Työterveyshuolto tiiviisti

• Työterveyshuolto on osa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää, ja sen toimintaa ohjaavat työterveyshuoltolaki, työturvallisuuslaki sekä hyvä työterveyshuoltokäytäntö.  
• Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on työkyvyn tukeminen ja työperäisten sairauksien sekä tapaturmien ennaltaehkäisy.  
• Työterveyshuollon erityispiirteenä on suora yhteys työpaikkoihin, mikä mahdollistaa työn, työolosuhteiden ja työntekijän terveyden sekä työkyvyn kokonaisvaltaisen tarkastelun. 
• Työnantajalla on velvollisuus järjestää ennaltaehkäisevä työterveyshuolto kaikille työntekijöilleen. Tämän lisäksi työnantaja voi järjestää sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluja päättämässään laajuudessa.  
• Työterveyshuolto rahoitetaan pääosin työnantajien maksuilla ja sairausvakuutusjärjestelmän kautta, ja Kela korvaa osan kustannuksista.  

Tämä osio käsittelee työterveyshuoltoa ja sen toimintaa tiiviisti.

Tämän osion opiskeltuasi

• tunnistat työterveyshuollon roolin osana sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää liikkumisen edistämisessä
• tiedät työterveyshuollon järjestämisvelvoitteen ja tavoitteet
• saat perustietoa työterveyshuollon keskeisistä prosesseista ja siellä toimivista asiantuntijoista.

Lainsäädäntö

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä sekä yhteistyö palvelujärjestelmän toimijoiden kesken on laissa tarkoin säädeltyä. Sama koskee myös työterveyshuoltoa. Perustuslain (731/1999) mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Työvoiman suojelua ja käytännön työterveyshuollon toteutusta säätelevät työturvallisuuslaki (738/2002), työterveyshuoltolaki (1383/2001) sekä valtioneuvoston asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä (708/2013). 

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021) säätää hyvinvointialueen velvollisuudesta tehdä yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Hyvinvointialueilla on vastuu palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi, myös työikäisen väestön osalta. Valtioneuvoston asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä (708/2013) säätää työelämässä olevien työterveyshuoltopalveluista sekä yhteistyöstä työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon välillä, mutta velvoittaa työterveyshuoltoa tekemään yhteistyötä myös perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen kanssa.

Työterveyshuolto työikäisen väestön terveydenhuollossa

Työikäisen terveydenhuoltoa tuottavat useat toimijat sekä julkisessa että yksityisessä palvelujärjestelmässä. Työikäisestä väestöstä (20–64-vuotiaat) 76 prosenttia on työssäkäyviä. Työterveyshuolto osallistuu reilun kahden miljoonan työikäisen henkilön terveydenhuoltoon, ja sen piirissä on 91 prosenttia kaikista palkansaajista. Näin ollen työterveyshuollolla on merkittävä rooli ja mahdollisuudet työikäisten liikkumisen edistämisessä. 

Työterveyshuolto on ainoa terveydenhuollon toimija, jolla on suora yhteys työpaikkoihin. Sen ydintehtävinä ovat työkyvyn tukeminen työuran eri vaiheissa sekä työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäisy. Tämän lakisääteisen, ennaltaehkäisevän työterveyshuollon lisäksi työnantaja voi vapaaehtoisesti järjestää työterveyshuollossa sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluita. (Työterveyshuoltolaki 1383/2001.) Viimeisimmän Kelan julkaiseman työterveyshuoltotilaston mukaan 94 prosentilla työterveyshuollon piirissä olevista palkansaajista oli työterveyshuollosta saatavilla myös sairaanhoitopalveluita. Sairaanhoidon palvelujen laajuus vaihtelee huomattavasti riippuen työnantajan ja työterveyshuollon palveluntuottajan tekemästä työterveyshuoltosopimuksesta. 

Työterveyshuollon yhteys työpaikkaan antaa mahdollisuuden tarkastella ja tukea työikäisen henkilön liikkumista myös työpäivien aikana vapaa-ajan liikkumisen lisäksi. Tämä on tärkeää, sillä työpaikat ja työtehtävät ovat erilaisia fyysiseltä kuormittavuudeltaan. Työn vastapainoksi tarvitaan työn kuormittavuuteen sopivaa liikuntaa myös vapaa-ajalla. Tämän arvioimisessa työterveyshuollolla on merkittävä rooli. 

