Työn vaatimusten mukainen liikkuminen

• Työpaikalla liikkumista edistävät toimenpiteet suunnitellaan ottaen huomioon työn ominaispiirteet ja kuormitustekijät. 
• Tilannekuvan luomisessa hyödynnetään monipuolisesti työterveysyhteistyössä kertynyttä tietoa liikkumisesta ja sen edistämisestä.
• Tilannekuvan perusteella tunnistetaan työpaikan liikkumisen edistämisen tarpeet ja valitaan niistä keskeisimmät. 

Tässä osiossa käsitellään, miten työterveysyhteistyössä tunnistetaan työpaikan yksilölliset tarpeet liikkumisen edistämiselle.

Tämän osion oppimistavoitteena on, että

• tunnistat työn ominaispiirteet, kuormitustekijät ja muut tekijät, jotka vaikuttavat liikkumisen edistämisen tarpeeseen työpaikalla ja vapaa-ajalla
• osaat muodostaa tilannekuvan työpaikan liikkumisen edistämisen nykytilasta
• tunnistat työpaikan liikkumisen edistämiseen liittyvät kehittämistarpeet

Jotta työpaikalla voidaan suunnitella liikkumista edistäviä toimenpiteitä, on tärkeää tuntea työn ominaispiirteet ja kuormitustekijät. Esimerkiksi istumatyötä tekevät hyötyvät työpäivän aikaisista seisomatauoista ja seisomatyötä tekevät istumatauoista.

Työn ominaispiirteiden tuntemus auttaa löytämään parhaat liikkumisen muodot myös vapaa-ajalle. Esimerkiksi:

• Fyysisessä työssä työntekijä hyötyy vapaa-ajan liikkumisesta, joka kuormittaa myös muita kuin työssä usein yksipuolisesti rasittuvia lihaksia sekä kehittää työssä tarvittavaa fyysistä toimintakykyä, kuten aerobista kuntoa, lihasvoimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta.
• Vuorotyössä työntekijä hyötyy ensisijaisesti liikkumisesta, joka ehkäisee univaikeuksia ja vuorokausirytmin häiriintymisen haittoja ilman liiallista kuormitusta. Esimerkiksi juuri ennen yövuoroa kannattaa välttää raskasta liikuntaa. Yövuoron jälkeen ennen nukkumaanmenoa sopivia vaihtoehtoja ovat rauhallinen kävely, venyttely, jooga tai liikkuvuusharjoitukset.
• Tietointensiivisessä työssä työntekijä hyötyy kevyestä ja rauhallisesta liikunnasta, joka auttaa vähentämään ylivireyttä ja edistää palautumista. Sopivia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi rauhallinen kävely, jooga, kehonhuolto ja hengitysharjoitukset.
• Työssä, jossa esiintyy poikkeavia lämpötiloja, työntekijä hyötyy hengitys- ja verenkiertoelimistöä kehittävästä liikunnasta. Hyvä fyysinen kunto parantaa kuuman ja kylmän sietokykyä sekä vähentää työn aiheuttamaa kuormitusta.
• Työssä, jossa käytetään hengityksensuojaimia, työntekijä hyötyy kestävyyskuntoa kehittävästä harjoittelusta, joka vahvistaa hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä.

Omaan terveydentilaan sopiva ja itselle mielekäs vapaa-ajan liikkuminen edistää terveyttä ja työkykyä koko työuran ajan riippumatta siitä, millaista työtä henkilö tekee. Lisätietoa löytyy UKK-instituutin liikuntasuosituksista.

Työn tekeminen aiheuttaa työkuormitusta, joka voi olla positiivista tai negatiivista 

Työkuormituksella tarkoitetaan työntekijän kehoon ja mieleen kohdistuvaa kuormitusta työn aikana. Täydellinen kuormittumattomuus ei ole mahdollista, sillä kuormitusta syntyy aina työtä tehtäessä. Työkuormitus voi olla joko myönteistä tai haitallista. Sekä yli- että alikuormitus voivat heikentää hyvinvointia ja terveyttä. Sen sijaan sopiva ja hallittavissa oleva työkuormitus tukee hyvinvointia, terveyttä ja työssä jaksamista.

Työn kuormitustekijät ovat työhön liittyviä tekijöitä 

Kuormitustekijöiden arvioinnissa on tärkeää muistaa, että sekä työpaikan vaarojen tunnistaminen ja arviointi että työterveyshuollon toteuttama työpaikkaselvitys tehdään työpaikan ja työn näkökulmasta. Arvioinnin kohteena on työ riippumatta siitä, kuka sitä tekee. Tarkastelu ei siis perustu yksittäisten työntekijöiden kokemuksiin, vaan työn ominaisuuksiin ja työolosuhteisiin.

