Liikuntapalveluiden tuottajat ja mahdollistajat

• Suomalaisten liikuntapalveluiden kokonaisuus rakentuu julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä niitä täydentävän neljännen sektorin toiminnasta. Yhteistyön tavoitteena on tukea liikunnan saavutettavuutta, laatua, hyvinvointia ja elämänmittaista liikkumista. 
• Julkinen sektori vastaa liikunnan valtakunnallisesta ohjauksesta ja paikallisista edellytyksistä: valtio ohjaa liikuntapolitiikkaa ja kunnat järjestävät palveluja, ylläpitävät liikuntapaikkoja ja tukevat kansalaistoimintaa.
• Kolmas sektori koostuu muun muassa urheiluseuroista, yhdistyksistä, järjestöistä ja säätiöistä, jotka tuottavat liikuntapalveluja, tukevat kansalaistoimintaa ja täydentävät julkista sekä kaupallista tarjontaa.
• Yksityinen ja neljäs sektori täydentävät liikuntapalvelujen kokonaisuutta: yritykset tarjoavat monipuolisia ja asiakaslähtöisiä palveluja, kun taas neljäs sektori perustuu vapaamuotoiseen, itseorganisoituvaan ja omaehtoiseen liikkumiseen.

Tässä osiossa käydään läpi julkisen, kolmannen, yksityisen ja neljännen sektorin liikuntapalveluiden tuottajia ja mahdollistajia.

Tämän osion opiskeltuasi

• tunnistat liikuntapalveluiden mahdollistajia ja tuottajia

Suomessa liikuntapalveluita tuotetaan monipuolisesti eri sektoreilla, joista keskeisimpiä ovat julkinen, yksityinen ja kolmas sektori (kuva 9). 

Yhdessä nämä kolme sektoria muodostavat suomalaisen liikuntapalveluiden tuottajien verkoston, jossa yhteistyö ja täydentävät roolit ovat keskeisiä liikunnan saavutettavuuden ja laadun kannalta. Yhteistyön kautta voidaan vastata paremmin myös muuttuviin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen ja hyvinvointierojen kasvuun.

Keskeisenä yhteisenä tavoitteena voidaan pitää väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä liikunnan avulla. Toinen merkittävä yhteinen tavoite on elämänmittaisen liikunnan tukeminen ja liikuntamyönteisen elämäntavan vahvistaminen. Sektorit pyrkivät omilla keinoillaan tarjoamaan laadukkaita, turvallisia ja motivoivia liikuntapalveluita sekä kehittämään toimintaa asiakas- ja käyttäjälähtöisesti.

Julkinen sektori liikkumisen edistäjänä

Julkinen sektori on Suomessa keskeinen liikuntapalveluiden tuottaja, sillä se vastaa sekä liikunnan valtakunnallisesta ohjauksesta että paikallisten palveluiden järjestämisestä. Valtio määrittelee liikuntapolitiikan tavoitteet ja suuntaa rahoitusta liikunnan kehittämiseen, kun taas kunnat huolehtivat arjen liikuntapaikoista, harrastusmahdollisuuksista ja palveluiden saavutettavuudesta eri väestöryhmille. Näiden toimijoiden yhteistyö mahdollistaa sen, että liikuntapalvelut ovat laajasti kaikkien saatavilla ja tukevat väestön hyvinvointia eri puolilla maata.

Liikuntalaissa (390/2015) säädetään liikunnan ja huippu-urheilun edistämisestä sekä valtionhallinnon ja kunnan vastuusta ja yhteistyöstä, valtion hallintoelimistä ja valtionrahoituksesta liikunnan toimialalla.

Valtion vastuu ja rooli

• Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa liikuntapolitiikan yleisestä johdosta, yhteensovittamisesta ja kehittämisestä sekä liikunnan yleisten edellytysten luomisesta valtionhallinnossa.
• Liikunnan alueellisesti hoidettavista valtionhallinnon tehtävistä vastaa Lupa- ja valvontavirasto. Tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Valtion rooli liikuntalaissa perustuu ennen kaikkea liikunnan edellytysten luomiseen ja valtakunnallisen liikuntapolitiikan yhteensovittamiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa valtionhallinnossa liikunnan ja urheilun kokonaisuudesta. Ministeriön tehtävänä on ohjata, tukea ja arvioida liikunnan edistämistä tiedolla johtamisen periaatteella. Ministeriö painottaa erityisesti liikunnan hyvinvointivaikutuksia, yhdenvertaisuutta ja eettisesti kestävää urheilutoimintaa sekä huolehtii valtionavustuksista, joilla tuetaan muun muassa liikuntapaikkarakentamista, järjestötoimintaa ja huippu-urheilua. Liikuntalain tavoitteet ja kehittämislinjaukset asetetaan valtakunnallisesti, ja ne ohjaavat koko toimialaa kohti väestön fyysisen aktiivisuuden lisäämistä.

