Liikkumisen edistämisen menetelmiä työterveysyhteistyössä

• Työterveyshuolto tavoittaa suuren osan niistä työikäisistä, jotka eivät liiku terveytensä tai työkykynsä kannalta riittävästi.
• Liikkuminen on tärkeää ottaa puheeksi työterveyshuollossa, sillä säännöllinen liikkuminen tukee terveyttä, työ- ja toimintakykyä sekä työssä jaksamista.  
• Liikkumisen puheeksi ottamiseen ja edistämiseen on käytettävissä erilaisia keinoja, kuten motivoiva haastattelu, terveyssuunnitelma ja työpaikalla käytävä yhteinen keskustelu liikkumisen ja palautumisen edistämisestä. 
• Liikkumisen edistämisen ja toimenpiteiden suunnittelun tueksi työterveysyhteistyössä on kehitetty ”Toimintamalli liikkumisen edistämiseen työpaikalla” -työpohja. 

Tässä osiossa käsitellään liikkumisen edistämisen puheeksi ottamista työterveyshuollossa sekä sen roolia osana työterveysyhteistyötä. Osiossa syvennytään siihen, miten työpäivän aikaisista liikkumistottumuksista ja vapaa-ajan liikunnan tarpeista voidaan keskustella sekä yksilö- että työpaikkatasolla.

Tämän osion oppimistavoitteena on, että

• osaat ottaa liikkumisen puheeksi osana työterveyshuollon prosesseja sekä yksilö- että työpaikkatasolla
• tunnistat, millaisia vuorovaikutus- ja neuvontataitoja liikkumisen edistäminen edellyttää
• osaat huomioida liikkumisen edistämisen osana terveyssuunnitelmaa
• ymmärrät, mitä liikkumisen edistämisen vuoropuhelumallilla ja toimintamallilla tarkoitetaan ja osaat hyödyntää niitä käytännössä.

Suurin osa työikäisistä ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Työelämän muutokset, kuten etä- ja monipaikkatyön lisääntyminen, digitalisaation laajentuminen ja nykyiset länsimaiset elämäntavat eivät enää kannusta fyysiseen aktiivisuuteen. Runsas ja pitkäkestoinen paikallaanolo kuormittaa kehoa yksipuolisesti ja lisää riskiä monille pitkäaikaissairauksille.

Aktiivinen vapaa-ajan liikunta ei enää yksin riitä kompensoimaan liikkumattomuuden haittoja, eikä korvaamaan vähäisen liikkumisen ja lisääntyneen paikoillaanolon haitallisia vaikutuksia. Nopeasti muuttuvassa työelämässä korostuu yhä vahvemmin työntekijöiden omien valintojen merkitys, ja siksi osa työntekijöistä voi tarvita aiempaa enemmän tukea liikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden ylläpitämiseen.

Fyysisesti raskaassa työssä, kuten rakennusalalla, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä maa- ja metsätaloudessa, fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen vaatii erilaisia tukikeinoja kuin esimerkiksi istumatyössä. Heikentynyt kestävyyskunto ja lihasvoima voivat muodostua jopa työssä jaksamisen esteeksi. Jos arki sisältää yhä vähemmän koko kehoa kuormittavaa liikkumista, työntekijän fyysinen kunto ei välttämättä enää vastaa työn fyysisiä vaatimuksia.

Riittämätön fyysinen toimintakyky ei ole ainoastaan yksittäisen työntekijän haaste, vaan se muodostaa myös työturvallisuus- ja työkykyriskin. Mikäli työ kuormittaa enemmän kuin keho kestää, työtapaturmien ja tuki- ja liikuntaelinoireiden riski kasvaa ja työssä jaksaminen voi heikentyä. Siksi on tärkeää tunnistaa ajoissa tilanteet, joissa työntekijän toimintakyky ja työn vaatimukset ovat ristiriidassa.

Riittävä liikkuminen tukee terveyttä ja hyvinvointia monin tavoin. Se auttaa ennaltaehkäisemään sairauksia, edistää niiden hoitoa ja kuntoutumista sekä lisää työkykyä. Elintapojen edistämiseen liittyvän ohjauksen, mukaan lukien liikunnan ja liikkumisen lisäämisen, on todettu parantavan fyysistä terveyttä, mielenterveyttä ja koettua työkykyä. Sen on todettu vähentävän myös sairauspoissaoloja, millä voi olla myönteisiä taloudellisia vaikutuksia.  

Työpäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja paikoillaanolon vähentämiseen on runsaasti mahdollisuuksia. Työpaikat voivat vaikuttaa liikkumiseen sekä rakenteellisilla ratkaisuilla että arjen toimintatavoilla. Työpäivän aikainen aktiivisuus on yksi keskeinen osa kokonaisliikkumista, ja työikäiset hyötyvät jo pienistäkin liikkumista lisäävistä muutoksista paikoillaanolon vähentämisessä. Työpaikkojen kulttuurin muutosta voidaan parhaiten tukea yhdistämällä yksilöön, työyhteisöön ja työhön liittyviä toimenpiteitä.

Työterveyshuolto on keskeinen toimija työikäisten terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Se tavoittaa noin 90 prosenttia palkansaajista, ja siten myös suuren joukon työikäisiä, jotka eivät liiku terveytensä tai työkykynsä kannalta riittävästi.

Liikkumisen ja liikunnan puheeksi ottaminen kuuluu kaikkien työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tehtäviin. Puheeksi ottamisen tavoitteena on tunnistaa liikkumista estäviä ja sitä tukevia tekijöitä niin yksilö- kuin työpaikkatasolla. Liikkumisen puheeksiotto on tärkeää kaikenlaisilla työpaikoilla, sekä fyysisesti kuormittavissa töissä että kevyemmissä ja pitkää paikallaanoloa vaativissa tehtävissä.

Puheeksiotto voi kohdistua yksittäiseen työntekijään, työyhteisöön tai koko organisaation rakenteisiin. Puheeksiotto voidaan integroida luontevasti erilaisiin työterveyshuollon toimintoihin, kuten terveystarkastuksiin, sairaanhoidon vastaanottoihin, työterveysneuvotteluihin, työpaikkaselvitykseen sekä osaksi neuvontaa ja ohjausta niin yksilö- kuin ryhmätasolla.

Työterveyshuollon ammattilainen tuntee työpaikan ja työntekijän työn olosuhteet, sisällön ja kuormitustekijät sekä asiakkaan (yksilö ja työpaikka) yksilölliset tarpeet, jolloin keskustelu on tehokkainta. Tällöin puheeksiotossa sekä neuvonnassa ja ohjauksessa voidaan ottaa huomioon työn piirteet ja vaatimukset.  