Kaikki työhön liittyvät kuormitustekijät vaikuttavat työntekijään. Siihen, miten kuormittava jokin kuormitustekijä on, vaikuttaa sen kohdistuminen, kesto ja voimakkuus sekä se, onko työssä kuormitusta lieventäviä tai suojaavia tekijöitä. 

Kuormitustekijän kuormittavuutta arvioitaessa on hyvä ottaa huomioon muun muassa seuraavat näkökulmat:

• Kehen tai mihin tekijä kohdistuu? Tarkastelussa tulee huomioida kaikki työt, työvaiheet ja henkilöstöryhmät.
• Kuinka pitkään tekijä vaikuttaa työpäivän aikana ja kuinka voimakasta kuormitus on?
• Onko kuormitus samanlaista vai vaihteleeko se pitkällä aikavälillä?
• Onko työssä kuormitusta lieventäviä tai suojaavia tekijöitä, kuten toimiva tauotus, tarkoituksenmukaiset työvälineet, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä esihenkilön tai työyhteisön tarjoama tuki?
• Millaiset työympäristön olosuhteet vaikuttavat kuormittumiseen? Tällaisia voivat olla esimerkiksi lämpöolosuhteet, kylmä, kuumuus, melu ja tärinä.

Työn fyysiset kuormitustekijät 

Fyysisellä kuormituksella tarkoitetaan tuki- ja liikuntaelimistöön sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvaa kuormitusta. Työn fyysiset kuormitustekijät voivat liittyä esimerkiksi työliikkeisiin ja -asentoihin sekä työympäristöön. Työn fyysiset kuormitustekijät eivät ole lähtökohtaisesti haitallisia, vaan niiden merkitys terveydelle tulee arvioida ensin. 

Yleisimpiä fyysistä kuormitusta aiheuttavia tekijöitä ovat  

• työasennot, kuten selän etukumara tai kiertynyt asento 
• yläraajojen kannattelu
• käsin tehtävät nostot ja siirrot.  

Myös muuttumattomana jatkuva työasento voi aiheuttaa staattista, pitkäkestoista lihasjännitystä ja sen seurauksena fyysisiä oireita, kuten paikallista lihasväsymystä ja kipuja. 

Työpaikan ja työympäristön olosuhteet voivat aiheuttaa fyysistä kuormitusta. Tällaisia kuormitustekijöitä ovat esimerkiksi melu, valaistus, ilmanlaatu, kuuma tai kylmä lämpötila, veto, tärinä tai ahtaat työskentelytilat. 

Fyysisiä kuormitustekijöitä arvioitaessa pitää ottaa huomioon myös työtä tukevat tekijät. Niitä ovat esimerkiksi 

• juuri kyseiseen työhön suunnitellut työvälineet 
• henkilökohtaisesti säädettävät työpisteet ja tasot 
• mahdollisuus palautua työssä 

Fyysisten kuormitustekijöiden lisäksi liikkumisen edistämisen tarpeeseen voivat vaikuttaa myös työn psykososiaaliset kuormitus- ja voimavaratekijät. Esimerkiksi fyysisesti raskaassa hoitotyössä hyvin toimiva työyhteisö voi estää fyysisten kuormitustekijöiden haitallista vaikutusta. Tällöin työkaveria voi aina pyytää avuksi esimerkiksi kuormittaviin siirto- ja avustustilanteisiin.  

Työn psykososiaaliset kuormitus- ja voimavaratekijät 

Työn psykososiaaliset kuormitustekijät liittyvät työn sisältöön, työjärjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen.

Psykososiaalisia kuormitustekijöitä voivat olla esimerkiksi

• kohtuuton työmäärä tai liian kireä työtahti
• jatkuvat keskeytykset
• yhteistyön tai johtamisen ongelmat.

Psykososiaalisia kuormitustekijöitä voi esiintyä kaikilla toimialoilla ja kaikissa työtehtävissä. Ne liittyvät työn ja työympäristön ominaisuuksiin riippumatta siitä, kuka työtä tekee.

Kaikki psykososiaalinen kuormitus ei ole työntekijän terveydelle haitallista. Kuormitus voi muodostua terveydelle haitalliseksi silloin, kun se on pitkäkestoista, toistuvaa tai poikkeuksellisen voimakasta eikä työntekijä pysty palautumaan siitä riittävästi. Oikein mitoitettuina psykososiaaliset tekijät voivat toimia myös työpaikan voimavaratekijöinä. Tällöin ne tukevat työntekijöiden hyvinvointia, työn sujumista ja työssä jaksamista.

Työn psykososiaaliset voimavaratekijät voivat esimerkiksi

• motivoida työntekijää
• edistää työn sujumista
• lieventää työn vaatimusten haitallisia vaikutuksia
• lisätä myönteisiä työhön liittyviä kokemuksia.

