Työpaikka liikkumisen mahdollistajana

• Työpaikan liikkumisen edistäminen kannattaa käynnistää yhteiskehittämällä. Ensin arvioidaan lähtötilanne, työn vaatimukset ja asetetaan tavoitteet. Sen jälkeen kokeillaan ratkaisuja, tarvittaessa muokataan niitä, arvioidaan säännöllisesti vaikutuksia ja juurrutetaan toimivat käytännöt osaksi työkyvyn johtamista ja työpaikan arkea.
• Uuden käytännön omaksuminen vaatii opetteluvaiheen ja tukea rinnalla kulkemisen muodossa. Jatkuvuuden ja juurtumisen kannalta tarvitaan johdolta esimerkkiä sekä yhteistä innostamista ja muistuttelua, erityisesti erilaisten muutosten yhteydessä.
• Työpaikoilla liikkumisen edistäminen on tehokkainta, kun se huomioi työntekijöiden erilaiset tarpeet, motivaatiotekijät ja valmiudet muutokseen. 
• Keskeisten motivaatio- ja käyttäytymisteorioiden ymmärtäminen ja soveltaminen lisäävät mahdollisuuksia onnistua työpaikkojen liikkumisterveyden edistämisessä.
• Liikkumista edistävät työpaikkainterventiot voivat parantaa työkykyä, työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Parhaat tulokset saavutetaan, kun toimenpiteet sovitetaan työn vaatimuksiin ja niitä tuetaan työyhteisön sekä organisaation tasolla.

Tässä osiossa kuvataan käytännönläheisesti erilaisia keinoja, joilla työpaikat voivat mahdollistaa liikkumista.

Tämän osion opiskeltuasi

• ymmärrät, mihin työpaikan prosesseihin liikkumista voidaan kytkeä
• tunnistat työpaikoilla motivointiin ja liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä
• osaat valita työpaikan liikkumisen keinovalikoimasta eri tilanteisiin sopivia ratkaisuja

Liikkuminen vähentää sairauspoissaoloja, tukee työkykyä ja lisää työtehoa ja tuottavuutta. Siksi on perusteltua hyödyntää työpaikkaa tehokkaasti säännöllisen liikkumisen edistämisessä ja liikunnan harrastamisen motivoinnissa ja tukemisessa. Liikkumattomuus aiheuttaa merkittäviä terveydenhuollon kustannuksia. Lisäksi syntyy epäsuoria kustannuksia, kuten työpoissaoloista johtuvat menetykset.

Työpaikan rooli liikkumisen tukemisessa

Suurin osa työntekijöistä tekee säännöllistä palkkatyötä, vaikka työn tekemisen tavat muuttuvat ja monipuolistuvat koko ajan. Työpaikoilla on olemassa lakisääteiset rakenteet ja prosessit, joihin liikkumisen tukemista ja edistämistoimintaa voidaan hyvin sijoittaa. Työpaikka voi saada tukea henkilöstön liikkumiseen, motivointiin ja kannustamiseen muun muassa henkilöstöetujen kautta. Työnaikaista liikkumista voidaan lisätä myös ilman kustannuksia. Edistämistoimet kannattaa kohdistaa työntekijöihin, työyhteisöön ja organisaatioon. Monipuolinen, eri tasoille kohdistuva panostaminen kannattaa, sillä yksittäisen työntekijän lisäksi koko työyhteisö ja työnantaja hyötyvät liikkumisen edistämistoimista työntekijöiden parantuneen terveyden, toiminta- ja työkyvyn sekä tuottavuuden muodossa.

Liikkumisen mahdollistaminen edellyttää johdolta ja henkilöstöhallinnolta tietoa ja ymmärrystä sekä päätöksiä ja mahdollisuuksia liikuntaan. Liikkuminen ja liikunta ovat parhaimmillaan työpaikan yhteistä, suunnitelmallista, säännöllistä ja systemaattista toimintaa osana muuta työkyvyn johtamista.

Liikkumisen edistämistoiminnoille on olemassa lainsäädännöllinen tausta. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan tulee suojella työntekijää työn terveyshaitoilta. Työterveyshuoltolain mukainen tavoite puolestaan on ennakoivasti edistää ja tukea työntekijän työkykyä, terveyttä ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa. Edistämistyötä tulee tehdä yhteistyössä työpaikan ja työterveyshuollon toimijoiden kanssa.

Liikkumisella on tärkeä merkitys useiden työn piirteisiin liittyvien terveyshaittojen ehkäisemisessä ja hoidossa ja edelleen työkyvyn tukemisessa. Työterveysyhteistyöllä voidaan löytää niin terveyden kuin työn vaatimusten kannalta erityistilanteisiin sopivia liikuntaohjelmia. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vuorotyötä tekeville tai kuljetusalan työntekijöille kohdennetut edistämistoimet. Molemmissa työntekijöille voi kasautua useita terveyden riskitekijöitä. Liikkumisen tukemiseen työterveyshuollon prosesseissa syvennytään osiossa Työterveyshuolto tiiviisti sekä moduulissa Työterveyshuolto liikkumisen edistäjänä.

Jokaisella työntekijällä on myös vastuu huolehtia omasta työkyvystään niin työ- kuin vapaa-aikanakin. Työntekijällä on lisäksi vastuu tarttua työnantajan ja työterveyshuollon tarjoamiin mahdollisuuksiin ylläpitää ja edistää työkykyään. Vastuu korostuu erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä. Niissä työpaikan kulttuuri ja tavat toimia voivat olla tärkeitä liikkumisen motivaatiota lisääviä tekijöitä.

Liikkumisen osalta esimerkiksi tuorein henkilöstöliikunnan barometri (2025) osoittaa, että parannettavaa osallistumisaktiivisuudessakin edelleen löytyy. Vaikka hieman yli puolet työntekijöistä ilmoitti harrastavansa työnantajan tukemaa liikuntaa ainakin joskus, runsas kolmannes ei hyödyntänyt mahdollisuutta lainkaan. Syinä hyödyntämättömyyteen mainittiin, ettei tarjottu liikunta sopinut aikatauluun tai elämäntilanteeseen, tukimuotoja ei koettu itselle sopiviksi, tarpeellisiksi tai kiinnostaviksi tai työkuormituksen vuoksi ei ollut voimavaroja.

Liikkeelle yhteiskehittämällä

Liikkumisen tukeminen ja edistämistoimet ovat osa terveyden ja työkyvyn edistämistä työpaikalla. Tutkimusten mukaan liikkumisen tukeminen vaikuttaa parhaiten työkykyyn, kun sitä yhdistetään terveellisiin elintapoihin ja hyvään ergonomiaan. Kannattavinta on kohdistaa edistämistoimenpiteet työpaikan eri tasoille: työntekijään, työyhteisöön ja organisaatioon.

Kun työpaikalla on virinnyt ajatus työnaikaisen liikkumisen tehostamisesta tai olemassa olevien toimintamallien päivittämisestä, liikkeelle pääsemiseksi voidaan soveltaa yhteiskehittämisen toimintatapaa (prosessia). Yhteiskehittäminen on toimintatapa, jossa jokainen vaihe luo edellytyksiä seuraavan vaiheen onnistumiselle. Lisäksi sen etuja on, että kaikilla osallistujilla on mahdollisuus vaikuttaa ja tuoda kehittämiseen oma osaamisensa ja toiveensa. Yhdessä sovitut keinot ja toimintatavat koetaan omakohtaisiksi ja niihin myös sitoudutaan.

Työyhteisössä voi olla erilaisia työnkuvia ja työn vaatimuksia. Näkemys niistä vaikuttaa työntekijän liikunnallisiin tavoitteisiin ja mahdollisuuksiin liikkua. Näitä tietoja voidaan yhteiskehittämisessä hyödyntää osana liikkumisen edistämisen tarpeiden arviointia. Yhteiskehittäminen tukee myös osallistavan johtamisen ja työpaikan yhteisöllisyyden kehittymistä. Hyvä yhteisöllisyys tukee liikuntainterventioiden onnistumista ja auttaa liikkuvan työkulttuurin muodostumisessa.

Yhteisöllisyyden ja yhteiskehittämisen merkitystä vahvistaa myös kuntien henkilöstöliikunnan barometri (2025), jossa parhaiksi liikkumisen motivaatiokeinoiksi osoittautuvat työkavereiden kannustus ja yhdessä tekemisen ilmapiiri sekä työyhteisön toiveiden huomioiminen ja henkilöstön mukaan ottaminen toiminnan suunnitteluun.

Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä vahvistamalla voidaan luoda työyhteisöön liikkumiselle myönteinen kulttuuri. Kun henkilöstö saa vaikuttaa toiminnan sisältöön, ratkaisut vastaavat paremmin heidän tarpeitaan ja innostavat tehokkaammin kuin ylhäältä annetut mallit.

Yhteiskehittämisen kolme päävaihetta

Työpaikan liikkumista edistäviä toimenpiteitä ja interventioita suunniteltaessa voi hyödyntää yhteiskehittämisen prosessin kolmea vaihetta: 1) lähtötilanteen arviointi, 2) tavoitteen asettaminen ja toimintasuunnitelma ja 3) toteutus ja arviointi.