Työterveyshuolto tekee yhteistyötä muiden sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimijoiden, esimerkiksi hyvinvointialueiden ja kuntoutuspalveluja tuottavien tahojen, kanssa. Toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeää, jotta työikäisen henkilön palveluketju on mahdollisimman saumaton ja kaikkien resursseja hyödynnetään tehokkaasti. 

Työterveyshuollon lakisääteisiin tehtäviin sopimuslaajuudesta riippumatta kuuluu työkyvyn tuen koordinointi, vaikka työikäinen henkilö asioisikin muissa terveyspalveluissa. Palvelujärjestelmän toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeää etenkin työikäisen työkyvyn ylläpitämisen ja työkyvyttömyyden ehkäisyn näkökulmasta. Työote-toimintamalli on yksi esimerkki muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toimijoiden välisestä yhteistyöstä työikäisen henkilön työkyvyn tukemiseksi. Siinä erikoissairaanhoidosta ei enää kirjoiteta pitkiä sairauspoissaoloja, vaan ohjataan työikäinen henkilö omaan työterveyshuoltoonsa työkyvyn tukitoimia ja työhön paluun tuen tarpeiden arviointia varten. Tämä on työterveyshuollon ennaltaehkäisevää toimintaa. Toimintamallia voidaan soveltaa myös perusterveydenhuoltoon. Se on käytössä kaikilla hyvinvointialueilla. Toiminnalla pyritään lyhentämään sairauspoissaoloja, ehkäisemään pitkittyvää työkyvyttömyyttä ja siten parantamaan työn tuottavuutta.   

Työterveyshuoltolaki (1383/2001) säätää (1 §) työnantajan velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto sekä työterveyshuollon sisällöstä ja toteuttamisesta. Lain tarkoituksena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää:

1. työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä
2. työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta
3. työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa 
4. työyhteisön toimintaa

Työterveyshuoltolain (2 §) mukaan lakia sovelletaan työhön, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia (738/2002).

Työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Tämä järjestämisvelvollisuus koskee kaikkia työnantajia, joilla on palveluksessaan yksikin työntekijä. 

Työterveyshuolto tulee järjestää ja toteuttaa siinä laajuudessa kuin työpaikan olosuhteet, työ sekä siihen liittyvät muutokset edellyttävät. Palveluja järjestettäessä tulee noudattaa tasa-arvoista kohtelua. Työterveyspalvelujen tulee olla järjestetty työntekijöille tasapuolisesti asettamatta työntekijöitä tai työntekijäryhmiä eri asemaan. Työterveyspalvelujen tulee olla työntekijöille maksuttomia. Yrittäjälle itselleen työterveyspalvelujen järjestäminen on vapaaehtoista mutta suositeltavaa. 

Työnantaja vastaa työterveyshuollon järjestämisestä ja työterveysyhteistyön johtamisesta. Parhaimmillaan työterveyshuolto on investointi tuottavuuteen ja henkilöstön hyvinvointiin. Työpaikan ja työterveyshuollon toimenpiteillä ja kiinteällä yhteistyöllä voidaan vaikuttaa myönteisesti työpaikan terveellisyyteen ja turvallisuuteen sekä työntekijöiden terveyteen ja työkykyyn.

Työterveyshuoltolain määrittelemä järjestämisvelvollisuus koskee niin sanottua ennalta ehkäisevää työterveyshuoltoa. Ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon kuuluvat muun muassa terveystarkastukset, työpaikkaselvitykset, neuvonta ja ohjaus esimerkiksi työolosuhteiden vaatimista seuranta- ja suojainkäytännöistä sekä työkyvyn tukeminen ja sairauksien tai oireiden selvittely silloin, kun niillä selkeästi epäillään olevan yhteyttä työhön.

Työnantaja voi työterveyshuoltolain edellyttämän ennaltaehkäisevän työterveyshuollon lisäksi järjestää työntekijöilleen sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluja päättämässään laajuudessa. Työnantajan kustantama sairaanhoito ei tyypillisesti kata kaikkia tutkimuksia eikä kokonaisvaltaista sairaanhoitoa.

Työnantaja voi järjestää työterveyshuollon palvelut: 

• toteuttamalla palvelut itse
• työnantajien yhteishankintana
• ostamalla palvelut kunnalliselta liikelaitokselta tai osakeyhtiöltä (hyvinvointialueella on järjestämisvelvoite) 
• ostamalla palvelut yksityiseltä palveluntuottajalta.