Ministeriöiden roolit liikkumisen, liikunnan ja urheilun edistämisessä

Opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi useilla ministeriöillä on kiinnekohtia liikkumisen, liikunnan ja urheilun edistämiseen. Kaikilla 12 ministeriöllä on joko suoria tai välillisiä vaikutuksia väestön liikuttamiseen ja liikuntaan. Eri hallinnon aloilla liikkumista edistetään omien päätavoitteiden tukena, esimerkiksi luontosuhteen tai maaseudun elinvoiman edistämisessä. Alla on lueteltu eri ministeriöiden kiinnekohtia:

Sosiaali- ja terveysministeriö

• Hyvinvointia ja terveyttä edistävän liikunnan edistäminen
• Fyysinen aktiivisuus ja liikunta osana työkyvyn ja toimintakyvyn edistämistä  
• Fyysinen aktiivisuus ja liikunta osana sote-palveluita
• Toimeentulo tukemassa liikuntaharrastamista ja urheilemista
• Liikunta osana tasa-arvopolitiikkaa ja YK:n vammaissopimusta sekä niiden seurantaa

Liikenne- ja viestintäministeriö

• Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen ja olosuhteiden kehittäminen
• Kestävän liikennejärjestelmän edistäminen
• Yhteiskunnallisesti merkittävien urheilutapahtumien televisiointi

Työ- ja elinkeinoministeriö 

• Liikunta- ja hyvinvointialan elinkeinotoiminnan ja matkailun edistäminen
• Liikuntapalveluiden turvallisuus
• Liikunta osana alueiden kehittämistä ja EU:n rakennerahastojen liikuntaa edistävät hankkeet
• Liikunta osana työelämän kehittämistä ja TE-hallinnon palveluita
• Liikunta osana maahanmuuttajien kotoutumista
• Liikunta osana siviilipalvelusta

Valtiovarainministeriö

• Aktiivista liikkumista, liikuntaa ja urheilua tukeva verotus
• Liikkumisen ja liikunnan edistäminen osana kuntien peruspalveluita
• Liikunnan edistäminen osana työhyvinvoinnin ja työkyvyn edistämistä sekä matkustamista valtionhallinnossa

Ympäristöministeriö

• Luonnon virkistys- ja matkailukäytön sekä jokamiehenoikeuksien edistäminen ja tutkimustoiminta
• Maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen ohjaus
• Rakentamisen suunnittelun ohjaus
• Asumisen ohjaus

Maa- ja metsätalousministeriö

• Liikkumisen ja liikunnan edistäminen osana maaseudun kehittämistä
• Hevostalouden ja -urheilun sekä eläinten hyvinvoinnin edistäminen
• Luonnon virkistyskäytön, luontomatkailun ja toiminnallisten luontoharrastusten edistäminen ja tutkimustoiminta
• Luonnonvara-, kiinteistö- ja paikkatietojen kehittäminen 

Yllä mainittujen ministeriöiden lisäksi myös muilla ministeriöillä on merkittävä rooli liikkumisen, liikunnan ja urheilun edistämisessä. Sisäministeriön vastuulle kuuluu liikkumisen, liikunnan ja urheilun turvallisuus, sisäministeriön alaisuudessa toimivan henkilöstön (poliisi-, pelastus- ja rajavartiotoimi sekä hätäkeskuslaitoksen henkilöstö) liikunta-, toiminta- ja työkyvyn, työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden ylläpitäjänä ja edistäjänä sekä osana alojen koulutusta. Puolustusministeriö vastaa varusmiesten liikuntakoulutuksesta, puolustusvoimien henkilöstöliikunnasta sekä urheilukoulun toiminnasta, liikunta-aliupseereista, kilpailu- ja valmennustoiminnasta sekä täydennyskoulutuksesta.