Lähtötilanteen arviointi

Liikkeelle kannattaa lähteä nykytilanteen kartoittamisesta ja arvioida työpaikan tarpeita liikkumisen edistämistoimille. Kehittämistoimiin voi valmistautua sopimalla ensin käytännön asioista kuten osallistujista, vastuista ja aikatauluista, esimerkiksi:

• kuka koordinoi kehittämistä
• ketkä osallistuvat
• miten osallistuminen mahdollistetaan
• kutsutaanko mukaan edustuksellinen ryhmä vai kaikki
• ovatko kaikki työterveysyhteistyön osapuolet mukana
• miten tehtävät jaetaan ja kuka vastaa mistäkin
• kuka tiedottaa ja millä tavoin
• minkälaisella aikataululla edetään
• sovitaan yhteiset pelisäännöt osallistavalle kehittämiselle

 Liikkumistoimien toteutumisen nykytilannetta ja jatkotarpeita voi tarkastella ja arvioida esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

• onko työpaikalla jo olemassa liikkumista tukevia käytäntöjä
• minkälaiset yksilö-, työyhteisö- ja organisaatiotason käytännöt jo toteutuvat
• minkälaisia muita tarpeita liikkumisen edistämiselle on havaittu
• onko tarpeen päivittää nykyisiä käytäntöjä
• mitä on tarpeen ottaa käyttöön seuraavaksi
• onko työssä paljon istumista, seisomista ja/tai fyysisesti kuormittavia työvaiheita
• mitä riskinarviointi, työterveyshuollon näkemys työpaikan tilanteesta ja työhyvinvointikyselyt kertovat liikkumisen tarpeista
• minkälainen on työpaikan ja työntekijöiden motivaatio liikkumiseen
• miksi liikkuminen on työpaikalle tärkeää
• minkälaisia hyötyjä liikkumisen edistämisestä työpaikalle ja työntekijöille on
• mihin kaikkeen liikkumista voi työpaikan arjessa sisällyttää
• onko liikkumisen edistämistoimiin aika-, työvoima- ja taloudellisia resursseja

Tilannearvion apuna voi käyttää liikkumisen vinkkilistoja erikseen istumatyöstä Liikunta – Istumatyö ja fyysisesti raskaasta työstä Liikunta – Fyysisesti raskas työ. Kokonaisen liikkumisen suunnitelman tekemisessä voi hyödyntää suosituksia terveyden edistämiseen työpaikoilla: Mars matkalle! Terveyttä työpaikoille -suositukset – Työterveyslaitos. Lisäksi tilannearvion ja kokonaisen henkilöstöliikunnan suunnitelman tekemisen apuna voi myös käyttää Viksu-työkalua: Viksu-työkalu – Liikkuva työelämä.

Lähtötilanteen arviossa on vielä syytä kirkastaa henkilöstön työn vaatimukset toimintakyvylle sekä työn vaikutukset terveyteen ja työkykyyn. Tämä on tärkeää, koska liikkumistoimien suunnittelussa kannattaa lähteä liikkeelle työn luonteesta, ominaispiirteistä ja vaatimuksista. Apuna voi käyttää seuraavia kysymyksiä:

• mitä työ vaatii toiminta- ja työkyvyltä
• mitä vaikutuksia työllä on terveyteen, liikkumiseen ja muihin elintapoihin
• minkälaista fyysistä kuntoa, liikuntaharjoittelua ja liikkumista työ vaatii
• miten työhön liittyvät tekijät vaikuttavat fyysiseen kuntoon ja liikkumiseen
• onko työympäristössä erityispiirteitä (kylmyys, kuumuus, vaihtuvat sääolot, suojavarusteiden käyttö)

Tavoitteen asettaminen ja toimintasuunnitelma

Lähtötilanteen arvioinnin ja nykyisten liikkumisen edistämistarpeiden perusteella määritellään kehittämiskohteet ja niiden tärkeysjärjestys. Seuraavaksi valitaan työpaikan yhteiset liikkumisen kehittämiskohteet ja niille asetetaan tavoitteet:

• tilanteen mukaan tavoitteita voi olla yksi tai useampia
• voi vaikkapa asettaa yhden pitkän aikavälin tavoitteen
• pitkän aikavälin tavoitteeseen pääsemiseksi voi asettaa lyhyemmän aikavälin tavoitteita seurantakohtineen
• tavoitteita on hyvä olla eri organisaation tasoille

Pitkät palaveriputket asiantuntijatyössä ovat puuduttavia niin keholle kuin aivoillekin. Tavoitteeksi voi esimerkiksi asettaa kaikkien työpaikan palaverien tauottamisen liikkumisen keinoin. Jos taas työ sisältää pitkiä jaksoja työskentelyä paikallaan seisten, tavoite voi muun muassa olla tauottaa seisomista säännöllisesti pohkeiden / alaraajojen verenkiertoa aktivoivalla kevyellä liikkumisella tai taukojumpalla, josta esimerkiksi osan voi tehdä istuenkin.

Kun tavoitteet on määritetty, on aika yhdessä ideoida juuri omalle työpaikalle ja kaikille työntekijöille sopivia, riittävän matalan kynnyksen aktivoivia toimintoja ja suunnitella toteutus selkeästi. Yhteistyö työpaikan työsuojelun ja työterveyshuollon kanssa on tärkeää suunnittelulle. Luku Interventiot, keinot ja hyvät käytänteet keskittyy keinoihin tarkemmin. Myös istumatyön ja fyysisesti raskaan työn vinkkilistoissa sekä Viksu-työkalussa on esitelty erilaisia keinoja.

On myös tärkeää, että työpaikan liikkumisen edistämisen tavoitteet ja toimenpiteet tulevat kirjatuiksi. Oleellista on kuvata, miten toimitaan (mitä, miten, kuka, missä, milloin jne.), jotta muutos työpaikan liikkumiskäytännöissä toteutuu ja tavoitteet saavutetaan. Kun työpaikalla tehdään laajempi terveyden edistämisen suunnitelma, liikkuminen on luonnollisesti osa sitä.

Suunnitelma tulisi liittää osaksi työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa, työsuojelun toimintaohjelmaa tai muuta työpaikan työhyvinvointiohjelmaa. Tällöin liikkumisen edistäminen on liitetty osaksi työpaikan olemassa olevia rakenteita ja sitä seurataan ja arvioidaan systemaattisesti yhtenä työkyvyn tukemisen ja edistämisen muotona.

Toteutus ja arviointi

Tässä vaiheessa on aika siirtyä suunnittelusta toimintaan ja kokeilla rohkeasti yhdessä sovittuja ja työnantajan tarjoamia liikkumisen keinoja. Yhdessä liikkuminen jo itsessään kannustaa jatkamaan. Oleellista on innostaa kaikkia työpaikalla lisäämään liikkumista sekä mahdollistaa matalan kynnyksen osallistuminen, mutta erityisesti heitä, joille liikkuminen ei kuulu rutiineihin tai ole lempilaji. Onnistuneiden keinojen juurtumista työpaikan arkeen kannattaa tukea. Selkeästi huonot tai toimimattomat ratkaisut kannattaa jättää pois ja valita tilalle jotain sopivampaa.

Työpaikan liikkumistoimien toteutumista on tärkeää seurata ja arvioida, jotta niiden hyödyt saadaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Arvioinnin perusteella toimintaa voidaan myös kehittää edelleen. Toimenpiteiden vaikutusten arvioinnin avuksi kannattaa laatia ja toteuttaa henkilöstön liikkumista käsittelevä kysely ennen toimenpiteitä ja seurata toteutumista kyselyn ja muiden työkykymittareiden avulla säännöllisesti. Arvioitaessa toteutunutta liikkumistoimintaa kannattaa muun muassa pohtia:

• miten onnistuttiin asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa
• missä onnistuttiin ja mitä hyötyä liikkumistoimista seurasi
• mikä mahdollisti onnistumisen
• mikä on vielä kesken
• missä on kompastuttu ja miten asiat ratkaistiin
• mihin on tärkeä kiinnittää huomiota jatkossa
• miten työpaikan liikkumisen tukeminen kytkeytyi muuhun kehittämiseen ja työpaikan toimintaan ja sen muutoksiin
• miten muu kehittäminen ja toiminta tukee tai haittaa liikkumistoimien toteutumista
• miten ne huomioidaan tai hyödynnetään jatkossa
• miten jatketaan eteenpäin

Yhteiskehittämisen ensimmäinen kierros on nyt tullut täyteen, ja on aika tehdä tuore tilannearvio. Tässä vaiheessa on tärkeää huomata ja juhlistaa myös pienet edistysaskeleet – kaikki ei muutu kerralla. Yhteiskehittäminen jatkuu taas luontevasti vaiheesta toiseen. Mitä työpaikalla liikkumisen hyväksi on tarpeen tehdä seuraavaksi?

Tutustu Liikettä ja palautumista työpäiviin -keskustelumalliin. Mallin avulla toteutat työpaikalla keskustelun, jossa pohditte miten lisätä työpäivien aikaista liikkumista ja palautumista. Keskustelussa ideoidaan yhdessä ratkaisuja, jotka ovat osa työyhteisön arjen asennetta, toimintaa ja kulttuuria. Keskustelun avulla luodaan ymmärrystä liikkumisen ja palautumisen vaikutuksista terveyteen, työhyvinvointiin ja jaksamiseen. Sillä haetaan keinoja, joilla työyhteisöt voivat yhdessä lisätä liikettä ja palautumista jokaiseen työpäivään. Painopiste on työpäivän aikaisessa liikkeessä ja palautumisessa, ei vapaa-ajan liikunnassa. Käsikirjasta saat eväät keskustelun toteuttamiseen.

Tutkimusten perusteella työpaikan liikkumisen edistämistoimien onnistumista ja juurtumista osaksi arkea tukevat useat tekijät. Keskeinen edellytys on johdon ja esihenkilöiden sitoutuminen sekä heidän näyttämänsä esimerkki. Kun työn johto osallistuu toimintaan, se antaa sille painoarvoa ja kannustaa koko henkilöstöä mukaan.

Toimintasuunnitelman tekeminen yhdessä henkilöstön kanssa vahvistaa osallisuutta ja sitouttaa työntekijät kehittämistyöhön. Samalla säännöllinen viestintä liikkumisen edistämistoimista ja niiden vaikutuksista kaikille organisaatiotasoille tekee toiminnan näkyväksi ja pitää sen mielessä. Onnistumista lisää myös se, että toimenpiteet kohdistetaan samanaikaisesti työntekijätasolle, työyhteisöön ja koko organisaatioon, eikä vain yhteen näistä.