Työterveyshuollon tavoitteena on edistää työntekijöiden terveyttä, työkykyä ja hyvinvointia, ehkäistä työstä, työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvia sairauksia ja tapaturmia.

Työterveyshuolto arvioi työn ja työympäristön terveysvaikutuksia, kehittää työoloja terveellisemmiksi ja turvallisemmiksi sekä tukee työyhteisön toimivuutta. Lisäksi sen tehtävänä on edistää terveyttä ja työkykyä ennaltaehkäisevästi, tukea varhaista tunnistamista ja puuttumista sekä järjestää työntekijöille tarvittavat terveystarkastukset.

Työterveyshuolto auttaa työntekijää myös työhön paluussa sairauspoissaolon jälkeen ja osallistuu työjärjestelyiden suunnitteluun niin, että työ ja terveydentila voidaan sovittaa yhteen.

Nämä tavoitteet linkittyvät myös liikkumisen edistämiseen sekä yksilö- että ryhmätasolla.  

Työterveyshuollon osuus kaikista terveydenhuollon menoista on ollut alle 4 prosenttia (THL 2022). Eniten Suomessa maksaa erikoissairaanhoito.

Työterveyshuollon rahoitus poikkeaa muusta sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta. Työterveyshuolto rahoitetaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä pakollisilla työtulovakuutuksen maksuilla sekä työnantajien asiakasmaksuilla. Työnantajille kohdistuu noin 87 prosenttia työterveyshuollon kustannuksista.  Palkansaajille ja yrittäjille kohdistuu noin 13 prosenttia kustannuksista. 

Kela maksaa työtulovakuutuksena työnantajilta ja työntekijöiltä kerätyistä varoista niin sanotun Kela-korvauksen työterveyshuollon ostaneelle yritykselle. Valtion maksama osuus työterveyshuollon kustannuksista on alle 0,5 prosenttia ja kohdentuu etenkin maatalousyrittäjien työterveyshuollon korvaamiseen.

Työterveyshuollon kustannukset vuonna 2024 olivat 1277 miljoonaa euroa, josta 51 prosenttia kohdistui lakisääteiseen toimintaan ja 49 prosenttia sairaanhoitoon. 

Työterveyshuollon kustannukset jaotellaan kahteen korvausluokkaan (KL1 ja KL2).

• Korvausluokkaan 1 kuuluvat ennaltaehkäisevään toimintaan ja työntekijöiden työkykyä ylläpitävään toimintaan liittyvät kustannukset, joita syntyy esimerkiksi työpaikkaselvityksistä, työpaikkakäynneistä, terveystarkastuksista ja työterveyteen liittyvästä neuvonnasta ja ohjauksesta. 
• Korvausluokkaan 2 kuuluvat ennaltaehkäisevän työterveyshuollon lisäksi vapaaehtoisesti järjestetyn yleislääkäritasoisen sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon kustannukset.

Ehkäisevän työterveyshuollon korvaus on 60 prosenttia ja sairaanhoidon 50 prosenttia hyväksytyistä kustannuksista. Työterveyshuollon korvaamisessa voidaan huomioida hyväksyttäviä kustannuksia enintään laskennallisen enimmäismäärän verran. Enimmäismäärän ylittävistä kustannuksista ei voida maksaa työterveyshuollon korvausta.

Työterveyshuollon yhteys työpaikkaan antaa mahdollisuuden tarkastella ja tukea työikäisen henkilön liikkumista myös työpäivien aikana vapaa-ajan liikkumisen lisäksi. Tämä on tärkeää, sillä työpaikat ja työtehtävät ovat erilaisia fyysiseltä kuormittavuudeltaan. Työterveyshuollolla on asiantuntemusta arvioida työn kuormitustekijöitä sekä liikkumisen tarvetta ja tarkoituksenmukaisuutta suhteessa työn vaatimuksiin. Työn vastapainoksi tarvitaan työn kuormittavuuteen sopivaa liikuntaa myös vapaa-ajalle, ja tämän arvioimisessa työterveyshuollolla on myös merkittävä rooli.