Puheeksioton lisäksi tärkeää on tunnistaa liikkumisen tarve ja suunnitella siihen liittyviä toimenpiteitä työpaikkatasolla, esimerkiksi työpaikkaselvitysprosessin ja toiminnan suunnittelun yhteydessä yhteistyössä työpaikan kanssa.

Tutustu liikunnan puheeksiottoon terveydenhuollossa ja liikuntaneuvontaan tarkemmin: Liikunta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Liikunta- ja Urheilulääketieteen Erikoislääkäriyhdistys ry:n ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2026. Saatavilla: Liikunta (www.kaypahoito.fi)

Motivoiva haastattelu

Ohjaus muutosvalmiuden vahvistamiseksi liikkumisen edistämisessä

Liikkumisen edistämisessä voidaan hyödyntää motivoivaa haastattelua. Se on vuorovaikutusmenetelmä, jonka tavoitteena on auttaa työntekijää löytämään ja vahvistamaan omaa motivaatiotaan muutokseen. Menetelmä perustuu siihen, että työntekijä tunnistaa itse muutoksen tarpeen, pohtii keinoja sen toteuttamiseen ja asettaa saavutettavissa olevia tavoitteita. Kun työntekijä toimii muutoksen aktiivisena toteuttajana, muutoksen onnistumisen todennäköisyys kasvaa ja sen vaikutukset ovat usein pitkäkestoisempia.

Motivoivan haastattelun keskeisiä periaatteita ovat tasavertainen kumppanuus, empaattinen ja myötätuntoinen vuorovaikutus, työntekijän itseluottamuksen vahvistaminen, nykytilan ja tavoitellun tilanteen välisen ristiriidan näkyväksi tekeminen sekä väittelyn välttäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa avoimien kysymysten esittämistä, aktiivista kuuntelua, työntekijän ajatusten reflektointia ja ymmärryksen varmistamista, myönteisen palautteen antamista, muutospuheen tunnistamista sekä yhteenvetojen tekemistä. Sen sijaan vältetään kiirehtimistä, kärsimättömyyttä kuunnella sekä omien ratkaisujen tarjoamista liian varhaisessa vaiheessa.

Motivoivan haastattelun apukysymyksiä

Alkukartoitus

Alkukartoituksen tavoitteena on auttaa työntekijää tarkastelemaan omaa tilannettaan ja tunnistamaan mahdollinen muutostarve. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Millainen on tavallinen työ- tai vapaapäiväsi?
• Miten olet liikkunut viime aikoina?
• Miksi liikkuminen on mielestäsi jäänyt vähemmälle?

Tavoitteen asettaminen

Tavoitteiden tulisi olla realistisia, saavutettavia ja mitattavia, jotta työntekijän on helpompi seurata niiden toteutumista. Tavoitteiden asettamista voidaan tukea esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:

• Millaisista liikkumiseen liittyvistä muutoksista olisi helpointa aloittaa?
• Mikä liikkumisen lisäämisessä tai liikuntaharrastuksen aloittamisessa on vaikeinta?
• Millaisia unelmia tai toiveita sinulla on omaan liikkumiseesi liittyen?

Muutoksen vaiheet ja niiden huomioiminen

Muutosta tavoiteltaessa voidaan tunnistaa erilaisia vaiheita. Muutosprosessi ei yleensä etene suoraviivaisesti, vaan ihminen voi työstää useita vaiheita samanaikaisesti ja siirtyä niiden välillä edestakaisin.

0) Esiharkintavaihe

Esiharkintavaiheessa muutostarvetta ei vielä tiedosteta, ja mahdollinen ongelma voidaan jopa kieltää. Ajatus muutoksesta ja sen käynnistämisestä tulee usein ulkopuolelta eikä työntekijältä itseltään. Tässä vaiheessa työntekijä ei ole vielä valmis muutokseen tai saattaa vastustaa sitä.

→ Tarkastellaan työntekijän liikkumista konkreettisesti. Kerrotaan liikkumisen hyödyistä sekä liikkumattomuuden tai liian vähäisen liikkumisen haitoista ja pohditaan yhdessä mahdollisuuksia lisätä liikkumista. Liikkumisen seurantaa voidaan tukea esimerkiksi päiväkirjan avulla. Varsinaista muutostavoitetta ei vielä välttämättä aseteta.

1) Harkintavaihe

Harkintavaiheessa ongelma tunnistetaan ja muutosta harkitaan, mutta päätöstä muutoksen toteuttamisesta ei ole vielä tehty. Työntekijä ei välttämättä tiedä, miten muutos käytännössä toteutettaisiin.

→ Pohditaan liikkumattomuuden tai liian vähäisen liikkumisen seurauksia sekä muutoksen mahdollisia hyötyjä. Tarkastellaan muutoksen etuja ja haittoja sekä hyödynnetään motivoivan haastattelun apukysymyksiä. Mitkä ovat työntekijän tulevaisuuden toiveet ja tavoitteet suhteessa nykyiseen liikkumiseen?

2) Valmisteluvaihe

Valmisteluvaiheessa halu muutokseen on vahvistunut, ja työntekijä tekee jo konkreettisia valmisteluja muutoksen toteuttamiseksi. Tavoitteet voivat kuitenkin olla vielä epäselviä, eikä sitoutuminen muutokseen välttämättä ole vakiintunut.

→ Laaditaan konkreettinen suunnitelma, johon kirjataan tavoitteet, keinot liikkumisen lisäämiseksi, mahdolliset esteet sekä muutosta tukevat tekijät.

3) Toimintavaihe

Toimintavaiheessa tavoitteet ovat selkeitä, muutokseen on sitouduttu ja toimintaa toteutetaan suunnitelman mukaisesti. Tässä vaiheessa opitaan tunnistamaan muutosta vaarantavia tekijöitä. Työntekijä voi kokea ristiriitaisia tunteita sekä kaipausta aiempiin toimintatapoihin. Nämä tunteet ovat luonnollisia, ja myös retkahdukset ovat mahdollisia. Niitä voidaan tarkastella oppimiskokemuksina: mikä tilanteeseen johti ja mitä voisi tehdä ensi kerralla toisin?

→ Tuetaan liikkumisen lisäämiseen liittyvien ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen hallintaa. Arvioidaan tavoitteiden realistisuutta ja tarkastellaan, ovatko ne esimerkiksi liian kunnianhimoisia. Tunnistetaan toimivat keinot ja vahvistetaan onnistumisia.