Toimenpiteiden räätälöinti työn luonteen ja työntekijöiden tarpeiden mukaan on tärkeää, jotta ratkaisut koetaan mielekkäiksi ja käyttökelpoisiksi. On myös hyvä muistaa, että interventio ei muutu automaattisesti tavaksi: uuden käytännön omaksuminen vaatii opetteluvaiheen ja tukea rinnalla kulkemisen muodossa. Jatkuvuuden ja juurtumisen kannalta tarvitaan lisäksi yhteistä innostamista ja muistuttelua, erityisesti loma-aikojen ja organisaatiomuutosten jälkeen, jolloin rutiinit helposti katkeavat.

Säännöllinen edistämistoimien toteutumisen ja vaikutusten seuranta sekä arviointi tukevat kehittämistyötä ja auttavat varmistamaan, että toiminta kehittyy, vastaa tarpeisiin ja pysyy osana työpaikan toimintakulttuuria.

Liikkumisen edistämistoimien arvioinnissa ja seurannassa onkin paljon tehostamisen tarvetta. Vaikka lähes kaikki työnantajat tukevat henkilöstönsä liikkumista jollakin tavalla, vain noin neljännes työnantajista seuraa tai arvioi henkilöstöliikuntaan käyttämäänsä panostusta tai sen vaikutuksia. 

Esimerkkitapaus: Taukoliikuntasovelluksen käyttöönotto

Uuden aktivoivan tavan juurtuminen työpaikan arkeen on usein vaiherikas prosessi taantumineen ja edistysaskelineen. Istumista vähentävän, liikkumista ja yhteisöllisyyttä edistävän taukoliikuntasovelluksen käyttöönottoa toimistotyössä selvitettiin Työterveyslaitoksen interventiotutkimuksessa. Sovelluksen käyttöönottoon vaikuttavat sen eri vaiheissa niin yksittäisen taukoliikkujan omat tarpeet, mieltymykset, kokemukset ja oma työ kuin työyhteisön toiminta ja koko organisaatio.

Taukoliikunta pelillisen sovelluksen avulla lisäsi kevyttä liikkumista ja vähensi keskimäärin sekä koettua että mitattua paikallaanoloa. Se tehosti palautumista ja vähensi niska‑hartia‑alueen, yläraajojen ja selän alueen rasittuneisuutta ja kipuoireita. Erittäin aktiivisilla taukoliikkujilla nähtiin lisäksi parannuksia koetussa tuottavuudessa, yhteisöllisyydessä sekä mitatussa kehonhallinnassa.

Merkittäviä taukoliikuntasovelluksen käyttöönottoa edistäviä tekijöitä olivat työyhteisön ja esihenkilön aktiivinen osallistuminen taukoliikuntaan, mikä loi esimerkin ja rohkaisi muitakin mukaan. Esihenkilöiden antama kannustus taukojen pitämiseen teki tauottamisesta hyväksytyn ja helpotti sovelluksen omaksumista osaksi arkea.

Lisäksi taukoliikunnan näkyvyys työpaikalla – esimerkiksi viestinnässä ja yhteisissä tiloissa – auttoi pitämään asian mielessä. Käyttöönottoprosessia tuki myös se, että alkuvaiheen innostuksen jälkeen toteutettiin aktivointitoimia, erityisesti loma-aikojen jälkeen, jolloin rutiinit helposti katkeavat.

Myös tulosten ja vaikutusten näkyväksi tekeminen yksittäisille tauottajille, työyhteisölle ja koko organisaatiolle lisäsi motivaatiota jatkaa sovelluksen käyttöä ja vahvisti kokemusta toiminnan hyödyistä.

Yhteisen taukoliikunnan toteutumista työpaikalla estivät erityisesti työarjen kuormittavat tekijät. Kiire oli merkittävin yksittäinen este. Aikataulut ja työn määrän kasautuminen vaikeuttivat taukojen ottamista ja keskeytysten hyväksymistä.

Keskittymistä vaativissa tehtävissä taukoliikuntaan osallistuminen koettiin haastavaksi myös siksi, että työssä oli jo entuudestaan paljon häiritsevinä koettuja keskeytyksiä. Lisäkeskeytys liikkumistauon muodossa tuntui tällöin helposti kuormittavalta eikä tukenut työhyvinvointia.

Oman työympäristön fyysinen ahtaus koettiin myös esteeksi, jos liikkumiseen ei ollut riittävästi tilaa tai sitä pidettiin epäluontevana muiden läheisyyden vuoksi. Kaikki työyhteisöt eivät olleet kokonaan interventiossa mukana. Tällöin osassa työyhteisöistä vähäinen osallistuminen vaikutti heikentävästi taukoliikunnan käynnistymiseen.

Suosituksia aktivoivan työtavan käyttöönottoon

Interventiotutkimuksessa laadittiin suosituksia uuden aktiivisen toimintatavan käyttöönoton ja toteutuksen kannalta huomioitavista asioista. Monia asioita on hyvä ottaa huomioon, jotta henkilöstö ottaa uuden aktiivisen toimintatavan käyttöön ja sillä olisi mahdollisuus juurtua työpaikan arkeen. Uuden aktiivisen toimintatavan käyttöönotossa kannattaa:

• Laatia systemaattinen prosessi istumisen vähentämistoimenpiteiden suunnittelusta niiden toteuttamiseen ja arviointiin saakka.
• Tehdä hyvinvointiponnistelut ja niiden vaikutukset näkyväksi työpaikan kaikilla tasoilla alusta lähtien koko intervention ajan.
• Varmistaa johdon ja esihenkilöiden sitoutuminen ja sen näkyväksi tekeminen uuden tavan käyttöönoton sekä toteutuksen eri vaiheissa.
• Laatia taukoliikuntaan yhteiset pelisäännöt työyhteisötasolla ja tukea hyvien käytäntöjen leviämistä työpaikkatasolla.
• Varmistaa motivaation säilyminen alkuinnostuksen jälkeen: kampanjat, työntekijöiden ja työyhteisön hyvinvoinnin ja edistymisen seuranta, mittaukset, kyselyt.
• Huomioida lomakausien jälkeinen muistutus- ja motivointitarve toiminnan jatkumiselle.
• Tauottaa palavereissa tai erikseen sovittuina taukohetkinä, jolloin tuetaan samalla yhteisöllisyyden kokemusta.
• Toteuttaa taukoliikuntaa säännöllisesti ja päivittäin, vähintään noin kaksi taukoliikuntahetkeä työpäivässä.
• Räätälöidä aktivointitoimenpiteitä organisaatiolle ja sen henkilöstölle huomioiden erilaiset työympäristöt, tarpeet, mieltymykset sekä kohderyhmät (esimerkiksi TULE-oireiset).
• Varmistaa mahdollisimman matala kynnys mukaan lähtemiseen heillekin, joille liikkuminen ei ole tuttua tai ”mukavaa”.
• Kiinnittää pysyvämpi edistymisen seuranta työpaikan käytäntöihin sekä osaksi muuta työkyvyn ja terveyden edistämistä työpaikalla.
• Sitoa aktivointitoiminta kokonaisuudessaan työpaikan olemassa oleviin rakenteisiin (työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminta, työterveysyhteistyö).
• Suunnata aktivointitoimenpiteitä riskiryhmille työpaikalle koituvien taloudellisten hyötyjen saavuttamiseksi.

Esimerkkitapaus: Liikkeelle kuntotesteillä

Kuntotesti voi lisätä liikkumismotivaatiota, kun tulokset käydään läpi kannustavasti ja niihin liitetään selkeät henkilökohtaiset kehitysehdotukset. Varsinkin jos ei ole aikaisemmin osallistunut kuntotestiin, konkreettinen tieto omasta tilanteesta voi jo motivoida liikkeelle. Testitulokset tekevät omasta kunnosta näkyvää ja ymmärrettävää. Moni kokee “herätyksen”, kun näkee, missä on vahvuuksia ja missä taas kehitettävää. Jos testiin liittyy selkeä liikkumistavoitteen asettaminen ja myös mahdollisuus seurata edistymistä säännöllisillä testeillä, motivaatio kasvaa.

Henkilöstöliikunnan barometrin mukaan moni työnantaja tarjoaa työntekijöilleen myös kuntotestejä tai hyvinvointimittauksia.

Fyysisen toimintakyvyn (kunnon) testaus on yksi tapa arvioida sekä fyysisistä työvaiheista selviytymistä että motivoida työntekijöitä säännölliseen fyysisen toiminta- ja työkyvyn ylläpitoon. Pelastustyö sisältää ajoittain fyysisesti äärimmäisen kuormittavia työvaiheita. Työterveyslaitos yhteistyötahoineen on kehittänyt pelastajille työn vaatimuksiin perustuvan fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenanto- ja seurantamenetelmän (FireFit). Testitulosten palautteen yhteydessä menetelmä tuottaa myös kuntotasoon ja työn vaatimuksiin perustuvat harjoitteluohjeet. Kun testauskertoja kertyy useampi, tulospalaute näyttää visuaalisesti, miten kunto on vuosien varrella kehittynyt tai onko notkahduksia.

Ensihoitajille on myös Työterveyslaitoksessa kehitetty samankaltainen fyysisen toimintakyvyn tukemisen menetelmä, FirstFit. Menetelmästä saatujen kokemusten mukaan liikkumismotivaatio vahvistuu, kun työn fyysiset vaatimukset ja yksilölliset testitulokset tarkastellaan yhdessä. Tällöin tulokset koetaan merkityksellisiksi työn arjessa jaksamisen ja suoriutumisen kannalta.

Ovatko FirstFit-testitulokset vaikuttaneet nykyisiin toimintatapoihisi?

"Kyllä, motivaationi liikkumiseen on kasvanut.”

”On pakko treenailla enemmän, jos haluaa säilyttää sellaisen toimintakyvyn, että pystyy tekemään ensihoitotyötä.”

(testaaja testatulta ensihoitajalta 2022)

Liikuntaohjeita työn fyysisten vaatimusten mukaan

FirstFit-menetelmä on ensihoitajille räätälöity fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenanto- ja seurantamenetelmä, joka sai alkunsa ensihoitoalan toimijoiden ja tutkijoiden yhteistyönä.