Työpäivän aikaisella liikkumisella voidaan ehkäistä liiallista fyysistä kuormitusta, yksipuolista rasitusta ja pitkään jatkuvaa paikallaanoloa. Työterveyshuolto voi edistää liikkumista esimerkiksi tukemalla taukoliikuntaa, kannustamalla työn tauottamiseen, edistämällä terveyttä ja turvallisuutta tukevia työjärjestelyjä (ergonomia) sekä huomioimalla työn sujuvuutta ja terveyttä tukevat työskentelytavat osana työn suunnittelua ja kehittämistä.

Työterveyshuolto tekee yhteistyötä muiden sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimijoiden, esimerkiksi hyvinvointialueiden ja kuntoutuspalveluja tuottavien tahojen kanssa. Toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeää, jotta työikäisen henkilön palveluketju on mahdollisimman saumaton ja kaikkien resursseja hyödynnetään tehokkaasti.

Työterveyshuolto voi ohjata työntekijöitä työpaikan ulkopuolisten liikkumismahdollisuuksien pariin, kuten kuntien ja hyvinvointialueiden tarjoamiin liikuntapalveluihin, liikuntaneuvontaan, järjestöjen liikuntaryhmiin tai muihin matalan kynnyksen liikkumista edistäviin palveluihin. Yhteistyö julkisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa täydentää työterveyshuollon omaa toimintaa ja tukee työikäisten liikkumisen edistämistä erityisesti silloin, kun työpaikalla ei ole omia liikuntapalveluita tai työntekijä tarvitsee yksilöllisempää tukea liikkumisen lisäämiseen. 

Ennaltaehkäisevä työterveyshuolto (KL1) painottuu työstä ja työoloista johtuviin terveysvaaroihin ja haittoihin. Tavoitteena on edistää ja ylläpitää työntekijöiden terveyttä, työkykyä ja työolosuhteiden turvallisuutta. Ennaltaehkäisevän työterveyshuollon järjestäminen on työnantajalle lakisääteistä eli pakollista, mikäli työnantajalla on yksikin työntekijä palveluksessaan.  

Ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon sisältyy: 

• työpaikkaselvitys
• toiminnan suunnittelu ja toimintasuunnitelma
• terveystarkastukset
• työolojen kehittämisehdotukset
• neuvonta ja ohjaus yksilöille tai ryhmille
• työkykyä ylläpitävään ja edistävään toimintaan osallistuminen työterveysyhteistyössä sovituin käytännöin
• työssä selviytymisen seuranta työkyvyn heikentyessä
• ensiavun järjestämiseen osallistuminen
• toiminnan vaikuttavuuden arviointi.

Työpaikkaselvitys

Työpaikkaselvityksessä selvitetään työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä tunnistetaan työpaikan tarpeet, joiden perusteella tehdään johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset työterveystoiminnalle.  Sen perusteella arvioidaan myös terveystarkastusten tarve. Liikkumisen osalta työpaikkaselvityksessä kiinnitetään huomiota muun muassa paikallaanoloon, työn kuormitukseen sekä mahdollisuuksiin tauottaa työtä ja liikkua työpäivän aikana.

Työpaikkaselvitys tehdään yhteistyössä työpaikan osapuolten sekä työterveyshuollon ammattilaisten kanssa. Siihen osallistuu myös työntekijöiden edustus. Työpaikkaselvityksessä on hyödynnettävä työpaikan tekemää työn vaarojen selvitystä ja arviointia. Hyvin tehty työpaikkaselvitys luo pohjan koko työterveystoiminnalle.

Työpaikkaselvitys tehdään aina toimintaa aloitettaessa, työn tai työolosuhteiden olennaisesti muuttuessa tai työterveyshuoltoon kertyneen tiedon perusteella. Sitä myös päivitetään säännöllisin määräajoin. Työnantaja vastaa siitä, että työpaikkaselvitys on tehty ja ajan tasalla.

Työpaikkaselvitysraportti on pidettävä kaikkien työntekijöiden nähtävillä, ja on suositeltavaa käsitellä se työpaikalla. 

Toimintasuunnitelma

Työpaikkaselvityksen perusteella tehdään yhteistyössä työterveyshuollon toimintasuunnitelma. Sen laatimiseen osallistuvat työnantaja, työntekijät tai heidän edustajansa sekä työterveyshuolto. Myös liikkumisen edistämisen tarpeet ja toimenpiteet on hyvä kirjata toimintasuunnitelmaan. Niitä myös seurataan ja arvioidaan yhdessä muun suunnitellun toiminnan kanssa.