4) Ylläpitovaihe

Ylläpitovaiheessa tavoitteena on säilyttää saavutettu muutos. Uudesta toimintatavasta on tullut osa arkea, ja paluuta aiempiin toimintatapoihin pyritään ehkäisemään.

→ Vahvistetaan uusia toimintatapoja tietoisella harjoittelulla, ennakoidaan riskitilanteita, hyödynnetään vertaistukea ja tuetaan muutoksen pysyvyyttä.

Ideaalitilanteessa ylläpitovaihe kestää koko elämän. Muutos ei kuitenkaan aina ole pysyvää, ja retkahdukset ovat yleisiä erityisesti muutoksen alkuvaiheessa. Retkahdus voi johtaa paluuseen johonkin aiemmista muutosvaiheista, mutta se ei tarkoita epäonnistumista eikä vie kaikkea saavutettua edistystä. Retkahdusta kannattaa tarkastella oppimiskokemuksena, jonka avulla voidaan tunnistaa muutosta haastavia tilanteita ja kehittää uusia toimintatapoja.

→ Tuetaan pettymysten käsittelyä, uudelleen motivoitumista sekä esteiden ja riskitekijöiden tunnistamista. Vahvistetaan selviytymiskeinoja ja työntekijän kokemusta omasta pystyvyydestään.

Kevytkin liikkuminen tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyjä erityisesti vähän liikkuville. Liikkumisen edistämisen mini-interventiomalli koostuu kysymyksistä, joiden avulla voit ottaa liikkumisen puheeksi erilaisissa tilanteissa ja tukea työntekijän motivaatiota lisätä liikkumistaan. Mallia voidaan soveltaa työntekijän yksilölliseen elämäntilanteeseen, toimintaympäristöön ja käytettävissä oleviin palveluihin.

Keskustelun käynnistäminen

Kysy keskustelun alussa, sopiiko liikkumisesta keskusteleminen. Saatuasi luvan lähesty aihetta myönteisesti, työntekijää kuunnellen ja hänen tarpeensa huomioiden. Tunnista työntekijän arjessa jo tapahtuva liikkuminen ja pyri herättelemään motivaatiota sen lisäämiseen tai uusien liikkumistapojen kokeilemiseen.

1. Millaista arki-, hyöty- tai vapaa-ajan liikuntaa elämässäsi on nyt tai on ollut aiemmin? Esimerkiksi työmatkojen kulkeminen kävellen tai pyörällä, kävely kauppaan, portaiden käyttäminen, kotityöt tai koiran ulkoilutus. Harrastatko tällä hetkellä tai oletko joskus harrastanut jotain liikuntamuotoa?

   → Jo toteutuvan liikkumisen tunnistaminen vahvistaa olemassa olevia voimavaroja, lisää onnistumisen kokemuksia ja tukee motivaatiota muutokseen.

2.  Millaisia ajatuksia ja tunteita liikkuminen tai liikunta sinussa herättää? Entä millaisia vaikutuksia liikkumisella on kehossasi, esimerkiksi rentoutumisen, virkistymisen tai kipujen näkökulmasta?

   → Voit kertoa, että liikkumisella on sekä välittömiä että pitkän aikavälin hyötyjä. Pohtikaa yhdessä, mitkä hyödyt ovat työntekijälle merkityksellisimpiä. Muutos on todennäköisempää silloin, kun sillä tavoitellaan itselle tärkeitä ja arvokkaita asioita. Voit hyödyntää alla olevia hyötylistoja.

3. Jos haluaisit lisätä arki- tai hyötyliikkumista tai muuta liikuntaa, mitä se voisi olla? Jos haluaisit kokeilla jotain uutta, mitä se olisi? Mikä auttaisi sinua toteuttamaan kokeilun? Miten, missä ja milloin voisit aloittaa?

   → Tavoitteena on tukea pysyvien elintapojen muodostumista. Tämä edellyttää omaehtoisuutta, pystyvyyden tunnetta ja sisäistä motivaatiota, jotka auttavat ylläpitämään uusia toimintatapoja. Liikkumista on usein helpointa lisätä niiden toimintojen kautta, jotka ovat jo osa arkea ja tuntuvat itselle mielekkäiltä.

   → Tarvittaessa työntekijä voidaan ohjata liikuntaneuvontaan. Mikäli työntekijä on kiinnostunut kokeilemaan uusia liikuntamuotoja, häntä voidaan ohjata hänen toiveidensa ja mahdollisuuksiensa mukaisiin liikuntapalveluihin.

Liikkumisen vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin:

Lyhyen aikavälin hyötyjä ovat esimerkiksi:

• Vireystila kohoaa
• Keskittyminen ja tarkkavaisuus paranevat
• Mieliala kohenee ja stressi, lievät masennusoireet ja ahdistus voivat lievittyä
• Rentoutuminen ja nukahtaminen helpottuvat
• Verenkierto vilkastuu
• Verensokerin säätely ja rasva-aineenvaihdunta paranevat
• Nivelten liikkuvuus lisääntyy
• Nivelruston ja tukikudosten aineenvaihdunta paranee
• Tuki- ja liikuntaelimistön kivut voivat lievittyä

Pitkän aikavälin hyötyjä ovat esimerkiksi:

• Monien sairauksien riski pienenee
• Painonhallinta helpottuu
• Luusto vahvistuu 

Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa perustuu psykologisen joustavuuden malliin, jota on kehitetty Suomessa ja kansainvälisesti hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT) liittyvän tutkimuksen pohjalta. Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa on yksilöllinen, mutta työskentely onnistuu myös ryhmän kanssa.

Lähestymistavassa korostuvat työntekijän oma vastuu ja valinnat sekä erilaisten harjoitusten toiminnallinen ja kokemuksellinen luonne. Työskentelyn lähtökohtana ovat työntekijän omat arvot ja hänelle merkitykselliset asiat. Ne luovat perustan muutokselle ja tavoitteille sekä auttavat hyväksymään sen, että jokaisen elämäntilanne ja voimavarat ovat yksilöllisiä. Joustavuus ja toimivuus ovat tärkeitä, kun tuetaan toisen muutosta tai etsitään sopivaa tapaa tehdä pysyviä muutoksia omassa elämässä.

Muutos liikuntakäyttäytymisessä

Muutos lähtee omista arvoista, itselle tärkeistä asioista ja yksilöllisistä lähtökohdista. On tärkeää selvittää, minkälainen on työntekijän elämäntilanne ja millaisena hän sen kokee. Lisäksi on syytä kartoittaa kuormittavat tai voimaannuttavat tekijät ja asiat, jotka vaikuttavat työntekijän elämään, jotta voidaan luoda kokonaiskuva ja hahmottaa voimavaroja muutokseen.