Menetelmän lähtökohta on ensihoitotyön fyysiset vaatimukset. Siksi menetelmän sisältämä fyysisen toimintakyvyn testistö arvioi erityisesti ensihoitotyön kuormittavimmissa nostamis-, kantamis- ja siirtämistehtävissä tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia.

Menetelmän ydin on ensihoitajan saama palaute toimintakykytestituloksista sekä tulosten ja harjoitteluvalmiuksien perusteella muodostuva harjoitusohjelma. Myös harjoitteluliikkeet on laadittu siten, että ne kehittävät monipuolisesti ensihoitotehtävien haastamia fyysisen toimintakyvyn osa-alueita: kestävyyskunto, lihasvoima ja -kestävyys sekä liikkuvuus ja liikehallinta.

FirstFitin käytöllä on sekä välittömiä että pitkän aikavälin vaikutuksia. Vaikutuksia voi nähdä jo ensimmäisessä testipalautteessa. Ensihoitajan ymmärrys omasta fyysisestä toimintakyvystään ja sen edistämisestä työkyvyn tukemiseksi lisääntyy.

Testituloksiin ja ensihoitotyön vaatimuksiin perustuvat liikuntaohjeet tukevat toimintakyvyn ja työkyvyn kehittämistä jatkossa. Myös liikunnan aloittamisella itsessään on välittömiä ja pidemmän harjoittelun tuottamia vaikutuksia.

Työkykyyn liittyvissä kovissa tunnusluvuissa, kuten pitkien sairauspoissaolojen vähenemisessä ja vakuutuskorvauksissa, liikunnan vaikutukset näkyvät viiveellä. Systemaattinen liikuntaharjoittelu, toimintakyvyn seuranta ja tukeminen vaativat aikaa, jotta muutokset näkyvät myös ryhmätasolla.

Tutkimuksista tiedetään, että fyysisesti kuormittavaa työtä tekevillä on enemmän pitkiä sairauspoissaoloja ja suurempi riski työkyvyttömyyteen erityisesti tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vuoksi kuin kevyttä työtä tekevillä henkilöillä. Liikuntaharjoittelun kannalta tärkeää on, että paljon liikkuvilla, fyysisesti raskasta työtä tekevillä on vähemmän pitkiä sairauspoissaoloja verrattuna vähän liikuntaa harrastaviin fyysisesti raskasta työtä tekeviin.

FirstFitin päätavoite onkin motivoida ensihoitajaa huolehtimaan fyysisestä toimintakyvystään. Harjoitteluliikkeissä painotetaan teknisesti laadukkaita ja työn kannalta olennaisia tekniikoita ja liikemalleja, jotka myös auttavat ennaltaehkäisemään tapaturmia ja niistä aiheutuvia vammoja, oireita ja niiden kustannuksia.

Yhteistyö on avainasemassa

FireFit- ja FirstFit-menetelmissä fyysisen toimintakyvyn testaus, palautteenanto ja seuranta on tarkasti ohjeistettu. Ohjeistuksilla päästään luotettavaan ja tasalaatuiseen testaustoimintaan ja liikunnan tavoitteelliseen edistämiseen. Menetelmien kehitystyö on osoittanut, että pitkäjänteinen toiminta- ja työkykyä tukeva toiminta edellyttää, että toimintakykyyn ja liikkumiseen liittyvät asiat ovat kiinteä osa työpaikan rakenteita ja prosesseja: esimerkiksi että ne ovat kiinteä osa työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa.

Lisäksi fyysisen toimintakyvyn tukemisen ja edistämisen liikunnallisin keinoin tulisi olla kiinteä osa työpaikan henkilöstöstrategiaa. FireFit‑menetelmää sovellettaessa on tärkeää huolehtia jatkuvasti myös pelastuslaitoksen testaajien osaamisesta ja motivaatiosta. Fyysiseen toimintakykyyn liittyvää tietoa hyödyntävät esihenkilöt, henkilöstöhallinto ja työterveyshenkilöstö. Heidän osaamisensa pelastustyön kuormitustekijöistä sekä ymmärryksensä siitä, miten fyysisen toimintakyvyn testituloksia voidaan hyödyntää työkyvyn tukemisessa, ovat keskeisessä roolissa.

FireFit‑menetelmän kehittämiseen osallistuneissa pelastuslaitoksissa korostui eri toimijoiden välisen yhteistyön keskeinen merkitys. Samalla tunnistettiin selkeä tarve yhteisten toimintatapojen luomiselle sekä niiden jatkuvalle ja systemaattiselle kehittämiselle. Pelastuslaitoksen sisäinen yhteistyö, tiivis työskentely työterveyshuollon kanssa sekä toimintamallien määrätietoinen kehittäminen olivat keskeisiä tekijöitä työkyvyn onnistuneessa tukemisessa liikunnan ja fyysisen kunnon arvioinnin ja seurannan avulla.

Periaatteet työn vaatimusten mukaisten kuntotestien hyödyntämisestä liikkumiseen motivoinnissa sekä toiminta- ja työkyvyn tukemisessa soveltuvat hyvin muillekin fyysisesti kuormittaville aloille. Kuntotestit ovat myös yksi käyttökelpoinen väline kaikkien työntekijöiden liikkumisen seurannassa ja siihen kannustamisessa.

Lue halutessasi lisää

Liikkeellä työkyvyn puolesta – Liikkuva työelämä

Viisi ratkaisua – Liikkuva työelämä

Johdanto

Liikunnan motivointikeinojen valinnassa on tärkeää huomioida työntekijöiden tarpeet ja työpaikan olosuhteet. Tehokkaat menetelmät yhdistävät kannustimet, yhteisöllisyyden ja ympäristön tuen. Näitä voidaan tukea teknologialla, esimerkin voimalla ja työarkeen sopivilla ratkaisuilla. Tutkimukset, uutiset ja käytännön esimerkit osoittavat, että työpaikoilla liikkumista voidaan edistää monin eri tavoin. Taloudelliset kannustimet, yhteisölliset liikuntahaasteet, infrastruktuurin parantaminen ja tietoisuuden lisääminen ovat tehokkaita keinoja työntekijöiden aktivoimiseen. Näiden menetelmien avulla voidaan parantaa sekä fyysistä hyvinvointia että työpaikan ilmapiiriä.

Liikkumisen edistäminen työpaikoilla, joissa työnkuva on fyysisesti kuormittava tai vaatii tarkkaa aikataulutusta, vaatii räätälöityjä ratkaisuja. Näissä ammateissa korostuvat työn fyysinen ja henkinen kuormitus, aikapaine sekä työympäristön erityispiirteet. Fyysisissä ja inaktiivisissa töissä (istuminen) liikkumisen edistäminen vaatii huokoisuutta työpäivään ja määrätietoista työn tauottamista. Liikkumisen edistämisessä tärkeintä on yhdistää motivoivat kannusteet, innostavat esimerkit ja yksilölliset puheeksioton hetket. Näin työpaikat voivat luoda ympäristön, joka tukee aktiivisia valintoja ja edistää henkilöstön kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Viitekehys: Maslow’n tarvehierarkia

Maslow’n tarvehierarkia on yksi tunnetuimmista motivaatioteorioista, ja se tarjoaa hyödyllisen viitekehyksen tarkasteltaessa liikkumisen edistämistä työpaikoilla. Teorian mukaan ihmisen tarpeet jakautuvat hierarkkisiin tasoihin, jotka motivoivat toimintaa eri tavoin. Näitä tarpeita voidaan hyödyntää liikunnan edistämisessä työyhteisöissä luomalla olosuhteita ja mahdollisuuksia, jotka tukevat työntekijöiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

1. Fysiologiset tarpeet

Perustana ovat fysiologiset tarpeet, kuten ravinto, lepo ja fyysinen aktiivisuus, jotka ovat välttämättömiä terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Työpaikoilla liikkumisen edistämiseen voidaan vastata tarjoamalla:

• Taukojumppia, aktiivisuutta ja palautumista lisääviä käytäntöjä
• Tukea ja mahdollisuuksia liikkumiseen

Tavoite: Työntekijöiden vireyden ja fyysisen jaksamisen tukeminen.

2. Turvallisuuden tarpeet

Turvallisuuden tarpeet liittyvät fyysiseen ja psyykkiseen turvallisuuteen. Liikkumisen edistämiseen työpaikoilla voidaan vastata tarjoamalla:

• Työpaikan tai terveyshuollon tukemia liikuntaohjelmia, joissa otetaan huomioon yksilölliset tarpeet ja terveydentila
• Selkeät ohjeistukset ja turvalliset tilat liikkumiseen, kuten liikuntavälineet ja ergonomiset työtilat

Tavoite: Varmistaa, että työntekijät kokevat liikunnan turvalliseksi ja saavutettavaksi.

3. Yhteenkuuluvuuden tarpeet

Ihmisillä on tarve kuulua ryhmään ja kokea yhteenkuuluvuutta. Työpaikalla liikkumisen edistäminen voi tukea näitä tarpeita järjestämällä:

• Ryhmäliikuntatunteja ja tiimipohjaisia liikuntahaasteita, jotka vahvistavat työyhteisön yhteisöllisyyttä
• Työntekijöiden välisiä vertaisryhmiä, joissa kannustetaan toisia liikkumaan ja jakamaan kokemuksia

Tavoite: Lisätä yhteisöllisyyttä ja sosiaalista tukea työpaikan sisällä.

4. Arvostuksen tarpeet

Arvostuksen tarpeet sisältävät itsekunnioituksen ja muiden antaman arvostuksen. Työpaikalla liikkumisen edistäminen voi tukea näitä tarpeita tarjoamalla:

• Kannustinjärjestelmiä, kuten aktiivisuushaasteiden palkitsemista (esimerkiksi liikuntasetelit, palkkiot tai julkiset tunnustukset)
• Mahdollisuuksia osallistua liikuntaan tavalla, joka tukee yksilön itsetuntoa ja itsensä kehittämistä

Tavoite: Vahvistaa työntekijöiden itsetuntoa ja tunnetta onnistumisesta.