Psykososiaalisten tekijöiden arvioinnissa tarkastellaan työn ominaisuuksia ja rakenteita työntekijöiden kokemusten taustalla sekä pyritään tunnistamaan haitallista kuormitusta aiheuttavat perimmäiset syyt.

Psyykkistä kuormitusta voivat lisätä esimerkiksi liian suuret työn vaatimukset, vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, esihenkilön tai työtovereiden tuen puute sekä epäasiallinen kohtelu. Tällaiset tekijät voivat heikentää myös tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvointia esimerkiksi voimistamalla kipukokemusta ja haittaamalla työstä palautumista. Hyvä johtaminen, myönteinen työilmapiiri ja sopiva työkuormitus yhdessä terveellisten elintapojen kanssa puolestaan edistävät tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä, toimintakykyä ja kivuttomuutta.

Fyysisten ja psykososiaalisten kuormitustekijöiden hallinta 

Työnantajan on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtiloista, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat vaarat ja haitat, jotka voivat vaarantaa työntekijöiden turvallisuuden tai terveyden. Tunnistetut vaara- ja haittatekijät tulee ensisijaisesti poistaa tai vähentää mahdollisimman vähäisiksi.

Kaikkia vaara- ja haittatekijöitä ei kuitenkaan aina voida poistaa. Tällöin työnantajan on arvioitava, kuinka merkittävää vaaraa tai haittaa jäljelle jäävät tekijät aiheuttavat työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.

Järjestelmällisyydellä tarkoitetaan toimintatapaa, joka voidaan tarvittaessa toistaa samanlaisena. Näin voidaan seurata työolojen kehittymistä ja arvioida tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia.

Riskien arvioinnissa voidaan hyödyntää erilaisia menetelmiä, joiden avulla riskin suuruutta arvioidaan esimerkiksi vaaran vakavuuden ja esiintymistiheyden perusteella. Arvioinnin tukena voidaan käyttää myös työterveyshuollon tekemää työpaikkaselvitystä ja siinä esitettyjä toimenpide-ehdotuksia.

Työpaikkaselvitys ei kuitenkaan siirrä vastuuta työnantajalta. Vaadittavista toimenpiteistä päättää ja niiden toteuttamisesta vastaa aina työnantaja.

Tarve voidaan määritellä työpaikan ja työterveyshuollon yhdessä tunnistamaksi kehittämiskohteeksi tai ongelmaksi, johon voidaan vaikuttaa työterveysyhteistyön keinoin. Tähän tarpeeseen vastaamalla voidaan edistää työpaikan turvallisuutta, työn terveellisyyttä sekä henkilöstön työkykyä. Tarpeena voi olla myös työpaikan voimavarojen tai työn sujuvuutta tukevien tekijöiden vahvistaminen.

Liikkumisen edistämisen tarpeen tunnistaminen alkaa nykytilan arvioinnista. Tilannekuvaa muodostettaessa kannattaa hyödyntää monipuolisesti työterveysyhteistyössä kertynyttä tietoa liikkumisesta ja sen edistämismahdollisuuksista.

Tiedonkeruussa ja tilannekuvan muodostamisessa voidaan hyödyntää muun muassa:

Työpaikalta kertynyttä tietoa: 

• Työpaikan vaarojen tunnistamisesta ja riskien arvioinnista saatava tieto sekä tiedot työn voimavaroista ja työtä tukevista tekijöistä.
• Esihenkilölle kertynyt tieto esimerkiksi päivittäisen johtamisen yhteydessä käydyistä keskusteluista sekä turvallisten työtapojen seurannasta ja valvonnasta.
• Tavoite- ja kehityskeskusteluista, kahdenkeskisistä keskusteluista ja varhaisen tuen mallin mukaisista keskusteluista kertynyt tieto.
• Työntekijöiden haitalliseen kuormittumiseen viittaavien hälytysmerkkien seurannasta saatava tieto, kuten lisääntynyt oireilu ja sairauspoissaolot, jatkuvasti pitkittyvät työpäivät, työn suorituksen tai laadun heikkeneminen, käyttäytymisen muutokset, vetäytyminen sosiaalisista kontakteista, työyhteisön ristiriitojen lisääntyminen, vaaratilanteiden yleistyminen sekä matkustuspäivien suuri määrä.
• Työhyvinvointi- ja henkilöstökyselyjen tuloksista saatava tieto.
• Työsuojeluhenkilöstölle ja henkilöstön edustajille kertynyt tieto.