Kunnan vastuu ja rooli liikuntapalveluiden tuottajana

Kuntien tehtävänä on yleisten edellytysten luominen liikunnalle paikallistasolla. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle:

• järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen
• tukemalla kansalaistoimintaa mukaan lukien seuratoiminta sekä
• rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja.

Kuntien rooli liikuntalaissa puolestaan näkyy käytännön liikuntapalveluiden ja -mahdollisuuksien tarjoamisena paikallisella tasolla. Kunnat vastaavat valtaosasta arjen liikuntaympäristöistä ja palveluista, kuten liikuntapaikkojen ylläpidosta, harrastusmahdollisuuksien järjestämisestä ja liikunnallisen elämäntavan tukemisesta eri ikäryhmille. Kunnilla on yhteensä yli 30 000 liikuntapaikkaa, mikä kertoo kattavasta palveluverkostosta eri puolilla maata. 

Kunnat toimivat keskeisinä kumppaneina järjestöille, oppilaitoksille sekä sosiaali- ja terveyspalveluille, ja niillä on merkittävä rooli myös yhdenvertaisten ja saavutettavien liikuntapalvelujen toteuttamisessa. Kuntien toiminta on näin suoraan yhteydessä sekä kansanterveyteen että yhteisöllisyyteen. Liikuntalaki velvoittaa niitä edistämään asukkaidensa liikkumista monialaisessa yhteistyössä.

Kuntalaisten liikuntapalveluiden järjestämisessä on hyvä huomioida lapset, nuoret ja opiskelijat, työikäiset aikuiset sekä ikääntyneet.  Lisäksi palveluja on suunnattava maahanmuuttajille, soveltavaa liikuntaa tarvitseville, sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleville henkilöille sekä lapsiperheille. 

Tyypillisiä kuntien tuottamia liikuntapalveluja:

• Ohjattu terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta eri väestöryhmille
• Soveltavan liikunnan palvelut
• Liikuntaneuvonta

Tyypillisiä kuntien ylläpitämiä liikuntapaikkoja:

• Uima-, liikunta- ja jäähallit
• Urheilu- ja palloilukentät
• Hiihtoladut, kuntoradat, uimarannat
• Leikkipuistot, ulkokuntosalit
• Kevyen liikenteen väylät (kävely- ja pyöräilytiet)

Kolmas sektori  tuottaa Suomessa hyvin laajan kirjon liikuntapalveluita. Kolmas sektori koostuu pääosin voittoa tavoittelemattomista yhdistyksistä, järjestöistä, urheiluseuroista ja säätiöistä, joiden toiminta nojaa vahvasti vapaaehtoisuuteen ja kansalaistoimintaan. Ne täydentävät julkisen sektorin liikuntatarjontaa ja tarjoavat vaihtoehtoja kaupallisille toimijoille. Kolmas sektori mahdollistaa liikunnan myös sellaisille ryhmille, joille kaupalliset palvelut voivat olla liian kalliita tai vaikeasti saavutettavia.

Liikunta-alan kolmannen sektorin toimijat ovat runsaslukuinen ja monimuotoinen joukko. Osa toimijoista tuottaa liikuntapalveluita suoraan kuluttajille, kun taas toisten toimijoiden rooli on tukea ja auttaa jäsenyhdistysten toimintaa. Seuraavissa kappaleissa perehdytään tarkemmin suomalaisen liikunta-alan järjestäytymiseen.

Yhdistykset

Urheiluseurat

Urheiluseurat ovat kolmannen sektorin keskeisin ja suurin liikunnan järjestäjä. Seurojen jäsenmaksut ovat usein kohtuullisia, ja vapaaehtoistyö mahdollistaa toiminnan jatkuvuuden ilman merkittävää taloudellista voitontavoittelua. Suomessa on noin 8100 urheiluseuraa. Pienistä urheiluseuroista 2 000–2 500 tarjoaa pääosin harrasteliikuntaa aikuisille ja jonkin verran kilpaurheilua. Urheiluseurat toimivat yleensä voittoa tavoittelemattomina yhdistyksinä ja urheiluseurojen jäseninä ovat yksityiset henkilöt. Yleensä urheiluseurat tekevät tiivistä yhteistyötä kuntien kanssa, esimerkiksi kunnat ostavat urheiluseuroilta palveluja monipuolistaakseen kuntalaisten liikuntapalveluja.

