoituksena on, että hyvinvointikertomukseen sisällytetään myös liikuntaa koskevia tietoja, kuten asukkaiden liikunta-aktiivisuuden seuraaminen.

Kunnissa liikuntatoimi vastaa liikuntapaikkojen rakentamisesta ja liikuntamahdollisuuksien järjestämisestä. Tällaisia ovat esimerkiksi urheilukentät, uimahallit, kuntosalit ja ohjatut liikuntaryhmät. Nämä palvelut kuuluvat myös työikäisille. Myös kirjastot tarjoavat maksutta liikuntavälineitä kuntalaisten käyttöön. Liikkumisen edellytysten luominen edellyttää yhteistyötä kunnan eri toimialojen sekä hyvinvointialueen välillä.

Kunnan liikuntatoimi tekee kunnissa yhteistyötä etenkin seuraavien tahojen kanssa:

• sosiaali- ja terveyspalvelut
• opetustoimi
• nuoriso- ja kulttuuritoimi
• liikenne-, ympäristö- ja kaavoitustoimi

Liikkumisen edistämisessä paikallinen yhteistyö tarkoittaa sekä toiminnan suunnittelua että toteutusta. Paikallisen yhteistyön lisäksi kunnat tekevät myös alueellista yhteistyötä. Kuntalaki edellyttää, että liikkumiseen liittyviä päätöksiä tehdessään kunnat huolehtivat myös asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista.

Esimerkki yhteiskehittämisen työpajoista

Kunnissa eri puolilla Suomea on järjestetty liikkumisen edistämiseen liittyviä yhteiskehittämisen työpajoja (YLLI 2.0 -kehittämishanke). Työpajoissa eri alojen asiantuntijat kehittivät yhdessä liikkumisen saavutettavuutta, nuorten liikkumista ja kuntaorganisaation viestintää.

Keskeinen teema kaikissa työpajoissa oli monialainen yhteistyö.  Sitä lähestyttiin tiedolla johtamisen, kuten sisäisen tiedonkulun, ulkoisen viestinnän, tietojärjestelmien ja hallinnonrajat ylittävän yhteisen kielen ja ymmärryksen, kautta.

Kunnissa yhteistyö on ollut perinteisesti tiivistä etenkin liikuntaseurojen kanssa. Palveluiden kehittämistä ja aktiivista tiedonvaihtoa on ollut myös muiden sivistys- tai vapaa-ajantoimen yksiköiden kuten nuorisotoimen, varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa. Myös kulttuuritoimen kanssa työskentely on ollut luontevaa. Kun työvoimapalvelut ovat siirtyneet kunnille, myös niiden kanssa on aloitettu etenkin liikuntaneuvontaan liittyvää yhteistyötä.

Mitä liikuntaneuvonta tarkoittaa?

Liikuntaneuvonta on liikunnan- tai terveydenhuollon ammattilaisen toteuttamaa asiakaslähtöistä ja vuorovaikutuksellista ohjausta. Sen tavoitteena on liikunnallisemman elämäntavan tukeminen, toimintakyvyn edistäminen sekä hyvinvoinnin lisääminen. Liikuntaneuvonta tarjoaa tärkeää tukea henkilöille, jotka liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Vähäinen liikkuminen ja runsas paikallaanolo lisäävät elintapasairauksien riskiä ja terveydenhuollon kuormitusta sekä heikentävät elämänlaatua.

Liikuntaneuvontaa tarjoaa useimmin kunnan liikuntatoimi. Esimerkiksi Helsingissä liikuntaneuvontaa ja elintapaohjausta tarjotaan terveysasemien ja liikuntapalveluiden yhteistyönä. Liikuntaneuvonnan eri vaiheissa ovat mukana sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös muut paikalliset toimijat kuten järjestöt. Liikuntaneuvonta voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmätapaamisina joko kasvotusten tai etäkontaktein.

Kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että jokaisessa kunnassa olisi suositusten mukaista liikuntaneuvontaa. Vuonna 2024 liikuntaneuvontaa tarjosi 223 kuntaa, mikä on 76 prosenttia Manner-Suomen kunnista. Liikuntaneuvontapalveluiden kehittäminen on ollut tärkeä liikunnallisen elämäntavan edistämisen politiikkatoimi.