On hyvä muistaa, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa liikkua. Olennaista on löytää itselle sopivat tavat, tavoitteet ja keinot liikkua.

Tavoitteena on käyttäytymisen muutos, joka näkyy konkreettisina tekoina arjessa. Pienet teot on usein helpompi sovittaa osaksi arkea.

Hyväksytään muutoksen tuomat estävät ajatukset ja epämukavat tunteet. Ne kuuluvat usein prosessiin. Itselle armollinen suhtautumistapa auttaa hankalissa tilanteissa eteenpäin.

• Ajatukset eivät voi oikeasti estää tekoa, eivät myöskään tunteet. Oletko koskaan tehnyt mitään vastoin ajatusta ”ei huvita” tai "en jaksa”? Entä oletko koskaan pelännyt ja tehnyt silti? Onko mielesi sanonut "sinun täytyy” ja sitten et ole tehnyt?
• Ajatukset ovat sanoja, mielikuvia ja tarinoita, jotka eivät välttämättä kuvaa todellisuutta sellaisenaan. Niitä ei tarvitse automaattisesti uskoa tai totella. Ajatukset saattavat olla tärkeitä tai sitten ne eivät ole lainkaan tärkeitä; vain hyödyllisiin ajatuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Ajatukset eivät oikeasti ole määräyksiä meille, eikä niitä ole pakko totella.

Jokaisen tilanteesta on löydettävissä myönteisiä asioita, taitoja ja tekoja, joita voidaan hyödyntää muutoksen tueksi. Vahvistetaan ja kasvatetaan olemassa olevaa hyvää.

Motivaation tukeminen ja arvotyöskentely

Motivaatio muutokseen kytketään työntekijälle tärkeisiin asioihin ja arvoihin elämässä. Arvotyöskentely mahdollistaa laajemman perspektiivin asioihin, jotka liittyvät työntekijän kokemaan hyvään elämään. Työskentelyn avulla löydetään suunta muutokselle ja asetetaan tavoitteita, jotka pohjautuvat työntekijän omiin arvoihin. Teot ja käyttäytymisen valinnat konkretisoivat muutoksen ja niiden avulla kuljetaan kohti tavoitteita. Olennaisia ovat pienet teot, joita voi toteuttaa tässä ja nyt. Muutos rakentuu tämän päivän valinnoista, ei vasta tulevaisuuden suunnitelmista.

Arvoanalyysi-harjoitus

Kirjoita ylös terveyteen ja kehoon liittyviä arvoja sekä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Minkälaista elämää haluaisit elää ja mistä välität terveyden ja kehon suhteen (esimerkiksi, miten haluaisit pitää huolta kehostasi, millaisen fyysisen kunnon haluaisit kehittää, millaisia toistuvia aktiviteetteja haluaisit tehdä vaaliaksesi ja pitääksesi huolta kehostasi, miten haluaisit liikunnan avulla pitää huolta terveydestäsi)?

• Arvioi sen jälkeen asteikolla 1–10, kuinka tärkeänä pidät kutakin tekijää (1 = ei lainkaan tärkeä; 10 = erittäin tärkeä).
• Arvioi sitten asteikolla 1–10, kuinka hyvin kyseinen arvo toteutuu elämässäsi tällä hetkellä (1 = ei toteudu lainkaan; 10 = toteutuu täydellisesti). Mitkä asiat tai arvot toteutuvat elämässäsi parhaiten? Mitkä arvot puolestaan eivät toteudu niin hyvin? Käytätkö aikaasi niiden asioiden parissa, joita pidät elämässäsi tärkeinä?

Ammattilaisen tehtävänä on auttaa työntekijää asettamaan realistisia tavoitteita sen sijaan, että hän tarjoaisi valmiita ratkaisuja tai tavoitteita. Ammattilainen voi auttaa työntekijää määrittelemään tavoitetta tarkemmin esittämällä seuraavia kysymyksiä:

• Mihin asiaan haluat muutosta?
• Onko tämä tavoite tasapainossa muiden tärkeimpien arvojesi kanssa?
• Edistääkö tavoite tasapainoa sinulle tärkeiden asioiden välillä?
• Onko tavoite mahdollista saavuttaa tämänhetkisessä tilanteessasi? Onko se realistinen?
• Onko tavoite saavutettavissa tietyn aikarajan puitteissa?
• Viekö tavoitteen saavuttaminen kohti hyvinvointia?

Muutos ei aina tunnu mukavalta tai hyvältä. Se voi vaatia työntekijältä epämukavuusalueelle menemistä, mikä voi luonnollisesti tuntua hankalalta. Ammattilaisen tehtävä on auttaa työntekijää hyväksymään omat tunteet sellaisena kuin ne ovat ja opettaa taitoja, jotka mahdollistavat käyttäytymisen muutoksen siitä huolimatta, että muutos pelottaa tai tuntuu vaikealta. Myötätunto, ystävällisyys ja asiakkaan tunteiden oikeuttaminen antavat usein tilaa sille, että ajatus- ja tunne-esteitäkin on mahdollista työstää yhdessä eteenpäin.

Liikuntaan liittyvien esteiden tunnistaminen -harjoitus

Kirjaa liikuntaan liittyviä esteitä, jotka voivat olla syitä tai perusteluja sille, että ei tule liikkuneeksi ja jotka ovat estäneet tai estävät usein liikuntaan liittyvien suunnitelmien toteutumisen. Voit jaotella asioita esimerkiksi alla oleviin luokkiin:

• Tunne-esteet. Käyttäytymisen muutoksen esteet voidaan karkeasti jakaa tunteisiin liittyviin esteisiin, kuten väsyttää, ei jaksa, ei huvita, hävettää, pelottaa tai ahdistaa.
• Ajatusesteet. Ajatukset, jotka estävät liikkumisen, saattavat liittyä tiettyihin tilanteisiin ja hetkiin, esimerkiksi: ”ei ole aikaa” tai ”olen liian kömpelö”.
• Käyttäytymiseen liittyvät esteet. Liikkumisen esteet voivat liittyä myös arjen toimintatapoihin ja ajankäyttöön, kuten ”pitkä työpäivä”, “lapsille pitää tehdä ruokaa” tai ”koti pitää siivota”.

Millaiset syyt ja selitykset estävät liikkumista?