5. Itsensä toteuttamisen tarpeet

Hierarkian huipulla on itsensä toteuttamisen tarve, johon kuuluu omien tavoitteiden saavuttaminen ja henkinen kasvu. Liikkumisen edistämisessä tämä voidaan huomioida:

• Tarjoamalla yksilöllisiä liikuntasuunnitelmia, jotka tukevat henkilökohtaisia tavoitteita, kuten parempaa terveyttä tai fyysisen ja toiminnallisen suorituskyvyn parantamista
• Kannustamalla työntekijöitä liikkumaan, kokeilemaan uusia liikuntamuotoja ja kehittämään itseään liikunnan avulla

Tavoite: Tukea työntekijöiden liikkumisen iloa ja henkilökohtaista kasvua.

Maslow’n tarvehierarkia antaa kokonaisvaltaisen näkökulman työntekijöiden motivaatioon ja tarpeisiin, jotka voidaan huomioida liikkumisen tukemisessa ja edistämisessä työpaikoilla. Fysiologisista tarpeista itsensä toteuttamiseen asti hierarkian tasot tarjoavat käytännön keinoja, joita voidaan hyödyntää suunniteltaessa työpaikoille liikkumisen mahdollisuuksia ja hyvinvointiohjelmia. Tukemalla työntekijöiden tarpeita eri tasoilla työpaikat voivat lisätä työntekijöiden päivittäistä aktiivisuutta, työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Tutustu johtajille ja esihenkilöille suunnattuun Liikkumisen edistämisen starttipakettiin, joka tarjoaa lisätukea liikkumisen edistämisen johtamiseen ja arjen käytäntöjen kehittämiseen sekä konkreettisia työkaluja esihenkilöille ja työyhteisöille.

Liikkumisen edistäminen työpaikoilla vaatii monipuolisia ja mukautettuja ratkaisuja. Toimivat ratkaisut huomioivat työelämän monimuotoisuuden sekä työpaikkojen erilaiset lähtökohdat, mahdollisuudet ja rajoitteet liikkumisen edistämisessä. Motivaatioteorioista saadaan arvokasta tietoa siitä, miten ihmiset innostuvat ja sitoutuvat liikkumiseen. Onnistunut liikuntaohjelma yhdistää yksilöllisen vapauden, yhteisöllisyyden ja selkeät tavoitteet. Lisäksi se tarjoaa konkreettisia tukimuotoja työntekijöiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Motivaatioon ja liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä

Keskeisiä teorioita liikkumisen tukena

Motivaatiota selittävät teoriat tarjoavat vahvan pohjan liikuntakäyttäytymisen ymmärtämiseen. Soveltamalla näitä teorioita työpaikoilla voidaan luoda ympäristöjä, joissa liikkuminen on innostavaa, saavutettavaa ja yhteisöllistä. Tärkeintä on huomioida yksilöiden ja ryhmien tarpeet sekä tarjota monipuolisia tapoja löytää liikkumisen ilo ja hyöty. Alla on esitelty keskeisiä liikkumisen tukemiseen liittyviä teorioita.

1. Itsemääräämisteoria 

Perusajatus: Teoria keskittyy siihen, miten ihmisten autonomia, pätevyys ja yhteisöllisyys vaikuttavat heidän sisäiseen motivaatioonsa ja käyttäytymiseensä. Liikkumisen kontekstissa se tarkoittaa, että ihmiset motivoituvat parhaiten, kun he voivat itse valita liikuntamuotonsa, kokea onnistumisia ja toimia osana yhteisöä.

• Ihmiset motivoituvat, kun heidän psykologiset perustarpeensa täyttyvät:

1. Autonomia: Kokemus siitä, että toiminta on vapaaehtoista ja omaehtoista.
2. Pätevyys: Kokemus onnistumisesta ja omien taitojen kehittymisestä.
3. Yhteisöllisyys: Kuuluvuuden tunne ryhmään tai yhteisöön.

Soveltaminen liikkumisen edistämiseen:

• Tarjoa valinnanmahdollisuuksia: Anna työntekijöille vapaus valita, millaisia liikuntamuotoja he haluavat tehdä.
• Tunnista ja tue onnistumisia: Tunnista ja palkitse yksilöitä saavutuksista, esimerkiksi pienillä kannustimilla. Luo ohjelmia, jotka mahdollistavat pienet ja saavutettavat tavoitteet.
• Yhteisöllisyys: Ryhmäliikuntatunnit tai tiimipohjaiset liikuntahaasteet voivat vahvistaa yhteisöllisyyttä ja innostaa liikkumaan.

Esimerkki: Suomalainen yritys tarjoaa työntekijöilleen vapauden valita erilaisia liikuntamuotoja työsuhde-etujen avulla, esimerkiksi työsuhdepyörien ja liikuntaseteleiden muodossa. 

2. Tavoiteteoria 

Perusajatus: Teorian mukaan selkeät ja haastavat tavoitteet motivoivat ihmisiä parhaiten. Tämä koskee myös liikkumista, jossa konkreettiset, mitattavat tavoitteet lisäävät osallistumista ja sitoutumista.

• Selkeästi määritellyt ja haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet lisäävät motivaatiota ja sitoutumista.
• Tavoitteet voivat olla prosessitavoitteita (esim. "kävelen 10 000 askelta päivässä") tai tulostavoitteita (esim. "parannan kuntoani niin, että jaksan juosta 5 kilometriä").

Soveltaminen liikkumisen edistämiseen:

• Aseta yksilöllisiä tavoitteita: Rohkaise työntekijöitä asettamaan omia liikuntatavoitteitaan esimerkiksi aktiivisuusmittareiden avulla.
• Seuraa ja palkitse edistymistä: Käytä visuaalisia edistymisen seurannan tapoja, kuten graafeja tai pistejärjestelmiä.
• Tavoitteet tiimitasolla: Luo yhteisiä tavoitteita, kuten kilometrikisoja tai askelhaasteita, joissa tiimit voivat kannustaa toisiaan. Tarjoa palkintoja, kuten lahjakortteja tai yhteisiä juhlahetkiä, saavutettujen tavoitteiden kunniaksi.

Esimerkki: Monet suomalaiset työpaikat osallistuvat vuosittaiseen kilometrikisaan, jossa tiimit keräävät pyöräilykilometrejä. Työntekijät raportoivat liikuntansa ja seuraavat tiimien edistymistä reaaliajassa. Tämä lisää motivaatiota ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.

3. Sosiaalikognitiivinen teoria 

Perusajatus: Teoria painottaa käyttäytymisen, ympäristön ja yksilön välistä vuorovaikutusta. Liikkumisen edistämisessä roolimallit, sosiaalinen tuki ja usko omiin kykyihin ovat keskeisiä tekijöitä.

• Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilön uskomukset omista kyvyistään ja sosiaalinen ympäristö, kuten mallit ja esimerkit, jotka rohkaisevat toimintaan.

Soveltaminen liikkumisen edistämiseen:

• Roolimallit: Kannusta esihenkilöitä ja kollegoita toimimaan liikunnan roolimalleina.
• Tuki ja kannustus: Vahvista työntekijöiden uskoa siihen, että he pystyvät liikkumaan ja saavuttamaan tavoitteensa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi liikuntaneuvonnan tai kehuvan palautteen kautta.
• Ympäristön muokkaus: Luo työpaikalle ympäristö, joka tukee liikkumista, esimerkiksi lisäämällä taukoliikuntaa tai rakentamalla ergonomisia työtiloja. Luo ympäristöjä, jotka tukevat liikkumista, kuten suihkutiloja, pyöräparkkeja ja taukoliikuntamahdollisuuksia.

Esimerkki: Yritys tukee työmatkaliikuntaa korvaamalla pyörien huoltokustannuksia ja tarjoamalla työpaikalla tiloja pyörien säilytykseen. Lisäksi työpaikan liikuntaohjelmat, kuten kävelykokoukset ja joogatunnit, ovat johdon vahvasti tukemia.

4. Odotusarvoteoria 

Perusajatus: Teorian mukaan ihmisten motivaatio riippuu siitä, kuinka paljon he arvostavat tiettyä toimintaa ja kuinka todennäköisenä he pitävät onnistumista siinä. Liikkumisen kohdalla tämä tarkoittaa, että työntekijät motivoituvat, jos he näkevät liikkumisen hyödylliseksi ja kokevat sen saavutettavaksi.

• Ihmiset motivoituvat, kun he kokevat toiminnan arvokkaaksi ja uskovat, että heillä on mahdollisuus onnistua siinä. Käyttäytyminen riippuu siis siitä, kuinka hyödyllisenä ja saavutettavana liikkuminen nähdään.

Soveltaminen liikkumisen edistämiseen:

• Korosta hyötyjä: Viesti liikkumisen terveys- ja hyvinvointihyödyistä, kuten paremmasta jaksamisesta, stressinhallinnasta ja energiatasoista.
• Poista esteitä: Tee liikkumisesta helppoa ja saavutettavaa. Esimerkiksi työpäivään sisältyvät lyhyet liikkumishetket.
• Rakenna onnistumisen kokemuksia: Aloita pienillä askelilla, jotta työntekijät kokevat liikkumisen saavutettavaksi ja palkitsevaksi.

5. Prochaskan ja DiClementen muutosvaihemalli 

Perusajatus: Teoriat kuvaavat, kuinka käyttäytymisen muutos tapahtuu asteittain eri vaiheiden kautta. Liikkumisen edistämisessä on tärkeää tunnistaa, missä vaiheessa työntekijä on, ja tarjota tukea sen mukaan.

• Ihmiset käyvät läpi eri vaiheita, kun he muuttavat käyttäytymistään. Liikkumisen aloittaminen on prosessi, joka voi sisältää seuraavat vaiheet:

1. Esiharkinta: Ei kiinnostusta liikkumiseen.
2. Harkinta: Ajatus liikkumisen aloittamisesta herää.
3. Valmistelu: Konkreettiset suunnitelmat liikkumisen aloittamiseksi.
4. Toiminta: Liikkumisen aloittaminen.
5. Ylläpito: Liikkumisen säännöllisyys ja rutiinin muodostuminen.

Soveltaminen liikkumisen edistämiseen:

• Esiharkinta ja harkinta: Tarjoa tietoa liikkumisen hyödyistä ja esitä roolimalleja, jotka voivat innostaa. Tunnista työntekijöiden eri motivaatiovaiheet: jotkut ovat valmiita liikkumaan heti, kun taas toiset tarvitsevat enemmän tietoa ja rohkaisua.
• Valmistelu: Tue konkreettisten suunnitelmien tekemistä, esimerkiksi liikuntakalenterien tai ohjelmien avulla. Tarjoa tiedotusta liikkumisen hyödyistä ja sen vaikutuksista terveyteen niille, jotka vasta harkitsevat liikkumisen aloittamista.
• Toiminta ja ylläpito: Luo yhteisöllisyyttä ja palkitse säännöllisestä osallistumisesta. Tarjoa pitkäjänteistä tukea. Tue liikkumisen aloittamista konkreettisilla ohjelmilla, kuten ilmaisilla liikuntatunneilla tai helppokäyttöisillä liikuntasovelluksilla.

Esimerkki: Useilla suomalaisilla työpaikoilla on käytössä työterveyshuollon tukemia liikuntaneuvontaohjelmia, joissa työntekijät saavat henkilökohtaista ohjausta liikkumisen aloittamiseen. Ohjelmat on suunniteltu tukemaan erityisesti vähän liikkuvia.

6. Flow-teoria 

Perusajatus: Työntekijät motivoituvat, kun he löytävät lajin, joka on heidän taitotasolleen sopiva ja tarjoaa nautinnollisia haasteita.

• Ihmiset kokevat motivaation huipun, kun he ovat täysin uppoutuneita toimintaan, joka on sopivan haastavaa suhteessa heidän taitoihinsa.
• Flow-tila tekee liikunnasta nautinnollista ja koukuttavaa.

Soveltaminen liikkumisen edistämiseen:

• Valitse sopivan haastavia tehtäviä: Luo liikuntaohjelmia, jotka ovat riittävän helppoja aloittelijoille mutta tarjoavat haasteita edistyneille.
• Luo keskittymisen mahdollisuuksia: Tarjoa ympäristöjä, joissa työntekijät voivat keskittyä liikkumiseen ilman häiriöitä.
• Korosta nautintoa: Tarjoa liikuntamuotoja, jotka ovat työntekijöiden mielestä hauskoja ja palkitsevia.

 7. Käyttäytymistaloustiede

Perusajatus: Teoria keskittyy siihen, miten ihmisten käyttäytymistä voidaan ohjata pienillä ympäristöön liittyvillä muutoksilla ("tuuppaaminen"). Liikkumisen edistämisessä tämä tarkoittaa esimerkiksi portaiden käytön helpottamista tai liikuntasovellusten hyödyntämistä.

• Ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat pienet valinnat ja ympäristön rakenteet, jotka ohjaavat päätöksiä. Tämä teoria hyödyntää taloustieteen ja psykologian yhdistelmää.

Soveltaminen liikkumisen edistämiseen:

• Tuuppaaminen: Tee liikkumisesta helppo valinta. Esimerkiksi mainosta portaiden käyttöä hissin sijaan.
• Kannustimet: Käytä palkintoja, kuten liikuntaseteleitä, pistejärjestelmiä tai palkkioita, jotka houkuttelevat ihmisiä liikkumaan.
• Sosiaalinen vertailu: Näytä työntekijöille, kuinka moni heidän kollegoistaan liikkuu, sillä sosiaalinen paine voi motivoida osallistumaan.

Esimerkki: Monissa yrityksissä hyödynnetään aktiivisuusmittareita ja sovelluksia, jotka seuraavat työntekijöiden liikuntasuorituksia. Tulokset näkyvät työyhteisössä, mikä luo positiivista sosiaalista painetta ja motivoi työntekijöitä liikkumaan.

Lue halutessasi lisää

Testaa itsesi kuntolaskurilla – Työterveyslaitos

Liikkuminen ja liikunta osana hyvää työpäivää – Työterveyslaitos

Työpaikka tarjoaa ihanteellisen ympäristön terveyden ja työkyvyn edistämiseen tähtääville keinoille ja interventioille. Se mahdollistaa työssäkäyvän väestön tehokkaan tavoittamisen. Työpaikalla voidaan toteuttaa monitasoisia interventioita, jotka huomioivat yksilötason, yhteisötason, organisaatiotason ja fyysisen työympäristön erityispiirteet. Työpaikka tarjoaa mahdollisuuden tavoittaa monimuotoisen kohderyhmän: niin istumatyötä tekevät kuin fyysisesti kuormittavissa tehtävissä työskentelevät. Lisäksi työpaikoilla tavoitetaan vähemmän liikkuvat, terveysriskiryhmiin kuuluvat ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat työntekijät.

Työntekijät viettävät suuren osan vuorokaudesta työpaikalla. Siksi työpaikalla on tärkeä rooli terveyden ja työkyvyn edistämisessä. Työhön liittyvä fyysinen kuormitus ja aktiivisuuden määrä voi olla sekä liian vähäistä että liian suurta. Molemmat kuormittavat kehoa eri tavoin ja voivat heikentää palautumista. Työpaikan liikkumiseen liittyvät keinot voivat siksi tukea työkykyä hyvin erilaisissa tehtävissä. Istumatyössä tarve liittyy usein liikkeen lisäämiseen ja tauottamiseen. Fyysisesti kuormittavassa työssä tavoitteena on kuormituksen tasapainottaminen, lihaskunnon tukeminen ja palautumisen edistäminen.

Liikkuminen työpaikalla on tärkeää sekä fyysisen että psyykkisen terveyden kannalta. Se voi vähentää stressiä, lisätä energiaa ja parantaa keskittymiskykyä. Näiden tekijöiden myötä työskentely tehostuu ja työtyytyväisyys kasvaa. Palauttava ja kuormitusta tasapainottava liikunta, kuten taukojumppa, venyttely tai kohdennetut harjoitteet, voi myös ehkäistä kuormitusperäisiä oireita erityisesti fyysisissä työtehtävissä. Työpaikan liikuntaohjelmat ja muut aktiivista elämäntapaa tukevat toimet voivat olla merkittävä osa työntekijöiden kokonaisvaltaista työhyvinvointia ja työkyvyn ylläpitämistä.

Työpaikan keinot ja liikuntainterventiot ovat työnantajan toteuttamia suunnitelmallisia strategioita, ohjelmia tai ympäristömuutoksia, joiden tarkoituksena on tukea työntekijöitä omaksumaan työkykyä edistäviä ja terveellisempiä elämäntapoja. Näiden aloitteiden tavoitteena on vähentää kroonisten sairauksien riskejä, ehkäistä tuki- ja liikuntaelinvaivoja, parantaa mielenterveyttä ja vahvistaa työssä jaksamista esimerkiksi kuntoilun, koulutuksen tai ergonomisten parannusten avulla. Työpaikkaliikunnan interventioilla tarkoitetaan organisoituja toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lisätä fyysistä aktiivisuutta, vähentää istumista, tasapainottaa työn fyysistä kuormitusta ja tukea palautumista. Niihin voi sisältyä esimerkiksi taukoliikuntaa, venyttelyä tai työtehtäväkohtaisesti kohdennettuja ohjelmia. Näiden toimenpiteiden avulla pyritään vahvistamaan työntekijöiden terveyttä ja työkykyä erilaisissa työtehtävissä.

Interventiot ja työpaikan käytännöt muodostavat perustan työntekijöiden terveyden ja työhyvinvoinnin edistämiselle. Kun työhyvinvointiin investoidaan, työntekijöiden motivaatio ja tehokkuus kasvavat ja organisaation tuottavuus voi parantua. Aktiiviset ja terveyttä tukevat toimintatavat vähentävät myös terveysongelmia ja kustannuksia. Työhyvinvointi on sekä työnantajan että työntekijän vastuulla. Työnantajalla on lisäksi lakisääteinen velvollisuus edistää työturvallisuutta ja hyvinvointia.

Tiesitkö tämän työurista ja liikkumisesta?

Suomalaisen työura kestää tyypillisesti noin 35–40 vuotta, mikä tekee työstä yhden elämän suurimmista ajankäytön kokonaisuuksista. EU‑tasolla 15‑vuotiaiden odotettu työuran pituus oli vuonna 2024 keskimäärin 37,2 vuotta, ja Pohjoismaissa – myös Suomessa – työurat ovat Euroopan pisimpien joukossa. Tuore tutkimusmallinnus osoittaa, että erityisesti korkeakoulutetuilla työurat voivat yltää jopa 38 vuoteen tai yli, ja tulevaisuudessa yli 40 vuoden urat voivat olla tavallisia.

Miksi tämä on tärkeää liikkumisen kannalta?

Koska suuri osa elämästä kuluu työssä, työpaikat ovat avainasemassa lisäämässä arkeen liikettä ja hyvinvointia. Liike on tärkeää sekä istumatyössä, jossa kaivataan aktiivisia taukoja ja pitkien istumisjaksojen katkaisemista, että fyysisesti kuormittavassa työssä, jossa tarvitaan palauttavaa ja kuormitusta tasapainottavaa liikettä. Pienikin lisäliike työpäivän aikana – tauot, kävelyt, portaiden käyttö, aktiiviset kokoukset tai kevyet palauttavat harjoitteet – voi parantaa vireyttä, palautumista ja terveyttä pitkällä työuralla.

Työpaikka on yksi tehokkaimmista paikoista lisätä päivittäistä liikkumista – juuri siksi siihen kannattaa panostaa.

Interventiot muuttavat työpäivää, liikuntaedut mahdollistavat harrastamista

Työpaikkojen liikkumista lisäävät interventiot ja työnantajan tarjoamat liikuntaedut ovat keskeisiä keinoja tukea henkilöstön fyysistä aktiivisuutta. Interventiot vaikuttavat suoraan työpäivän rakenteeseen ja kannustavat liikkumiseen työn aikana, kun taas liikuntaedut tarjoavat taloudellisia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa vapaa-ajalla. Yhdessä nämä lähestymistavat voivat muodostaa kokonaisuuden, joka tukee sekä päivittäistä aktiivisuutta että pitkäjänteistä hyvinvointia.

1) Liikkumista lisäävät interventiot

Työpaikalla liikkumista lisäävät interventiot tarkoittavat erilaisia suunniteltuja toimenpiteitä, ohjelmia tai muutoksia, joiden tarkoitus on lisätä työntekijöiden fyysistä aktiivisuutta työpäivän aikana.
Niiden päämäärä on usein:

• vähentää istumista ja paikallaanoloa
• lisätä taukoliikuntaa
• lisätä työmatkaliikuntaa
• parantaa työhyvinvointia ja jaksamista
• vähentää tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä

Interventioille tyypillistä on, että ne ovat osa työpäivää ja suuntautuvat työn tekemisen rakenteisiin tai ympäristöön.

2) Liikuntaedut

Liikuntaedut ovat työnantajan tarjoamia taloudellisia tai materiaalisia etuja, jotka helpottavat työntekijän vapaa-ajan liikkumista tai liikunnan harrastamista. Ne ovat yleensä osa henkilöstöetuja.

Tyypillisiä liikuntaetuja ovat esimerkiksi:

• liikunta- tai kulttuuriseteli (esimerkiksi ePassi, Smartum, Edenred)
• työnantajan maksama kuntosalijäsenyys tai uimahallikortti
• omalla työpaikalla oleva kuntosali
• työnantajan järjestämät harrasteliikuntaryhmät

Näille eduille ominaista on, että ne mahdollistavat tai tukevat liikkumista työajan ulkopuolella, vaikka osa voidaan käyttää myös työpäivän aikana.

Taulukossa 1 vertaillaan liikkumista lisääviä interventioita ja liikuntaetuja.

Taulukko 1: Työpaikan liikkumista lisäävien interventioiden ja
liikuntaetujen vertailu

Työpaikkaliikuntaa työpäivän aikana, henkilöstöliikuntaa työajan ulkopuolella

Työpaikkaliikunta ja henkilöstöliikunta ovat molemmat käsitteitä, jotka liittyvät liikunnan edistämiseen työelämässä, mutta ne eroavat toisistaan hieman painotuksiltaan ja toteutustavoiltaan. Työpaikkaliikunta pyrkii sisällyttämään liikuntaa suoraan työpäivään ja -ympäristöön, kun taas henkilöstöliikunta keskittyy liikuntamahdollisuuksien tarjoamiseen pääasiassa työajan ulkopuolella. Molemmat lähestymistavat ovat tärkeitä ja voivat täydentää toisiaan työntekijöiden hyvinvoinnin edistämisessä.

Työpaikkaliikunta keskittyy liikunnan integroimiseen osaksi työpäivää ja työympäristöä. Tavoitteena on lisätä fyysistä aktiivisuutta työpäivän aikana ja vähentää istumista. Työpaikkaliikunta voi sisältää esimerkiksi taukojumppia, kävelykokouksia, ergonomisia työpisteitä tai liikkumiseen kannustavia kampanjoita. Työpaikkaliikunnan tarkoitus on parantaa työntekijöiden terveyttä ja työkykyä suoraan työpaikalla, ja se voidaan toteuttaa osana työpäivän normaalia kulkua.

Henkilöstöliikunta viittaa työnantajan järjestämiin liikuntamahdollisuuksiin ja -aktiviteetteihin, jotka on suunnattu yrityksen henkilöstölle. Henkilöstöliikunnan käsitteellä tarkoitetaan työmatkaliikuntaa, työpäivän aikaista liikkumista ja työnantajan tukemaa vapaa-ajan liikuntaa. Tavoitteena on edistää työntekijöiden fyysistä aktiivisuutta ja hyvinvointia. Henkilöstöliikunta voi sisältää esimerkiksi kuntosalikortteja, ohjattuja liikuntatunteja, liikuntapäiviä ja yhteisiä liikuntaporukoita. Näiden aktiviteettien tarkoitus on tarjota työntekijöille mahdollisuus liikkua ja pitää huolta omasta terveydestään myös työajan ulkopuolella.

Liikkumisen tukeminen

Henkilöstöliikunnan tukeminen on Suomessa yleistä. Vajaa kolme neljästä palkansaajasta (74 %) ilmoitti viimeisimmän Henkilöstöliikunnan barometrin mukaan, että heidän työnantajansa tukee työhyvinvointia ja työkykyä liikunnallisin ratkaisuin. Henkilöstöliikunnan tukeminen on erityisen yleistä suurilla työpaikoilla, joissa käytännössä kaikissa tuetaan henkilöstön liikkumista rahallisesti tai palveluja järjestämällä. Suuremmilla työpaikoilla on siis todennäköisempää, että työntekijöille tarjotaan liikuntamahdollisuuksia. Liikuntaetuja saavien naisten osuus on hieman suurempi kuin miesten. Henkilöstöliikunnan tuki on yleisempää 50-vuotiailla tai vanhemmilla sekä 35–49-vuotiailla palkansaajilla verrattuna alle 35-vuotiaisiin. Pääosin istumatyötä tekevien palkansaajien joukossa jopa 80 prosenttia ilmoitti työnantajansa tukevan työhyvinvointia ja työkykyä liikunnallisin ratkaisuin, mikä on merkittävästi suurempi osuus kuin fyysistä työtä tekevien palkansaajien, joista 60 prosenttia sai vastaavaa tukea. Tämä osoittaa, että henkilöstöliikunnan tukeminen on edelleen yleistä, mutta siihen liittyvät erot voivat vaihdella iän, sukupuolen ja työn luonteen mukaan.

Henkilöstöliikunta on merkittävä osa monien työpaikkojen toimintaa, vaikka siihen osallistuminen vaihtelee työntekijöiden keskuudessa. Tutkimukset osoittavat, että huomattava osa työntekijöistä osallistuu työnantajan tukemaan liikuntaan ainakin silloin tällöin, mutta osa jättää mahdollisuudet hyödyntämättä. Naiset näyttävät olevan aktiivisempia työnantajan tukeman liikunnan suhteen kuin miehet. Liikunnallisesti aktiiviset työntekijät hyödyntävät tarjolla olevat liikuntaedut tehokkaasti, kun taas passiivisemmat työntekijät saattavat jättää edut käyttämättä.

Työn luonne vaikuttaa siihen, kuinka paljon työntekijät osallistuvat liikuntamahdollisuuksiin. Istumatyötä tekevät työntekijät hyödyntävät liikuntaratkaisuja enemmän kuin fyysisesti kuormittavaa työtä tekevät. Lisäksi informaatio työnantajan tarjoamista liikuntamahdollisuuksista vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka paljon työntekijät käyttävät näitä etuja. Monet työntekijät kokevat, etteivät saa riittävästi tietoa tarjolla olevista liikuntamahdollisuuksista, mikä korostaa tarvetta parantaa niistä viestintää ja tiedotusta, jotta kaikki työntekijät voisivat hyödyntää tarjolla olevia liikuntamahdollisuuksia.

Liikkumiseen liittyvät interventiot

Liikkumiseen liittyviä interventioita on kehitetty laajasti, ja niiden kirjo ulottuu yksinkertaisista arjen aktivoivista ratkaisuista aina kokonaisvaltaisiin, käyttäytymisen muutosta tukeviin ohjelmiin. Tutkimusnäyttö osoittaa, että monet näistä toimenpiteistä voivat tehokkaasti lisätä fyysistä aktiivisuutta, vähentää paikallaanoloa ja tukea työkykyä eri ympäristöissä. Interventioihin panostavat toimijat, kuten organisaatiot, yhteisöt ja palveluntarjoajat, voivat hyödyntää monipuolisia menetelmiä, joista osa on todettu tutkitusti toimiviksi. Näiden ratkaisujen avulla liikkeestä voidaan tehdä luonteva osa vuorokausirytmiä – työajasta riippumatta.

Liikkumiseen liittyviä interventioita voidaan tarkastella ja jäsentää monin tavoin riippuen siitä, millaista ilmiötä tai toimintaympäristöä halutaan ymmärtää. Interventioita on mahdollista luokitella esimerkiksi niiden kohderyhmän (yksilöt, ryhmät, organisaatiot), toteutustavan (fyysiset muutokset ympäristöön, digitaaliset ratkaisut, viestinnälliset keinot), vaikuttamistason (rakenteellinen, sosiaalinen tai yksilön käyttäytymiseen kohdistuva) tai intensiteetin perusteella.

Toisinaan jaottelu tehdään myös sen mukaan, onko toimenpiteen ensisijaisena tavoitteena lisätä fyysistä aktiivisuutta, vähentää istumista vai tukea laajemmin työkykyä ja terveellisiä elämäntapoja. Koska interventiot voivat olla yhtä aikaa useita näistä, rajaukset ovat joustavia, ja niitä voidaan käyttää rinnakkain sen mukaan, mikä näkökulma palvelee tarkastelua parhaiten. Alla on yksi tapa jäsentää interventioita esimerkkien avulla:

1. Rakenteelliset interventiot (toimintaympäristön muokkaus)

• Seisomatyöpisteet: Säädettävät pöydät vähentävät istumista. Niiden teho on paras, kun työntekijöitä ohjeistetaan niiden käytössä.
• Taukojumppaohjelmat ja tauottaminen: Ohjatut lyhyet liikkumistauot (esim. 5–10 min) työpäivän aikana vähentävät tuki- ja liikuntaelimistön kuormitusta.
• Liikuntaa edistävä tila: Portaiden käytön lisääminen (esim. houkuttelevampi portaiden visuaalinen ilme), kävelykokoukset ja kuntosalin tai liikuntavälineiden tarjoaminen työpaikalla. 