Suunniteltu toiminta kirjataan toimintasuunnitelmaan käytännönläheisesti. Toimintasuunnitelma on yleensä voimassa 3–5 vuotta, ja se tarkistetaan vähintään vuosittain ja päivitetään toiminnan muuttuessa. Toimintasuunnitelma käsitellään yhteistoiminnassa työntekijöiden kanssa esimerkiksi työsuojelutoimikunnassa tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Toimintasuunnitelma on hyvä pitää työntekijöiden nähtävillä. 

Terveystarkastus

Työterveyshuollon terveystarkastuksilla pyritään tukemaan työntekijöiden terveyttä sekä työssä selviytymistä.  Liikkumisen selvittäminen ja edistäminen ovat tärkeä osa erilaisten terveystarkastusten sisältöä.

Terveystarkastuksissa 

• arvioidaan ja tuetaan työkykyä
• arvioidaan työstä johtuvia terveysvaikutuksia
• arvioidaan kuntoutustarvetta
• edistetään terveellisiä elämäntapoja
• annetaan tietoa työn riskeiltä suojautumiseksi 
• kerätään tietoa työstä

Työterveyshuollon ammattihenkilöt määrittelevät yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden edustajien kanssa terveystarkastuksen sisällön.  Sisällön suunnittelussa hyödynnetään toimialaa ja työpaikkaa koskevia tietoja sekä työpaikan riskinarvioinnin ja työpaikkaselvityksen tuloksia.

Työterveyshenkilöstön tulee sopia terveystarkastuksiin liittyvistä menettelytavoista työnantajan ja työntekijöiden edustajien kanssa. Yli kymmenen henkilön työpaikalla menettelytavoista sovitaan myös työsuojelun edustajien kanssa. Päävastuu terveystarkastuksista on työterveyslääkärillä.

Erilaiset terveystarkastukset

Erityinen sairastumisen vaara ja työn asettamat erityisvaatimukset:

• Kun työhön liittyy erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavia kemiallisia, fysikaalisia tai biologisia tekijöitä, yötyötä tai erityinen väkivallan uhka, määrittää valtioneuvoston asetus terveystarkastusten järjestämistä (VnA 1485/2001). 
• Työtehtävä saattaa myös asettaa työntekijän terveydelle erityisvaatimuksia. Esimerkiksi palo- ja pelastusalalla savusukeltajan terveysvaatimuksena on hyvä fyysinen ja psyykkinen toimintakyky.

Terveystarkastus työ- ja toimintakyvyn arvioimisessa ja tukemisessa

• Terveystarkastukset työ- ja toimintakyvyn arvioimiseksi ja tukemiseksi ovat osa työterveyshuollon lakisääteistä toimintaa.
• Näissä tarkastuksissa selvitetään jäljellä olevaa työkykyä, arvioidaan työn muokkauksen tarvetta ja hyödynnetään kuntoutuksen mahdollisuuksia.

Osasta terveystarkastuksia laaditaan sopivuuslausunto. Näin toimitaan esimerkiksi tarkastuksissa, jotka tehdään erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä, tai työn terveydellisten erityisvaatimusten perusteella.  

Neuvonta ja ohjaus

Neuvonta, ohjaus ja tietojen antaminen ovat työterveyshuollon ennaltaehkäisevää toimintaa. Siitä säädetään sekä työterveyshuoltolaissa (1383/2001) että valtioneuvoston asetuksessa hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista (708/2013).

Neuvonta ja ohjaus on suunnitelmallista työpaikan tarpeisiin perustuvaa työterveyskasvatusta, joka liittyy kaikkeen työterveyshuollon toimintaan, kuten työpaikkaselvityksiin, terveystarkastuksiin, työkyvyn tukeen ja sairaanhoitoon. Neuvontaa annetaan työntekijöille, työyhteisöille ja työnantajille sekä yksilö- että ryhmätasolla. Liikkumisen edistämisestä annetaan tarpeen mukaan tietoa, neuvontaa ja ohjausta kaikkien työterveyshuollon toimintojen yhteydessä.

Kaikkien työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tehtäviin kuuluu neuvonta ja ohjaus. Asiantuntijoiden käyttö perustuu aina työterveyshuollon ammattihenkilön arvioon ja työnantajan kanssa sovittuihin käytäntöihin.

Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuoltoon kuuluu ohjaus ja neuvonta työn terveellisyyteen ja turvallisuuteen sekä työntekijöiden terveyteen liittyvissä asioissa. Palveluntuottajan on annettava tietoa työpaikan terveysvaaroista ja niiden ehkäisystä. Työntekijälle tulee kertoa terveystarkastusten tarkoitus, tulokset ja työterveyshuollon sisältö. Työnantajalla ja työsuojelutoimijoilla on oikeus saada työterveyden kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja.

Neuvonnan ja ohjauksen tavoitteena on edistää työterveyttä, työturvallisuutta, työkykyä ja tuottavuutta sekä vähentää ammattitauteja, työperäisiä sairauksia ja tapaturmia.

Työkyvyn tuki

Työterveyshuolto ja työpaikka edistävät yhdessä henkilöstön terveyttä ja työkykyä työuran kaikissa vaiheissa. Työkyvyn tuki perustuu työpaikalla sovittuihin käytäntöihin. Liikkumisen edistäminen on tärkeää huomioida osana työkyvyn tukea ja työkyvyttömyden ennaltaehkäisyä.

Johdon, henkilöstöhallinnon ja työntekijöiden sekä työterveyshuollon kesken sovitut toimintatavat kirjataan työpaikan työkyvyn tuen malliin. Malli suunnitellaan vastaamaan työpaikan tarpeita. Siinä kuvataan työpaikan ja työterveyshuollon konkreettiset toimenpiteet työkyvyn varhaiseksi tukemiseksi, työhön paluun tukemiseksi ja sairauspoissaolojen hallitsemiseksi. Niitä ovat:

• varhainen välittäminen ja puheeksi ottaminen työkykyasioissa 
• sairauspoissaolokäytännöt, poissaolotietojen ja -asiakirjojen käsittely 
• työterveysneuvottelun käytännöt ja asiakirjat
• kuntoutukseen ohjaamisen käytännöt
• työhön paluun tukeminen 
• päihdeohjelma, hoitoonohjauskäytännöt ja asiakirjat
• toimintaohjeet häirinnän ja epäasiallisen kohtelun ehkäisemiseksi

Työnantajan tulee tiedottaa työyhteisölle siitä, miten työpaikalla tuetaan henkilöstön työkykyä.  Työterveyshuolto on työkyvyn asiantuntija, ja sen tehtäviin kuuluu työntekijöiden työkyvyn tukeminen ja seuranta, työnantajan sekä esihenkilöiden ohjaus ja tuki  työkykyasioissa sekä osallistuminen työpaikan työkyvyn hallinnan mallin laadintaan.  Työterveyshuolto analysoi ja raportoi työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa sovittuja työkyvyn tukeen liittyviä mittareita, kuten sairauspoissaoloja tai pidettyjen työterveysneuvottelujen määriä. 

Työterveyshuollolla on työkyvyn tukemisen koordinointivastuu riippumatta siitä, missä työntekijän hoito ja kuntoutus toteutetaan. Koordinointia toteutetaan, vaikka työntekijän hoito ja kuntoutus toteutuisivat esimerkiksi erikoissairaanhoidossa tai perusterveydenhuollossa.

Ensiapuvalmiuden tukeminen

Työpaikkaselvityksen yhteydessä arvioidaan ensiapuvalmius, joka on osa työpaikan turvallisuutta ja tapaturmien ehkäisyä. Ensiapuvalmiudella tarkoitetaan sitä, että työpaikalla on olosuhteisiin ja toimintaan nähden riittävästi ensiaputaitoisia henkilöitä, asianmukainen ensiapuvarustus ja toimintaohjeet onnettomuustilanteita varten. Työpaikalla tulee lisäksi olla ohjeet työstä aiheutuvien psyykkisten reaktioiden hallitsemiseksi aloilla, joilla on väkivallan uhkaa tai esiintyy väkivaltatilanteita.

Työpaikan riskitekijöiden kartoittaminen ja arviointi ovat perusta ensiapuvalmiuden suunnittelulle. Työnantaja huolehtii ensiapuvalmiuden toteuttamisesta ja työterveyshuolto sen määrittelystä sekä onnettomuustilanteiden psyykkisen jälkihoidon järjestämisestä.

Työnantaja voi järjestää ennalta ehkäisevien työterveyshuoltopalvelujen lisäksi halutessaan sairaanhoitopalveluja ja muita terveydenhuoltopalveluja (KL2). Näiden palvelujen laajuus määritellään sopimuksessa.  