• Onko taustalla enemmän tunteita vai ajattelutapaan liittyviä esteitä?
• Onko ajattelutavassa havaittavissa liian jäykkiä sääntöjä? Ovatko säännöt itse luotuja vai ulkoapäin tulevia?
• Vältänkö liikkumista tekemällä jotain muuta? Liittyykö välttäminen siihen, että liikkumistilanne tuntuu jostain syystä epämukavalta? Voisiko tunteen hyväksyminen helpottaa liikkumista?
• Mikä olisi pienin arvojesi mukainen teko, jonka voisit tehdä tänään, vaikka estäviä ajatuksia tai hankalia tunteita olisi läsnä?

Voit käyttää hyväksi myös alla olevaa mallinnusta (kuva 1). 

1. Aloita oikealta alhaalta arvoistasi, ja kirjaa, mikä sinulle on tärkeää: minkälaista elämää haluaisit elää ja mistä välität terveyden ja kehon suhteen?
   • Esimerkiksi: Haluan pysyä terveenä, hyvinvoivana ja työkykyisenä, parantaa työkykyäni, pitää sairauden hyvässä hoitotasapainossa, jaksaa tehdä itselle mielekkäitä asioita, olla kivuton. 
2. Kirjaa sen jälkeen oikealle ylhäälle, minkälaiset arjen teot vievät sinua kohti arvojesi mukaista elämää ja vasemmalle, minkälaiset arjen teot vievät sinua poispäin arvojesi mukaisesta elämästä.
   • Esimerkkejä kohti vievistä teoista: Lähden töistä työajan päätyttyä (töitä enintään 8 tuntia päivässä), käyn 3 kertaa viikossa (ma, ke, la) 45 minuutin kävelylenkillä ja 2 kertaa viikossa 45 minuutin kuntosalilla (ti, to), syön säännöllisesti 5 kertaa päivässä (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala), menen nukkumaan klo 22, jotta ehdin saada vähintään 8 tunnin yöunet. 
   • Esimerkkejä poispäin vievistä teoista: Teen ylipitkää työpäivää, käynnistän työkoneen ja luen työsähköposteja vielä illalla, menen nukkumaan liian myöhään, en rauhoita iltaa ennen nukkumaanmenoa, en muista syödä ja juoda säännöllisesti. 
3. Kirjaa lopuksi alas vasemmalle, minkälaisia ajatuksia ja/tai tunteita pyrit välttämään sillä, että et tee tekoja, jotka vievät sinua kohti arvojesi mukaista elämää.
   • Esimerkiksi: Nautin tanssimisesta ryhmässä, mutta se hävettää minua. Koen olevani riittävä vain, mikäli kotona on aina siistiä ja ruoka on itsetehtyä. Minua ei huvita tai pitkän työpäivän jälkeen en jaksa.

Liikkumisen lisäämisessä olennaista on löytää työntekijälle itselleen merkityksellisiä ja arjessa toteutettavia keinoja. Seuraavat vinkit voivat auttaa herättämään keskustelua ja tukemaan työntekijää omien ratkaisujen löytämisessä.

1) Tee liikkumisesta henkilökohtainen päätös

Kirjoita ylös, miksi haluat liikkua. Tunnista liikkumattomuuden haitat ja liikkumisen hyödyt itsellesi merkityksellisellä tavalla.

2) Aikatauluta liike arkeen

Suunnittele etukäteen, milloin ja miten liikut. Pohdi, mihin arjen toimintoihisi voit lisätä liikettä. Pidä oma suunnittelupalaveri kalenterisi kanssa.

3) Valitse liikunta, joka tuntuu hyvältä

Mikä saa sinut liikkeelle? Luonto, tanssi, pyöräily vai kauppareissu? Liikunnan tulee sopia arkeesi eikä tuntua siitä irralliselta suoritukselta. 

4) Käytä portaita, kävele ja pyöräile

Korvaa istumista liikkeellä aina, kun mahdollista. Jokainen askel lasketaan. Hissin ohittaminenkin on sijoitus terveyteesi.

5) Kokoa päivän liikepalat yhteen

Tavoittele 30 minuuttia reipasta liikkumista päivässä, vaikka kolmessa 10 minuutin jaksossa. Lyhytkin liikuntahetki vaikuttaa.

6) Tauota paikallaanoloa aktiivisesti

Nouse ylös vähintään kerran tunnissa, venyttele ja kävele esimerkiksi puhuessasi puhelimessa. Sekä kehosi että mielesi kiittävät.

7) Tee arjen valinnoista liikettä

Kantaminen, siivous, pihatyöt ja muu hyötyliikunta edistävät terveyskuntoasi.

8) Panosta perusvarusteisiin

Hyvät kengät, säähän sopivat vaatteet ja tarkoituksenmukaiset varusteet tekevät liikkumisesta miellyttävämpää ja vähentävät loukkaantumisriskiä.

9) Liiku yhdessä muiden kanssa

Yhdistä sosiaalisuus ja liikunta. Yhdessä tekeminen, ulkoilutreffit, jumppa ystävän kanssa tai perheen yhteinen lenkki lisäävät liikunnan iloa.

10) Rakenna liikkumisesta rutiini

Liikkuminen ei ole kuuri vaan elämäntapa. Tee siitä päivittäinen tapa hampaiden pesun tai kahvitauon tavoin.

11) Muista monipuolisuus

Vaihtele kestävyysliikunnan, lihaskuntoharjoittelun, tasapainoharjoittelun ja liikkuvuusharjoitteiden välillä, erityisesti ikääntyessäsi.

12) Ole armollinen ja jatka matkaa

Jos liikkumiseen tulee tauko, älä luovuta. Pienikin askel takaisin liikkeeseen käynnistää hyvinvointia tukevan kehityksen uudelleen.

Terveystarkastukset ovat osa työterveyshuollon ennaltaehkäisevää ja työterveyttä edistävää toimintaa. Niiden tavoitteena on ylläpitää ja edistää työntekijän terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä. Tarkastuksissa arvioidaan työntekijän terveydentilaa kokonaisuutena ja kiinnitetään erityistä huomiota työn vaatimusten ja terveyden väliseen yhteyteen. Terveystarkastuksen perusteella määritellään neuvonnan ja ohjauksen tarve sekä laaditaan työntekijän kanssa henkilökohtainen terveyssuunnitelma työkyvyn tukemiseksi.