Tyypillisiä urheiluseurojen tuottamia palveluja ovat

• ohjatut harjoitusryhmät eri ikäryhmille
• harrasteliikunta
• kilpaurheilutoiminta
• leirit ja turnaukset
• tapahtumat.

Liikkumista edistävät yhdistykset

Urheiluseurojen lisäksi myös muut yhdistykset tarjoavat liikuntapalveluita ja matalan kynnyksen liikuntaa. Näitä ovat muun muassa 

• Luonto-, retkeily- ja ulkoiluyhdistykset (Suomen Latu ry, Suomen Partiolaiset ry)
• Kansanterveys- ja hyvinvointijärjestöt (Suomen Sydänliitto ry, Suomen Diabetesliitto ry)
• Soveltavan liikunnan yhdistykset
• Kylä- ja asukasyhdistykset
• Muut yleishyödylliset yhdistykset (4H-yhdistykset, nuorisoseurat, setlementit)

Järjestöt

Liikunta-alan järjestöt ovat yleensä useista yhdistyksistä koostuva valtakunnallinen tai alueellinen kokonaisuus. Järjestöjen rooli keskittyy enemmän toiminnan koordinointiin, edunvalvontaan, linjauksiin ja kehittämiseen. Liikuntajärjestöjä voidaan luokitella liikunnan palvelujärjestöihin, lajiliittoihin, liikunnan aluejärjestöihin sekä muihin järjestöihin.

Suomen Olympiakomitea on valtakunnallinen liikunnan ja urheilun keskusjärjestö, kansalaisjärjestö ja rekisteröity yhdistys. Olympiakomitean tehtävänä on johtaa suomalaisen urheiluyhteisön yhteistyötä. Olympiakomitean jäsenistön muodostavat suomalaiset lajiliitot ja liikuntajärjestöt sekä kumppanuusjäsenet. Olympiakomitea auttaa, tukee ja palvelee jäsenjärjestöjään sekä suomalaista urheiluverkostoa yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Vaikka Olympiakomitean tavoitteet liittyvät vahvasti urheiluun ja menestymiseen huippu-urheilussa, on sillä rooli liikuntamyönteisen yhteiskunnan vahvistamisessa.

Lajiliitot ovat etu- ja palvelujärjestöjä, joiden jäseninä ovat urheiluseurat. Lajiliitot vastaavat tiettyjen lajien kansallisesta kilpailutoiminnasta, valmennuksesta, säännöistä ja harrastustoiminnan edistämisestä. Suomessa lajiliittojen vastuulle voi kuulua eritasoisen toiminnan tukeminen, kuten lasten ja nuorten toiminta, huippu-urheilu sekä aikuisten urheilu ja liikunta. Suomalaisia lajiliittoja ovat muun muassa Suomen Hiihtoliitto, Suomen Jääkiekkoliitto sekä Suomen Urheiluliitto.

Liikunnan aluejärjestöjen tehtävänä on edistää suomalaisten hyvinvointia liikunnan ja urheilun avulla. Lisäksi liikunnan aluejärjestöt edistävät paikallista ja alueellista liikuntakulttuuria. Suomessa on 15 aluejärjestöä, muun muassa Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry, Hämeen Liikunta ja Urheilu ry sekä Lapin Liikunta ry. Liikunnan aluejärjestöt toimivat alueensa liikunnan asiantuntijoina, kehittäjinä, kouluttajina, vaikuttajina ja yhteistyökumppaneina.

Liikunnan aluejärjestöt myös liikuttavat lapsia, nuoria, aikuisia ja ikäihmisiä. Aluejärjestöjen aikuisille tarjoamia liikuntapalveluja ovat

• liikuntaneuvonta ja sen kehittäminen kuntien ja hyvinvointialueiden yhdyspinnassa
• Buusti360 - liikunta- ja hyvinvointiohjelma työpaikoille 
• terveysliikuntatapahtumat ja -kampanjat 

Lisäksi liikunta-alalla toimii monipuolinen joukko muita liikuntajärjestöjä, jotka edistävät liikuntaa ja liikkumista omien tavoitteidensa mukaisesti. Näitä ovat esimerkiksi Suomen Aikuisurheiluliitto ry ja Suomen Monikulttuurinen Liikuntaliitto FIMU ry.