2. Ohjatut interventiot

• Työajalla tapahtuva ohjattu liikunta: Työajalla tehty ohjattu liikunta (n. 1 h/ vko) vähentää merkittävästi tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja lisää työhyvinvointia.
• Ryhmäliikunta: Jooga, venyttely tai lihaskuntotreeni kollegoiden kanssa vahvistaa myös työyhteisöä.
• Ohjaus: Henkilökohtaiset liikuntasuunnitelmat, erityisesti tuki- ja liikuntaelinongelmista kärsiville, tukevat työkykyä ja edistävät kokonaisvaltaista työhyvinvointia.

3. Digitaaliset ja motivoivat interventiot

• Aktiivisuusmittarit ja sovellukset: Aktiivisuusmittareiden käyttö yhdistettynä itsemonitorointiin on tehokas tapa vähentää paikallaanoloa.
• Liikuntakampanjat ja -kisat: Työmatkaliikuntahaasteet kuten Kilometrikisa voivat kannustaa liikkumaan.
• Etätyöntekijöiden taukojumppavideot: Verkkovälitteiset, lyhyet jumppaohjeet mahdollistavat taukoliikunnan helposti ja joustavasti työpäivän aikana.

4. Strategiset interventiot

• Johtamisen sitouttaminen: Työpaikkaliikunta on tehokkainta, kun se on osa yrityksen strategiaa ja esihenkilöt kannustavat siihen.
• Moniammatillinen yhteistyö: Työfysioterapeutin tai muun liikunta-asiantuntijan osallistuminen työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.

Tutkittua tietoa interventioiden vaikuttavuudesta

Työpaikoilla toteutettavat fyysisen aktiivisuuden interventiot voivat tuoda monenlaisia hyötyjä sekä työntekijöille että organisaatioille. Tutkimusten mukaan ne lisäävät yleensä liikkumista jonkin verran ja voivat parantaa työntekijöiden hyvinvointia ja työkykyä sekä työyhteisön ilmapiiriä. On kuitenkin hyvä muistaa, että tulokset vaihtelevat paljon. Siksi interventioiden suunnittelussa kannattaa huomioida tietyt toimiviksi todetut elementit.

Mitä vaikutuksia liikkumista lisäävillä työpaikkainterventioilla on?

Tutkimusnäyttö osoittaa, että työpaikkojen liikuntaohjelmat

• lisäävät fyysistä aktiivisuutta hieman
• voivat parantaa kuntoa ja jaksamista, kun aktiivisuutta tulee riittävästi
• saattavat vähentää stressiä ja lisätä työtyytyväisyyttä
• voivat vähentää sairauspoissaoloja – jo pienikin muutos voi tuottaa säästöjä suurille työpaikoille.

Vaikutusten suuruus on kuitenkin usein melko maltillinen. Tuloksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten organisaation toimintakulttuuri, työn kuormitushuiput ja vuodenaikojen vaihtelu.

Tutkimuksissa nousee esiin kolme erityisen lupaavaa tapaa siitä, mikä tekee interventiosta toimivan:

1.     Itseseuranta (esimerkiksi askelmittarin avulla)
Askelmittarit ja puettavat laitteet auttavat työntekijöitä seuraamaan omaa aktiivisuuttaan ja tarjoavat välitöntä palautetta. Tämä lisää motivaatiota ja on ollut mukana monissa onnistuneissa interventioissa.

2.     Digitaaliset ratkaisut.
Verkkoalustoihin ja sovelluksiin perustuvat ohjelmat toimivat hyvin, koska osallistuminen on joustavaa, palaute voidaan räätälöidä henkilökohtaisesti ja materiaaleihin pääsee käsiksi silloin, kun se parhaiten sopii.

3.     Monitasoiset toimenpiteet.
Parhaiten vaikuttavat ohjelmat huomioivat sekä yksilön (esim. valmennus, tavoitteet, seuranta), sosiaalisen ympäristön (esim. tiimihaasteet, vertaistuki) että fyysisen ympäristön (esim. kävelyreitit, portaat, työaikajoustot).

Useiden tutkimusten perusteella pelkkä yksittäinen toimi ei riitä: parhaat tulokset syntyvät, kun tuki rakentuu useammalle tasolle.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että alle kuusi kuukautta kestävät interventiot ovat monesti tehokkaampia kuin pidemmät. Yksi selitys on alkuvaiheen “uutuuden viehätys”, joka pitää motivaatiota yllä. Pitkäjänteiseen liikkumisen lisäämiseen tarvitaan rakenteita, jotka tukevat pysyvää muutosta, kuten työaikajoustoja, esimiehen tukea ja organisaation käytäntöjä, jotka kannustavat liikkumiseen.

Miksi tulokset vaihtelevat?

Työpaikkainterventioita tutkittaessa havaitaan suurta vaihtelua, koska käytetyt menetelmät vaihtelevat paljon, osa tutkimuksista perustuu itseraportointiin ja/tai työn kuormitusvaihtelut ja vuodenaika vaikuttavat aktiivisuuteen. Lisäksi monissa tutkimuksissa ei arvioida, miten interventio oikeasti toteutui työpaikan arjessa.

Mitä tulevaisuudessa tarvitaan?

Tutkimusten mukaan työpaikkainterventioiden vaikuttavuus paranee, kun:

• ohjelmat suunnitellaan teoriapohjaisesti ja huolellisesti
• huomioidaan organisaation rakenteet ja toimintakulttuuri
• seurataan sekä toteutusta että tuloksia

Esimerkkitapaus: Toimistokävely – Tutkittuun tietoon perustuva, ilmainen ja helppo tapa lisätä liikettä työpäivään

Työterveyslaitoksen SitFit‑hankkeessa (2022–2024) tutkittiin ensimmäistä kertaa tarkasti, millainen istumisen tauottaminen vähentää parhaiten istumatyön haitallisia vaikutuksia. Laajat fysiologiset ja kognitiiviset mittaukset osoittivat, että kahden minuutin rauhallinen kävely puolen tunnin välein on tehokkain keino ehkäistä pitkäkestoisen istumisen haittoja. Tätä tauotusmallia alettiin kutsua toimistokävelyksi.

Toimistokävely lisää kevyesti energiankulutusta, vilkastuttaa verenkiertoa ja aktivoi suuria lihasryhmiä. Tutkimuksen mukaan kävely on tehokkaampi tapa tauottaa istumista kuin esimerkiksi seisominen tai kyykkyliikkeet, ja se tukee sekä fyysistä että henkistä työkykyä.

Toimistokävely on helppo ja täysin ilmainen tapa lisätä liikettä työpäivään. Sitä voi toteuttaa sekä toimistolla että etätyössä: muutama askel tulostimelle, kahville tai kollegan luo riittää. Pienikin määrä liikettä säännöllisesti katkaisee haitallista paikallaanoloa ja tukee työhyvinvointia.

Esimerkkitapaus: Kehityskeskusteluista kehityskävelyihin

Pohjois-Karjalan Liikunta ry (Pokali) on kehittänyt perinteisistä kehityskeskusteluista vaihtoehtoisen mallin, jossa keskustelut toteutetaan kävelyn yhteydessä luonnossa. Kehityskävelyt järjestetään vuosittain esihenkilön ja työntekijän välillä, ja ne perustuvat etukäteen täytettävään sähköiseen kyselyyn. Kävelyn aikana käsitellään työntekijän tavoitteita, hyvinvointia ja työtilannetta. Keskustelusta laaditaan dokumentoitu muistio.

Luontoympäristössä toteutettu keskustelu koetaan usein rennommaksi ja tasa-arvoisemmaksi kuin perinteinen toimistotilanne. Tämä edistää avointa vuorovaikutusta ja vähentää keskusteluun liittyvää jännitystä. Lisäksi luonnossa liikkumisella on tutkitusti hyvinvointia tukevia vaikutuksia, kuten stressin lievittyminen, mielialan koheneminen sekä fyysisten stressireaktioiden väheneminen.

Kehityskävely toimii Pokalilla keskeisenä työyhteisön kehittämisen välineenä, joka tukee työntekijöiden hyvinvointia, vahvistaa vuorovaikutusta ja auttaa tunnistamaan mahdollisia haasteita varhaisessa vaiheessa.

Kirjoittanut: Jonna Kaverinen, Sisällöntuottaja, Pohjois-Karjalan Liikunta ry

Intervention valinta työn mukaan

Liikkumiseen liittyvät interventiot on hyvä valita työn intensiteetin mukaan, sillä istumatyö ja fyysisesti kuormittava työ asettavat hyvin erilaiset vaatimukset sekä keholle että palautumiselle. Tämän vuoksi vaikuttavat ratkaisut voivat olla työn luonteen mukaan keskenään erilaisia: istumatyössä korostuvat esimerkiksi istumisen tauottaminen ja aktiiviset työasemat, kun taas kuormittavassa työssä hyötyjä tuovat usein kohdennetut voimaharjoitteet tai työtehtäväkohtaisesti räätälöidyt ohjelmat. Seuraaviin taulukoihin 2 ja 3 on koottu sellaisia interventioita, joiden vaikutuksista työkykyyn ja työssä selviytymiseen on olemassa tutkimusnäyttöä. Taulukossa 2 kuvataan interventioita, joilla on tutkimusnäyttöä vaikutuksista työkykyyn ja työssä selviytymiseen istuma-/ toimistotyössä, ja taulukossa 3 interventioita, joilla on tutkimusnäyttöä vaikutuksista työkykyyn ja työssä selviytymiseen fyysisesti kuormittavassa työssä.

Taulukko 2: Interventioita, joilla on tutkimusnäyttöä vaikutuksista työkykyyn ja työssä selviytymiseen istuma-/ toimistotyössä

Taulukko 3: Interventioita, joilla on tutkimusnäyttöä vaikutuksista työkykyyn ja työssä selviytymiseen fyysisesti kuormittavassa työssä

Oikein vai väärin? Liikkumisen interventiot

Pysähdy hetkeksi pohtimaan, mitkä väitteet pitävät paikkansa. Mikä väittämistä herättää eniten ajatuksia tai yllättää? Interventio tarkoittaa tässä yhteydessä liikkumista edistävää toimenpidettä, käytäntöä, kampanjaa tai ohjelmaa.