Terveyssuunnitelma toimii työntekijän ja työterveyshuollon yhteisenä välineenä terveyden ja työkyvyn tukemisessa ja seurannassa (VNa 503/2026, 7 §). Sen tarkoituksena on auttaa työntekijää hahmottamaan oma tilanteensa sekä löytää keinot työkyvyn ja työssä suoriutumisen parantamiseksi ja työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Lähtökohtana ovat työntekijän arvio omasta tilanteestaan ja hänen tarpeensa. Työterveyshuollon ammattilainen auttaa työntekijää tunnistamaan terveyttä ja työkykyä uhkaavat ja tukevat tekijät, joita tarkastellaan suhteessa työhön, elämäntapoihin ja elämäntilanteeseen. Suunnitelmaan kirjataan keskeiset tavoitteet ja konkreettiset keinot niiden saavuttamiseksi työntekijän voimavarat huomioiden. Terveyssuunnitelmaa seurataan ja päivitetään koko työuran ajan, erityisesti silloin, kun työ tai työjärjestelyt muuttuvat.

Liikkumisen edistäminen on keskeinen osa terveyssuunnitelman sisältöä. Terveystarkastuksessa arvioidaan työntekijän tämänhetkinen liikkumisen määrä, kuormituksen taso, mahdolliset rajoitteet sekä liikkumista tukevat ja estävät tekijät. Näiden tietojen perusteella terveyssuunnitelmaan voidaan sisällyttää yksilölliset ja realistiset tavoitteet, jotka ottavat huomioon työntekijän voimavarat, työn fyysisen kuormituksen sekä elämäntilanteen. Työterveyshuollon ammattilainen voi auttaa sopivien liikuntamuotojen löytämisessä, tukea motivaation vahvistamisessa ja seurata tavoitteiden toteutumista osana terveyssuunnitelman seurantaa. Liikkumisen edistäminen toimii konkreettisena keinona terveyden ja työkyvyn tukemisessa.

Liikkumisresepti on UKK-instituutin kehittämä neuvonnan ja ohjauksen työkalu, jonka tavoitteena on tukea yksilön fyysisen aktiivisuuden lisäämistä terveyden kannalta riittävälle tasolle. Liikkumisreseptiä hyödynnetään yleisesti terveydenhuollossa ja se soveltuu myös työterveyshuollon käyttöön osana terveyden ja työkyvyn edistämistä. Liikkumisreseptin käynnistävä ammattilainen voi käyttää sitä lähetteenä muille terveydenhuollon tai liikunta-alan ammattilaisten vastaanotoille lisäohjausta varten.

Liikkumisreseptin avulla asetetaan konkreettiset, yksilölliset ja realistiset liikuntatavoitteet sekä suunnitellaan keinot niiden saavuttamiseksi.

Sähköinen lomake ja käyttöohje apuna

Liikkumisreseptistä on saatavissa sähköinen versio, joka voidaan liittää mihin tahansa potilastietojärjestelmään. Sähköinen Liikkumisresepti on tuotettu yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koodistopalveluryhmän kanssa osana valtakunnallisen KANTA-potilastietojärjestelmän kehittämistä. Sähköistä versiota kannattaa kysyä oman työpaikan potilastietojärjestelmän asiantuntijalta. 

Liikkumisreseptin laatiminen kestää viidestä kymmeneen minuuttia riippuen siitä, täyttääkö yksi ammattilainen sen kerralla kokonaan vai käytetäänkö sitä esimerkiksi lähetteenä. Terveyskeskuksessa voidaan esimerkiksi sopia, että lääkäri täyttää potilaan keskustelun perusteella ainoastaan senhetkisiä liikkumistottumuksia ja niiden riittävyyttä käsittelevän osan ja ohjaa potilaan sen jälkeen jollekin muulle ammattilaiselle, joka täydentää potilaan kanssa loput reseptistä.

Kaksisivuinen käyttöohje opastaa ammattilaista Liikkumisreseptin käytössä. Ensimmäisellä sivulla käydään läpi Liikkumisresepti-lomakkeen täyttäminen kohta kohdalta. Toisella sivulla on koetun rasittavuuden taulukko (Borg), jota ammattilainen voi käyttää apuna keskustellessaan etenkin liikkumista aloittelevan potilaan kanssa liikkumisen sopivasta tehosta. Tulostetun taulukon voi myös antaa potilaalle mukaan, jotta hän voi itse seurata rasittavuutta liikkumisensa aikana.

• Liikkumisreseptilomake 
  Voit täyttää Liikkumisresepti-lomakkeen verkossa ja tulostaa reseptin paperille. 
• Liikkumisreseptin käyttöohje 
  Tutustu Liikkumisreseptin käyttöohjeeseen ennen kuin ryhdyt täyttämään reseptilomaketta. 
• Liikkumisresepti käyttöön — liikuntaneuvonta yhteiseksi asiaksi -työkirja 
  Työkirja auttaa työyhteisöä toteuttamaan oman prosessin liikuntaneuvonnan kehittämiseksi ja Liikkumisreseptin käyttöön ottamiseksi. 

Yhteinen keskustelu liikkumisesta ja palautumisesta työpaikalla

Työyhteisötasolla liikkumisen tarpeen arviointi ja liikkumisen edistämisen puheeksiotto tarkoittaa avoimen ja ratkaisukeskeisen keskustelun aloittamista tilanteissa, joissa työyhteisössä herää huoli, havainto tai tarve tarkastella yhteisiä toimintatapoja. Puheeksiotto voi käynnistyä kenen tahansa toimesta, kuten esihenkilön, työntekijän, henkilöstöhallinnon, työsuojelun tai työterveyshuollon edustajan aloitteesta.

Liikkumisen edistämisen näkökulmasta puheeksiotto tarjoaa työyhteisölle mahdollisuuden tarkastella yhdessä arjen toimintatapoja työn vaatimuksiin perustuen. Työssä, jossa fyysinen aktiivisuus on vähäistä ja paikoillaanolo on runsasta, keskustelu voi liittyä keinoihin lisätä työpäivän aikaista aktiivisuutta ja tauottaa paikallaanoloa, esimerkiksi muuttamalla kokouskäytäntöjä, lisäämällä aktiivisia taukoja tai kehittämällä työtilojen ratkaisuja, jotka tukevat arkiaktiivisuutta ja hyvinvointia. Fyysisesti raskaissa työtehtävissä painopiste voi puolestaan olla palautumisen tukemisessa ja kuormituksen hallinnan keinoissa työpäivän aikana.