Työterveyshuoltoon kertynyttä tietoa: 

• Työpaikkaselvityksissä kertyneet tiedot.
• Esihenkilöiden ja työntekijöiden haastatteluissa, työn havainnoinnissa sekä ennakkokyselyitä ja tarkistuslistoja hyödyntämällä saadut tiedot.
• Terveystarkastuksissa, vastaanottokäynneillä ja muissa yhteistyötilaisuuksissa kertyneet tiedot.
• Tietojen keruussa ja käsittelyssä on huomioitava tietosuojasäännökset. Esimerkiksi yksittäisten työntekijöiden liikkumista ei tule selvittää työpaikkaselvityksen yhteydessä.

Kerätyn tiedon pohjalta muodostetaan tilannekuva työpaikan liikkumisen nykytilasta, liikkumisen edistämisen tarpeista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä.

Tilannekuvan muodostamisessa voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Millaisia liikkumista tukevia tekijöitä työpaikalla on tunnistettu?
• Millaisia liikkumista haastavia tai kuormittavia tekijöitä työpaikalla on tunnistettu?

Tilannekuvan perusteella tunnistetaan työpaikan liikkumisen edistämisen keskeiset tarpeet. Näistä kannattaa valita tärkeimmät kehittämiskohteet ja kirjata ne työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.  Esimerkki 1 havainnollistaa, miten työpaikan liikkumisen edistämisen tarpeita voidaan tunnistaa erilaisissa tilanteissa.

Tapaus A: Tilannekuvan luomisessa havaitaan, että työ sisältää hyvin vähän liikkumista. Työ on tietointensiivistä ja hektistä toimistotyötä. Työntekijät istuvat helposti useita tunteja yhtäjaksoisesti paikallaan eivätkä pidä taukoja.  

Tarve: Yhtäjaksoisen istumisen vähentäminen ja työn tauottaminen. 

Tapaus B: Tilannekuvan luomisessa havaitaan, että työssä liikutaan ja ollaan jalkojen päällä jatkuvasti sekä nostellaan tavaroita hyllyihin. Työmäärä on liiallinen, eivätkä työntekijät ehdi pitää taukoja. Kiireeseen vedoten myös apuvälineiden käyttö on vähäistä.  

Tarve: Työmäärän hallinta, jatkuvan jalkojen päällä olon vähentäminen ja työn tauottaminen. 

Kun liikkumisen edistämisen tarve on tunnistettu, seuraavaksi suunnitellaan, millaisilla keinoilla havaittuun tarpeeseen voidaan vastata. Keinojen valinnassa huomioidaan työn ominaispiirteet ja työolosuhteet sekä työntekijän ja työyhteisön tarpeet. Esimerkki 2 havainnollistaa tätä maantieliikenteen kuljettajan työssä.

Työ
Maantieliikenteen kuljettaja.

Työn ominaispiirteet
Työhön voi liittyä pitkäkestoisesta istumisesta aiheutuvaa niska-hartiaseudun jännittymistä ja selän kipeytymistä. Lastauksessa voi esiintyä selkää kuormittavia kiertyneitä ja kumaria työasentoja sekä äkillisiä, hyvää lihasvoimaa edellyttäviä työsuorituksia. Työssä on lisäksi tärkeää huomioida painonhallintaa ja säännöllistä, työn mukaista ruokailua tukevat tekijät.

Millaista liikkumista työpäivän aikana?
Työpäivän aikana voidaan vähentää yhtäjaksoista istumista tauottamalla paikallaanoloa ja lisäämällä lyhyitä liikkumishetkiä työpäivän lomaan. Ajotaukoja voidaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntää liikkumiseen. Fyysisesti kuormittaviin työtehtäviin voidaan valmistautua kehoa aktivoivalla ja lämmittävällä liikkumisella.

Millaista liikkumista vapaa-ajalla?
Vapaa-ajalla hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa voidaan ylläpitää ja kehittää esimerkiksi kävelyllä, sauvakävelyllä, juoksulla tai hiihdolla. Lihasvoimaa voidaan ylläpitää ja kehittää esimerkiksi kuntosaliharjoittelulla ja muulla säännöllisellä voimaharjoittelulla. Tasapainoa ja ketteryyttä voidaan puolestaan harjoittaa esimerkiksi pallopelien ja erilaisten jumppien avulla.

Kohde
Liikkumisen tavoitteena voi olla niska-hartiaseudun lihasjännitysten ehkäiseminen ja vähentäminen, vartalolihasten voiman ylläpitäminen hyvän ajoasennon tukemiseksi sekä nostamisessa ja kantamisessa tarvittavan lihasvoiman ylläpitäminen. Lisäksi liikkumisella voidaan tukea tasapainoa ja ketteryyttä sekä ehkäistä ylipainon kertymistä.

Esimerkkikuvauksessa mukailtu: TL_9Liikejamieli_Liikuntaatyönmukaan (1).pdf