Liikuntaneuvonnan avulla voidaan:

• tukea pysyvää elämäntapamuutosta
• tunnistaa yksilöllisiä liikkumisen esteitä
• luoda toimivia liikkumista edistäviä ratkaisuja arkeen
• osallistaa yksilö muutokseen 
• edistää kansanterveyttä ja vähentää elintapasairauksien riskejä.

Liikuntaneuvontaan ohjautuminen

Asiakas voi hakeutua liikuntaneuvontaan joko itse tai palveluissa toimiva ammattilainen voi ohjata hänet sinne. Liikuntaneuvonnan tietokannan mukaan vuonna 2024 asiakas ohjautui liikuntaneuvontaan kunnan palveluista useimmin nuorisopalveluista, työllisyyspalveluista tai perusasteen oppilaitoksesta. Muista kuin kunnan palveluista henkilö ohjautui liikuntaneuvontaan työterveyshuollosta, puolustusvoimien kutsunnoista, järjestöistä, apteekeista tai yksityisistä liikuntapalveluista.

Liikuntaneuvonnan eteneminen

Liikuntaneuvonta etenee viiden vaiheen kautta: lähtötilanteen kartoitus, tiedonvaihto, tavoitteenasettelu, suunnitelman tekeminen sekä seuranta ja palautteen antaminen. Näiden vaiheiden avulla liikuntaneuvonnassa pyritään vaikuttamaan asiakkaan motivaatioon, kyvykkyyteen ja tilaisuuksiin lisätä liikkumistaan. Lähtötilanteen kartoituksen jälkeisiä vaiheita ei tarvitse käydä läpi järjestyksessä, vaan niitä voidaan käsitellä asiakaslähtöisesti ja tarvittaessa useilla tapaamiskerroilla.

Liikuntaneuvonnan eteneminen:

1. Lähtötilanteen kartoittaminen
   Ammattilainen voi kartoittaa asiakkaan lähtötilannetta kuuntelemalla asiakasta. Näin asiakkaalle jää keskustelusta voimaantunut olo. Asiakkaan kanssa voi keskustella hänen elämäntilanteestaan, liikkumistottumuksistaan, kokemistaan muutostarpeista ja muutosta estävistä ja helpottavista tekijöistä.
2. Tietojen vaihtaminen 
   Ammattilainen antaa tietoa asiakaslähtöisesti eli hän huomioi asiakkaan tilanteen, tarpeet ja arvot. Asiakas voi tarvita tietoa esimerkiksi terveyttä edistävästä liikkumisesta, liian vähäisen liikkumisen vaikutuksista, riittävästä liikkumisen määrästä ja muista elintavoista.
3. Tavoitteen asettaminen
   Liikuntaneuvonnassa ammattilainen tukee asiakkaan tavoitteen asettamista ja tarjoaa siihen keinoja. Tavoitteen tulisi olla asiakkaan itse asettama ja hänen tarpeistaan lähtevä, yksilöllinen ja lähtötilanteen huomioiva. Tavoite on hyvä asettaa riittävän pieneksi ja lyhyelle aikavälille.
4. Suunnitelman tekeminen
   Tavoitteen saavuttamiseksi laaditaan suunnitelma asiakkaan johdolla. Suunnitelman tulee olla realistinen, aikataulutettu ja toteuttamiskelpoinen. Asiakkaalle tarjotaan keinoja oman liikkumisen seuraamiseksi sekä liikkumisen tuottamien tunteiden seuraamiseksi. Asiakasta autetaan myös tunnistamaan liikkumisen esteitä ja löytämään niihin ratkaisuja.
5. Seuranta ja palautteen antaminen 
   Seuranta on osa liikuntaneuvonnan kokonaisuutta ja jokaista neuvontatapaamista. Ammattilainen ja asiakas sopivat yhdessä neuvonnan etenemisestä ja tavoista. Ammattilainen kirjaa seurantatiedot potilastietojärjestelmään. Näin kaikilla neuvonnan eri vaiheisiin osallistuvilla ammattilaisilla on mahdollisuus seurata tilannetta ja asiakkaan tekemiä muutoksia. 

Liikuntaneuvonnan vaikuttavuus

Liikuntaneuvonnan vaikutuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa asiakas lisää liikkumisen määrää tai muuttaa elintapojaan paremmiksi liikuntaneuvonnan aikana. Liikuntaneuvonnan vaikuttavuudella ymmärretään tulosta, jossa lisääntyneen liikkumisen tai elintapojen muutoksen voidaan osoittaa vaikuttavan positiivisesti asiakkaan elämänlaatuun, terveyteen tai hyvinvointiin.

Tutkimusten mukaan neuvonnan vaikuttavuus lisääntyy, kun neuvonnassa painotetaan käyttäytymistä eikä tietoa, käytetään useita käyttäytymisen muutosta tukevia strategioita samanaikaisesti tai peräkkäin ja asetetaan lähellä olevia tavoitteita etäisten tavoitteiden sijaan. Sisäisen motivaation edistäminen ulkoisen sijaan ja pystyvyyden kokemisen vahvistuminen tuottavat parempia tuloksia. Lisäksi tärkeitä ovat liikkumisen omaseuranta ja kannustava palaute. Neuvonta on tehokkaampaa, kun se annetaan kasvokkain eikä esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla.

Perusterveydenhuollossa toteutettu yksilöllinen liikuntaneuvonta oli väitöskirjatutkimuksen (Martiskainen 2024) mukaan hyödyllistä tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Liikuntaneuvontaa voidaan tulosten perusteella pitää kustannus- ja resurssitehokkaana perusterveydenhuollon palveluna, joka voisi hyödyttää muitakin potilasryhmiä. Se tulisikin tuoda ravitsemusneuvonnan tavoin osaksi terveydenhuollon palveluvalikoimaa.

Liikuntaneuvonnassa yli kolme kertaa käyneet lisäsivät enemmän fyysistä aktiivisuuttaan kuin vain kerran käyneet. Liikkumistaan lisänneet pudottivat myös painoaan enemmän kuin ne, jotka eivät muuttaneet liikkumistottumuksiaan. Yksilöllisesti räätälöidyn, perusterveydenhuollossa tarjotun liikuntaneuvonnan vaikutukset eivät riippuneet sukupuolesta eivätkä iästä. Tutkimuksessa toteutettu liikuntaneuvonta vähensi myös muiden terveydenhuollon tapaamisten määrää ja kustannuksia.  

Helmi-malli soveltavan liikunnan edistämisessä

Helmi-malli on Suomen Paralympiakomitean kehittämä asiakaslähtöinen toimintamalli, jonka tavoitteena on edistää liikkumista erityisesti vähän liikkuvien ja tukea tarvitsevien henkilöiden arjessa. Malli sijoittuu soveltavan liikunnan viitekehykseen ja korostaa yksilöllisyyttä, osallisuutta sekä arkeen sopivia ratkaisuja.

Helmi-malli rakentuu kuudesta vaiheesta (sitoudu, osallista, ymmärrä, kiteytä, kokeile, toteuta), jossa asiakas ja ammattilainen toimivat yhteistyössä. Tavoitteena on löytää asiakkaalle merkityksellisiä ja realistisia tapoja lisätä liikkumista. Malli ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan perustuu asiakkaan omiin lähtökohtiin, kokemuksiin ja motivaatioon.

Helmi-malli toimii käytännön työkaluna soveltavan liikunnan liikuntaneuvonnassa. Prosessissa asiakkaan arki, toimintakyky ja tarpeet kartoitetaan huolellisesti. Tämän pohjalta tavoitteet asetetaan yhdessä asiakkaan kanssa. Liikkumista lisätään pienin, arkeen sopivin kokeiluin ja edistymistä seurataan säännöllisesti, jotta toimintaa voidaan tarvittaessa muokata asiakkaan tilanteeseen sopivaksi. Keskeistä on motivoiva vuorovaikutus ja asiakkaan toimijuuden vahvistaminen.