Puheeksioton onnistuminen edellyttää turvallista ilmapiiriä, luottamusta ja aitoa kuuntelemista. Tavoitteena on muodostaa yhteinen tilannekuva työpäivän aikaisen liikkumisen ja palautumisen edistämisen tarpeesta sekä tunnistaa, mihin asioihin työpaikalla voidaan vaikuttaa ja missä tarvitaan työterveyshuollon tukea. Suuremmissa organisaatioissa keskustelu on usein luontevinta käydä yksiköittäin tai samankaltaista työtä tekevien ryhmissä, jotta tarkastelu kohdistuu yhdenmukaisiin työolosuhteisiin ja tarpeisiin.

Keskusteluun on hyvä koota mukaan työn arjen tunteva esihenkilö, työnantajan edustaja, henkilöstöhallinnon tai työterveyshuollon yhdyshenkilö sekä tarvittaessa työsuojelun edustus. Työntekijöiden osallistuminen tuo tärkeän näkökulman arjen käytännöistä. Keskusteluryhmän kokoonpanon tulisi olla riittävän monipuolinen, mutta ryhmän koon tulisi mahdollistaa kaikkien osallistumisen keskusteluun. Työterveyshuollon edustaja, kuten työterveyshoitaja tai työfysioterapeutti, tuo keskusteluun ammatillisen näkemyksen työn vaatimuksista, fyysisestä toimintakyvystä sekä liikkumisen vaikutuksista terveyteen ja työkykyyn.

Yhteinen keskustelu auttaa työpaikkaa tunnistamaan konkreettisia keinoja liikkumisen ja palautumisen edistämiseen. Samalla työterveyshuolto saa kokonaisvaltaisemman kuvan työpaikan tarpeista, mikä tukee yhteistyötä ja auttaa kohdentamaan tarvittavia toimia.

Tutustu Liikettä ja palautumista työpäiviin -keskustelumalliin, jonka avulla työpaikalla voidaan suunnitella ja toteuttaa yhteinen keskustelu työpäivän aikaisesta liikkumisesta ja palautumisesta. Keskustelumallia voidaan hyödyntää osana työterveysyhteistyötä esimerkiksi seuraavan kolmivaiheisen toimintatavan avulla:

1) Työterveyshuollon ja asiakastyöpaikan edustajan tapaaminen:

• Käydään läpi työhyvinvointiin ja liikkumisen tarpeeseen sekä liikkumisen edistämiseen liittyviä asioita. Tietoa on voinut kertyä esimerkiksi työpaikan omista lähteistä kuten työhyvinvointikyselyistä ja esihenkilön havainnoista, työterveyshuollon toteuttamasta työpaikkaselvityksestä ja vastaanottotyöstä.
• Pohditaan, millainen tarve työpaikalla on keskustella aiheesta tarkemmin, ja millaisiin toimiin liikkumisen ja palautumisen tukemisessa voidaan edetä. 
• Valitaan työpaikalla käytävän keskustelun teemat Liikettä ja palautumista työpäiviin -keskustelumallista.

2) Keskustelu valitusta aiheesta työpaikalla:

• Työpaikan edustajat keskustelevat yhdessä valituista teemoista ja pohtivat, miten työpaikan yhteisiä toimintatapoja voidaan kehittää liikkumisen ja palautumisen lisäämiseksi sekä millaista tukea työterveyshuollolta tarvitaan.

3) Keskustelun arviointi ja jatkotoimista sopiminen:

• Ensimmäiseen tapaamiseen osallistuneet työpaikan ja työterveyshuollon edustajat tapaavat uudelleen. He arvioivat keskustelun toteutumista ja siinä sovittuja toimenpiteitä sekä pohtivat, mitkä keskustelussa esiin nousseista asioista voidaan viedä osaksi työpaikan omia toimintatapoja ja mitkä on tarkoituksenmukaista sisällyttää työterveysyhteistyöhön.
• Sovitaan tarvittaessa jatkotoimenpiteistä ja seurannasta sekä siitä, miten toteutettujen toimien vaikutuksia arvioidaan. 

Työterveyslaitos on kehittänyt toimintamallin liikkumisen edistämiseen työpaikalla. Mallin kehittämisessä on sovellettu Työterveyslaitoksen Toimintamallia mielenterveyttä tukevaan työterveysyhteistyöhön, mikä löytyy osoitteesta: Toimintamalli mielenterveyttä tukevaan työterveysyhteistyöhön | Työterveyslaitos.

Toimintamallin avulla työpaikan ja työterveyshuollon toimijat voivat yhdessä edistää liikkumista huomioiden työpaikan yksilölliset tarpeet. Malli on prosessimainen ja koostuu viidestä vaiheesta, joista jokaiselle on määritelty omat tavoitteensa ja tehtävänsä. Toimintamalli perustuu samoihin periaatteisiin kuin työterveyshuollon muu toiminnan suunnittelu. Siinä näkökulma on kuitenkin suunnattu erityisesti liikkumisen edistämiseen ja työyhteisötason toimenpiteisiin. Malli soveltuu kaikenkokoisille työpaikoille ja yksiköille. Työpaikka vastaa toimintamallin käyttöönotosta ja sen mukaisesta toiminnasta.

Toimintamalliin liittyvän ladattavan Word-työpohjan avulla voidaan suunnitella, toteuttaa ja arvioida liikkumista edistäviä toimenpiteitä. Työpohja ohjaa vaihe vaiheelta toimintamallin eri osioiden läpi ja auttaa tunnistamaan työpaikan keskeiset kehittämistarpeet, asettamaan konkreettiset tavoitteet sekä määrittelemään niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Lisäksi se tukee toiminnan arviointia ja jatkuvaa kehittämistä. Työpohja voidaan liittää työterveyshuollon toimintasuunnitelman liitteeksi tai sen sisältö voidaan kirjata osaksi varsinaista toimintasuunnitelmaa.

Vaihe 1: Tunnista tarpeet

Tässä toimintamallin vaiheessa tunnistetaan työpaikan keskeisimmät liikkumisen edistämisen tarpeet. Tätä varten kerätään tietoa työpaikalta ja työterveyshuollosta niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat liikkumiseen työssä ja vapaa-ajalla. Kerätyn tiedon pohjalta muodostetaan yhteinen tilannekuva, jonka avulla tunnistetaan liikkumisen edistämisen tärkeimmät kehittämiskohteet.

Vaihe 2: Aseta tavoitteet 

Tässä toimintamallin vaiheessa työpaikka ja työterveyshuolto muodostavat yhteisen näkemyksen siitä, millaisia liikkumista edistäviä muutoksia työpaikalla tavoitellaan ja miten niiden toteutumista seurataan.