Säätiöt

Säätiöt ovat Suomessa merkittäviä liikkumisen edistäjiä, sillä ne täydentävät julkisen sektorin ja järjestöjen rahoitusta sekä mahdollistavat pitkäjänteisiä ja kokeilevia avauksia. Lisäksi monet liikuntaan keskittyvät tai sitä osana hyvinvointia tukevat säätiöt kanavoivat tukea ruohonjuuritason toimijoille ja erityisryhmille. 

Yksityisen sektorin liikunta-alan yritykset ovat merkittäviä liikuntapalveluiden tuottajia. Suomessa on yli 10 000 liikunta-alan palveluyritystä. Aikuisväestön keskuudessa liikunta-alan yritykset ovat toiseksi suosituin liikuntapalveluiden tuottaja. Yksityisten kuntokeskusten ja -salien jäseninä on noin 17 prosenttia Suomen väestöstä. Naiset liikkuvat miehiä enemmän yritysten liikuntapalveluissa.

Yksityinen sektori ei kuitenkaan kilpaile suoranaisesti julkisen sektorin kanssa, vaan toimii monin paikoin tätä täydentävänä toimijana. Erityisesti aikuisten omaehtoisen liikunnan sekä työikäisten hyvinvointipalveluiden tuotannossa yksityisillä yrityksillä on merkittävä rooli. Kunnat vastaavat edelleen liikuntapaikkarakentamisesta, vaikka yritysten rakentamien liikuntapaikkojen määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä. 

Yksityisen sektorin liikuntapalvelut kattavat monipuolisen kirjon toimintaa. Näitä ovat muun muassa:

• Kuntokeskukset ja -salit
• Yksityiset ulkoliikuntapaikat (esim. hiihtokeskukset, golfkentät)
• Lajikeskeiset palveluntuottajat (esim. kamppailukeskukset, kiipeilykeskukset)
• Ulkoilu- ja elämyspalveluyritykset
• Liikuntatapahtumatuottajat
• Henkilökohtaiset valmentajat
• Liikuntavälineiden ja -varusteiden myyjät
• Liikuntasovellukset, verkkokurssit

Yksityinen sektori reagoi usein nopeasti kuluttajien muuttuviin tarpeisiin ja liikuntatrendeihin. Tämä on mahdollistanut uusien liikuntamuotojen, kuten toiminnallisen harjoittelun, boutique-studioiden ja hybridimuotoisten (lähiliikunta + digipalvelut) ratkaisujen leviämisen. Innovaatiot ja asiakaslähtöinen palvelumuotoilu ovat yksityisen sektorin keskeisiä vahvuuksia.

Liikunta-alalla neljäs sektori tarkoittaa liikunnallista kansalaistoimintaa, joka tapahtuu liikuntajärjestelmän ulkopuolella. Se on itseorganisoituvaa, vapaata ja usein epämuodollista kansalaistoimintaa. Tällainen toiminta ei ole kunnan järjestämää, ei liikunta-alan yritystoimintaa eikä rekisteröityjen urheiluseurojen tai yhdistysten organisoimaa.

Liikunta-alan neljäs sektori muodostaa Suomessa merkittävän, mutta osin tunnistamattoman osan liikkumisen kentästä. Se täydentää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimintaa ja haastaa perinteistä liikuntapolitiikkaa laajentamaan käsitystä siitä, missä ja miten liikuntaa edistetään.

Tyypillisiä esimerkkejä neljännen sektorin liikuntatoiminnasta ovat

• itseorganisoituvat harrasteryhmät (esim. lenkki-, fillari‑ tai ulkotreeni­porukat)
• sosiaalisen median kautta syntyneet liikuntayhteisöt
• pop up ‑liikuntatapahtumat
• omaehtoinen liikkuminen kaveriporukoissa ilman ohjaajaa tai jäsenyyttä

Merkittävä osa suomalaisista liikkuu tämän tyyppisessä toiminnassa. Neljännen sektorin liikuntatoiminnalla on useita vahvuuksia. Toimintaan osallistumisessa on matala kynnys, koska osallistumiseen ei vaadita jäsenmaksuja tai muita sitoumuksia. Toiminta syntyy suoraan osallistujien kiinnostuksesta: vapaamuotoisia ryhmiä ja yhteisöjä voi syntyä nopeasti ja ketterästi. Vapaamuotoinen, ei-organisoitu toiminta voi tavoittaa helpommin uusia kohderyhmiä liikkumisen pariin. Yhteisöllisyys ja merkityksellisyyden tunne korostuvat, koska liikkujat ovat vertaisia keskenään.