Työterveyshuoltona järjestetty sairaanhoito ei tyypillisesti kata kaikkea sairaanhoitoa. Se eroaa painotuksiltaan perusterveydenhuollon sairaanhoidosta muun muassa seuraavasti: 

• työntekijöiden ja työpaikkojen tarpeet huomioidaan sairaanhoidon järjestelyissä
• sairauksien työperäisyys arvioidaan työlääketieteellisen osaamisen pohjalta
• yksilön työ- ja toimintakykyä tuetaan vaikuttamalla paitsi yksilöön itseensä myös työhön, työympäristöön ja työyhteisöön. 

Työterveyspainotteisen sairaanhoidon erityisalueena ja vahvuutena on työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutukseen ja kokemukseen perustuva tieto työn ja terveyden välisistä yhteyksistä. Sairaanhoidon myötä syntyvä tiiviimpi yhteistyö luo myös paremmat mahdollisuudet ennalta ehkäisevään työhön sekä varhaisessa vaiheessa työkykyyn vaikuttavien uhkien toteamiseen ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymiseen. 

Työterveyshuollossa toimitaan moniammatillisesti. Työterveyshoitaja, työterveyslääkäri ja työfysioterapeutti ovat työterveyshuollon ammattihenkilöitä, jotka vastaavat palvelujen kokonaisuudesta ja toteuttavat niistä suuren osan. He käyttävät työterveyspsykologin ja muiden asiantuntijoiden erityisosaamista silloin, kun sitä tarvitaan. Työterveyshuollossa toimivilla tulee olla toimeen vaadittava pätevyys. Heidän tulee myös ylläpitää tietojaan ja taitojaan riittävällä täydennyskoulutuksella. 

Muita työterveyshuollossa työskenteleviä asiantuntijoita ovat työhygienian, ergonomian, liikunnan, tekniikan, työnäkemisen, ravitsemuksen, puheterapian, sosiaalialan ja maatalouden asiantuntijat sekä muut kuin työterveyshuollon erikoislääkärit. 

Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tulee olla ammatillisesti riippumattomia työnantajista, työntekijöistä ja heidän edustajistaan. 

Työterveyshoitaja 

Työterveyshoitaja on työterveyshuollon ammattihenkilö ja terveyden edistämisen asiantuntija. Hän vastaa asiakasyritysten työterveyshuollon tarkoituksenmukaisesta ja taloudellisesta kokonaissuunnittelusta ja koordinoinnista. Lisäksi hän vastaa toteutumisen ja vaikuttavuuden seurannasta sekä laadun kehittämisestä asiakasyritysten tarpeiden mukaan.  

Tehtäviin kuuluu työyhteisöjen työ- ja toimintakykyä edistävien toimintojen suunnittelu, koordinointi, toteutus ja seuranta yhteistyössä muiden työterveyshuollon ammattiryhmien, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Lisäksi työterveyshoitaja huolehtii yhteistyössä asiakasyritysten kanssa työterveyshuollon toimintasuunnitelmien laatimisesta ja korvauksiin liittyvästä ohjauksesta, seurannasta ja muusta yhteistyöstä sekä vastaa aktiivisesta yhteydenpidosta ja hyvään työterveyshuoltokäytäntöön kuuluvien toimintamuotojen toimeenpanosta.  

Työterveyshoitaja toteuttaa työpaikkaselvityksiä, terveystarkastuksia, neuvontaa ja ohjausta,  ensiapuvalmiuden suunnittelua, terveydenhoitotyöhön liittyvää koulutusta ja työterveyshuoltopainotteista sairaanhoitoa sekä työkyvyn edistämistä. Hän myös seuraa ja kehittää itsenäisesti ja yhteistyössä työterveyslääkärin ja tarvittavien asiantuntijoiden kanssa työterveyshuoltotoimintaa työpaikan tarpeiden mukaisesti.  

Työterveyslääkäri 

Työterveyslääkäri on työterveyshuollon ammattihenkilö, joka toimii työterveyshuollossa lääketieteellisenä asiantuntijana. Hän auttaa työnantajaa arvioimaan ja hallitsemaan työympäristön terveydellisiä riskejä ja auttaa työntekijöitä huolehtimaan työkyvystään.  

Työterveyslääkäri arvioi sekä työnhakijan että työntekijän terveydentilaa ja työkykyä suhteessa työn vaatimuksiin. Hän ehkäisee, tunnistaa ja hoitaa työperäisiä sairauksia ja työtapaturmia sekä arvioi kuntoutustarvetta.  

Kokonaisvaltaiseen työterveyshuoltoon kuuluu myös muu sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito, mikä auttaa vähentämään menetettyjä työpäiviä.

Työterveyslääkäri toimii yhdessä työterveyshoitajan ja muun työterveyshuoltohenkilöstön kanssa. Hän on myös tiiviissä yhteistyössä työpaikkojen edustuksen kanssa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden hyväksi noudattaen työterveyshuoltolaissa määriteltyä työterveyshuollon sisältöä sekä hyvää työterveyshuoltokäytäntöä. 

Työfysioterapeutti 

Työfysioterapeutti on työterveyshuollon ammattihenkilö, jonka työssä on keskeistä työn, työympäristön ja -välineiden kehittäminen terveyttä, työkykyä ja turvallisuutta edistäviksi. Työfysioterapeutin työ painottuu työkyvyn edistämiseen ja työhön liittyvien sairauksien ehkäisyyn. Työfysioterapeutti tekee moniammatillista yhteistyötä työterveyshuollon eri ammattiryhmien ja muun terveydenhuollon kanssa. Keskeistä on yhteistyö asiakastyöpaikan edustajien kanssa työpaikan tarpeisiin perustuvan työterveysyhteistyön kehittämiseksi.  

Työfysioterapeutti on mukana asiakastyöpaikan työolojen, -menetelmien ja -välineiden kehittämisessä ergonomiaa soveltaen. Hän arvioi työn fyysistä kuormittavuutta ja sen terveydellistä merkitystä ja vaikutusta työkykyyn, tekee toimenpide-ehdotuksia ja antaa suosituksia työn fyysisen kuormituksen optimoimiseksi erilaisissa työtehtävissä. Hän antaa tietoja, neuvontaa ja ohjausta asiakastyöpaikkojen työoloja, -menetelmiä ja -välineitä suunniteltaessa ja kehitettäessä. 

Työfysioterapeutti osallistuu kuntoutusyhteistyöhön ja työkyvyn tuen prosesseihin osana moniammatillista työterveyshuollon tiimiä sekä yhteistyössä kuntoutuspalveluntuottajien ja asiakastyöpaikkojen kanssa. 

Asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn edistämiseen kuuluu yksilöasiakkaiden toiminta- ja työkyvyn fysioterapeuttinen tutkiminen. Lisäksi työkyvyn edistämiseen kuuluu yksilöasiakkaiden ja asiakasryhmien toiminta- ja työkykyyn liittyvä tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten ongelmista aiheutuvien työkyvyttömyysriskien vähentämisestä sekä liikunnan ja harjoittelun vaikutuksista työ- ja toimintakykyyn.  

Työterveyspsykologi 

Työterveyspsykologi on työn psykososiaalisten kuormitus- ja voimavaratekijöiden asiantuntija, joka tukee työpaikkojen ja yksilöiden työ- ja toimintakykyä sekä työyhteisöjen toimivuutta osana työterveyshuollon moniammatillista tiimiä. Työterveyspsykologin työn tavoitteena on kuormituksen ennaltaehkäisy ja vähentäminen yhdessä työpaikan ja työntekijöiden kanssa. 

Työterveyspsykologi osallistuu työpaikkaselvityksessä työn psyykkisten ja vuorovaikutukseen liittyvien kuormitus- ja voimavaratekijöiden tunnistamiseen ja niiden terveydellisen merkityksen arviointiin.  

Työyhteisön toimivuuden edistämiseksi psykologi auttaa tunnistamaan työyhteisön toimintaa tukevia tekijöitä ja varhaisia merkkejä työyhteisön toimimattomuudesta sekä riskitekijöitä esimerkiksi muutostilanteissa. Hän voi myös selvittää jo syntyneitä työyhteisön ongelmatilanteita ja tehdä ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi.  

Työterveyspsykologin neuvonta ja ohjaus voi kohdistua työpaikkoihin, esihenkilöihin tai yksittäisiin työntekijöihin työpaikan tarpeiden mukaisesti. Työn yksi toimintamuoto on yksilövastaanotto, johon asiakas voi tulla työterveyshoitajan tai -lääkärin lähettämänä. Vastaanotolla työterveyspsykologi kartoittaa yhdessä asiakkaan kanssa tämän työkykyyn ja työhyvinvointiin liittyviä asioita.