Tavoitteet asetetaan yhdessä työterveyshuollon kanssa edellisessä vaiheessa tunnistettujen liikkumisen edistämisen tarpeiden pohjalta. Tavoitteiden tulee olla selkeitä, konkreettisia ja työpaikan tarpeisiin perustuvia.

Lisäksi määritellään mittarit, joiden avulla tavoitteiden saavuttamista voidaan arvioida, sekä realistinen aikataulu tavoitteiden toteuttamiselle ja seurannalle.

Vaihe 3: Suunnittele toiminta

Tässä toimintamallin vaiheessa laaditaan suunnitelma työpaikalla toteutettavista liikkumista edistävistä toimenpiteistä. Työpaikka ja työterveyshuolto suunnittelevat yhdessä toimenpiteet, joiden avulla asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.

Samalla määritellään, ketkä työpaikan ja työterveyshuollon edustajat osallistuvat toimenpiteiden toteuttamiseen sekä laaditaan niiden toteutusaikataulu. Lisäksi sovitaan mittareista, joiden avulla toimenpiteiden toteutumista ja vaikuttavuutta voidaan seurata, sekä seurantakäytäntöjen aikataulusta.

Vaihe 4: Toteuta suunnitellut toimenpiteet 

Tässä toimintamallin vaiheessa varmistetaan, että sovitut liikkumista edistävät toimenpiteet toteutetaan suunnitelman mukaisesti. Lisäksi suunnitellaan, miten toimenpiteistä viestitään työpaikalla, jotta henkilöstö saa riittävästi tietoa niiden tavoitteista, toteutuksesta ja aikataulusta.

Vaihe 5: Arvioi ja kehitä toimintaa 

Tässä toimintamallin vaiheessa seurataan ja arvioidaan yhdessä työterveyshuollon kanssa toteutettujen toimenpiteiden ja asetettujen tavoitteiden toteutumista. Samalla tarkastellaan, millaisia vaikutuksia toimenpiteillä on ollut, saavutettiinko asetetut tavoitteet sekä mitä onnistumisia ja kehittämiskohteita toiminnassa on tunnistettavissa. Arvioinnin pohjalta suunnitellaan tarvittavat jatkotoimenpiteet liikkumisen edistämiseksi.

Käyttöönotto

Ennen toimintamallin käyttöönottoa on hyvä pohtia, kannattaako toiminnan kohteeksi valita jokin tietty yksikkö, toimiala tai ammattiryhmä. Tämä on perusteltua, koska työn fyysiset ja psykososiaaliset kuormitustekijät sekä liikkumisen edistämisen tarpeet vaihtelevat työtehtävittäin. Tällöin myös toimenpiteet voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti työn vaatimusten ja työntekijöiden tarpeiden mukaisesti.

Kun kohde on valittu, perustetaan työryhmä suunnittelemaan ja edistämään liikkumista työpaikalla. Työryhmässä on hyvä olla edustettuna käytännön työn tunteva esihenkilö, päätösvaltaa käyttävä työnantajan edustaja, työntekijöiden edustus sekä tarvittaessa henkilöstöhallinnon ja työsuojelun edustajat. Lisäksi työryhmään on suositeltavaa nimetä työpaikan tunteva työterveyshuollon edustaja.

Toimintamallin mukainen työskentely edellyttää vähintään kahta tapaamista. Tapaamisia voidaan järjestää useampiakin sen mukaan, miten toimintamallin eri vaiheet etenevät ja kuinka paljon niiden käsittelyyn tarvitaan aikaa.

Alla on esitetty esimerkki toimintamallin käyttöönotosta liikkumisen edistämiseksi työpaikalla (kuva 3).

Ennen ensimmäistä tapaamista työpaikalla kannattaa valmistautua:

• Tutustukaa toimintamallin työpohjaan.
• Tiedottakaa työpaikan ja työterveyshuollon osallistujille toimintamallin käyttöönotosta ja ohjatkaa heitä tutustumaan työpohjaan etukäteen.
• Työterveyshuollosta mukaan on suositeltavaa ottaa työpaikan tunteva työterveyshoitaja tai työfysioterapeutti.
• Pyytäkää työryhmään kutsuttuja kokoamaan, tarkastelemaan ja analysoimaan etukäteen valittuun kohderyhmään liittyvää tietoa ja tunnistamaan sen pohjalta tärkeimmät liikkumisen edistämiseen vaikuttavat tekijät.
• Tiedonlähteinä voidaan hyödyntää esimerkiksi vaarojen tunnistamisen ja arvioinnin tuloksia, työpaikkaselvityksiä, henkilöstökyselyiden tuloksia, sairauspoissaolotietoja sekä työnantajalle, esihenkilöille, työterveyshuollolle, työsuojelulle ja henkilöstön edustajille kertynyttä tietoa. Lisäksi näkemyksiä voidaan kerätä suoraan työntekijöiltä.
• On tärkeää, että tieto kootaan ja analysoidaan jo ennen ensimmäistä tapaamista, jotta yhteinen työskentelyaika voidaan käyttää kehittämistarpeiden tunnistamiseen ja ratkaisujen suunnitteluun tilastojen läpikäynnin sijaan.

Ensimmäisessä tapaamisessa:

• Valitkaa työpaikalta puheenjohtaja, joka johtaa työskentelyä, huolehtii etenemisestä ja vastaa ajankäytöstä.
• Valitkaa sihteeri, joka kirjaa asiat työpohjaan.
• Sopikaa työpohjan tallennuspaikasta siten, että kaikilla työryhmän jäsenillä on siihen tarvittavat käyttöoikeudet.
• Edetkää toimintamallin työpohjan mukaisessa järjestyksessä ja pitäkää keskustelu mahdollisimman konkreettisena.
• Varmistakaa, että jokaisella osallistujalla on työpohja käytettävissään joko tulostettuna tai sähköisessä muodossa.
• Huolehtikaa siitä, että työskentelyn vetovastuu säilyy työpaikalla.
• Sopikaa tapaamisen lopuksi seuraavan kokoontumisen ajankohta.

Toimintamalli käytännössä

Työkunnon ja työkyvyn tukeminen edellyttää suunnitelmallisia ja vaikuttavia toimintatapoja työpaikoilla. Työikäiset liikkeelle -hankkeessa kehitetty liikkumisen edistämisen toimintamalli tarjoaa työpaikoille ja työterveyshuollolle käytännöllisen työkalun yhteiseen kehittämiseen. Tässä videossa (kesto 3:58) tutustumme toimintamalliin ja siihen, miten sitä voidaan hyödyntää osana työterveysyhteistyötä: